McDreamy pikkumiehelle

Sain viikko sitten vihdoin kuvattua raskausaikana vauvaa varten neulomani pienen villapaidan. Mallina Julius 2 kk, aika kuluu kyllä siivillä. :) Paita on nimeltään "McDreamy" ja ohje löytyy Drops Designilta ilmaiseksi täältä. Tein pienimmän koon, ja paita on just sopiva nyt kaksikuiselle, ja neulehan joustaa niin että tää varmaan menee kesän ajan vielä. Tai saapa nähdä, riippuu siitä innostuuko poika kuinka nopsaa kasvamaan... :D

Tästä paidasta on nyt älytön määrä kuvia, mutta kun mallipoika oli niin söpö että äidin oli mahdoton valita kuvia. :D Meidän poitsu on aikamoinen linssilude muutenkin, katsoo herkeämättä kameraan kun alan kuvata, ja sehän sopii mulle. Voin kertoa että pojasta on tietokoneen kovalevyllä jo ihan muutama sata valokuvaa... :D

McDreamy -neulepaita

Ohje: Drops Design

Koko: Ohjeen pienin koko, ja on ainakin täydellisen sopiva 

meidän pitkälle mutta suht hoikalle 2 kk ikäiselle pojalle

Lanka: Garnstudion Drops Baby Merino luonnonvalkoisena

Puikot: Joutinneuleessa nro 2,5 ja muuten nro 3

Langanmenekki: n. 100 g

Lisäksi neljä puunappia

Kuvien neulottu peitto on muuten pojan mummun eli mun äitini meille lahjaksi neuloma, ja siinä on aivan ihana köllötellä. :)

Tuskailin tämän ohjeen kanssa pariinkin otteeseen, mielestäni ohjeessa oli joitakin sekavia ja huonosti ymmärrettäviä kohtia, jotka ei auenneet mulle vaikka paljon oon neulonutkin. Onneksi facebookin neulontaryhmästä sain nopeasti apuja kun omat aivot oli solmussa, ja niin vaan neulepaita valmistui ennen vauvan syntymää. Kyllä siihen virheitä jäi, mutta siitä tuli silti aivan ihana. Jotkuthan sanoo että käsitöissä pitää olla aina joku virhe jotta se voi vasta olla täydellinen. ;) Kooltaan tää on meidän pojalle just nappiin, hihoissa on vielä mukavasti mittaa ja joustavuuden ansiosta tää menee leveydessäkin varmasti vielä kesän ajan. Ekana varmaan jää helmanpituus lyhyeksi, kun meillä asustaa tosi pitkäselkäinen vauva. Nappilista avautuu kainaloon asti, ja mieskin kiitteli reilusta nappilistan pituudesta, kun sen ansiosta neule on tosi helppo pukea vauvalle päälle.

Oon aivan ihastunut tähän Dropsin Baby merinoon lankana, sitä on ihana neuloa ja se on tosi pehmeää. Nyt mietinkin, että mitähän seuraavaksi alkaisin vauvalle tuosta langasta neuloa... Voisi tehdä jo syksyä ajatellen vähän reilummassa koossa, kun kesällä varmaan nämä paksummat neuleet jää kuitenkin väkisinkin vähän vähemmälle käytölle.

Tästä tuli kyllä mun tämän vuoden tähän asti onnistunein neulomus, kaunis ja käytännöllinen, enkä tekovaiheessa uskonut että istuvuuskin menis noin nappiin. :) Joskus niinkin!

