Rakkautta juhlimaan

Ylihuomenna juhlitaan taas rakkautta, kun Timon lapsuudenystävä menee naimisiin. Häät on niin ihania, mun lempparijuhlia. Nyt pääsenkin ekaa kertaa omien häideni jälkeen vieraaksi toisten häihin... :)

En ole ostanut häitä varten uutta mekkoa, vaan ajattelin laittaa keväällä ostamani mustan simppelin sifonkimekon, jota olen käyttänyt jo sekä siskoni ylioppilasjuhlissa että mieheni valmistujaisissa. Musta mekko on helppo asustaa aina eri näköiseksi erilaisilla kengillä, laukulla ja koruilla. Ja aivan, häihin ei suositella laitettavan mustaa päälle, mutta se koskeekin vain kokomustaa tai hyvin synkkää asua, ja vakuutan ettei asuni ole synkkä tai kokomusta. :) Asustan mekkoni ainakin sähkönsinisellä, mutta pohdin vielä jopa fuksianpunaisen huivin yhdistämistä asuun, mutta voipa olla että päädyn lopulta kimaltavaan hopeiseen...



Muissa kesän juhlissa mulla oli mekon kanssa valkoinen pitsibolero, ja itseasiassa olin ajatellut laittaa sen nytkin mekon päälle häihin, mutta sitten mulle iski kauhea ahdistus siitä etten haluaisi laittaa toisen häihin valkoista boleroa, valkoinen kun on tarkoitettu vain morsiamelle. Toki pieninä osina valkoinen ei haittaa vaikkapa jakussa, huivissa tai asusteissa, mutta jotenkin mua alkoi itseä vaivata ajatus, joten tuskin siis laitan sitä päälleni.

Oon muutenkin aika tarkka etikettijutuissa, ja haluan kunnioittaa juhlaa aina etiketinmukaisella asulla. Itseäni ei olisi morsiamena haitannut vieraiden valkoiset asusteet (eriasia sitten joku kokovalkoinen mekko, joka ei tietenkään ole suotava asuvalinta), mutta koska joku muu voi morsiamena loukkaantua valkoisesta vierailla, on mielestäni varmempi välttää valkoista häissä.

Ajattelin yhdistää mekkoon kengiksi mustat kiilakorkoavokkaat, koska niissä jalkani jaksavat koko päivän. Mun on vaikea löytää hyviä korkkareita, koska jaloissani on kokoeroa puoli numeroa. Juuri sen verran, että korkeammissa kengissä tulee aina se ongelma että kun vasen jalka on hyvä, oikea puristaa, ja kun oikea on hyvä, vasen kenkä hölskää. Kiilakorot istuu jalkaani jostain syystä paljon paremmin.

Nyt täytyisi varmaan vetää mekko päälle, ja kokeilla siihen eri huiveja. Yhdistäisittekö te asuuni mieluummin värikkään vai neutraalimman huivin?

Taidetta

Saatiin läksiäislahjaksi Kokkolasta muuttaessamme ihanat taulut pieneltä taiteilijalta. Lenni 3,5 v oli tehnyt meille molemmille taulut lahjaksi, aika liikuttavan ihanaa.

Mun tauluni on pienempi, ja mies sai vähän isomman taulun. Mun tauluani oon ihaillutkin päivittäin lipaston päällä olohuoneessa, ihana taulu ja ihana taiteilija.

Viime viikon paras uutinen oli uutisointi Hopeatoffeen paluusta karkkihyllyille. Uutinen pomppasi silmilleni parinkin kaverin facebook-päivityksistä, ja olisin varmaan tehnyt riemusta kärrynpyöriä jos osaisin. Huippua! Nuo oli mun lemppareita ala-asteiässä, vaikka lopulta jouduin katkerana niiden syömisestä luopumaan sen jälkeen, kun hammasraudat oli lähtenyt irti pari kertaa hopeatoffeen voimalla.

Nyt ei ole enää suussa hammasrautoja, mutta kuulemma noilla saa paikatkin irtoamaan! Innolla testataan.

Maistuu kyllä aika taivaalliselta vuosien tauon jälkeen. Ja onneksi myös ihan samalta kuin ennenkin.

Ootteko jo hakeneet kaupasta oman pussinne?

Hetkiä

Satunnaisia kuvia viime viikon varrelta...

