4/16

Huhtikuu elettiin vauvakuplassa; nuuhkuteltiin ja ihmeteltiin, oltiin paljon kotona ja saatiin muutamia kyläilijöitäkin pientä katsomaan. Huhtikuun ensimmäiset päivät menivät pienen kanssa vielä sairaalassa, ja oli kyllä ihana ja epäuskoinenkin hetki lähteä sitten sairaalasta kotiin; vähän sellainen että "ihanko oikeasti me saadaan tämä pieni tuhiseva paketti ottaa mukaan kotiin?". :D Huhtikuussa opeteltiin uutta arkea, ja koettiin paljon ensimmäisiä kertoja; ensimmäinen vauvan kylvetys, vauvan ensimmäinen ulkoilu, ensimmäinen kauppareissu vauvan kanssa... paljon uutta ja ihmeellistä. Valitettavasti vauva sairasti myös ensimmäisen flunssansa, ja vietettiinkin vauvan kanssa yksi ilta päivystyksessäkin.

Neulomaan kerkesin huhtikuussa vain yhdet pienet sukat vauvalle, sekä hyvin simppelin ja epäkuvauksellisen rintojenlämmittimen itselleni takin alla käytettäväksi. :D Mua on peloteltu rintatulehduksista niin huolella, että yritän välttää sitä vitsausta kyllä viimeiseen asti. Merinovillasta syntyi siis simppeli lämmitin, eipähän tarvitse pukea paitakerroksia niin monia ulos lähtiessään, ja pysyy kuitenkin rinnat lämpimänä.

Huhtikuussa meillä oli aika usein kotona upeita kukkia, kiitos kyläilijöiden. Ja samasta syystä meillä myös herkuteltiin aika paljon.. :D Huhtikuussa alettiin pohtia ja suunnitella myös ristiäisiä, ja kauhistelin ajan kulumista - päivät tuntui menevän vauhdilla ja vauva kasvavan ja muuttuvan joka päivä.

Huhtikuu oli kyllä ihana ja vauvantuoksuinen. ♥

Vauvan kanssa elokuviin?

Ajatteletteko että vauvan kanssa ei voi mennä elokuviin? Niin mäkin ajattelin, kunnes eilen sattumalta törmäsin mainokseen Finnkinon Vauvakinosta - äideille, isille ja vauvojen hoitajille tarkoitetusta vauvaystävällisestä elokuvanäytöksestä. Olin ajatellut että mun osalta jää leffassa käymiset nyt hetkeksi, mutta niin me vaan tänään sit oltiin kahdestaan mun vauvan kanssa leffassa! Se oli meidän Juliuksen ensimmäinen kerta elokuvissa, ja jätkä on vasta seitsenviikkoinen. :D Oon tästä niin liekeissä, että oli pakko tulla kertomaan heti vauvakinosta muillekin, menkää ihmeessä jos vaan asutte Finnkinon lähettyvillä.

Vauvakino- elokuvat ovat ikärajaltaan kaikille sallittuja, ja elokuvat esitetään aina puolivalossa sekä normaalia pienemmällä äänenvoimakkuudella. Leffan ajaksi teatterin aulaan oli järjestetty niin vaunuparkki kuin hoitopöytä sekä mikroaaltouunikin, ja saliin sai vauvalle ottaa mukaan oman turvakaukalon tai kantokassin jossa vauva voi nukkua leffan aikana. Vauvakinossa vauvojen kanssa voi liikuskella vaikka kävellen ympäri salia, ja isommille lapsille oli etualalle järjestetty myös leikkipaikka. Vauvan itkut ei haittaa, ja imettää voi penkissä katsoen samalla leffaa.

Mites leffa sitten meidän kohdalla meni? Meidän pikkutyyppi veteli sikeitä koko leffan ajan, joten meiltä jäi testaamatta niin hoitopöytä kuin leffateatterissa imettäminenkin. :D Juliusta ei haitannut edes viereisessä penkissä äitinsä sylissä puolet leffasta suoraa huutoa huutanut vähän isompi vauva, joten tää mutsi sai vaan rentoutua ja katsella leffaa karkkeja mutustaen. :D Hyvin meni siis, mennään taatusti uudelleenkin! Leffakin oli hyvä, oikein viihdyttävä. Tuuripeliähän tää varmasti on, voi olla että ensi kerralla kanniskelenkin koko leffan ajan omaa huutavaa vauvaani ympäri salia, mutta nyt ainakin jäi tosi positiivinen fiilis.