5/16

Toukokuun alkupuoli sujui pitkälti ristiäisvalmisteluissa; siivosin, järjestelin, tein koristeita, leivoin, suunnittelin ja järkkäilin juhlia. :) Istutin myös ekat kesäkukat, paistoin munkkeja, tehtiin vappusimaa, testailin reseptejä, ompelin, neuloinkin vähän, olin vauvan kanssa elokuvissa vauvakinossa, vietin ensimmäistä äitienpäivääni äitinä, vierailtiin vauvan kanssa niin molemmissa vauvan mummuloissa pariin kertaan kuin isomummunkin luona, saatiin muutamat vieraat pikkuista katsomaan, tein vauvan kanssa vaunulenkkejä ja nautin alkavasta kesästä ja ensimmäisistä kunnolla lämpimistä päivistä. Toukokuussa saatiin myös vauvan ekat hymyt, ja niitä alkoikin heti sadella auliisti; vietettiinkin vauvan kanssa ihania rauhallisia aamuja vauvan aloittaessa päivät hurmaavilla hymyillä ja jokelteluilla heti herätessään. Ristiäisten jälkeisellä viikolla poitsu myös nukkui ensimmäistä kertaa täyden kahdeksantuntisen yön heräämättä, ja samoihin aikoihin ekojen hymyjen kanssa alkoi myös enenevissä määrin kuulua kovasti juttua ja uudenlaisia äännähtelyjä, samalla kun alkoi kova touhotus; käsien ja jalkojen vispaus. :)

Se synnytyslaitokselta huhtikuun alussa kotiin kannettu pieni ressukka vastasyntynyt oli siis toukokuussa jo muuttunut seuralliseksi pikkutyypiksi, joka vastaa hymyihin, pitää äidille päivällä seuraa jutellen ja touhottaen, ja vaatii päästä aamuöisin viereen nukkumaan. Pojan oma persoona alkaa näkyä, ja ollaan koko pikkutyypistä aivan hurmiossa.

Jokainen toukokuinen päivä oli ihana, mutta kaksi päivää toukokuusta jäi mieleen ylitse muiden; poikamme kastepäivä sekä mun ensimmäinen äitienpäiväni äitinä. :) <3

Räsymatto muutti sohvalle

Ompelin ennen ristiäisiä olohuoneeseemme uudet sohvatyynyt Marimekon Räsymatto- kankaasta. Tää kangas on ollut mun suosikkejani jo pitkään, ja nyt meillä on siitä samasta siis vauvalle ompelemani viltti jossa toisella puolella on fleece, sekä nämä sohvatyynyt. Pihinä säästin kangasta sen verran, että tein tyynyjen toiset puolet mustasta puuvillasta, näin mulla jäi tätä vieläkin vähän jemmaan... :) Tyynyliinoissa on myös pitkät vetoketjut, jotta ne on helppo pestä tai vaihtaa tarvittaessa.

Keltainen on kyllä pirteä väri, pieninä ripauksinakin se raikastaa kivasti kodin ilmettä. :)

Marianne- suklaajuustokakku

Tässä olis nyt lupailemaani reseptiä kehittelemääni Marianne- suklaajuustokakkuun. Tässä kakussa pohja on tehty digestiveistä, mutta seassa on tummaa suklaata rouhittuna, mikä tuo perinteiseen digestivepohjaan vähän uutta twistiä. :) Kakussa maistuvat suklaa ja piparminttu, mutta mielestäni kakku on kuitenkin raikas, eikä liian makea.

Marianne- suklaajuustokakku
24 cm irtopohjavuokaan

Pohja
- 180 g Digestive-keksejä
- 100 g voita tai margariinia
- 60 g tummaa suklaata karkeaksi rouhittuna

Täyte
- 6 liivatelehteä
- 3 pakettia (yhteensä 600 g) Valio Viola suklaa- tuorejuustoa
- 6 dl kermaa
- 1 dl maitoa
- 3/4 dl sokeria
- 1 rkl vaniljasokeria
- 1 dl Marianne- rouhetta

