Viime hetken vinkit kesän morsioille

Onko lukijajoukossa tämän kesän morsiamia? Väännätte ehkä kaikki illat koristeita juhlatilaan, selailelle nettikauppoja etsien kuumeisesti juuri sitä oikeanlaista kakun koristetta, tai stressaatte muuten vain siitä, meneekö kaikki hyvin? Mulla olis nyt tarjolla muutamia viime hetken vinkkejä kesän morsiamille, osa itse pari kesää sitten hyviksi toteamiani, ja osa kantapään kautta opittuja juttuja. ;)

Mehän tehtiin häitämme varten tosi paljon kaikkea itse, mutta rennolla otteella. Häitä edeltävä ilta oli ainoa, kun pantaa vähän kiristi. ;) Ja se taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että häiden aattona morsian ei oo ihan rennoimmillaan. Siihen asti, ja itse hääpäivänä, otettiin rennosti eikä murehdittu turhia. Kaikkihan ei mene kuitenkaan käsikirjoituksen mukaan, mutta onko sen niin väliksikään. :)

(Ja varoituksena, tästä taitaa olla tulossa aika kilometripitkä postaus, joten kannattaa hakea kahvikuppi kouraan.)

Kuvituksena kuvia häistämme heinäkuun helteiltä vuodelta 2012

1. Älä yritä selviytyä kaikesta itse, vaan pyydä apua, ja ota vastaan apua jos sitä tarjotaan.

2. Älä yritä viilata jokaista yksityiskohtaa liian tarkasti täydellisiksi, sillä ei niitä kuitenkaan kukaan huomaa. Keskity isoihin linjoihin ja erityisesti juhlan tunnelmaan, sen sijaan että metsästäisit kaikkea mahdollista juuri oikeassa persikansävyssä. Kukaan ei huomaa vääränsävyisiä servettejä, kunhan juhlissa on rempseä ja iloinen tunnelma, ja kunhan hääpari itse on rento ja onnellinen. :)



3. Älä myöskään stressaa asioista joihin et voi vaikuttaa. Puutarhahäitä suunnitellessa kannattaa toki ottaa huomioon esimerkiksi sateen mahdollisuus, mutta älä ota siitä liikaa stressiä. Jos sataa niin sitten häitä juhlitaan sateessa! Ja sade hääpäivänähän tuo onnea. Jos siis ennusteet näyttävät sateita, varaudu siihen, mutta älä turhaan panikoi etukäteen asiasta, jolle et voi mitään.

4. Valitkaa luotettavat kaaso, bestman, seremoniamestari ja muut apurit, ja luottakaa heihin. Jos juhlit häitäsi tänä kesänä, olet valintasi jo varmasti tehnyt, luota siis heihin. Ihan ensin käykää itse läpi mielessänne ja yhdessä sulhasen kanssa, mitä odotatte avustajilta. Sen jälkeen kertokaa se heille. Sillä vaikka kuinka mainion kaason ja bestmanin hyvänsä olisittekin valinneet, he tuskin osaavat toimia juuri mielenne mukaan, jos ette kerro toiveitanne ääneen. Kun briiffaat riittävän hyvin, voit luottaa siihen että homma toimii hääpäivänä. Muutenkin hommia kannattaa jakaa useammalle henkilölle, eikä kaataa kaikkea vaikkapa kaason harteille. Koko homma toimii paremmin, kun yksi hoitaa taustamusiikit, toinen illan juontamisen ja aikataulussa pysymisen ja kolmas henkilö vastaa vaikkapa ihmisten ohjaamisesta oikeisiin pöytiin. Kun hommat on pilkottu pienempiin osiin, ei kenellekään vieraalle tule kohtuuttoman suurta vastuuta häiden sujumisesta, ja koko paletti on toimivampi kokonaisuus.

5. Tee mahdollisimman paljon etukäteen, ja pyydä ainakin viimeiseksi illaksi järjestelyapua. Juhlapaikan somistamiseen menee oma aikansa, ja sen pääsee usein tekemään vasta juhlien aattona, joten hanki paikalle mahdollisimman monta apukättä. Delegoi myöskin mahdollisuuksien mukaan viimeisen illan hommia läheisillesi, sillä ei ehkä ole kaikista hauskinta pestä itse hääautoa häiden aattona iltamyöhällä, tai lakata omia kynsiään vasta aamulla kampaajalla.

6. Muista, että jotain menee aina pieleen. ;) Ei ole tarkoitus lannistaa, vaan olla realistinen. Noin isoja juhlia järjestäessä liikkuvia osia ja muuttuvia tekijöitä on paljon, joten on aika väistämätöntä että joku palanen jää puuttumaan tai menee paikoilleen väärin päin. Varaudu näihin muuttujiin siis rennolla asenteella, ja ole valmiina improvisoimaan tai muuttamaan suunnitelmia yllätysten sattuessa.