Ekat kukat uudessa asunnossa, neilikat jotka on pysyneet hyvinä jo viikon.

All you need is love. Kiteyttää sen mikä elämässä on oikeasti tärkeää - rakkaus. 

Vaaleanharmaat Selectedin housut on olleet käytössä paljon. Ihana materiaali, hyvä malli ja mahtava väri. Kuvassa myös Kokkolan kämpän portaat, joita tallustelin eilen viimeisiä kertoja.

Ne portaat.

Ois:n laukku, joka on saanut tosi paljon käyttökertoja, vaikka alunperin silloin keväällä olikin aika heräteostos.

Superi välipala. Aikuismaista lempi-limppariani, ja täytetty croissant. Täytteenä katkarapu- creme bonjouria, salaattia ja paprikaa. Niin hyvää että olisin voinut syödä toisenkin samanlaisen.


Viikonloppu kiisi ohi, ja taas on edessä viikko yksineloa. Kahden viikon kokemuksella voin sanoa että näköjään sunnuntait on pahimpia, on kurjaa kun toinen lähtee ja itse jää yksin. Silloin myös edessä oleva viikko tuntuu vielä niin pitkältä, ja yksinolo niin kurjalta. Loppupeleissä viikko menee kuitenkin nopeasti, varsinkin kun järjestää itselleen kaikenlaista kivaa puuhaa. :)

Mukavaa viikkoa!

Aarteet jääkuutiossa

Hassua, miten joskus jotain pientäkin hankintaa miettii ja harkitsee tosi pitkään. Mä oon haaveillut monta vuotta Iittalan vitriistä, joka maksaa siis vähän reilut kaksikymppiä. Siis kaksikymppiä, se summahan menee helposti yhteen uuteen paitaan tai muutamaan pieneen heräteostokseen. Niin, joskus sitä miettii jotain parinkympin ostosta pitkään, mutta toisaalta käytän myös helposti sen kaksikymppisen johonkin heräteostokseen, en siis ole sellainen että harkitsisin kaikki ostokseni tarkkaan. En todellakaan.

No, vitriiniä oon kuitenkin mietiskellyt pitkään. Kerran jo päätinkin, että tällä kauppareissulla sen ostan. Ja sitten haluamani väri oli loppu. :D Kohtalon ivaa, ostamatta jäi silläkin kertaa. Usein oon myös välillä unohtanut koko homman, siksikin sen ostamiseen on kulunut niin kauan aikaa.




Oon myös sellainen, että haluan aina palkita itseni kun siihen on isompaa aihetta. Oon ostanut joskus kirjan hyvin menneen ja isotöisen kurssin päätteeksi, Kalevalan sormuksen kun sain ison ja työlään projektityön päätökseen, uuden tuoksun uuden työpaikan kunniaksi, ja niin edelleen. Usein päätän jotain juttua haaveillessani, että ostan sen sitten, kun... koulun työläs kurssi on ohi hyvin arvosanoin/iso työprojekti tulee valmiiksi/jos saan sen haaveilemani työpaikan, päämäärät vaihtelee, mutta yhteistä on aina se, että ison puristuksen jälkeen onnistumisesta ansaitsee mielestäni palkinnon. :) Ja koska koulumaailmassa, työelämässä tai arjessakaan ei mitaleja ja palkintoja kukaan jakele, täytyy pitää itse huoli palkintojen jakamisesta itselleen! :D

Palkintojen ei tarvitse olla isoja tai mullistavia, mutta musta on ainakin kiva ostaa jotain ihanaa kun olen onnistunut jossain ja olen ylpeä itsestäni. Kun kuulin saavani vihdoin koulutustani vastaavaa oman alani työtä, olin niin helpottunut ja onnellinen, asiat loksahti viimein paikoilleen. Olin mukavasta työstäni huolimatta välillä ollut kovinkin tuskastunut siitä seikasta, ettei koulutusta vastaavaa työtä löytynyt. Äiti, ja muutama muukin läheinen jaksoi muistuttaa, että mulle on paikkani, ja että jossain vaiheessa asiat vaan loksahtaa kohdilleen ja se oma paikka ja oma työ löytyy. Nyt kun se koulutustani vastaava työpaikka löytyi, päätin heti, että siitä hyvästä ostan nyt sitten itselleni sen vitriinin. Jonkun mielestä varmaan tällainen itsensä palkitseminen on lapsellista ja naurettavaa, mutta itselleni siitä tulee hyvä mieli, ja saavutuksista jää myös mukavia muistoja esineiden muodossa.