Koristeluun Marianne- rouhetta


Ohje

• Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan pohjan ja reunojen väliin.
• Murenna keksit, ja lisää niiden joukkoon sulatettu margariini. Rouhi suklaa, ja sekoita se joukkoon. 
• Painele seos tasaisesti vuoan pohjalle.
• Aloita sitteen täytteen tekeminen. Laita liivatteet pehmenemään kylmään veteen.
• Vaahdota kerma.
• Sekoita tuorejuusto, 1/2 dl maitoa, sokeri sekä vaniljasokeri isossa kulhossa. 
• Kuumenna 1/2 dl maitoa esimerkiksi kahvikupissa mikrossa, ja liota valutetut liivatteet kiehuvaan maitoon. Sekoita.
• Lisää liivateseos ohuena nauhana tuorejuuston joukkoon samalla koko ajan sekoittaen.
• Nostele sekaan kermavaahto.
• Sekoita varovasti joukkoon vielä mariannerouhe.
• Kaada täyte pohjan päälle vuokaan, ja tasoita pinta. Anna hyytyä jääkaapissa yön yli, tai vähintään 4 tuntia.
• Irrota kakku vuoasta ja poista leivinpaperi pohjalta. Siirrä tarjoilulautaselle, ja koristele ennen tarjoilua mariannerouheella.

Tummy tucker - tukivyö synnytyksestä palautumiseen

Yhteistyössä Kiddex sekä BabyStyle Oulu

Minulle tarjottiin Kiddexiltä mahdollisuutta testata Tummy Tucker -tukivyötä synnytyksen jälkeiseen palautumiseen, ja otin mielenkiinnolla mahdollisuuden vastaan. Tummy Tucker on sveitsiläinen tuotemerkki, joka valmistaa tukivöitä raskauden ja synnytyksen jälkeiselle ajalle.

Tummy Tucker on pehmeästä ja hengittävästä bambumateriaalista valmistettu tukivyö, joka tukee keskivartaloa ja nopeuttaa synnytyksestä palautumista. Se antaa tukea raskauden aikana heikentyneille vatsalihaksille sekä selälle ja lantion alueelle, ja on loistava apuväline synnytyksestä (ja etenkin sektiosta) toipumiseen. Tukivyö parantaa ryhtiä ja auttaa palautumaan raskauden ja synnytyksen rasituksista, sekä siirtymään nopeammin normaaleihin aktiviteetteihin. Käytön voi aloittaa pitkänkin ajan päästä synnytyksestä, mikäli tuntuu ettei vatsa ole oikein rasituksesta palautunut.

Pakko sanoa että toistaiseksi oon käyttänyt tätä Tummy Tuckeria vasta aika vähän, kun ensimmäisinä viikkoina synnytyksen jälkeen omassa pukeutumisessa ja olemisessa mukavuus meni ulkonäön edelle. :D Vasta synnyttäneenä en halunnut käyttää epämukavia tai kireitä vaatteita muutenkaan, vaan oon mennyt mukavuus edellä. Oonkin alkanut käyttää tätä Tummy Tuckeria oikeastaan vasta nyt, kun synnytyksestä on jo kaksi kuukautta aikaa. Vyö on tosi tukeva, itseasiassa niinkin tukeva ettei se päällä paljon koukistella, joten oon käyttänyt vyötä lähinnä vauvan päikkäreiden aikaan kun puuhailen kotihommia. Paksuutensa vuoksi vyö myös näkyy vaatteiden alta, joten kotiseinien ulkopuolelle en ole sen kanssa lähtenyt.

