Miksi? x 10

Miksi usein tulee valvottua liian myöhään?

Miksi aina haluaa jotain uutta, vaikka varmasti on jo tarpeeksi?

Miksi aikuisena ystävystyminen on hidasta?

Miksi puolukat kirpeytyvät pakkasessa?

Miksi asiat ja tilanteet muuttuvat niin nopeasti?

Miksi toiset nauttivat kanssaihmisten epäonnistumisista?

Miksi on niin vaikeaa muistaa ergonominen työasento tietokoneella työskennellessä?

Miksi kaikkeen ei vain ole aikaa?

Miksi toisilla on niin suuri tarve kehua itseään ja onnistumisiaan?

Miksi joulufiilis ei löydä luokseni?


Kuvituksena viime viikonlopuksi leipomaani Karpalokinuskikakkua. Oli kyllä hyvää, kiva yhdistelmä makeutta ja kirpeyttä.

Kimalletta toimistoon

Nyt seuraa jotain harvinaista tässä blogissa, asukuvat. Olkaapa siis hyvät, bloggari kuvattuna tänä aamuna puoli kahdeksalta eteisessä. :D

Tiedän, että asukuvat eteisessä kuvattuna ei näytä yhtään miltään. Tarvittaisi ulkokuvat, nätti tausta ja luonnonvaloa, mutta sitä ei ole nyt saatavilla. (Ja ehkä tarvittaisi myös muotikuvamaisia poseerauksia ja mielellään myös se mallimainen ulkomuoto? ;D No, niitäkään ei ole nyt saatavilla.) En koe oloani luontevaksi kameran edessä, enkä ole mikään poseeraaja, mutta näillä mennään mitä on annettu. En tiedä kiinnostaako teitä lukijoitani vaatejutut? Jos kiinnostaa niin voisin silloin tällöin yrittää kuvata asujani. Vaatteet on kuitenkin yksi mun suurista intohimoistani, vaikken mikään muodin suunnannäyttäjä tyyliltäni olekaan.

(Hah, anteeksi välihuomautus mutta miten nuo jalat menee? :D)

Tunika on mun ihan lemppari, heräteostos parin vuoden takaa Prismasta. En normaalisti edes katsele marketeissa vaatetarjontaa, mutta tämä pisti silmään käytävältä, ja rakastuin noihin väreihin ja kuvioihin heti. Kangaskin on maailman pehmoisinta ja mukavinta puuvillaa. Koko tunika on niin mun näköinen, kuin vain joku vaate voi olla. Eikä laadussakaan ole moittimista, tämä on nimittäin päällä tosi usein, ja pesukertojakin on kertynyt tosi paljon. Ehkä siis kannattaisi välillä katsella markettitarjontaakin, kyllä sieltäkin löytyy helmiä kun osaa etsiä.

Yhdistin tunikaan tiukat keskisiniset farkut, mustan lyhyen neuletakin, oranssin tuubihuivin sekä konjakinruskeat kengät ja laukun.

Tunika - Premoda

Neule - Vero Moda

Farkut - Cubus

Huivi - Gina Tricot

Laukku - Second hand

Kengät - DinSko

Kello on Orientin, tuohon siis päädyin tämän postauksen pohdintojen jälkeen. Voisin laittaa tuosta vähän tarkempaa kuvaa jahka saan kuvattua. Mutta ihana se on! Just sellainen mistä haaveilin, eikä tehnyt edes valtavaa lovea kukkaroon.

Kynnet lakkasin eilen astetta blingimmiksi Mavalan hopeisella hilelakalla. Ihan superihanat!

Vähän ehkä överit toimistoon... ;) Mutta en anna sen häiritä. Elämässä on liian vähän juhlia, joten tuon ripauksen juhlaa myös arkeen ihan mieluusti, vaikka sitten blingi- kynsillä.


Mitäs tuumitte asusta? Ja kiinnostaako ylipäätään tällaiset postaukset, jos niitä silloin tällöin tulisi? :)

Pakkasta kiitos

Siis miten hyvälle tuulelle voi ihminen tulla siitä, että ulkona on valkoinen maisema? Oon ollu ihan hymy korvissa eilisaamusta asti, kun verhot avattuani huomasin että ulos on tullut talvi.