Vauvakinoja järjestetään Finnkinoissa useamman kerran vuodessa päivänäytöksinä, ja alle 2-vuotiaat pääsevät silloin leffaan  ilmaiseksi. Aikuisen lippukin kustansi vain 7,5 €, joten ei paha ollenkaan. Hyvä tuuri että satuin bongaamaan tämän vauvakinon eilen, niin päästiin heti mukaan - en nimittäin tiedä milloin vauvakino järjestetään seuraavan kerran.

Tapahtuman yhteistyökumppaneilla oli myynti- ja tuote-esittelypisteitä leffateatterin aulassa; oli arvontaa, tarjouksia ja tuotenäytteitä. Leffaan sai mukaan cocistölkin janojuomaksi, ja kotiinviemisiksi kertyi niin legoja, boblesin pallo kuin Sophie La Girafen kosmetiikan tuotenäytteitäkin.

Vauvakinoille siis iso peukku meiltä! Ihana kun tämmöisiä järjestetään. :) Mahtavaa siksikin, että tällaiset tapahtumat varmasti madaltavat kynnystä lähteä vauvan kanssa muuallekin.

Ootteko te olleet vauvakinossa tai vastaavissa tapahtumissa vauvan kanssa, tai tiesittekö että tällaisia järjestetään?

Ristiäisvalmistelut

En sitten ikinä ehtinyt kirjoittelemaan ristiäisvalmisteluista tänne blogiin etukäteen ennen juhlapäivää, vaikka kuviakin tuli valmisteluista näpsittyä, joten aloitetaanpa nyt ristiäispostaukset näistä valmisteluista. :)

Päätettiin kastepäivä noin kuukautta ennen juhlia, sillä ensimmäiset pari viikkoa vauvan kanssa meni niin tiiviisti uuden arjen opetteluun että aivokapasiteetti ei vielä siinä vaiheessa riittänyt ristiäisten mietintään. :) Vauvan ollessa pariviikkoinen, iski kuitenkin tajuntaan että tässähän saattaa tulla kohta kiire jos ei pikkuhiljaa aleta siirtämään ajatuksia vauvan ihastelusta myös konkreettisiin ristiäisvalmisteluihin.

Vaikka kyseessä oli kotona pidettävä kastetilaisuus, haluttiin järjestää ristiäisistä juhlava tilaisuus, sillä onhan kyseessä pienen ihmisen ensimmäinen iso juhlapäivä. Alunperin ajattelin etten ota näistä juhlista kuitenkaan mitään stressiä kun paikalla ovat kuitenkin vain kaikkein läheisimmät, mutta se oli ihmeellinen harhakuvitelma, sillä kyllähän mun olis pitänyt itseni tuntea... :D Stressaan paljon pienempiäkin asioita ja oon vähän perfektionisti tietyissä asioissa, joten olishan mun pitänyt tietää että kasaan itselleni paineita näistä juhlistakin. Nälkä myös kasvaa syödessä, ja valmistelujen edetessä tuli koko ajan mieleen lisää juttuja jotka olis kiva hoitaa kotona kuntoon ennen juhlia, tai mitä olis kiva hankkia/tehdä juhliin. Hyvällä fiiliksellä ja suurella innolla suunnittelin ja järjestelin, mutta kyllähän viimeisinä päivinä vähän stressiäkin nousi pintaan. Meillä lapsuudenkodissa on järjestetty paljon juhlia, ja oon tottunut siihen että juhlia varten nurkat puunataan ja ikkunat pestään, ja leivonnaisia leivotaan tarjolle ainakin kymmentä sorttia. :D Joten halusin itsekin järjestää juhlat viimeisen päälle. Onneksi mun ei tarvinnut kaikkea yksin tehdä tai edes miehen kanssa kahdestaan, sillä sain äidiltäni paljon apua, ja vanhempani tulivat vielä kastepäivänäkin muutamaa tuntia aiemmin avuksi viime hetken hommissa.