Sinänsä olen palautunut raskaudesta ja synnytyksestä yllättävänkin nopeasti, oma olo on ollut tosi hyvä ja olis ollut kova polte päästä vähän jo juoksemaankin jos olis saanut (tai jos olis ollut järkevää) lähteä. Kävelylenkit sen sijaan aloitin vaunuttelemalla vauvan kanssa jo 9 päivää synnytyksestä, ja se on tehnyt hyvää niin henkisesti kuin fyysisestikin. Mulla nousi raskausaikana paino lähtölukemista vain kuusi kiloa, kun alkuraskauden kovan pahoinvoinnin takia paino alkuviikkoina ensin putosi pari kiloa. Raskauskilot mulla jäikin jo synnärille, ja ekojen kahden viikon aikana painosta lähti vielä neljä kiloa vanhojakin kiloja. Tokikaan kroppa ei silti ole entisellään, vaan vatsanseudulta ja jenkkakahvoista löytyy paljon ylimääräistä, jota olis kiva pikkuhiljaa alkaa hävittämään, jotta olo omassa kropassa olisi mukavampi. Mulle imetys on tosi tärkeää, enkä muutenkaan kuulu siihen kastiin joka haikailisi bikinikunnon perään muutama kuukausi synnytyksen jälkeen - kroppa on ollut kovilla vuoden ajan ja tehnyt upean työn, joten sille kannattaa olla armollinen, ja antaa palautumiselle rauhassa aikaa. Vaikka pehmeä vatsa tuskastuttaakin niin voi ajatella että onpahan vauvan ainakin pehmeä köllöttää sylissä. ;) En myöskään halua tehdä hallaa ja pysyviä vaurioita omalle kropalleni aloittamalla liian aikaisin vaikkapa vatsalihasten treenausta, joten ensiapuun palautumisessa rientäköön tämä tukivyö. :)

Mun ryhtini ei oo mikään mallikas ollut ennen raskauttakaan, ja nyt vauvaa hoitaessa ja imettäessä tulee kyyristeltyä vielä aiempaakin enemmän. Tukivyö parantaa ryhtiä, ja huomaan sen vaikutuksen jo välittömästi tukivyön käytön aikana, sillä vyö päällä on pakko istua selkä ryhdikkäästi suorassa. Mulle tää on siis hyvä apu myös imetyksen aikana sekä tietokoneella istuessani jotta muistan pitää ryhdin, ilman vyötä kun herkästi kyyristelen selkä koukussa. Tummy Tuckerin kanssa selkä on suorassa ja tuettuna, joten hartianseudunkin muistaa paremmin oikaista, ja ryhti paranee itsestään.

Uskon että Tummy Tucker on hyvänä apuna raskaudesta ja synnytyksestä palautumiseen, liikunnan lisäksi tottakai. :)

Mielenkiinnolla kuulisin kokemuksia, mikäli joku teistä lukijoista on testannut Tummy Tuckeria tai vastaavaa tukivyötä synnytyksestä palautumiseen. Koetteko niistä olleen apua? :)

Jos olette miettineet tukivyön hankintaa, on siihen nyt hyvä hetki. Sain nimittäin BabyStylesta myös teille jaettavaksi alennuskoodin, jolla saatte Oulun BabyStylesta 10 % alennuksen Tummy Tucker- tukivöistä, sekä raskaudenaikana käytettävistä Belly Helper- tukivöistä kesäkuun loppuun asti. Alennuksen saatte kassalla mainitsemalla blogini nimen (Sweet things).

Ja jotta alennuksen voivat hyödyntää muutkin kuin Oululaiset, saatte saman alennuksen myös BabyStylen verkkokaupasta (http://www.babystyle.fi/) alennuskoodilla "Tukivyö". :)

Otsot

Tämä Finlaysonin Otso- puuvillakangas on minusta ihan älyttömän kaunista. Myös turkoosi/lime-väri tästä kankaasta houkuttaisi ihan hirveästi, tekisi mieli ostaa sitä ja ommella siitä jotain, mutta en tiedä mitä... :)

Ostin tätä kangasta pätkän viime kesänä raskauden ihan alkuviikoilla, sitä varten että ompelen tästä tulevalle vauvalle peiton. Tämä kangas oli varmaan ensimmäinen juttu mitä vauvaa ajatellen ostin, mutta en tokikaan uskaltanut ommella vielä valmiiksi peitoksi asti niin varhaisessa vaiheessa. Ajattelin, että jos tulokas on poika niin laitan toisen puolen fleeceksi sinistä, ja jos taas tyttö niin fuksiaa. Sininenhän tuosta toisesta puolesta sitten tuli. :)

Peitto valmistui jo ennen pojan syntymää, ja on ollut käytössä kyllä tosi paljon. Oon kokenut tällaiset pienet fleecepeitot tosi käteviksi vauvan kanssa, kun niitä tarvitaan peitteeksi ja alustaksi milloin missäkin. Ajattelin itseasiassa tehdä näitä vielä lisääkin, onneksi ihania kankaita löytyy kaapista... :)