Pitkä, pimeä ja märkä syksy on mulle ahdistavaa aikaa, ja ilmeisesti mun energiavarastot täyttyy valosta ja auringosta, sillä heti on taas virtaa kun pimeys on ainakin hetkeksi väistynyt.

Eilen oli niin ihana päivä. Vaikka sitä valoa riittikin vain 5 tuntia ja 22 minuuttia (ja siitäkin vain osa myös aurinkoa), se oli mulle valtava piristysruiske. Muutenkin meillä oli tosi hauska päivä, vaikka oltiinkin vaan kotona kahdestaan.

Käytiin iltahämärässä lenkillä, ja lenkin jälkeen rentouduttiin saunan löylyissä. Sauna on kyllä meille sellainen elinehto, että ilman ei pärjättäisi. Se vaan on yksi parhaita tapoja rentoutua, ja kyllä vaan tulee uni aina makeimmin niinä iltoina, kun on saunonut.

Ennen saunaa vedettiin jopa kunnon venyttelyt. Minähän olen sekä todella epänotkea, että äärimmäisen laiska venyttelijä. Onneksi mies on urheilutaustansa vuoksi sekä hyvä ohjeistamaan venyttelyssä, että hyvä hieromaan mun jumit pois. :D Koska en pidä yhtään venyttelystä, tarvitsen jonkun lietsomaan mua tekemään se kuitenkin.

Hyvänä iltaverryttelynä toimi myös seuraava aktiviteetti...

Kaivettiin todella pitkästä aikaa pleikkari ja Move - ohjaimet esiin, ja otettiin muutamat skabat. Meillä ei kyllä pleikkaria paljon pelata, vaikka se taloudesta löytyykin. Enemmänkin sillä katsotaan leffoja, mutta onhan tuolla hauska välillä ottaa skabaa urheilupeleissä tai tietovisoissa.

Ja loppuilta olikin kiva viettää lähinnä kättä suuta kohti ojennellen. Dippiä  ja kasviksia. <3

Tänäänkin oli ihan eri kiva pyöräillä töihin, kun oli niin valoisaa. Kuulemma huomiseksi on luvattu nollakeliä ja sadetta, mutta en suostu uskomaan sitä. En halua että tuo lumi sulaa enää ennen huhtikuuta. Parasta on valkoinen maa ja muutama aste pakkasta, höyryävä hengitys ja jalkojen alla narskuva lumi. <3

Parasta lauantaissa

Lauantaissa parasta on....


- Tieto siitä, että ei tarvitse herätä kellonsoittoon 6.30, vaan saa nukkua. Niin, tieto siitä riittää, vaikka harvemmin nukunkaan pitkään. Yleensähän herään silti puoli kahdeksalta, tai viimeistään kahdeksalta. Mutta se että saisi nukkua on mukava tieto. Ja sen vuoksi perjantai-iltana ei tarvitse kytätä kelloa, että ehtii nukkua tarpeeksi, vaan voi valvoa lauantain puolelle jos huvittaa.

- Siisti ja raikas koti

- Lauantaipuuhat, joita on usein koko viikko odotettu. Se voi olla tulossa olevat vieraat, joita varten on leivottu, joku mukava meno, tai vaikkapa sovittu shoppailukierros.

- Juuri vaihdetut puhtaat lakanat ja puhtaat pyyhkeet

- Iltalenkki ja sen jälkeinen sauna

- Leffaillat kotisohvalla

- Lauantaiherkut. Laitetaan ehkä vähän parempaa ruokaa kuin arkena, ja herkutellaan myös makealla.

- On aikaa lukea kirjaa ja aikaa käsitöille, sekä aikaa surffailla netissä ja lukea läpi lempiblogeja

- Lauantaissa parasta on myös se, että vielä lauantaina viikonloppu tuntuu loputtoman pitkältä hyvällä tavalla, tuntuu että on aikaa tehdä sitä ja tätä ja vielä tuotakin.


Ja kaikista parasta on, että lauantaissa on sopivassa suhteessa sekä täydellisen rentoja ei-tehdä-mitään -lauantaita, että niitä lauantaita kun puuhaa ja vilskettä riittää. Että joskus lauantaisin tulee vieraita, käydään itse kylässä tai vietetään vaikka päivä kaupungilla, mutta että on myös niitä lauantaita kun poistutaan kotoa korkeintaan hakemaan kaupasta karkkia ja käymään pienellä lenkillä yhdessä miehen kanssa. Oon viimeiset viisi vuotta ollut pääasiassa lauantait töissä, mutta tänä syksynä uuden työn myötä olen saanut alkaa nauttia viikonloppuvapaista, ja kyllä ne vaan tuntuu mukavilta. <3


Mikä teistä on parasta lauantaissa?

