Vanhoja suosikkeja ja uusia löytöjä

Kävin lauantaina pikaisesti Oulussa asioilla; piti hakea kello korjauksilta sekä muutamat uudet meikkituotteet loppuneiden tilalle, ja mieli teki piipahtaa vähän myös alennusmyynneissä. Kaupungille päästyäni mulla ei ollutkaan yhtään sellainen fiilis että olisin jaksanut katsella saati sovitella vaatteita, joten päädyin vain toimittamaan aikomani asiat, sekä kuljeksimaan hetkeksi kaupungille.

Estee Lauderin Sumptuous Extreme Lash Multiplying Volume -ripsiväri (miksi muuten ripsiväreillä on aina ihan hirveät nimihirviö-nimet?) on ollut mun vakkari siitä asti kun sain sellaisen näytekoossa Liv Boxista viime vuoden toukokuussa. Tää vaan on ainakin mun ripsilleni parasta ainetta mitä oon ikinä kokeillut, joten tää nyt ostamani taitaa olla jo neljäs puteli tätä samaa. Toinen suosikiksi noussut tuote on tuo Lumenen Blueberry -sarjan eyeliner, jota oli pakko saada lisää viimeisiään vetelevän entisen putkilon tilalle.

Ja koska oon blogimarkkinoinnissa niin helposti höynäytettävissä, halusin kokeilla itsekin monen bloggarin kehumaa Kerastase- sarjan volyymia tuovaa shampoota sekä Lumenen uutta huulikiiltokynää. Shampoo pääsee kokeiluun vasta vähän myöhemmin kunhan ensin on kulutettu edes yksi käytössä oleva shampoo loppuun, mutta huulikiiltotussia oli pakko vedellä huulille heti kotona. Ostin Aamun raikkaus- nimisen oranssihtavan sävyn, ja vitsit miten ihana se on! Koostumus on enemmän huulipunamainen kuin huulikiiltomainen, ei siis ole niin tahmea kuin huulikiillot yleensä, mutta koska tämä on huulipunaa kevyempi, ei tämän kanssa tarvitse myöskään huultenrajauksia. Kynämäisellä päällä levitys tuntuu helpolta, ja oon kyllä heti yhden päivän käytön jälkeen ihastunut tähän. Ainoa "vika" on , että tätä täytyy muistaa lisätä useammin kuin huulipunaa. Tästä tuli kyllä uusi suosikki. :)

Kuvissa myös L'orealin kajal, jonka ostin testiin myyjän suosittelemana. Saapa nähdä olisko tästä uudeksi suosikiksi, vai jääkö pyörimään meikkipussin pohjalle muutaman kokeilun jälkeen. Ainakin yhden päivän testi eilisellä Ikea-reissulla oli positiivinen, mutta katsotaan nyt vielä muutama päivä ja muutama töihin pyöräily ennenkuin kehutaan tämän pysyvyyttä. ;)

Oon kirjoitellut viime aikoina vähän enemmän myös näistä kosmetiikkahankinnoistani ja omista kosmetiikkasuosikeistani, koska oon vähän kosmetiikkahullu ja tykkään itse lukea vinkkejä ja kokemuksia kosmetiikasta ihan tavallisilta käyttäjiltä. Lisäksi taannoinen Indiedaysin tekemä blogikysely näytti vihreää valoa kosmetiikkajutuillekin, sillä kyselyn perusteella blogissani tykättiin myös kosmetiikkajutuista, onko näin? :)

Vaikka tämä blogi on perustettu alunperin käsityöjuttuja varten, en malta pysyä omalla tontillani. ;) Onhan tää rönsyillyt jo alusta asti vähän joka suuntaan, ja rönsyilyä aion jatkaa jatkossakin. Nämä rönsyilyt kun ei yhtään vähennä niitä käsityöjuttuja, vaan on vaan siinä lisänä. Eipähän käy tylsäksi tai yksipuoliseksi. ;) Kaikkia ei varmaan nämä kosmetiikkajututkaan nappaa, niinkuin ei sisustusjutut tai käsityötkään, mutta blogeissahan on se hyvä puoli, että jokainen voi lukea vain itseään kiinnostavat jutut. Epäkiinnostavat jutut on helppo skipata rullailemalla ohi. :)

Kirja jota ei malta laskea käsistään

Käykö teille koskaan niin, ettette vain malta laskea lukemaanne kirjaa käsistänne? Koko ajan tekee mieli lukea vielä yksi sivu, yksi aukeama, yksi luku lisää?