Sunnuntain kattaus

Tämänpäiväisille vieraille tarjottiin lounaaksi kaikenlaista grillattua; kanaa, possua, uusia perunoita, kaikenlaisia kasviksia, punasipulia, täytettyjä herkkusieniä ja salaattia. Jälkkäriksi tein suklaapannacottaa, jonka tein jo eilen illalla valmiisiin annoslaseihin jääkaappiin. Ohje suklaapannacottaan löytyi täältä, ja tuli muuten hyvää, mutta ensi kerralla vähentäisin ohjeesta yhden liivatteen jotta pannacotta olisi vähän pehmeämpää.

Myöhemmin kahvin kanssa herkuteltiin vielä pavlovalla, johon tällä kertaa laitoin päälle mansikoita, banaania sekä omenaa. :)

Grilliruuasta tuli itselle kyllä aika kova morkkis, kun koko päivän niin hyväntuulisena naureskellut vauva alkoi itkeä mahavaivoja syötön jälkeen... Ilmeisesti mun syömäni mausteinen kana ja liha kipristivät pienen mahaa. Ei siis mausteista ruokaa enää mulle. Tosi kurja olo kyllä itsellä, kun pienellä on kipeä maha minun syömisteni takia. :( Vaikka eihän noita voi tietää ennenkuin kokeilee, että mikä sopii ja mikä ei... mutta silti, kunpa tuon kipeän olon vois itse kärsiä vauvan puolesta.

Helpot ja kätevät seinätarrat?

Ajattelin ristiäisiä edeltävällä viikolla, että laitanpa nopeasti olohuoneeseen paikalleen seinätarran.
No eipä mennyt ihan niinkuin siellä kuuluisassa strömsössä... ;)

Tämä tarra oli yhdessä pitkässä pötkössä, mutta halusin tekstit allekkain... Siispä vaadittiin aikaa, mittanauha ja vatupassi, sekä hermoja.

Eiks tullut tosi hieno? Kannatti värkätä.

Tarrat ei siis vaan tarttuneet meidän seinäpintaan, ei sitten millän ilveellä. Vaikka tein kaiken ohjeiden mukaan, puhdistin seinän ennen tarran kiinnittämistä ja raaputtelin tarroja huolellisesti kiinnittämisen jälkeen. Muutaman päivän kävin väsytystaistelua tarran kanssa raaputellen sen kiinni aina uudelleen ja uudelleen niistä kohdin joista alkoi repsottaa, mutta lopulta sain todeta että yritys on turha. Halpa seinätarra oli vaan laadultaankin niin onnetonta että ei vaan tarttunut - ei vaikka mitä teki.

Niinpä irrottelin tarrat, ja aloitin uuden yrityksen laadukkaamman seinätarran kera. Tämäkin tarra oli pitkässä pötkössä, mutta tästä tuli mielestäni vielä kivempi kun tekstit jakoi pätkiin ja laittoi allekkain. Taas siis tarvittiin vatupassia ja mittanauhaa. Ja huh, tämä pysyi heti! Näköjään näissäkin laadusta kannattaa vähän maksaa, niin pääsee paljon vähemmällä.

Seinätarrat on musta muutenkin kiva ja helppo tapa piristää seiniä (kunhan ne tarrat on laadukkaita, kuten saimme huomata...). Me ollaan aika varovaisia porailemaan reikiä seiniin, joten seinätarroilla saa vähän ilmettä tyhjille seinille helposti, ja ne on helppo ottaa poiskin jos alkaa kyllästyttää tai jos lopputulos ei näytäkään silmään hyvältä. :) Varsinkin vuokralla asuessamme suosimme paljon seinätarroja, mutta toisaalta nyt omassa asunnossakaan niitä reikiä ei raaski ehjiin seiniin ihan helpolla porailla, joten seinätarrat on hyvä vaihtoehto. :)

Lempikynsilakka?