7. Edelliseen kohtaa liittyen; varaa takataskuun jotain viihdykettä vieraille siltä varalta, että aikataulut elävät. Esimerkiksi ruokaa saatetaan joutua odottamaan luultua kauemmin tai jokin muu tilanne aiheuttaa hiljaisuutta tai hämmennystä, joten on hyvä olla varautunut kyseisiin tilanteisiin pienellä ohjelmalla, jonka voi ottaa mihin väliin vain. Hääparin mieltymyksistä riippuen kyseessä voi olla joku hääleikki, ystävän musiikkiesitys tai ihan mitä hyvänsä. Joku pieni ohjelmanumero, jonka voi vetää hihasta tarpeen vaatiessa. Ei haittaa, jos nämä varalle suunnitellut ohjelmat jäävät toteutumatta, mutta bestmanin on tarpeen vaatiessa helpompaa hoitaa kiusallinen hiljaisuus jos sen varalle on suunniteltu jotain ohjelmaa, kuin jos hän joutuu yllättäen improvisoimaan. ;)

8. Varaa juhlaan tarpeeksi vapaa-aikaa. Syömisten, leikkien, puheiden ja musiikkiesitysten väliin kannattaa jättää reilusti vapaata, ohjelmatonta aikaa, jolloin ihmiset voivat vapaasti viettää aikaa jutellen keskenään, kuljeksien hääpaikalla sekä viilentyen pihalla. Lapsille kannattaa varata juhlatilaan kirjoja ja leluja, ja juhlatunnelmaa varten taustalla on hyvä soida myös tunnelmaan sopivaa musiikkia. Vapaata oleskeluaikaa on hyvä jättää tarpeeksi useissa osissa pitkin iltaa, etteivät ohjelmoidut osiot venähdä turhan pitkiksi ja ala puuduttaa vieraita.


9. Aikatauluta - mutta osaa myös muuttaa aikatauluja tarvittaessa. Me laskettiin juhlan kulku aika tarkkaan etukäteen; mietittiin kauanko menee syömiseen ja kauanko musiikkiesityksiin, mihin aikaan on kahvit, ja paljonko väleihin jätetään vapaata aikaa. Sen pohjalta hahmottelin suurpiirteisen aikataulun, jotka annoin sitten kaasolle, bestmanille ja muille ohjelmaa vetäneille. Annoin ohjeeksi myös jättää reilusti jotain pois, jos aikataulu alkaa venyä, tai jos vieraat vaikuttavat pitkästyneiltä ohjelmaan. Aika hyvin tuo aikataulu kyllä piti, ja sain kiitosta siitä että se helpotti kaikkia ohjelmaa vetäneitä. Meillä oli ohjelmaa ja vapaata oleilua aika lailla puolet ja puolet, ja saatiin siitä ainakin kiitosta.

10. Ohjelmasta puheen ollen; oikeanlainen ohjelma rentouttaa tunnelmaa, mutta pidä huoli siitä ettei ohjelmaa ole liikaa. Hauskakin ohjelma puuduttaa, jos istutaan paikoillaan koko ilta ja seurataan vain ohjelmanumeroita toisensa perään, mutta myöskään täysin ohjelmattomat juhlat eivät aina ole rennot. Jos juhlista ei vieraana ollessaan tunne juuri muita vieraita, voi täysin ohjelmaton ilta olla pitkä, kun ei oikein ole juttukavereita. Ota siis juhliesi ohjelmaa suunnitellessa huomioon kaikki vieraat, ja se että jokainen vieras viihtyisi juhlissasi.

11. Kunnioita vieraitasi, ja vaihda jokaisen vieraan kanssa edes muutama sananen juhlapäivänä. Päivä on tiivis ja aikaa rajallisesti, mutta muista huomioida kaikki vieraasi.

12. Käytä hääjärjestelyissä luovuutta. Koristeita ja muuta tarvittavaa kannattaa haalia sekä omasta kodistaan, että lainaksi sukulaisilta ja ystäviltä. Paljon voi myös saada ihan ilmaiseksi, kun käyttää vähän mielikuvista ja on valmis näkemään vaivaa. Meillä esimerkiksi juhlatilan koristelu perustui lainatuissa maitotonkissa olleisiin koivuihin, sekä koivupöllien päällä olleisiin omiin ja lainattuihin, erilaisiin lyhtyihin. Pöytäkukkina oli perunankukkia, ja niin edelleen... Kaikkea ei siis kannata ostaa valmiina kaupasta, sillä ensinnäkin pikkutavaraankin saa kulumaan isot summat rahaa, ja toisekseen, häiden jälkeen käsiisi saattaa jäädä kolmekymmentä ostamaasi lyhtyä, mitähän niillä kaikilla ajattelit tehdä? ;)

13. Panosta niihin asioihin, jotka itsellesi ovat tärkeimpiä, ja jätä vähemmän tärkeät asiat vähemmälle panostukselle. Ja tämä tarkoittaa sekä rahallista että ajallista panostusta. :) Jos olet aina rakastanut jenkkiautoja, niin hanki ihmeessä sellainen hääautoksi, mutta jos auto ei ole teille kovinkaan tärkeä, ei siihen varmaan kannata panostaakaan suuremmin, vaan oma tai vanhempienne auto kelvannee. Kaiken ei tarvitse olla upeaa ja mieletöntä, vaan panostakaa ennemmin teille itsellenne tärkeisiin yksityiskohtiin, oli se sitten ruoka, koristelut tai vaikkapa juhliin tilattu bilebändi.