Pari ristiäisiä edeltävää viikkoa kului kaikenlaisessa puuhastelussa kotona, sekä asioilla juoksemisessa. On puunattu piha ja terassi juhlakuntoon, ommeltu juhlaliinoja sekä uudet tyynynpäälliset sohvatyynyille, pesty ikkunat, tehty suursiivot, askarreltu koristeita, istutettu kukkia, porattu tauluja seinille, tehty pieniä sisusteluja kotona, vaihdettu olohuoneessa järjestystä ristiäisiä varten jotta saatiin enemmän tilaa, hankittu juhlavaatteita koko perheelle, tehty juustokakusta koeversio ja todettu että kiille tarvitsee enemmän liivatetta pysyäkseen kakun päällä, tehty sokerimassasta koristeita kastekakun päälle, mietitty tarjottavia ja leivottu, tehty yhtä ja toista pientä ja isompaa; paljon myös sellaista mihin takuulla kukaan ei juhlissa kiinnittänyt mitään huomiota. :D Hyvät juhlat olis taatusti tullut myös ilman uusia istutuksia pihalla tai oikeanvärisiä kynttilöitä tarjoilupöydässä. ;) Mutta mä kun tykkään värkätä, ja suunnitella kokonaisuuden yksityiskohtia myöten, niin niin myös tein. Halusin että kotona on nättiä ja juhlavaa, ja että tarjoilupuoli on kunnossa. Kaiken tämän touhailun lisäksi tietysti hoidettiin myös ne tärkeimmät juhlavalmistelut; varattiin pappi, päätettiin nimi ja pyydettiin vauvalle kummit. :) Sain myös huomata, että vauvan kanssa järjestelyihin meni yllättävän paljon aikaa, kun hommia hoiti pienissä pätkissä vauvan päiväunien aikana. :D

Tykkään järjestää juhlia, mutta toki olisin voinut ottaa muutaman ekstratunnin juhlapäivän aamulle, että aikaa olis ollut vielä enemmän laittaa kaikki rauhassa kuntoon, ja ottaa vaikka kuviakin ennen juhlia. Viimeiselle päivälle ja viimeisille hetkille jää aina paljon sellaista hommaa mitä ei kuitenkaan voi tehdä etukäteen, eikä vauvan kanssa ennakointikaan onnistu vaan vauvaa sit syötetään vaikka koko aamupäivä jos vauvalla on nälkä, tarjoilupöydät odottakoon... :D Sit voi käydä niin, että oma tukka jää oikeastaan laittamatta, mutta onneksi sekään ei ole niin vakavaa. ;) Juhlat onnistui hyvin, ja sehän oli pääasia! Nautin myös kaikesta järjestelystä täysillä, on ihanaa miettiä, suunnitella ja värkkäillä. :)

Tykkäättekö te järjestää juhlia, vai onko juhlavalmistelut pakkopullaa mikä vaan täytyy hoitaa? :)

Juhlapäivä

Lauantaina oli meidän perheessä suuri juhlapäivä, kun pieni rakas poikamme kastettiin.

Ristiäiset pidettiin meillä kotona ihan lähimpien kesken, kutsuttiin siis vain vauvan kummit sekä vanhempamme, sisaruksemme ja minun mummuni. Oli ihanat juhlat, ja onneksi suurin osa kutsutuista pääsi paikalle - sillä ihmisethän juhlan tekevät. Pieni juhlakalu oli ihanan tyytyväinen koko päivän, kulki ihasteltavana sylistä syliin ja otti pieniä torkkuja varmaan vähän kaikkien vieraiden sylissä kummisedästä pappaan. Suurimman osan päivästä poika oli kyllä hereillä, touhotti menemään ja tapitti tarkalla katseellaan läheisten kasvoja.