Mun vitriinini on siis Iittalan vitriinin pienempi malli, ja väri on vedenvihreä. Tykkään kovasti kirkkaastakin, varsinkin siksi, että se näyttää ihan jääkuutiolta, mutta tämä vedenvihreä kuitenkin on se väri joka on vahvimmin haaveissani pyörinyt. Ihana olisi myös se malli, jossa pohja on puuta, mutta arvaattekin varmaan että se maksaa jo tuplaten näihin täysin lasisiin verrattuna...

Vitriini toimittaa mulla siis sormusten säilön virkaa. Mähän otan kaikki korut aina heti pois kotiin tullessani, ja sormukset myös, enkä pidä niitä sormessa öisinkään, joten kaipasin niille turvallista säilöä. Tähän asti ne on majailleet vähän vaarallisesti pöydän kulmalla, joten hyvä että niille on nyt vähän varmempi jemma. Ihanat, rakkaat sormukset on nyt arvoisessaan säilössä silloin kun eivät ole sormessa. :)

Ja vitriini muistuttaa mua myös siitä, että asioilla on tapana järjestyä, ennemmin tai myöhemmin. :)

Syksy täältä tullaan!

Jos syksy tarkoittaa tällaisia syviä, kauniita värejä ja kietoutumista ihaniin huiveihin, niin antaa tulla vain. Ja sitä se mulle juuri tarkoittaa, oon huivi-ihminen ja kerrospukeutuja henkeen ja vereen! Oon halunnut ostaa burgundyn punaiset converset siitä asti kun ne tulivat markkinoille, mutta päätin, että ostan ne vasta syksyksi.

Nyt sitten päätin että syksy on virallisesti alkanut, ja kävin hakemassa ihanuudet kotiin. Alkoihan koulutkin tällä viikolla.

Yritin katsella kenkähyllyjä sillä silmässä jo Budapestissa, mutta siellä oli myynnissä tätä väriä vain varrettomana versiona. Halvemmallahan sieltä olisi converset saanut, mutta koska halusin juuri tämän värin ja juuri varrellisen version, veivät tossuni tieni Zeppelinin Stadiumiin reissun jälkeen. Itse asiassa näiden kanssa kävi aika hyvä tuuri, sillä Stadiumissa oli kenkätarjous juuri viime viikonloppuna. Näille jäi siis hintaa enää viisikymppiä. Superia!

Tuun käyttämään nämä puhki, tiedän sen jo nyt. Oon rakastunut syysväreistä tällä hetkellä ehdottomasti eniten syvään burgundyyn, mikä on sinänsä hassua et mulla ei oo vuosikausiin ollut mitään lähellekään sen väristä kaapissani. Tai ehkä juuri siksi, ehkä se tuntuu uudelta ja innostavalta juuri siksi että mulla ei sitä ennestään kaapista löydy.

Ennen converseja ehdin kotiuttaa jokunen viikko sitten burgundyna jo KappAhlin Hampton Republicin suuren tähtihuivin. Ja se on ollut kaulassa jo varmaan enemmän kuin laki tai hyvä maku sallii.

Nyt vaan kaivelee etten heti ostanut tätä myös sinisenä, sillä nyt viikonloppuna ne olikin jo loppu, kun menin sinistä hakemaan. Voi nyyh. Mikä ihmeen pihiyskohtaus muhun oikein iski, kun pyörittelin molempia käsissäni mutta sitten jätin sinisen vielä hyllyyn. Tuo huivi nimittäin on juuri täydellisen kokoinen, ihanan pehmeä ja ilmava mutta silti lämmin. No, toivotaan et siniset oli loppu vaan väliaikaisesti...


Mitkä syysvärit teitä innostaa ja ihastuttaa tänä syksynä?

Budapest, osa 1.

