LivBox -helmikuu

Helmikuun LivBox tuli tietysti postissa jo parisen viikkoa sitten, mutta ajattelin bloggailla siitä vasta kun olen ehtinyt vähän testailla tuotteita. Ja nyt siis olen.

Helmikuun boksista löytyi...

• Essien kynsilakka hennon vaaleanpunaisessa sävyssä (muchi muchi)
• We Care Iconin Love Story -body butter
• John Gallianon Parlez-moi d'Amor (eau de toilette)-tuoksu (10 ml)
• Olayn 3 näytekokoista tuotetta Regenerist- sarjasta joka on anti-aging sarja (3 Point Super Serum- seerumi, 3 Point Treatment Cream- ryppyjä silottava hoitovoide sekä Night Renewal Elixir- yövoide)

Olin tyytyväinen kaikkeen muuhun boksissa, paitsi Olayn tuotteisiin. Vähän hassua että boksissa oli anti-aging sarjaa, kun varmaan suurin osa tilaajista on sen verran nuorta porukkaa jotka eivät ryppyvoiteita tarvitse. Näitä en ole kokeillut, enkä aio kokeillakaan vaan nämä lahjoitan eteenpäin.

Boksissa oli kuitenkin kolme muuta tuotetta, joita olen käyttänyt ahkerasti paketin saapumisen jälkeen. Essien lakka on sävyltään kaunis vaalea perussävy, ja tuo Gallianon tuoksu on ollut mieleinen. Tuollainen pieni tuoksupullo on kätevä kantaa laukussakin mukana, joten nappiin meni. Suurin osa LivBoxin tilanneista oli saanut tuon Gallianon tuoksupullon tilalta kolme pikkuruista tuoksunäytettä, onneksi mulla kävi kuitenkin tuuri ja sain tuon Gallianon!

We Care Iconin vartalovoita oon halunnutkin testata, mutta ei ole tullut ostettua koska multa löytyy kotoa jo useampikin The Body Shopin vartalovoi, eikä uudelle vartalovoille ole ollut tarvetta. We Care Iconin Love Story- vartalovoi oli kyllä positiivinen yllätys. Tuoksu on hyvä, ja voide on koostumukseltaan kevyemmän tuntuinen kuin TBS:n vartalovoit, joten tämä imeytyy nopeammin. On kyllä ollut ahkerassa käytössä nyt parin viikon ajan. :)

Vaikka moni on nurissut helmikuun paketista, olin itse ainakin siihen kaikenkaikkiaan tyytyväinen. Eihän jokainen tuote voi mitenkään natsata kaikille, mutta kun suurin osa paketin tuotteista innostaa niin boksi on suorittanut tehtävänsä. Oon löytänyt hyviä tuotteita sekä tammikuun, että helmikuun paketeista, joten toivottavasti maaliskuukaan ei tuota pettymystä. :)

Puunauspäivä

Mulla oli eilen ja toissapäivänä vapaapäivät, ja ne meni kyllä aikamoisessa touhussa. Toissapäivänä tein supersiivot, puunasin kämppää puoli päivää, ja illalla vielä leivoin. Aina siivoamisen jälkeen on niin hyvä fiilis, kun kotona on siistiä ja tuoksuu puhtaalta. :)

Kun siivouksen jälkeen vaihtaa samalla vielä puhtaat pyyhkeet sekä puhtaat lakanat, on se piste iin päälle.

Siivouseväinä mulla oli tuoretta ananasta pähkinöillä, hunajalla ja turkkilaisella jugurtilla. Lisävirtaa hain myös juomalla mukillisen Clipperin kaakaota, josta oon puhunut ennenkin, mutta joka edelleenkin on maailman parasta kaakaota.