Juhlat meni ohi ihan liian nopeasti, musta tuntui etten ehtinyt kunnolla rauhassa juttelemaan oikein kenenkään kanssa, enkä varsinkaan rauhoittumaan paikoilleni - mutta niinkai ne itse järjestetyt juhlat aina menee. Kaikillehan oli varmaan kuitenkin pääasia että ehtivät pitää pikkuista sylissä, häntähän kaikki tulivat katsomaan ja juhlimaan. :) Ja kyllähän mä kaikkien kanssa juttelin, se päivä oli vain niin hässäkkää että itselle jäi sellainen fiilis että olisipa mulla ollut tuplaten aikaa kaikille, kun kaikki olivat tulleet juhliin vieläpä kaukaa. Illalla oli väsynyt mutta onnellinen fiilis - meillä kaikilla, nimittäin me koko pienen perheen voimin nukahdettiin olohuoneeseen jo varhain illalla, vauva kehtoon ja me vanhemmat sohvalle. :D Vauvan yösyötöllä sitten onnellisena mietiskelin kulunutta päivää kun katselin vieressä tuhisevaa poikaani. Oli hyvä mieli mukavista juhlista, joita oltiin järjestetty viimeiset pari viikkoa, ja hurjan kiitollinen olo tuosta ihanasta pojasta joka meidän elämäämme nyt rikastuttaa. Nyt on kiitollinen ja siunattu olo, vauva sai niin ihanat neljä kummia, ja pojalla on lisäksi niin monta muutakin rakastavaa syliä, että on meillä ainakin tukiverkko kunnossa pojan kasvattamiseen.

Niin ja se pojan nimi, sekin varmaan kiinnostaa monia...? Hänestä tuli Julius. :) <3

Pitkään pohdimme linjaustamme nimen kertomisen suhteen täällä blogissa ja instagramissa, ja päädyimme siihen että etunimen kerromme, mutta muut nimet pidämme näissä sosiaalisissa medioissa salassa. Sen verran kerrottakoon, että toinen ja kolmas nimi tulevat suvuista. Meistä on ihanaa, että nimissä on mukana myös perinnettä ja historiaa. :) Ensimmäinen nimi on puolestaan vain meidän mielestä tosi kaunis nimi, ja tämä poika vain näyttää ihan Juliukselta, joten lopulta mikään muu pyörittelemistämme vaihtoehdoista ei tuntunut yhtä oikealta juuri hänelle. Nimi pidettiin visusti salassa h-hetkeen asti, eikä kukaan läheisemme ollut osannut arvata tätä nimeä.

Kastepäivästä sekä juhlien valmisteluista on muistikortille tallentunut satoja kuvia, joten aiheesta tulee taatusti vielä monta postausta tänne blogiinkin, kunhan ehdin käymään kuvia läpi. :)

Kastepäivä oli siis ihana ja meille tosi tärkeä päivä. Meidän pojan ensimmäinen iso juhla. <3

Jalanjälkiä

Äitienpäiväkortit pojan mummuille syntyivät tänä vuonna vauvan avustuksella - painettiin niihin nimittäin pikkuisen jalanjäljet. Jalanjälkien painaminen onnistui hyvin pojan nukkuessa, mutta kädenjälkiä ei sitten onnistuttukaan saamaan. Kokeiltiin kyllä, mutta pieni käsi puristui niin tiukkaan nyrkkiin että kädenjälkeä oli mahdotonta painaa paperille. :D No, jalanjälki riitti hyvin.

Kiva kun tästä jalanjälkiprojektista jäi itsellekin muisto siitä, kuinka pieni tuo jalka on ollut - sitä on kiva katsella ja verrata sitten vuosien kuluessa ja jalan kasvaessa. :)

Tintti

Vaikka en mitään äitienpäivälahjaa odottanutkaan, niin kyllähän mulle sunnuntaina aamukahvien kera sänkyyn kannettiin myös paketti avattavaksi. Kääreistä löytyi levyllinen Oululaista käsintehtyä suklaata, sekä Kalevala Korun ihana Tintti- riipus. Näitä Tintti- riipuksia on saatavilla vain rajoitettu erä, ja jokainen koru on oma uniikki yksilönsä, sillä Tinttien keraamiset vatsat ovat käsinmaalattuja ja pääsävyiltään jokainen on omanlaisensa.