Oltiin Budapestissa Unkarissa siis pitkä viikonloppu, torstaista sunnuntaihin 8.-11.8. Tää oli vähän kuin meidän häämatka, johon vuosi sitten ei ollut varaa. Päätettiin jo häitä järjestäessä siirtää häämatka vuoden päähän, kun ollaan hääkuluista selvitty ja saatu matkarahat kasaan. :D

Lennettiin myös Oulusta Vantaalle ja taas takaisin Ouluun, kun huomattiin että lentäminenhän tulee tälle välille paljon halvemmaksi mitä junailu. Vantaalla yövyttiin sitten molemmissa suunnissa yhdet yöt Timon siskon ja hänen poikaystävänsä luona. Tai paluumatkalla ehdittiin olla niillä jotain viisi tuntia, josta nukkua kolme, mutta voi kai senkin yöpymiseksi laskea. :P


Meidän hotelli oli Mercure Budapest City Center, ja suosittelen sitä kyllä lämpimästi. :) Tähtiä taisi olla neljä, ja meillä ei kyllä ole hotellista mitään valittamista. Todella ystävällinen palvelu, loistava sijainti ja siistit huoneet, sekä edullinen hinta. Aamupala kyllä oli aika kallis (17€), mutta yhden kerran käytiin se syömässä, ja täytyy sanoa että oli se kyllä niin runsas, että sillä jaksoi pitkälle päivään.

Hotelli sijaitsi siis Váci utca- kadulla, joka on kuuluisa kävelykatu keskustassa, lähellä Tonavan rantaa. Sijainti oli meille loistava, kun ollaan sellaisia kävelijöitä; tuosta oli helppo lähteä moneen suuntaan, ei tarvinnut metroilla ajella jos ei välttämättä halunnut. Ja se metroasemakin oli kyllä ihan kivenheittomatkan päässä.

Ja tuolla reissulla tuli kyllä tosiaan käveltyä. :D Vinkiksi vaan et hyvät kengät mukaan. Oli mullakin hyviäkin kenkiä mukana, mut silti taisin pisimmät kävelylenkkimme läpsytellä släbäreillä... ja kyllä se vähän sit jaloissa tuntuikin. :D Laskettiin et pisimmillään taisi yhtenä päivänä mennä 20 km kävelyä kevyesti rikki.

Kyllähän niillä metroilla, busseilla ja ratikoilla olisi päässyt helposti pitkien matkojen päähän jalkoja noin paljon rasittamatta, mut koska lomalla ei ole kiire mihinkään, me tykätään kävellä. Kävellessä maisemista ja ympäristöstä saa paljon enemmän irti, ja löytää paljon kauniita juttuja joista ei ole mitään mainontoja opaskirjoissa tai kartoissa. Ja mikäs siinä, kun jalat on hapoilla niin pidetään tauko. Istutaan vaikka tunti kahvilassa ja jatketaan sitten taas. :)

Eka päivä käytettiinkin vain kävelyyn ja kiertelyyn. Tutustuttiin hotellin ympäristöön, käveltiin Tonavan rannassa ja käytiin muutamissa kaupoissa. Syötiin hyvin ravintolassa ja istuttiin auringonpaisteessa hileisiä mehujuomia siemaillen.

Ekana päivänä lämmintä oli +38 astetta, ja totesinkin heti että tarvitsen hatun. Oon joskus manannutkin täälläkin sitä, etten löydä ikinä päähäni sopivia hattuja, joten oli hyvä aloittaa Budapestin shoppailut tuollaisella mission impossiblella. Yllättävän nopeasti kuitenkin löytyi sen verran siedettävä yksilö NewYorkerista, että kelpuutin sen, ja hyvä niin, ilman hattua olisi varmaan saanut tuossa paahteessa auringonpistoksen.

Toinen pikaostos oli kuvassakin näkyvä kukallinen toppi Mangosta. Totesin heti ekojen tuntien aikana että en omista tarpeeksi ohuita (ja samalla väljiä) toppeja joissa lämpötila olisi siedettävä. Pikapiipahdus siis hotellin vastapäiseen Mangoon, ja sekin aukko vaatevarastossani oli paikattu. 

Mun Baggun reppuni oli tuonne reissuun ihan loistovalinta mukaan. Pidemmillä kävelyreissuilla siellä kulki mukavasti mukana niin vesipullot kuin järkkärikin. 

Siinäpä eka osa reissukuvista, näitä kyllä vielä riittää, kunhan ehdin käydä niitä läpi... :D Oli niin ihana reissu, et noilla muistoilla jaksaa taas pitkästi arkea.