14. Kuuntele itseäsi ja sulhastasi, älä yritä miellyttää muita. Neuvoja ja ideoita häihin liittyen satelee varmasti molempien sukujen ja ystävien tahoilta, mutta kuunnelkaa silti itseänne ja omia toiveitanne. Teidän juhlanne saavat olla teidän näköisenne. :)

15. Ja tärkeimpänä; älä pingota! Mikään ei ole kamalampaa kuin stressaantunut ja väsynyt morsian. Joten hymyile ja nauti hääpäivästäsi, sekä myös häiden järjestelyajasta. Häiden järjestelyn pitäisi olla hauskaa, ja hääpäivän yksi elämäsi onnellisimmista päivistä, älä siis pilaa niitä omalla asenteellasi. :)


---

Huomaan, että voisin hyvin kirjoittaa aiheesta sata vinkkiä, tai näköjään vaikka romaanin. ;) Jätetään siis tällä erää tähän, vaikka varmasti paljon tärkeää jäi vielä sanomattakin. Mielelläni kuulisin, löytyykö lukijoistani morsiamia? :) Ja jo rouvan titteliä kantavat; jakakaahan omat vinkkinne morsiamille kommenttiboksiin! :)

Heipat hääpuvulle

Myin eilen hääpukuni, jossa tanssit onnelliset hääni kesällä 2012. Mahtavaa saada nekin pukupussissa vaatehuoneessa roikkuneet rahat käyttöön, kyllä niille käyttökohteita löytyykin. Samalla tuntui kyllä myös haikealta, ja tuntuu vähän edelleen. Miehen mielestä oli hassua kun sanoin ääneen että tuntuu haikealta luopua puvusta, vaikka olinkin tyytyväinen kun sain puvun myytyä.

Moni on kauhistellut sitä, miten raaskin luopua hääpuvustani, mutta itse tiesin jo ostaessani puvun, että tulen sen häiden jälkeen myymään. En aikonut pukea hääpukua päälleni kuin sen yhden kerran, ja tiedän muodin muuttuvan ja ajan kellastuttavan valkoista pukua niin, ettei pukua tulisi kukaan mahdollisesta jälkipolvestakaan häissään vuosikymmenien kuluttua käyttämään, ja pelkkänä muistonakin puku olisi liian arvokas (ja tilaa vievä) säästettäväksi. En olisi edes ostanut noin arvokasta pukua, jos en olisi tiennyt että tulen sen myymään.

Puvun omaksi ostaminen oli kuitenkin järkevä päätös. Ensinnäkin vuokrahinnat olivat aika hirvittäviä. Ei tarvinnut kovin montaa laskutoimitusta tehdä, kun tiesi, että ostamalla oman puvun ja myymällä sen häiden jälkeen eteenpäin, säästääkin rahallisesti vuokraukseen verrattuna. Tosin puvun myymiseen voi vierähtää hetki aikaa, sekä jaksaa nähdä siitä koituva vaiva. Standardipituiset puvut olivat myös auttamatta minulle liian lyhyitä, siis myös suurin osa vuokrapuvuista. Oululaisen Sis Idmanin puvut säväyttivät heti, ja tämä puku istui päälleni täydellisesti ilman mitään muokkauksia, se oli myös kaikea sitä mitä puvultani halusin. Olin hääpukuliikkeesä yksin, mutta en tarvinnut makutuomareita sillä tunsin itse oman makuni ja tiesin että puku on minulle täydellinen. Siispä ostin sen samantien, vaikka olinkin työpaikan koulutusreissulla Oulussa, ja jouduin raijaamaan puvun junassa Kokkolaan. Kyllä kuitenkin kannatti. :)

Pukuni ei kokenut omissa häissämme mitään vahinkoja, se ei likaantunut tai repeytynyt, joten se oli edelleen kuin uusi. Sain puvusta myydessä pyytämäni hinnan, ja eilen kun vein puvun ostajalle, kohtasin niin onnellisen morsiamen, että olin vieläkin tyytyväisempi. Oli ihana nähdä, kun toisen silmät loistivat puvun nähdessään, samalla tavalla kuin omat silmäni loistivat silloin tätä sovittaessani. Kiva tietää, että puku saa tanssia toisetkin häät onnellisen morsiamen yllä, ja olla jollekin toisellekin se unelmien morsiuspuku. :)