Tää koru on niin upea! Just sellainen joita tykkään käyttää ihan arjessakin, joten tämä saa varmasti paljon käyttökertoja. Lisäksi tämä tulee olemaan ihana muisto ensimmäisestä äitienpäivästäni. :)

Äiti

Vietin eilen ensimmäistä äitienpäivääni äitinä. Sain aamupalan sänkyyn, ja vietettiin päivä vauvan ensivisiitillä molemmissa pojan mummuloissa. Ihanaa että pienellä on kaksi rakastavaa mummulaa, joissa aina on niin mummujen kuin pappojenkin sylit avoinna pikkuiselle. Äitiyden myötä myös omien vanhempien tuki on taas korostunut, kunpa osaisin itsekin olla yhtä hyvä vanhempi omalle lapselleni. Kiitettyä ei tule koskaan tarpeeksi, joten kiitos äiti ja isä että olette aina tukena ja apuna. <3

Eilinen oli kyllä ihana päivä, oon niin onnellinen tuosta pienestä joka ollaan saatu - niin kliseistä kuin onkin sanoa näin niin tuo tuhiseva nyytti on itsessään paras koskaan saamani lahja. Viiden viikon kokemuksella; äitiys on ihanaa! On se taatusti myös raskasta eikä aina todellakaan helppoa tai huoletonta, mutta ihanaa se on silti. En todellakaan osaa vielä kaikkea vaan teen taatusti paljon myös virheitä, enkä tiedä loppujen lopuksi äitinä olemisesta vielä paljoakaan, mutta äitiys tuntuu tosi luonnolliselta. Ja sen ainakin tiedän, että rakkautta poika tulee ainakin saamaan riittävästi. Ja sillä varmaan päästään jo aika pitkälle.

Lasten saaminen ei koskaan ole itsestäänselvyys, vaan se on aina suuri ihme ja lahja - muistetaan olla kiitollisia näistä lahjoista. Sydän pakahtuu rakkaudesta kun kuuntelee tuon pienen ihmisen tuhinaa, tai katselee syvälle noihin tutkiskeleviin silmiin - elämä on parasta just nyt. :) <3

Onnea kaikille äideille, teette ihan parasta työtä! <3

Vihertää

Nää pienet neuleet on kivoja, kun valmista saa aikaan vaikka aikaa neulomiselle onkin hyvin harvoin ja sekin lyhyissä pätkissä. :)

Lankana näissä vihreävalkoisissa pikkusukissa on ihanan pehmeä Dropsin Baby Merino, valkoisena sekä kirkkaanvihreänä. Tuli aika pirtsakat! :)

Askarteluja ristiäisiin

Oon tänään askarrellut vähän koristeita ristiäisiin. Homma on vielä kesken, joten saapa nähdä mitä tästä tulee... Kivaa ainakin on, toivottavasti lopputulos näyttää myös siltä. :)

Mukavaa helatorstain iltaa!

Toukokuun ensimmäinen

Me vietettiin vappua ihan vaan kotosalla oman perheen kesken, ei käyty missään vappuhulinoissa tai tehty mitään erikoista. Ulkoiltiin ja rentouduttiin vaan, sekä vedettiin kaksin käsin itsetehtyjä munkkeja ja simaa. ;) Munkkeja tuli tehtyä aika iso satsi, joten loput lyötiin heti pakkaseen ettei mee ihan överiksi munkkien syönti. Sulatellaan niitä sieltä sit pikkuhiljaa... :)

Ihan hullua että nyt on jo toukokuu, tämä kevät on hurahtanut ihan hurjaa vauhtia. En saata uskoa että meidän vauvakin on jo kuukauden ikäinen! Aika kuluu aivan liian nopeaa, voisinko pysäyttää hetkeksi ajan tähän hetkeen että ehtisin nauttia tarpeeksi tuon pienen murun pikkuvauva-ajasta?