Paprikabroileripiiras

Tein tänä aamuna vieraita varten suolaiseksi tarjottavaksi paprikabroileripiirasta, johon tuli ruisperunapohja. Tein tuota vuosia sitten aika useinkin, mutta nyt tätä ei ollut tullut tehtyä jostain syystä moneen vuoteen.




Pohjaksi käytin tällä kertaa Sunnuntain Ruisperunataikinaa, joka toimi ihan hyvin. Toki parasta saa aina jos jaksaa tehdä alusta asti itse, mutta näppärästi toimii tuo valmis ruistaikinapohjakin. Alkuperäinen ohjekin on napattu Sunnuntain ruistaikinapakkauksesta joskus seitsemän vuotta sitten. :D Pikkuhiljaa ohje on muuttunut ja hioitunut käytössä, joten tässäpä oma versioni:

Pohja:
Sunnuntai ruisperunataikina /itse tehty ruispohja

Täyte: 

300 g hunajamarinoituja broilerinsuikaleita

1 (pieni) punainen paprika

1 (pieni) vihreä paprika

0,5 tl currya

Täytteen päälle:

200 g ranskankermaa

2 dl ruokakermaa

3 munaa

0,5 tl suolaa

Pinnalle juustoraastetta

Ohje:

1. Voitele piirakkavuoka, ja painele taikina piirakkavuoan pohjalle sekä reunoille. Esipaista pohjaa uunin alatasolla 10 minuuttia 200 asteessa.
2. Paloittele paprikat. Ruskista broilerinsuikaleet pannulla. Levitä broilerinsuikaleet sekä paloitellut paprikat esipaistetun pohjan päälle.
3. Sekoita ranskankerma, kerma, munat, suola ja curry keskenään. Kaada seos täytteen päälle vuokaan.
4. Ripottele pinnalle ohuelti juustoraastetta.
5. Jatka piirakan kypsentämistä uunin alatasolla noin 20 minuuttia. Nosta pariksi viimeiseksi paistominuuttiksi piiras keskitasolle, jotta piiraan pinta saa väriä.

Itse tein koko piiraan laktoosittomana, jotta pystyin itsekin syömään. Pohja olikin laktoositon, joten tarvitsi vain valita ranskankerma, kerma sekä juusto laktoosittomina. :)


Tämä on siitäkin hyvä piiras, että tämä maistuu sekä lämpimänä, että kylmänä!

Tienaa shoppailemalla

Shoppailet nettikaupoissa ja tienaat samalla rahaa, kuulostaako hyvältä? Niin minustakin. Tarjoushaukkana korvaani kuulostaa hyvältä aina kun shoppailuun liittyy alennus, ja yleensä teenkin hintavertailuja useammassa paikassa ennen ostopäätöstä. Siispä vinkkinä kaikille muillekin tarjoushaukoille; kannattaa tutustua Ostohyvitys- palveluun.

Kuulin Ostohyvityksestä ensimmäisen kerran Leijonanluola- ohjelmassa, ja sen jälkeen palvelu on tullut tutuksi monien blogien kautta. Kun Ostohyvityksestä otettiin yhteyttä ja ehdotettiin yhteistyötä blogini kanssa, lähdin ilomielin mukaan, sillä palvelu on oikeasti toimiva. Ja toimivista jutuista haluan vinkata eteenpäin. :)

Miten Ostohyvitys sitten toimii?

1. Rekisteröidy Ostohyvityksen sivuille (rekisteröityminen on täysin ilmaista!)

2. Selaile nettikauppoja ja siirry niiden sivuille Ostohyvitys- palvelun kautta

3. Tee ostoksesi (Muista sulkea muut välilehdet siksi aikaa, että bonukset varmasti kirjautuvat)

4. Odottele hyvitystäsi tilillesi


Ei siis kovin vaikeaa tai monimutkaista! :) Ostohyvityksen sivuilta löytyy lähes 500 eri alan nettikauppaa, muun muassa Nelly.com, Asos, Finnish Design Shop, Hotels.com, Adlibris, Akateeminen kirjakauppa, Yves Rocher ja Boozt. Mulle yllätys oli, että sivuilta löytyi niin kattavasti eri alojen nettikauppoja, en ollut siitä aiemmin tietoinen.