Vein pari tuntia sitten miehenkin juna-asemalle, Timon loma on nyt lusittu, ja työt Kokkolassa kutsui. Toivottavasti tätä kahden kaupungin elämää ei tarvitse kovin kauaa elellä. Vaikka molemmat aikuisia, pärjääviä ihmisiä ollaankin, niin ei se niin kivaa ole olla ja nukkua yksin, kun rakas ihminen on eri kaupungissa. Onneksi tää on väliaikaista. :) Ja ankeampaa se miehen elo siellä Kokkolassa on, kuin mun eloni täällä, miehellä kun on siellä sänkynäkin vaan ilmapatja... Joten enpä valita. :D

Tulevallekin viikolle on jo mukavia suunnitelmia, töihin menen intoa puhkuen ottamaan uusia haasteita vastaan, ja sen lisäksi aion iltaisin treffata sekä siskoani että ystävääni. Mukava viikko siis tulossa, siitäkin huolimatta et joudun nukkumaan kainalotta. :D

Mukavaa viikkoa!

Ystävyydestä

Kuvailisin itseäni sosiaaliseksi, tulen helposti toimeen ihmisten kanssa ja osaan small-talkata, avaan helposti keskusteluja ja olen kohtalaisen puhelias ja avoinkin. Kaikesta tästä huolimatta olen hidas ystävystymään. Saan helposti tuttuja ja kavereita, mutta kaveruuden syveneminen ystävyydeksi käy hitaasti. Toisaalta, sitten kun ystävyys on rauhassa kehittynyt, se myös kestää pitkään. En ole niitä ihmisiä joilla kaverit vaihtuvat yhtenään, vaan pidän kyllä ystävistäni kiinni.

Kuva:Weheartit 

Luulen, että lapsuusaikainen monta vuotta kestänyt koulukiusaaminen jätti jälkeensä sen, että en ystävysty helposti. Kiusaajani kun olivat kavereitani, tai oikeammin välillä kavereitani ja sitten taas kiusaajiani. Porukka vuotta vanhempia tyttöjä, jotka osasivat sivaltaa heikkoja kohtiani, ja käyttivät hyväkseen sinisilmäisyyttäni ja luottamustani. Olen aina ajatellut ihmisistä hyvää kunnes toisin todistetaan, ja silloin lapsuudessa jouduin useamman kerran pettymään, kun kavereina pitämäni tytöt milloin levittivät minusta ilkeitä juoruja, milloin nauroivat vaatteilleni, hammasraudoilleni tai silmälaseilleni, keksivät milloin mitäkin mistä kiusata. Piilotin pahan mieleni aika hyvin koulussa, mutta äiti sai koulusta kotiin usein kyynelsilmäisen tytön. Tuo kiusaaminen vei varmasti vähän luottamustani ihmisiin, mutta onneksi minulla noina koulukiusaamisaikoinakin oli aina niitä oikeitakin ystäviä, ja paljon kavereita. En siis ollut ikinä mikään kiusattu yksinäinen ressukka, vaan iloinen ja eläväinen lapsi jolla oli paljon kavereita, mutta niiden lisäksi muutama kiusaaja. Kiusaamisesta huolimatta näen ala-asteaikanikin onnellisina, koska minulla oli paljon kavereita koulussa ja muuallakin. Tuo kiusaaminen ei ole minulle nykyisin mitenkään kipeä tai katkera asia, ennemminkin pohdin sitä nykyisin sen kautta, mihin huomaan sen vielä nykyisinkin vaikuttavan. Tuon kiusaamisen takia pelkään nykyisinkin naurunalaiseksi joutumista, ja varon päästämästä ihmisiä liian lähelle, ennenkuin tiedän heidän olevan luotettavia ja ajattelevan minusta hyvää.

Olen varovainen ystävystymään. Saatan tulla jonkun uuden ihmisen kanssa tosi hyvin toimeen, ja silti ajatella että se on mun kanssa ehkä vaan koska ollaan työkavereita/koulukavereita/meillä on yhteinen kaveri, eli jonkun ns. pakottavan tekijän vuoksi, eikä niinkään minun itseni vuoksi. Mulla on siis kynnys alkaa tehdäkään lähempää tuttavuutta, pyytää kahville tai lenkille, vaikka oikeasti voisin haluta ystävystyä kun tyyppi vaikuttaa samanhenkiseltä. Ja tätä asiaa itsessäni vihaan, ylianalysointia ja liikaa asioiden pyörittelyä päässäni. Olisi niin paljon helpompaa vaan antaa mennä.