Jonkun mielestä varmasti hassua, mutta mun sydäntä olis särkenyt myydä itselleni niin rakas puku jollekin, jolle se olisi ollut yhdentekevä. :D Eihän pukua sillä ehdolla tietenkään myydä, ja itsekin kohtasin ostajan vasta kun kaupat oli jo tehty, mutta kiva kuitenkin oli nähdä toisen into ja onni. Helpotti vähän tätä omaa luopumisen tuskaa. Haha. :D


Se oli ihana puku, ja tulen sitä varmasti haikeudella muistelemaan, kuten koko hääpäivääkin. <3

Vuosi vaimona

Tänään on ensimmäinen hääpäivämme. Uskomatonta, että siitä on jo vuosi kun sanottiin tahdon. Yhdessähän me ollaan oltu jo kahdeksan vuotta, mutta avioparina nyt vuosi. On kyllä kivaa olla vaimo, eikä kenen hyvänsä vaimo vaan maailman ihanimman miehen vaimo. <3

Ilmakin on tänään ihan samanlainen kuin vuosi sitten, paahtavan kuuma ja aurinkoinen.

Miehellä on tänään työpäivä, mutta hääpäivää juhlittiin aamulla herkkuaamiaisen muodossa. Uunituoreita croissantteja nutellalla, wienernougateja, kahvia, tuoremehua, tuoretta ananasta ja jogurttijäätelöä. Aika makeaan painottui aamupala, mutta kerrankos sitä. :D

Illalla miehen töiden jälkeen ajateltiin avata vielä skumppa, skoolataan sitten samalla hääpäivää kun pakataan muuttolaatikoita. :D

Hääpuku etsii onnellista morsianta!

EDIT.// Puku myyty

Ajattelin nakata ilmoituksen hääpukuni myymisestä tännekin, jos joku lukijoista tai lukijoiden ystävistä sattuu etsimään juuri nyt unelmiensa hääpukua. :)

Oma pukuni on ostettu uutena keväällä 2012, ja se on nyt yhdet onnelliset häät jo tanssinut onnellisen morsiamen yllä kesällä 2012. En aio käyttää pukua enää toista kertaa, enkä myöskään katso tarpeelliseksi hillota noin upeaa pukua vaatehuoneessakaan, joten kiertoon vain. :) Toivottavasti joku toinenkin morsian löytää tästä samasta puvusta unelmiensa puvun!

Pukuni on kotimainen (Oululainen!) Sis Idmanin Frida-puku, ja se on ostettu Oulusta Morsiusatelje Katariinasta, jossa puvut suunnitellaan ja valmistetaan. Vaikka puvun valmistusmaa ei mulle ollutkaan kynnyskysymys, niin kotimaista designia äärimmäisen korkealle arvostavana, minusta tuntui erityisen hienolta noin tärkeänä päivänäni pukeutua kotimaiseen designiin.

Fridan päällimmäinen kerros on kevyttä organzaa, ja koristeena etuosassa on pieniä kimaltavia helmiä sekä kauniita vedostuksia. Takana pieni laahus.

Puku on kokoa 10, eli 38, mutta nyörityksen ansioista menee n. 36-42 kokoiselle morsiamelle.

Pukuun ei ole tehty muita muutostöitä, kuin lisätty rannelenkki sekä laahuksen nostoa varten nauhat vuorikerrosten väliin.

Puvussa on erikoispitkä helma, mikä tarkoittaa viittä lisäsenttiä normaaliin verrattuna. Helman pituuden vuoksi puku sopii monenpituiselle morsiamelle. Itse olen 173 cm ja minulla oli hääpäivänäni n. 6-7 cm korot.

Puku on pesetetty heti häiden jälkeen viime kesänä, ja säilytetty hengittävässä kankaisessa pukupussissa pölyltä suojassa. Puku on täysin uudenveroinen, ja sitä saa tulla sovittamaan Kokkolaan. :)

Itse rakastin syvästi pukuani, se oli kevyt ja mukava päällä. Itselläni oli puvun alla kapea vannealushame, mutta lisää muhkeutta pukuun saa helposti kun laittaa leveämmän alushameen.


Hintatiedustelut/tarjoukset voi nakata sähköpostilla: annika.levanen(a)gmail.com!