Bonusten määrä vaihtelee eri nettikaupoissa, mutta esimerkiksi Nelly.com:lta ostoksista saa takaisin jopa 11,5 %, Yves Rocherilta 10 % ja Body Shopista 6 %. Vaikka prosentit ei kaikkien kauppojen kohdalla ole kovinkaan suuria, niin rahaa se on pienikin raha. Ja senteistä se miljoonakin koostuu. ;) Eli tekemällä kaikki nettiostokset ostohyvityksen kautta, voi äkkiä karttuakin tilille jo ihan kelpo summa. :)

Täähän on vähän kuin nettishoppailun bonuskortti. ;) Ja bonuskortteja kannattaa aina muistaa vilauttaa!

Kun rekisteröidytte ostohyvityksen käyttäjiksi blogini kampanjasivun kautta, ja kokeilette palvelua vuoden loppuun mennessä, saatte myös suut makeaksi ilmaisen Fazerin suklaalevyn muodossa.

Itse ainakin koin palvelun helpoksi ja käteväksi, tulen varmasti käyttämään tätä jatkossa paljon. Onko teille Ostohyvitys jo entuudestaan tuttu?


Postaus toteutettu yhteistyössä Ostohyvitys.fi:n kanssa

Rouheaa ja romanttista

En halunnut keittiöön pitkiä verhoja, mutta täysi verhottomuuskin on mun silmään jotenkin autiota ja keskeneräistä, joten päädyin siihen, että ratkaisu on kappaverho.

Olin ajatellut hankkia kangasta ja ommella koko verhon itse, kunnes silmiini pisti Bauhausissa edullinen valkoinen kappaverho. Auttamatta liian kapeana kylläkin, joten siitä se ajatus sitten lähti.

Hain kangaskaupasta samantyyppistä kangasta mustana, ja jatkoin verhoa molemmista päistä kaistaleilla. Solmiamisnauhat oli valmiina, mutta lisäksi lyhensin verhoa reilusti, sekä lähetin miehen rautakauppaan ostamaan kapeaa puurimaa tuohon alareunaan.

Alareunassa on siis simppeli kuja, johon pujotin puuriman, jotta verhon rullaaminen sujuu helpommin, ja lopputulos on skarpimpi kun verho pysyy suorana.

Itse ainakin tykkään kovasti, vaikka jossain vaiheessa ompelua epäilin koko visiotani aika lujasti, kun alkoi tuntua että musta oli ehkä kuitenkin liian raju valinta. Taas piti kuitenkin paikkansa äidin ja mummon opit, ettei keskeneräistä työtä saa arvostella, sillä lopputulos itseasiassa sopii hyvin paitsi tuohon verhon mustaan printtiin, myös keittiön mustiin kivitasoihin ja välitiloihin, sekä viereisessä ikkunassa oleviin mustavalkoisiin pitkiin verhoihin. Joten visiota kannatti seurata, lopputulos on mieleinen. :)

Sinänsä ehkä hassu yhdistelmä, graafinen mustavalkoisuus yhdistettynä vähän maalaisromanttiseen printtiin sekä rusetteihin. ;) Mutta eikös yleensä vastakohdat pelaa ihan hyvin yhteen?



Ps. Tuo keittiön valaisin vaivaa mua, se on jotenkin iso rohmu pienen pöydän yllä, ja varsinkin kun se ei edes ole suoraan pöydän yllä. En vain keksi millainen valaisin tuohon sopisi, ideoita?

Hymy huulilla maanantaihin

Viikonloppu oli ihan huikea. Ihan parasta kun meillä oli kylässä koko mun sisarusporukka, veli perheineen sekä sisko ja siskon poikaystävä. Tätä viikonloppua odotettiin kyllä hartaasti, ja voi kun olikin mukavaa. :) Meidän 9 kuukautta vanha kummityttö on sellainen ilopilleri, että suu on ollut hymyssä tänäänkin koko päivän, kun perjantaina ja eilen oli niin mukavaa. Tuo pikkuinen on niin mainiossa iässä, pelleilee ja naureskelee koko ajan, että kyllä vaan omat stressinaiheet unohtuu sen kanssa. :) Harmittaa vaan ihan hirveästi kun asutaan niin kaukana, niin mielelläni kun olisin hoitoapuna ja pääsisin pikkukäsien halittavaksi useamminkin.