Kuva:Weheartit

Ystävyys ei katso sitä, kuinka usein tavataan tai ollaan yhteyksissä, vaan ystävyys on ja pysyy, siitä huolimatta vaikka ei tavattaisi hetkeen. Oikea ystävyys on sitä, että toinen on ajatuksissa, vaikka ei oltaisi nähty tai juteltu pitkäänkään aikaan. Ystävät on niitä, joille tekee mieli kertoa heti kun tapahtuu jotain hyvää ja ihanaa, ja niitä, joille voi soittaa tai joiden tietää soittavan jos hädän hetkellä tarvitsee turvaa ja lohtua, tai haluaa vain kertoa pahasta olostaan.

On rikkaus omistaa erilaisia ystäviä. Minulla on ystäviä joiden kanssa ollaan tosi samanlaisia, ja sitten on ystäviä joiden kanssa ollaan ihan erilaisia niin luonteiltamme kuin elämäntilanteiltammekin. Ystäväni ovat tarttuneet mukaan eri elämäni vaiheista, ja toisten kanssa pidetään enemmän yhteyttä kuin toisten. Minulla on ystäviä, joiden kanssa nähdään kerran vuodessa, ja sitten on ystäviä joiden kanssa soitellaan tai nähdään harva se päivä. Ystävyys ei myöskään katso ikää, olen esimerkiksi ystävystynyt parin reilusti itseäni vanhemman työkaverini kanssa todellakin ystäviksi, vaikka ikäeroa on pari vuosikymmentä. On ihanaa että on niitä ystäviä, jotka on niin samanlaisia että asioita ei tarvitse juuri selittää, kun ajatukset kulkee niin samoja raiteita. Mutta on yhtä ihanaa myös omistaa sellaisiakin ystäviä, joiden kanssa elämäntilanteet tai luonteet on niin erilaisia, että asioihin saa uudenlaista näkökulmaa ystävien kautta.

Kuva: Weheartit

Sitten on tietysti ne sisarukset, jotka ovat läpi elämän olleet niitä tärkeimpiä ystävyyssuhteita. Sisarusten kanssahan koko ystävyyskäsitettä on opeteltu pienestä asti. Oon niin onnellinen, että mulla on maailman ihanimmat isoveli ja pikkusisko, ja oon onnellinen siitä, että ollaan sisaruuden lisäksi myös hyviä ystäviä. Soitellaan ja nähdään usein. Maailman parasta on, että sisarusporukka on kasvanut puolisoiden myötä ihan mahtavilla tyypeillä.

Tämä pitkä ja sekava pohdinta ystävyydestä johtuu ehkä siitä, että viime aikoina näitäkin asioita on tullut pohdittua taas paljon enemmän. Muutto uuteen kaupunkiin sekä vaihto uuteen työpaikkaan ovat isoja muutoksia elämässäni, ja tottakai vähän myös jännitän sitä, miten tutustun ihmisiin, saanko kavereita ja ystäviä. Onneksi Oulun seudulla asuu jo pari ystävää, ja siskokin on juuri muuttamassa Ouluun. Ja tottakai paras ystävä muutti mun mukana, oma mies. Näitä asioita vain tulee pohdittua, koska näin aikuisena ystävystyminen ei käy enää yhtä kädenkäänteessä kuin lapsuudessa.

Kuva: Weheartit

Ystävät ovat mulle tärkeitä. Enhän olisi mitään yksin. Vaikka nautin myös yksin olosta ja kaipaan omiakin hetkiäni, enkä kaipaa jokaiselle illalle kyläilyä tai tekemistä, niin tarvitsen ystäviäni. Tarvitsen sen tiedon, että maailmassa on ihmisiä, joiden puolesta olisin valmis vaikka mihin, ja jotka puolestaan haluavat minulle pelkkää hyvää.

Vaikka ei oltaisi tekemisissä joka päivä, ollaan toistemme ajatuksissa ja sydämessä.