Häiden kiitoskortit

Huomasin vuosikatsausta tehdessäni, että en ole postannut häidemme kiitoskortteja ollenkaan. Tässä siis viimeinen hääpostaus.. :D

Värkkäilin kiitoskortteja varten kuvaajan antamista kuvista kollaasin, koska halusimme kiitoskortin koostuvan useammasta pienestä kuvasta yhden potretin sijaan. Kollaasin värkkäys ei sujunutkaan ihan sormien napsautuksella, kun kuvat piti rajailla ja muokata oikeaan kokoon, että sain lopullisesta kollaasikuvasta korttipohjan kokoisen. Tilasin kollaasikuvat siis tavallisiksi kiiltäviksi valokuviksi ifolorilla, ja teippasin kuvat sitten kaksipuolisella teipillä taitettuihin korttipohjiin.

Simppelit kiitoskortit, joihin oltiin itse ainakin tyytyväisiä. :)

Häät : DIY sukkanauha

Sukkanauhat on ihan ryöstöhintaisia, jos menee ostamaan sellaisen valmiina. Kaikissa hääjuttuja myyvissä nettikaupoissakin sukkanauhasta pyydettiin vähintään kymppi, ja eihän siinä ole kuin pätkä pitsiä, kuminauhaa ja jotain pientä koristetta. Päädyin siis tietenkin DIY-ratkaisuun, ja selvisin hommasta parilla eurolla.

Tarvitset: kuminauhaa sen verran että sukkanauha pysyy napakasti reiden ympärillä, ja pitsiä sitten ehkä 10-20 senttiä kuminauhaa pidempi pätkä, jotta se vähän rypyttyy. Lisäksi pätkä ohutta satiininauhaa ja helmiä.

Kahden sukkanauhan tekoon meni aikaa alle puoli tuntia, joten mitenkään työläs projekti ei olut kyseessä. :D

Ompelin kuminauhan suoraan keskelle pitsinauhaa, ja sitten kiinnitin rusetit muutamalla pistolla, ja liimasin helmet pitävällä liimalla lopuksi rusettien keskelle.

Sinisellä nauhalla varustettu sukkanauha jäi itselle muistoksi, ja pinkki nauha nakattiin poikamiehille. Oikeaan osoitteeseen menikin, joten häitä odotellessa A & L... ;)

DIY- ratkaisuun päädyin myös oman heittokimppuni kanssa. Siitä ei valitettavasti ole yhtään kuvaa, mutta sidoin sen itse reilun kaupan ruusukimpusta. Hain siis kymmenen pinkin pikkuruusun kimpun marketista, lyhensin varret ja harvensin lehtiä, sidoin kimpun tiiviiksi pikkukimpuksi kukkateipillä, ja lopuksi kieputin varren ympärille valkoista satiininauhaa. Kimpusta käytiin kova taisto, ja se sai vähän osumaa taistelun tiimellyksessä. Pari ruusunnuppua lensi irralleenkin, mutta lopulta kimppu tippui takariviin suoraan Timon siskon syliin.

Hyvin siis pärjäsi tällaisilla pienen budjetin ratkaisuilla. :) Hääjutut alkaa varmaan pikkuhiljaa olemaan paketissa, kunhan kiitoskortit vielä postailen. Jos jollakulla on jotain kysyttävää tai mielessä on joku hääaiheinen juttu josta olisi vielä halunnut kuulla, niin kommenttia tulemaan. :)

Häät : Leffajuliste

Tehtiin häihimme esille meidän omasta kuvasta leffajuliste.

Ollaan oltu ekoilla treffeillä aikanaan elokuvissa, ja katotaan muutenkin paljon yhdessä elokuvia, joten elokuvajuliste oli meidän juttu. :) Juhlapaikkaammekin tällainen sopi, se kun on vanha tanssipaikka ja seinillä oli esillä vanhoja esiintyjien julisteita.

Siskoni otti alkukesällä meistä julisteeseen sopivan kuvan, ja sitten istuttiinkin miehen kanssa pari pitkää iltaa tietokoneella värkkäillen julistetta. :D Hiottiin ja hiottiin fontteja ja sommittelua, ja katsottiin välillä netistä kuvia oikeista elokuvajulisteista, jotta saataisiin lopputuloksesta tarpeeksi aidon näköinen. :) Juliste tulostutettiin sitten mainostoimistossa, ja oltiin kyllä lopputulokseen tyytyväisiä.

  Niitattiin leffajuliste juhlapaikan ulko-oveen

Ja mikäli vieraita on uskominen niin ihan aidolta näytti, moni ei ollut ensivilkaisulla edes huomannut että julisteessa oltiin me, vaan oli vain kuvitellut julisteen olevan joku juhlapaikalle kuuluva mainosjuliste.
Paljon kuultiin ihastelevia kommentteja tästä pienestä yksityiskohdasta, ja jäähän tästä mukava muisto kodin seinälle laitettavaksi. :) Kunhan löytyy sopivankokoiset yksinkertaiset kehykset, niin ja seinä mihin se laitettaisiin... :)

Häät : Vieraskirja postikortteina

Emme halunneet häihimme perinteistä vieraskirjaa, koska tuntui turhalta ostaa kirja johon täyttyy yksi sivu vieraiden nimikirjoituksista. Harva suomalainen kun innostuu siihen kirjamalliseen vieraskirjaan sen pidempiä juttuja kirjoittamaan. Etsiskelinkin ideaa, jolla saisimme vieraat jättämään muutakin kirjallista muistoa kuin pelkän nimmarin.