Arvaatteko mitkä on mun lempikynsilakkoja?

Joo-o, Lumenen Gel Effectit. :D Tässä ei varmaan ole edes kaikki mitä omistan, luulen että jossain laatikon pohjalla on vielä jokunen purnukka. Äkkiseltään löysin siis kymmenen eri sävyä tätä lakkaa kaapeistani. Hups.

Ei vaan ole parempaa, tai en ainakaan oo vielä törmännyt hinta-laatu -suhteeltaan parempaan kynsilakkaan. Sävyt on upeita, lakka pysyy tosi hyvänä kynsissä pitkään, hinta on edullinen, lakka levittyy hyvin ja on peittävää, ja tärkeimpänä - lakka myös kuivuu tosi nopeasti levitettäessä. Ainoa huono puoli näissä lakoissa on se, että lakka alkaa kuivahtaa pullossakin pikkuhiljaa käytön myötä, tönkkööntyen vaikeasti levitettäväksi ennenkuin pullo on tyhjä. Mitään muuta huonoa näissä ei sit ookaan.

Tämän alkukesän lempparisävyni on olleet tuo vaalea oranssi sävy 50 "Kesä tuoksuu", sekä puuterinen vaaleanpunainen sävy 29 "Rannalla". Ja tämä ei ollut maksettu mainos, vaan jokainen pullo on omin rahoin ostettu - tää vaan on niin loistavaa kynsilakkaa että jos ette oo kokeilleet niin kannattaa kokeilla. :) Mun kynsilakkausten siistinä pitäminen helpottui hurjasti näiden lakkojen myötä, ja oon näitä kyllä kehunut ennenkin täällä blogissakin. Nykyään jos tekee mieli hankkia uusi kynsilakka, kävelen suoraan Gel Effectien luokse. Nyt en kyllä hetkeen tarvitse uutta lakkaa... eiköhän tämä kesä pärjätä tällä sarjalla. ;)

Mustaherukkajuustokakku

Kerroin tehneeni ristiäisiin mustaherukkajuustokakkua omalla reseptilläni, ja lupasin jakaa reseptin täälläkin. Tässä se nyt olisi. :)

Mustaherukkajuustokakku

24 cm irtopohjavuokaan

Pohja

1 pötkö domino -täytekeksejä

50 g margariinia

Täyte

6 liivatelehteä

3 dl vispikermaa

3 rkl maitoa

3 rasiaa (yhteensä 600 g) Valio viola mustaherukka- tuorejuustoa

Kiille

2 dl mustaherukkahilloa

n. 1/2 dl vettä

4 liivatelehteä

Ohje

• Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan pohjan ja reunojen väliin, ja laita leivinpaperisuikale myös vuoan reunoille. 
• Murenna keksit täytteineen, ja lisää niiden joukkoon sulatettu margariini. Painele seos tasaisesti vuoan pohjalle.
• Valmista sitten täyte. Aloita laittamalla liivatteet pehmenemään kylmään veteen.
• Vaahdota kerma
• Kuumenna maito esim. kahvikupissa mikrossa, ja liota valutetut liivatteet kiehuvaan maitoon. Sekoita.
• Lisää liivateseos ohuena nauhana tuorejuuston joukkoon samalla sekoittaen
• Nostele sekaan kermavaahto
• Levitä täyte vuokaan keksipohjan päälle ja tasoita pinta. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään tunti ennen kiilteen lisäämistä
• Valmista mustaherukkakiille. Laita liivatteet pehmenemään kylmään veteen. Kuumenna tilkka vettä, ja liota pehmenneet ja valutetut liivatteet siihen. Sekoita. Sekoita liivateseos hillon joukkoon, ja levitä varovasti kakun pinnalle. Anna hyytyä jääkapissa yön yli, tai vähintään 4 tuntia.
• Irrota kakku vuoasta ja poista leivinpaperi pohjalta sekä reunoilta. Siirrä kakku tarjoilulautaselle.

•