Lambretta

Budapestin reissu on nyt takana, oli niiiin ihana loma, ja rentoutuminen tuli kyllä tarpeeseen. Tänään olin myös ekaa päivää uudessa työpaikassani (menin muuten aamulla suoraan lentokentältä töihin, käyhän se niinkin!), ja mukavalta tuntui sekin. :) Reissuun ja muihin juttuihin palailen tarkemmin, kunhan pääni toimii paremmin, viime yön ruhtinaalliset kolmen tunnin yöunet+siihen päälle lento ja työpäivä veivät kyllä veronsa... :D Taidan mennä yöunille tänään aika aikaisin!

 Kuvat: Lambretta

Eilen illalla paluumatkalla Budapestin lentokentän taxfreessä huomioni kiinnittyi niin ihaniin kelloihin, että piti tulla vielä vähän niitä googlailemaan, kun en kuitenkaan raaskinut sellaista omakseni ostaa. Lambrettan kellot hehkuivat ihanissa väreissä, ja ihastuttivat mut yksinkertaisella muotoilullaan. Ihania! Budapestissa tuollaisesta kellosta olisi saanut maksaa kuutisen kymppiä, eihän se kamalan kallis hinta ole, mutta tähän saumaan en raaskinut kuitenkaan ostaa. Houkuttelemaan kyllä jäi....

Mun lemppareita ovat ehkä raitainen ja valkoinen sekä turkoosi. Ihastuttaako Lambrettat teitä?

Purkamista ja pakkaamista

Moikka!

Lupailin, ettei muuton vuoksi tule taukoa postailuun, mutta kappas vaan kun tulikin. :D Päivät on olleet aika pitkiä ja muuttohommat on vienyt kaikki mehut, eikä kyllä tietokonettakaan ole ehditty kytkeä käyttöön. Nettiä on käytetty vain tabletilla, eikä postauksen kirjoittelu oo tällä ihan herkkua, puhumattakaan siitä että mitään kuvia en pysty tällä lisäilemään... Tulin nyt kuitenkin moikkaamaan, että hengissä ollaan. :)

Kyllä muuttaminen vaan on kovaa hommaa, varsinkin kun muuttomatkaa asunnosta toiseen on 200 km... Onneksi meillä oli ihan paras muuttoporukka, homma toimi ja vauhdilla tuli valmista!

Nyt elellään laatikkokasojen keskellä, ja puretaan matkalaukkuja voidaksemme pakata ne taas uudelleen. Aamulla nimittäin lähdetään reissuun, ensin yhdeksi yöksi Timon siskolle Vantaalle ja sitten pitkäksi viikonlopuksi Budapestiin Unkariin.

Kuva: www.budapest.com 

Nyt saa siis vielä antaa viime hetken Budapest- vinkkejä! Ei olla tehty mitään tarkkoja päiväsuunnitelmia, lähinnä vähän tutkailtu paikkoja valmiiksi, katsotaan sitten fiiliksen mukaan mitä tehdään minäkin päivänä. Ennustukset näyttäisi lämpöasteita lähemmäs neljääkymmentä, joten voi olla että maataan jossain kylpylässä vähän enemmänkin...

Tässä on nyt melkoinen viikko meneillään, kun kymmenen päivän sisään ehditään muuttaa, olla viisi yötä reissussa ja minä aloitan vielä uudessa työpaikassakin. Nyt eletään tuon kymmenen päivän neljättä päivää, ja tosiaan uuteen työpaikkaan menen ensi maanantaina suoraan lentokentältä. :D Hienosti aikataulutettu, eipä ainakaan ehdi liikaa mitään jännittelemään!

Toisaalta kauhistuttaa et tää reissu tulee nyt niiiin huonoon saumaan, mutta toisaalta, loma tekee kyllä todella hyvää. Ehtii niitä laatikoita purkaa sit myöhemminkin. :)

Sitä siis vaan, että voi olla vähän hiljaista täällä blogin puolella tämän loppuviikon... Postauksia löytyisi lähes valmiina luonnoksista kirjoitettuina, mutta koska niistä puuttuu kuvat, ja kuvat on pöytäkoneella jota ei enää ehditä ennen reissua kytkeä paikoilleen ja päälle, niin postailen sitten reissun jälkeen. :)

Lämpimältä näyttäisi Budapestin säät, joten aika kevyeksi vaatetuksen osalta saa laukun kyllä pakata... :) Toivottavasti täällä Suomessakin lämpö hellii!