Puhtaita pyyhkeitä kaapista kaivaessani törmäsin myös kahteen beigeen tyynynpäälliseen, jotka olin ennen joulua ostanut ja työntänyt kaappiin - ja unohtanut. (Nyt joku luulee ettei meillä ole vaihdettu pyyhkeitä joulun jälkeen, mutta on meillä, nuo päälliset vaan oli siellä ihan kaapin perällä! :D) Nyt silitin päälliset ja vaihdoin ne sohvalle vanhojen kulahtaneiden vaaleiden päällisten tilalle. Simppelit tyynynpäälliset jotka olisin varmasti osannut tehdä itsekin, mutta aina ei vain jaksa kun valmiinakin saa, ja vielä kankaiden hinnalla.

Illalla leivoin sitten Emmankakkua, eli mokkapaloja. :D


En tiedä mistä nimitys Emmankakku tulee, tai tunteeko kukaan muu mokkapaloja sillä nimellä, mutta meidän perheessä mokkapalat on aina olleet Emmankakkua. Ja äidin reseptissäkin kakku kulkee sillä nimellä. Tein Emmankakkua kyläviemisiksi (ja riitti sitä kyllä omaankin pakastimeen), sillä käytiin eilen taas katsomassa veljeni pientä vastasyntynyttä tyttöä. Parissa viikossa tyttö oli jo selvästi kasvanut, ja täti oli taas onnellinen päästessään pitämään pientä sylissään. :D

Samalla kun tein Emmankakkua, tein taas myös Nigellan fudgea, jota myöskin vein kyläpaikan kahvipöytään.

Nigellan fudgea olen tehnyt monesti aiemminkin. Se syntyy siis yläkuvassa olevista aineksista, kuvassa olevien lisäksi laitetaan vain nokare voita/margariinia. Fudge jäi tällä kertaa kuvaamatta, koska ulkonäkö ei ollut mallikas. :D Maku oli hyvä, mutta fudgesta tuli niin pehmeää ettei siistien palojen leikkaaminen onnistunut, vaan paloista tuli kökkäreitä. Liian pehmeä koostumus johtui todennäköisesti tuosta käyttämästäni suklaasta, pakkausten rakastajana nimittäin ostin tuota Fazerin tummaa suklaata koska sen uudistunut kääre oli mielestäni superhieno. Olisi varmaan kannattanut kuitenkin ostaa jotain leivontaan tarkoitettua taloussuklaata, mutta opimmepa taas jotain jotta voimme ensi kerralla onnistua paremmin.

Palkitsin itseni siivous- ja leipomisurakasta tulppaanein. :D Puhdas koti ansaitsee kauniita kukkia, ja reipas siivoaja ansaitsee palkinnon. :P

Ostin tulppaaneita kaksi nippua, toisen valkoisia ja toisen vaaleanpunaisia. Eikä ne sitten mahtunutkaan yhteen maljakkoon. :D No, isompi kimppu pääsi olohuoneeseen, ja muutama ylijäänyt meni pienessä valkoisessa maljakossa makuuhuoneeseen. Harvoinpa meillä on makkarissa kukkia, mutta olipas kiva avata aamulla silmät kun vastassa oli kimpullinen tulppaaneja.

Huh mikä sillisalaattipostaus. Ablodit kaikille jotka lukivat loppuun asti. :D Hyvää yötä, ja vielä parempaa viikonloppua!

Etanapannut

Tein ensimmäistä kertaa kotona itse etanoita, ja tuli ihan älyttömän hyviä! Valkosipuli-sinihomejuustoetanat ja tuoretta patonkia. Nam!

Kuten kuvasta näkyy, meidän pannut oli lastattu aika täyteen. :P Mutta tuo sulanut maustevoi vaan on ihan parasta patongin kanssa, joten laitoin sitä niin paljon kuin pannuun mahtui. :P
Ohje etanapannuihin löytyi täältä. Muuten menin ohjeen mukaan, mutta päälle ripottelin vielä parmesanjuustoa.