Netistä ideoita selaillessa bongasinkin mahtavan idean postikorttimuotoisesta vieraskirjasta, ja se päätyi heti toteutukseen. Suurimpana inspiraationa tässäkin toimi mahtava eilen tein- blogi, josta löytyi upeasti toteutettuna tällaiset vieraskirja-postikortit.

Suunnittelin tietokoneella erilaisia fontteja hyväksikäyttäen postikorttipohjan, ja tulostin kortit valmiille valkoisille korttipohjille. Tulostus ei käynyt kädenkäänteessä, mutta lopulta se onnistui, ja lopputulos oli vaivan arvoinen. :D

Tulostettuihin kortteihin leimasin vielä etupuolelle kaksi perhosta turkoosilla musteella, samalla perhosleimasimella jota käytin muissakin hääjutuissa.

Kortin kääntöpuolella oli kirjoittamisen helpottamiseksi pari valmista aloitusta, joten vieraiden oli helppo täyttää korttiin haluamansa terveiset. 


Juhlapaikalla postikortit löytyivät oven vierestä pikkupöydästä ohjeistuksen ja kynäpurkin kera. Pöydän vierestä löytyi postilaatikko, johon kirjoitetun kortin sai pudottaa.

Vieraskirjakortit oli kyllä yksi onnistuneimpia häidemme yksityiskohtia, lähes kaikki vieraat nimittäin olivat kortin jättäneet, muutamat perheen tai puolison kanssa, mutta suurin osa vieraista oli vieläpä kirjoittanut jokainen oman korttinsa. :)

Otettiin kortit mukaan hääyöhotellille, ja niitä olikin mukava lukea yhdessä ensimmäisenä avioliittoaamuna samalla kun herkuttelimme ihanilla herkuilla, jotka sisarukseni ja vanhempani olivat yllärinä hotellille järjestäneet. :)

Nää kortit on mahtava muisto häistä ja häidemme vieraista, ja vastedes on kiva aina hääpäivinä kaivaa kortit esiin ja lueskella niitä läpi. :) Kortit olivat täyttyneet hauskoista muistoista, liikuttavan kauniista sanoista sekä hienoista avioliittoneuvoista. Suosittelen kyllä lämpimästi tällaista vieraskirjamuotoa, jos haluaa vieraiden jättävän enemmänkin terveisiä. :)

Hääkakku

Hääkakuista tai mistään muistakaan tarjoiluista ei häissämme valitettavasti tullut otettua ollenkaan kuvia. Ainut kuva joka tarjoiluista on, on tämä kuva hääkakkumme ylimmästä kerroksesta, joka oli siis hääparin oma pieni kakku.

Hääpaikassamme buffetpöytä (ja myöhemmin kahvipöytä) sijaitsi erillisessä tilassa juhlasalin vieressä, ja tila oli sen verran ahdas että ratkaistiin hääkakun leikkaus niin, että meidän pieni kakkumme tuotiin tarjottimella hääparin pöytään, jossa kakku leikattiin. :) Näin kaikki vieraat näkivät kakun leikkauksen, eikä koko porukan tarvinnut tunkea yhtä aikaa sinne pienempään tilaan. Tämän vuoksi kuvat tarjoilupöydistä jäikin varmaan ottamatta, kun ne eivät olleet siinä silmien alla juhlatilassa.

Harmi sinänsä, koska tarjoilupöytäkin oli kaunis ja herkkuja notkuva. Mutta pääasia kuitenkin että vaikka ruuasta ei jäänyt kuvia, siitä jäi herkulliset muistot. :D

Hääkakkuna oli siis miehen toiveesta mansikkakermakakkua. :D Hääkakun teki pitopalvelu, mutta kaikki muut makeat olivat itse leivottuja. Hääkakun ulkonäköön olin vähän pettynyt, siihen kun ei ollut juuri panostettu, mutta hyvältä se kuitenkin maistui. Ja muuten pitopalvelu oli kyllä ihan loistava, oltiin todella tyytyväisiä varsinkin pääruokaan.