Kurkkaus makuuhuoneeseen

Multa on pyydelty enemmän postauksia kodistamme ja sisustuksestamme, ja oon niitä lupaillut, joten vaikka tällä hetkellä todellisuus on kasa muuttolaatikoita ja kaaos, niin ajattelin laittaa vähän juttua tästä kodistamme ennen muuttoa. Muuton myötä tulen varmaan postailemaan vähän enemmänkin sisustusjuttuja, joten laitetaan nyt vähän kuvia vielä vanhastakin asunnosta. :)

En oo postaillut niin kovasti kuvia meidän asunnostamme, lukuunottamatta pieniä paloja sieltä täältä. Ja se johtuu suureksi osaksi siitä, että vaikka meillä mielestäni onkin kodikas ja viihtyisä koti, ei se ole mikään sisustuslehtikoti, jossa kaikki olisi mietitty viimeisen päälle ja juuri siihen asuntoon hankittu. Me ollaan itseasiassa hankittu kalusteita ylipäätään aika vähän, sillä meillä on käytössä molempien lapsuudenkodista saatuja sekalaisia kalusteita, ja itse on sitten pikkuhiljaa laitettu uutta yksi huonekalu kerrallaan. Sänkykin hankittiin vasta häälahjarahoilla, siihen asti (viisi vuotta!) oltiin nukuttu mun lapsuudenkodistani mukanani tuomallani 120 senttisellä sängyllä. Lipastot,ruokapöytä ym on kaikki iloisesti erisävyisiä keskenään, mutta kuitenkin meillä on mielestäni ihan viihtyisää, eikä eriväriset huonekalut sillä tavalla pomppaa silmään. Haaveissa olisi uusia vähän kaikki pikkuhiljaa, mutta koska huonekalut on kalliita, ei sillä ole kiire, päivitetään uutta yksi kerrallaan. :)

En siis ole postaillut kuvia asunnostamme ehkä siksikään, ettei meillä ole sellaista sisustusta jollaisen haluaisin, jollaisen laittaisin jos vaan olisi varaa uusia vähän laajemmin huonekaluja. Oon kuitenkin tyytynyt siihen mitä meillä on, ja keskittynyt sisustamaan sitten aika paljon tekstiileillä, niillä saa kodikasta ja nättiä pienellä rahalla sillä välin kun keräillään rahaa uusiin huonekaluihin. :)

Tällaista meillä siis on makkarissa:

Iso canvastaulu hääkuvastamme saatiin lahjaksi mun vanhemmilta, ja ihan kivasti se makkariin sopiikin, vaikka aluksi vähän kauhistutti noin iso omakuva seinällä. :D

Sängynpäällä oleva villainen torkkupeitto on minun kutomani yksitoistavuotiaana. Olin lapsena parina kesänä käsityökeskuksen kaksiviikkoisella kudontakurssilla, ja kurssien tuloksena paukutin kangaspuilla aikamoisen läjän liinoja, pari mattoa ja tuon villaisen torkkupeiton. Muistan, että tuon kutominen oli todella tarkkaa ja hidasta puuhaa. Onneksi jaksoin sen tehdä, sillä se on pysynyt tosi hyvässä kunnossa, ja lämmittää sekä mieltä että jäseniä vielä näin melkein viidentoista vuoden jälkeenkin. Ei muuten varmaan ollut ihan halvat nuo materiaalimaksutkaan, mutta niistähän en sen ikäisenä vielä tiennyt, kiitos kuitenkin äiti ja isä kun maksoitte ja annoitte harrastaa!

Puinen arkku makuuhuoneessa sisältää mun käsityöjuttujani, ja toimii öisin päiväpeiton laskupaikkana. Olen saanut tuon arkun synttärilahjaksi vanhemmiltani ja sisaruksiltani käsityöarkuksi joskus alta kymmenvuotiaana, ja siitä asti sekin on kulkenut mun mukana. Oon ajatellut ottaa projektiksi maalata tuon valkoiseksi, kunhan ehdin. :)

Makuuhuoneen nurkassa sänkyä vastapäätä on mun askartelu/ompelusoppi. Seuraavassa asunnossa se saa siirtyä työhuoneeseen, jos sinne vain suinkin mahtuu. Tähän asti se on kuitenkin palvellut tuossa ihan hyvin, pääasia et oon saanut askarteluni ja ompeluni pois ruokapöydältä... :D



Sellainen makkari siis meillä. :)