Meidän pannut oli ilmeisesti sen verran pieniä, että vaikka laitoin pannuihin maustevoita reilusti, jäi sitä ohjeen mukaan tehtynä aika paljon ylikin. Pakastin sen lopun sitten odottelemaan seuraavaa kertaa... :)

Onnen palikat

Viikonloppu kului töitä tehden, siivoillen, rentoutuen, sulkapalloa pelaten, kaverien keittiönpöydän ääressä lättyjä syöden, kaverien lapsen kanssa palapelejä pelaten, saunoen, ommellen, virkaten ja tv:tä katsellen.
Aika perus viikonloppu siis, ei mitään erityisen ihmeellistä, mutta silti monia mukavia asioita. :)

Anttilasta löytyi ihanat puiset Home- tekstillä varustetut palikat, jotka ostin kotiimme. Ne on kauniit, ja niissä lukevaan tekstiin kiteytyy onnellisia asioita. Home - koti. Koti on aina ollut mulle paras paikka maailmassa, ja nykyisin niitä parhaita paikkoja on kaksi; lapsuudenkoti sekä oma kotimme mieheni kanssa.

Onnellista viikkoa!

Ystävänpäivän yllätys

Ystävänpäiväiltana töistä palaavaa miestäni odotti kotona tällainen pöytä:

Alkuun söimme herkkuvoileivät, jotka eivät kuviin ehtineet taltioitua. Lisäksi katoin pöytään viinirypäleitä ja tuoretta ananasta, pikkusuolaiseksi nachoja, ja makeaksi macaronseja ja leipomiani nougatpalleroita (postailen näistä lisää vielä erikseen). Juomiksi olin ostanut coca-colaa sekä mansikkaista sparklya, kuohuviinijuomaa.

Kukkia en itse ostanut, vaan ne toi ystävänpäivänä kylässä piipahtanut äitini. :)

  

Tässä siis ne tekemäni nougatpallerot... :) Näyttää aika pahasti lihapullilta, mutta olivat siis makeita ja maistuivat hyviltä. :D

Menin hommassa myös niin överiällösöpöksi, että sytyttelin useita kynttilöitä, sekä laitoin taustalle soimaan häidemme biisilistan.. :P Tykkään aina joskus järjestää jotain tällaista pientä ylläriä, joten pakkohan mun oli ystävänpäiväksikin järkätä vähän luksusta arkeen.

Järkkäilittekö te ystävänpäiväksi ylläreitä, tai yllätettiinkö teidät?

Tiistaipohdintoja

Viime viikonloppuun mahtui suvun uuden tulokkaan ensitapaamisen lisäksi muutakin jännittävää, sillä lauantaina olin taas vetämässä kortti- kurssia, ja oli kyllä mukavaa! Tällä kertaa opetin muun muassa leimailua ja leimakuvien värittämistä, embossausta, sekä kaikenlaisten koristeiden käyttöä ja sommittelua. On kyllä vähän hassua miten kovasti aina jännitän ja stressaan noita kursseja. Väännän monta iltaa yömyöhään asti mallikortteja ja kasaan tavaroita, ja ajaessani kurssia vetämään iskee aina kauhea jännityksestä johtuva päänsärky. Aina ne kurssit on kuitenkin mennyt hyvin, porukka on ollut mukavaa ja innostunutta, mutta silti joka kerta mua jännittää. :)

Aina kurssia edeltävinä iltoina iskee kauhea paniikki et onko mulla nyt oikeanlaisia mallikortteja ja oonko nyt edes tarpeeksi hyvä askartelija vetääkseni siitä kurssia ja opettaakseni muita. Mutta sitten oon ajatellut sen niin päin, että eikai sinne kurssille tulekaan sellaiset ihmiset jotka kokevat osaavansa jo itse kaiken, vaan sellaiset jotka kokevat tarvitsevansa tai haluavansa apuja tai uusia ideoita. Ja koska muutama tuttu nimi on ollut jo kaikilla vetämilläni kursseilla, niin kai minä jotain olen osannut heille antaa ja opettaa. Jos en muuta niin ainakin uutta intoa tekemiseen, ja sekin on tärkeää!