Mansikkakermakakun lisäksi kahvipöydässä tarjottiin suklaajuustokakkua, sitruunaista juustokakkua, pikkupullia, pikkuleipiä sekä vaahtokarkkeja, marjaisia karkkeja ja fazerin sinisiä konvehteja. :)

Jokaiselle siis varmaan löytyi jotain mieluista makeaa. :D

Hääkakun koristeeksi ei haluttu perinteistä hääparikoristetta, eikä mikään hupi-koristekaan ollut yhtään mieleen. Netissä surffaillessa ihastuinkin eniten simppeleihin koristeisiin joissa oli joko kaksi sydäntä, tai nimikirjaimet. Tämä kimaltava sydänkoristehan sitten oli täysin mun tyylinen, ja sai miehenkin siunauksen joten sen tilasin kotiin. :D

Kakkutelinettä meillä ei ollut, vaan kakkutelineenä toimivat erikorkuiset isän sahaamat koivupöllit. Ne oli aseteltu vierekkäin niin, että kakut olivat eri korkeuksilla.Toimi hyvin ja oli kivannäköinen ratkaisu. :)

Häät : Vieraiden paikkakortit

Haluttiin tehdä häihimme pöytäjärjestys, jotta toisilleen mahdollisimman tutut vieraat saisivat istua vierekkäin. Ei katsottu millään muotoa tarpeelliseksi yrittää sekoittaa pakkaa ja tutustuttaa ihmisiä toisiinsa, vaan haluttiin tehdä vieraille mahdollisimman mukava olo istuttamalla tutut vierekkäin.

Pöytäjärjestyksen teko ei silti ollut ihan niin helppo nakki kuin miltä se kuulostaa. :D Sitä pyöriteltiin ja pyöriteltiin, etsittiin sitä mahdollisimman toimivaa järjestystä aika pitkään.

Vieraiden paikkakortit pöytiin askartelin aika simppelillä kaavalla.

Paikkakortit oli siis yksinkertaisesti sydämenmuotoon fiskarsin leikkurilla leikatut nimilaput, jotka oli teipattu turkoosista helmiäiskartongista taitettuihin paikkakortteihin.

Häät : Menu-/ohjelmataulut

Halusimme häissämme pöytiin menut ja ohjelmat kaikkien näkyville. Päädyttiin sitten ostamaan Ikeasta näitä pieniä kaksipuoleisia kehyksiä, ja laittamaan toiselle puolelle menu ja toiselle ohjelma. Pöytiin näitä laitettiin aina neljää vierasta kohden yksi kehys keskelle pöytää.

Menut ja ohjelmat tulostin vähän paksummalle paperille, ja leimasin jokaiseen paperiin turkoosilla musteella perhosen. Jokaisen kehyksen ympärille pyöräytin vielä turkoosista sifonkinauhasta rusetit.

Ps. Jos joku tarvitsee niin kehykset on myynnissä. Niitä on 20 kpl, ostotarjouksia voi nakata sähköpostilla! :)

Hääkutsut

Oiskohan aika julkaista hääkutsutkin vihdoin ja viimein. :D

Näitä oli aika vaikea kuvata tuon helmiäispaperin vuoksi kun se kiiltelee, mutta näkee näistä nyt jotain kuitenki. :) Helmiäispaperi oli tekstuuripintaista ja oikeasti turkoosimpaa kuin miltä kuvissa näyttää.

Näitä tuli askarreltua 50 kpl. Niistä puolet syntyi tehokkaana pääsiäispäivänä Timon siskon kanssa muutama tunti askarrellen, ja loput puolet tein itsekseni erinäisinä iltoina kevään mittaan pikkuhiljaa. Muuten kutsut oli suhteellisen simppelit, mutta jossain vaiheessa tuli vähän manattua tuota valitsemaani työlästä (mutta kaunista!) sydänstanssia. Sydämet on siis tehty big shotilla sydänstanssilla valkoisesta paperista stanssaamalla, ja voi vitsit että nuo olikin hitaita ja hankalia tehdä. :D
Oli siis hieman työläämmät sydämet, varsinkin kun nehän piti sitten vielä sivellä kimalleliimalla kun halusin niihin vähän eloa. :P Tuli kyllä nätit, mutta kutsujen teon jälkeen ei ole huvittanut tuohon sydänstanssiin koskeakaan... :D

Kutsuteksti löytyi kortin avatessa oikealta sivulta, ja vasemmalle sivulle tein pienet taskut joihin taittelin hääinfon sekä kartan.

Sellaiset oli meidän hääkutsut. :) Seuraavaksi saisi varmaan alkaa miettiä kiitoskortteja, mutta ei olla vieläkään saatu lopullisia kuvia kuvaajalta, joten niitä odotellessa...

Häät : Pöytäkukat

Kerroinkin jo ohimennen aiemmin että meidän häissä pöytäkukkina oli perunankukkia. :D Nyt seuraa niistä kuvamateriaalia.

Maljakkojen alle laitoin pienet kakkupaperit.

Kuvissa näkyy muutenkin pöytäsomisteita. Tältä pöydät näytti perjantai-iltana kun oltiin saatu juhlapaikka kuntoon, servetit pitopalvelu laittoi pöytiin sitten vasta lauantaina. 