Viikonloppua varten leivottiin suolaiseksi tarjottavaksi pasteijoita, täytteenä nakki, meetvursti sekä aurajuusto. Makeaa puolta leivoin tietysti taas muffinseja, tälläkin kertaa tietysti suklaisia, mutta nyt yllärinä sisältä löytyi palanen nougatsuklaata. Mies taisi rankata tämänkertaiset muffinini jopa parhaimmiksi leipomistani. Itse en ihan noin korkealle lähtisi niitä rankkaamaan, mutta hyviä kyllä oli omastakin mielestäni.

Tänään piipahdettiin Zeppelinissä muutamassa kaupassa, ja yllättäen ostin jopa farkut itselleni. Mun on koko syksyn pitänyt mennä farkkuostoksille, mutta se on niin vaikeaa ja ahdistavaa puuhaa, että oon siirtänyt ja siirtänyt sitä.

Farkkujen pitää istua hyvin, tuntua ja näyttää hyvältä päällä, olla tarpeeksi korkeat ettei istuessa vilku mitään ylimääräistä, muttei kuitenkaan ihan napaan asti. Niissä pitää olla kiva väri ja hyvä pesu, oikeanlevyiset lahkeet, siis kapeat muttei ihan nilkkoja nuolevan pillit, materiaalin täytyy olla laadukas, ja hinnankin täytyy olla mielellään alle kuusi kymppiä. Kriteerit varmaan kuulostaakin ihan naurettavan tarkoilta? :D Mutta niin se vaan on, että jos farkut ei tunnu loistavilta heti ostettaessa, ne jää käyttämättä. Varsinkaan tällä vartalotyypillä mallia päärynä, ei farkkujen löytäminen oikeasti ole helppoa, sillä usein kun farkut istuu lantiosta, ne on isot vyötäröltä. Siksi suosinkin nykyisin stretch-farkkuja, sillä niissä vyötärön väljyys ei haittaa samalla tavalla kuin täyspuuvillaisissa. Niin, farkkujen sovittelu ahdistaa yleensä siis jo ajatuksen tasolla, vaikka käytänkin farkkuja varmaan viitenä päivänä viikossa. Tällä hetkellä tilanne onkin siis se, että oon käyttänyt taas kahdet lempparini puhki asti, ja farkkuhyllyllä alkoi olla aika autiota.

Tänään mun piti käväistä Cubuksella vaan hakemassa pari perustoppia, sekä katsomassa yhtä huivia. Heti sisääntulossa oli kuitenkin houkutteleva farkkupöytä, jossa mainostettiin uusia "hyper -elastic" -farkkuja. Pesu näytti kivalta ja materiaali tuntui ihanan pehmoiselta, mutta vähän skeptisenä astelin kuitenkin sovituskoppiin. Ja sekin ihme piti sitten nähdä, että farkut istuivat hyvin heti kertasovittamalla. :P Kokoa piti myyjän avustuksella vaihtaa vielä yhtä pienempään, kun materiaali oli tosi stretchiä, mutta muuten housut tuntui heti omilta. Hauskaa sinänsä, että homma jota on vältellyt monta kuukautta, hoituu lopulta kymmenessä minuutissa. ;) Ja alennuksen jälkeen farkuille ei jäänyt hintaakaan kuin hippasen alta viisikymppiä. Näitä oli myynnissä useammassa eri pesussa, joten jos nämä vaan muutaman päivän koekäytön jälkeen tuntuu edelleen yhtä hyviltä, käyn varmasti hakemassa vielä joko tummansiniset tai harmaat samanmoiset.

Kuvassa myös ne perustopit, sekä musta tuubihuivi, jossa on kimaltavia tähtiä... Niin mun juttu että ei vaatinut paljoa harkintaa. :P

Oli siis kaikinpuolin ihana, hyvänmielen viikonloppu. Tällaisen viikonlopun jälkeen sitä menee maanantaihinkin hymy huulilla. :)

Mukavaa viikkoa!