Tuo jännityspäänsärky on kyllä hassu juttu, se iskee mulle aina kun jännitän tai stressaan jotain tilannetta tosi paljon. Joko se iskee jo jännitysvaiheessa, tai viimeistään heti tilanteen jälkeen. Tuo päänsärky on iskenyt mulle usein esiintymistilanteiden jälkeen, työhaastatteluiden jälkeen tai tärkeiden tenttien jälkeen opiskeluaikana. Ja se on ihan erilaista päänsärkyä kuin sellainen tavallinen päänsärky, eikä se aina helpota edes buranalla. Harmittavinta onkin silloin, kun päänsärky iskee jo ennen sitä jännitettyä tilannetta, ja sitten siihen tilanteeseen joutuu menemään sekä jännittyneenä, että päänsärkyisenä. :D

Kuvituksena lahjaksi saatu orkidea. En tiedä mitä lajia tämä yksilö on, mutta kaunis se on jokatapauksessa. Nyt jännitänkin että kuinka pitkään saan sen pidettyä hengissä.. :D Toivottavasti tätä asiaa ei kuitenkaan tarvitse jännittää päänsärkyyn asti... ;)

Mun piti vaan kertoilla vähän tuosta kurssista, mutta tästä tulikin näköjään jännityspostaus. :D Jännittääkö kukaan muu uusia tilanteita stressaamalla näin paljon? :D

Bambi

Viime viikko on mennyt aika pitkälti hymy kasvoilla, syynä sukuumme tullut uusi pieni ihminen. Musta tuli siis viikko sitten täti, ja lauantaina päästiin pikkuista katsomaan. Niin ihana ja suloinen pieni tyttö!

Veimme pienelle tytölle viemisiksi Bambin, jonka ompelin PaaPiin ihanasta Tee-se-itse- ompelupaketista.

Oon ihaillut näitä Bambeja niin kauan kuin PaaPii on näitä tehnyt, mutta nyt vasta löytyi syy sellaisen ostamiselle ja ompelulle. :D Ihan tuo oma versioni ei ole yhtä mallikas kuin PaaPii:n valmiit bambit, mutta onpa ainakin rakkaudella itse tehty!

Tangle teezer

Täytyihän munkin se viimein ostaa - Tangle Teezer. Hiusharja, josta on puhuttu ja jota on kehuttu joka puolella. Ja minä investoin kymppini tietysti pinkkiin versioon.

Kyllähän se hyvin selvittää, mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa ettei tämä silti mikään minun eläämäni mullistava hankinta ollut. Mulla on ollut jo kymmenisen vuotta käytössä luonnonharjaksinen harja, joka sekin on hellävarainen hiuksille eikä revi yhtään, joten siihen verrattuna tämä on aika samoilla viivoilla.

Kätevä ja näppärä on tangle teezer, mutta hyviä on mun vanhat luonnonharjaksisetkin harjat. Toki tässä etuna verrattuna luonnonharjaksiseen on helppo puhtaanapito kun tämän voi huuhtaista veden alla, mutta miinuksena sitten taas on varrettomuus. Jos tästä tehtäisiin varrellinen versio, niin alettaisiin olla jo lähempänä täydellistä. :) Kelpo väline kuitenkin, johon kannattaa tutustua jos et ole vielä tutustunut!

Sukkabongaus

Bongasin uusimmasta Me Naiset- lehdestä jotain tuttua...

Enkä nyt tarkoita itseään Marjo Niittyviitaa, vaan Marjon jalassa olevia sukkia. :) Nehän ovat Novitalle suunnittelemani Saga-palmikkosukat!