Idea perunankukista pöytäkukkina tuli äidiltä, ja innostuttiin sitten itsekin tästä ilmaisesta ja hauskasta vaihtoehdosta. Olen siis kasvanut perunapeltojen keskellä kun vanhemmillani on perunatila, joten ihan tuulesta temmattu tämä ratkaisu ei ollut. :) Perunankukkia löytyi siis omasta takaa hehtaarikaupalla, ja ne olivat väriltäänkin sopivia.

Aika moni vieraista hoksasi vasta myöhäisessä vaiheessa iltaa, että pöytäkukathan onkin perunankukkia. Eli täydestä meni. :)

Häät: opastekyltit

Kirkosta oli hääjuhlapaikallemme matkaa n. 25 km, joten tienvarsiin tarvittiin opastekylttejä. Toki olin tehnyt hääkutsujen väliin kartat, joista reitin ja osoitteet näki, mutta kyltit oli kuitenkin hyvä lisä risteyksiin, että kaikki vieraat varmasti osasivat perille.

Kyltit valmistettiinkin oikein sarjatyönä. :D Minun osuuteni jäi sydänmallin piirtämiseen sekä suulliseen ohjeistukseen, isä ja Timo sahasivat ja kokosivat kyltit, äiti taisi maalata pohjamaalit ja siskoni maalasi kaikkiin kyltteihin nimet.  Kylttejä tehtiin kaikenkaikkiaan seitsemän, joista kuusi oli tavallisia nuoli-kylttejä, ja yksi oli liikenneympyräkyltti.

Kylteistä tuli mielestäni todella hienot, että kiitos vain kaikille apureille! Harmi vain että kyltit kelpasi muillekin, kaksi kylteistä oli nimittäin ehditty varastaa tienvarresta yön aikana. :/

Naimisissa!

Nyt vihdoin niitä hääkuvia vähän meistäkin, sekä juhlapaikasta. :) Häitä vietettiin siis 28.7, ja päivä oli yksi kesän lämpimimpiä ja aurinkoisimpia. Välillä oli aika tukalankin kuuma, mutta mieluummin niin kuin että olisi satanut. :) Iltakin oli pilvetön ja ihmeellisen valoisa loppukesän illaksi, ihan täydellinen päivä siis!

 Tuore aviopari astumassa kirkosta ulos

 Potretteja juhlapaikalta

Juhlapaikkana meillä toimi vanha tanssipaikka, joka sijaitsee kalliolla meren rannalla.Se oli kyllä tosi ihana paikka ja meille sopiva, haluttiin paikaltakin vähän sellaista maalaishenkisyyttä ja rentoa tunnelmaa.

Juhlatilan koristuksina toimi koivut ja pihlajanoksat maitotonkissa, perunankukat pöytäkukkina, juhlapaikan omat vanhat keikkajulisteet seinällä juomapöydän takana, meidän tekemä leffajuliste ulko-oven viereisellä seinällä (siitä tarkempaa kuvaa tulossa myöhemmin), erilaiset lyhdyt koivupöllien päällä, sekä muut pienet yksityiskohdat. Mitään isompaa koristusta juhlatilaan ei siis askarreltu, tykättiin että se on nätimpi noin maanläheisenä. :)

Pöydät oli juhlatilassa toisella puolella salia, toinen puoli salista jäi tanssilattiakäyttöön illaksi. 

Juhlapaikan tuolit olivat sekalaista settiä, mikä aluksi häiritsi omaa silmää aika paljon. Lopulta kuitenkin kaiken selvittelytyön jälkeen päädyttiin siihen että näillä nyt mennään, muualta vuokraus olisi ollut liian hankalaa kun tuoleja olisi pitänyt kuljetella pitkiä matkoja edestakaisin. Ja salin täytyttyä kukaan tuskin kiinnitti kauheasti huomiota tuoleihin... :)

Tanssipaikan vanhat keikkajulisteet seinällä

 Lyhdyt koivupöllien päällä toi ihanasti tunnelmaa hämärään juhlasaliin

Juhlapaikan koristuksiin ei paljoa uponnut rahaa, koivupöllit on isien sahaamat, lyhdyt meidän omia sekä äideiltä lainassa, koivut isä haki omasta metsästä ja pöytäkukkina toimineet perunankukat on omilta pelloilta kerätty. :) Kaikki ulkona sekä sisällä olleet muutkin kukat oli äitien pihoilta lainassa, joten koristuksiin meni rahaa vain pöytien pieniin koristusjuttuihin kuten kynttilöihin ja pieniin kaksipuoleisiin kehyksiin joissa oli menut ja ohjelmat. :) Halvallakin saa nättiä kun käyttää vähän aikaa ja vaivaa. :)

Yhtä lukuunottamatta kuvat on kuvaajamme Ari Kunkaan kamerasta,ja yksi kuva Timon siskon ottama.

Ps. Hääpukuni on myynnissä, saa nakata sähköpostia jos kiinnostaa! :)