Hajuvesien parhaimmisto

Tunnustan: oon hajuvesifriikki. Multa löytyy kylppärinkaapista toistakymmentä hajuvesipulloa, ja suihkin hajuvettä päivittäin. Suihkaisen hajuvettä myös ihan vain kotona ollessani, koska mulle tulee siitä kiva olo.

Ja samalla mun pahin ulkoiseen olemukseen liittyvä pelko on, että haisisin pahalta. Päivittäin suihkussa käyvänä ja deodoranttia käyttävänä tuo pelko tuskin olisi totta ilman hajuvettäkään, mutta silti hajuvesi ikäänkuin viimeistelee mun laittautumisen, enkä osaa lähteä mihinkään ilman sitä. Ja jos lähden ja tajuan sen myöhemmin, tulee välittömästi epävarma olo, sellainen "apua haisen varmaan pahalta"-olo. :D

Niin, multa löytyy siis paljon hajuvesiä, ja rakastan niitä. Yksi aika pitkälti kantava teema hajuvesissäni näyttäisi olevan pinkki tai vaaleanpunainen pullo. :D En osta tuoksuja pullon perusteella, mutta usein rakastamani kevyet, vähän makeat ja kukkaiset tuoksut on pakattu hempeisiin pulloihin.

Käytän usein vähän eri tuoksuja kesäisin ja talvisin, vähän syvemmät ja makeammat tuoksut sopii mielestäni talveen enkä osaa niitä käyttää kesäisin, kun taas kesiin kuuluu vähän kevyemmät ja raikkaammat tuoksut. Esimerkiksi yksi pitkäaikaisista suosikeistani, Nina Riccin Nina, tuntuu kesäisin ja vielä näin syksylläkin liian vahvalta, mutta talvisin käytän sitä usein.

Tämän hetken top 4 löytyy tästä:

Davidoff  Cool water - Sea rose, Versace - Bright Crystal, Escada - Marry me!, ja Lacoste - Joy of Pink.

Davidoffin ruusuisen tuoksun ostin Budapestin lentokentältä, Escadan tuoksu oli häätuoksuni, ja Versacen sekä Lacosten tuoksut olen saanut mieheltäni lahjaksi.





Versacen tuoksuni vetelee ihan viimeisiään, mutta tuota haluan kyllä lisää. Ihana, jotenkin tosi ylellinen tuoksu. Ja itseasiassa tämäkin on jo toinen pullollinen joka nyt loppuu.

Ja Marry me!:tähän mulla on avaamaton pakkaus vielä jemmassa, tuo oli kausituoksu joten oli pakko jemmata varastoon, ettei ihan vielä loppuisi. ;)

Itse suihkin hajuvettä vähän fiiliksen ja vaatteiden mukaan. Jonkun mielestä varmaan hölmöä valita hajuvesi asuun sopivaksi, mutta minä teen niin. :D Jos lähden töihin tukka ponnarilla ja hupparissa, suihkaisen iholleni kevyempää tuoksua, kuin päivänä jolloin minulla on jalassa korkkarit ja tukassa kiharat. :D

Tiedän, että monet käyttävät yhtä tiettyä hajuvettä tilanteessa kuin tilanteessa, mutta itse pidän siitä että hajuvesia on useita, ja niistä voi valita mieleisen aina päivään ja tilanteeseen sopivaksi. Yhdistän myös hajuveteni tilanteisiin joissa olen niitä käyttänyt. Marry me!:stä tulee aina onnellinen olo ja häät mieleen, J.Lo:ta käytin ylioppilasjuhlissani, jotain tiettyä tuoksua tietyllä lomamatkalla tai tietyssä työpaikassa ollessani, ja kaikki nämä muistot palautuvat mieleen tuoksusta.


Miten te käytätte hajuvesiä, ja mitkä ovat teidän suosikkejanne?

Käsityömuistoja

Saanko esitellä, tekemäni käsityö josta olen ehkä eniten ylpeä:

Neljävuotiaana maalaamani posliinilautanen, äidin väreillä ja innostamana, mutta ihan itse ja yksin piirretty ja väritetty. Signeerattukin itse, kuten kookkaista kirjaimista voinee päätelläkin.