No, se ei itsessään ole syy tästä bloggaamiseeni, vaan syy löytyy havainnosta jonka seuraavaksi tein... Aloin nimittäin ihmettelemään että näyttääpäs tuo toisen jalan sukka jotenkin omituiselta, ja tuodessani lehteä lähemmäs nenääni huomasin siihen syynkin - toinen sukka on jalassa väärin päin! :D Siis nurja puoli ulospäin.

Sattuu sitä näimmä Supermarjollekin!

Viikko pulkassa - viimeinkin

Huhhei mikä viikko on takana, todella raskas ja piiiiitkä viikko.

Alkuviikon myyntikoulutus oli todella rankka ja vei mehut ihan totaalisesti. Siellä vaadittiin todellista heittäytymistä ja luonteenlujuutta, voin sanoa että oli aikamoinen shokkikoulutus. :D Aika paljon sulattelua se vielä vaatii, mutta varmasti antaa aikaa myöten paljonkin, kun ehtii vähän ajatella ja makustella niitä kaikkia asioita.

Tähän viikkoon on mahtunut jännitystä, kauhua, ahdistusta, iloa, pelkoa, epäonnistumisen tunteita, onnistumisen tunteita ja monenlaisia muitakin tunteita, ja kaikkien näiden tunteiden jälkeen tunnen nyt itseni aika väsyneeksi. :D Onneksi huominen on vapaata, joten ehtii vähän ladata akkuja taas uuteen viikkoon.

Miksi usein muuten tuntuukin että asiat kasautuvat? Yhden tai kaksi ikävää asiaa kestäisikin, mutta miksi ne tulee sitten kaikki kerralla? Kun muutaman päivän sisään kuulee eri ihmisiltä arvostelua sekä persoonastaan, käytöksestään että ulkonäöstään ja tuntee riittämättömyyden tunnetta osaamisestaan työelämässä, niin vetää se mielen vähän matalaksi. Ja hassua, että vaikka arvostelijat eivät ole ketään elämässäni oikeasti tärkeitä ihmisiä, niin tuntuu se silti kurjalta.

Tällä viikolla oon pohtinut useaankin otteeseen, että millaiset ihmiset nauttivat toisten lannistamisesta. Niitä ihmisiä kun näyttää kuitenkin riittävän, ja vaikka kuinka mietin niin en voi ymmärtää.





Kuvituksena tällä kertaa kalenterini, joista on ollut tarkoitus kirjoitella aiemminkin. Alimmainen, musta nahkakantinen kalenteri on virallinen kalenterini johon merkkaan kaiken mahdollisen tärkeän muistettavan (en pärjäisi päivääkään ilman tuota, jos se hukkuisi niin syntyisi paniikki!). Paulo Coelhon ihanan värikäs kalenteri puolestaan toimii minulla jo toista vuotta tavallaan päiväkirjana. Jokaisen päivän kohdalla on muutama tyhjä rivi, joille kirjaan lyhyesti päivän tärkeitä tapahtumia tai mietteitäni. Varsinaista päiväkirjaa en enää nykyisin jaksaisi kirjoittaa, vaikka lapsuuden ja nuoruuden aikana tuli aika monta kirjaa elämälläni täytettyä, mutta tähän kirjaan jaksan usein jokusen sanan täyttää. Tämän vuoden kalenteri on nimeltään "Muutoksia", ja viime vuoden kalenteri kantoi nimeä "Hetkiä". Aika monta hetkeä viime vuodelta oli jo unohtunutkin, ja palautui mieleen kun selasin tuota kalenteria ja kirjoituksiani läpi...

Vinkkinä siis, että ostakaa tuollainen kalenteri ja merkatkaa sinne muistiin elämänne niitä pieniäkin hetkiä, etteivät ne pääse unohtumaan! :)

Tämä viikko oli varmasti vaan huono viikko, ensi viikko on takuulla parempi. :D

Paremmilla mielin uutta viikkoa kohti!