Piirsin koko lapsuuteni paljon. Siis erittäin paljon. Piirsin tusseilla, puuväreillä, kuulakärkikynillä, lyijykynillä, liiduilla ja kaikella mitä käsiini sain, ja kaikkeen mitä käsiini sain. Piirustuspaperin loppuessa hain vanhempien faksista lisää paperia (sitä reikäreunaista pitkää paperia josta arkit piti repiä erilleen), piirsin kirjoihin ja piirsin tapettiin ryijyn taakse. Piirtäessäni elin omissa satumaailmoissani, keksin päässäni tarinoita joita samalla piirsin kuviksi.

Mulla on piirtämisestä paljon hyviä muistoja, se oli lapsuudessa yksi rakkaimmista harrastuksistani. Ja onneksi mun annettiin piirtää, mulle hankittiin uusia tusseja ja piirustuspaperia kilon pakkauksissa. Tapettiinkin sain piirtää kerran siskon kanssa ihan luvalla, kun oltiin tekemässä remonttia, ja muutama päivä ennen vanhojen tapettien pois repimistä saatiin piirtää sielumme kyllyydestä seinät täyteen. Ja kyllä me piirrettiinkin! Voi sitä riemua.

Onneksi äiti ja isä ovat säästäneet paljon noita lapsuuden piirroksiani, ja onneksi tämä posliinilautanen on pysynyt ehjänä. Niin ihania muistoja. :)

Parhaan isän juhlintaa

Isänpäivää käytiin juhlimassa sekä miehen vanhemmilla, että omassa lapsuudenkodissani. Molemmissa paikoissa oli taas niin herkulliset ruuat ja leivonnaiset tarjolla, että viikonloppuna taas termi "nälkä" pääsi unohtumaan, pöytää kun katettiin aina uudestaan ja uudestaan notkumaan vaikka mistä herkuista.

Isänpäiväkorttini noudatti tänä vuonna hyvin simppeliä linjaa, pari taustasta kohotettua sydäntä ja sydännauhaa, ei sen suurempia krumeluureja.




Ihan parasta koko viikonloppuna oli ruokien lisäksi rauhallinen yhdessäolo. Maatalousyrittäjillä ei vapaapäiviä juuri tunneta, mutta isänpäivänä vanhempani pitivät harvinaista vapaata, ja ehdittiin jopa pelaamaan lautapeliä koko porukalla. Valittiin peliksi legendaarinen Trivial Pursuit, ja nyt kyllä alkoi tuntua että tuohon vuoden 2002 painokseen taitaisi olla paikallaan hankkia uudet, päivitetyt kysymykset... Sen verran vanhoja elokuvia, urheilusaavutuksia ynnä muita kysymykset sisälsivät, että meillä nuoremmilla ei juuri ollut saumoja isän tietämyksen rinnalla. Vaikka hyvin isä kuitenkin yritti meitäkin auttaa antamalla usein huomaamattomia vinkkejä oikeasta vastauksesta... :D

Pelihetket perheen kanssa on kyllä ihan parhaita tapoja viettää yhteistä aikaa.

Ulkona tosiaan näytti aika märältä ja kurjalta, joten ulkoiluaktiviteetit jäivät aika minimiin tänä viikonloppuna. Joskus kyllä tuollaiset koiranilmat on ihan parhaita juuri siksi, että silloin saa hyvällä omallatunnolla nyhjätä koko päivän sisällä esimerkiksi juuri pelaillen, tv:tä katsellen ja jutellen.

Muut viikonlopun herkut jäivät kuvaamatta, mutta äidin kantaessa voileipäkakkua pöytään, oli pakko kaivaa kamera esiin. Äiti oli tehnyt voileipäkakun irtopohjavuokaan, ja se oli niin kaunis ja maittava, että oli pakko taltioida kuva muistoksi. Aika nerokas tapa, ja nopeampi valmistaa kuin perinteinen voileipäkakku!

Oli ihana viikonloppu. Mulla on kyllä maailman paras isä ja paras perhe.

Emmankakkua

Mies yllätti yhtenä iltana leipomalla emmankakkua, eli mokkapaloja. Se tuumasi että tekisi jotain makeaa mieli, ja että osaisikohan leipoa emmankakkua. Tuumasin että tottakai osaat kun seuraat vain ohjetta, ja niin kyllä osasikin, vaikkei ole ennemmin mitään tuollaista leiponutkaan. Tuli kyllä ihan priimaa!

Nam! Saa mies leipoa kyllä toisenkin kerran... ;)

Ps. Ihanaa Isänpäivää kaikille iseille!