Mulle nykyään harvemmin käy niin, varmaan koska harvemmin on aikaa antaa itsensä uppoutua niin täysillä johonkin tarinaan. Nykyään yleensä luen kirjaa pikkuhiljaa muutaman sivun nukkumaan mennessä, en hotkaise sitä kerralla. Nuorempana sen sijaan niin kävi useinkin; vaelsin kirjan kanssa keittiöönkin välipalalle, kun en malttanut irrottaa silmiäni kirjasta, luin illalla myöhään ja heräsin aamulla aikaisin lukemaan.

Tänään uppouduin Anna-Leena Härkösen kirjaan ilta-auringossa. Nappasin sen illansuussa kirjahyllystä mukaani ja menin parvekkeelle lukemaan ja nauttimaan auringosta. Ajattelin aloittaa sitä pari lukua, mutta nyt olen lukenut kirjasta kaksi kolmasosaa, ja luen varmaan tänään kirjan vielä loppuun asti. Oon aina tykännyt Härkösen kirjoitustyylistä, se on niin rehellistä ja kaunistelematonta, mutta silti ja juuri siksi välillä ihan hillittömän hauskaa, tai vakavammissa aiheissa vastaavasti riipivää. Härkönen ei pelkkää laittaa itseään likoon, ja hänen tilanne- ja ihmiskuvauksensa ovat yleensä niin osuvia, että samaistuminen on helppoa.

Takana puhumisen taito on siis tämän vuoden Kirjan ja ruusun päivän teos, jota jaettiin keväällä kolmen päivän ajan muiden kirjojen oston yhteydessä kaupanpäällisenä. Kirja koostuu lyhyistä kolumninkaltaisista tarinoista, joten kirja vei helposti mukanaan lukemaan vielä yhden, ja vielä yhden luvun... ;) Toki tämä kirja toimisi hyvin myös niin että lukisi luvun aina silloin tällöin, jos vaan malttaisi jättää sen siihen.

Nyt takaisin kirjan pariin!

Viime hetken vinkit kesän morsioille

Onko lukijajoukossa tämän kesän morsiamia? Väännätte ehkä kaikki illat koristeita juhlatilaan, selailelle nettikauppoja etsien kuumeisesti juuri sitä oikeanlaista kakun koristetta, tai stressaatte muuten vain siitä, meneekö kaikki hyvin? Mulla olis nyt tarjolla muutamia viime hetken vinkkejä kesän morsiamille, osa itse pari kesää sitten hyviksi toteamiani, ja osa kantapään kautta opittuja juttuja. ;)

Mehän tehtiin häitämme varten tosi paljon kaikkea itse, mutta rennolla otteella. Häitä edeltävä ilta oli ainoa, kun pantaa vähän kiristi. ;) Ja se taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että häiden aattona morsian ei oo ihan rennoimmillaan. Siihen asti, ja itse hääpäivänä, otettiin rennosti eikä murehdittu turhia. Kaikkihan ei mene kuitenkaan käsikirjoituksen mukaan, mutta onko sen niin väliksikään. :)

(Ja varoituksena, tästä taitaa olla tulossa aika kilometripitkä postaus, joten kannattaa hakea kahvikuppi kouraan.)

Kuvituksena kuvia häistämme heinäkuun helteiltä vuodelta 2012

1. Älä yritä selviytyä kaikesta itse, vaan pyydä apua, ja ota vastaan apua jos sitä tarjotaan.

2. Älä yritä viilata jokaista yksityiskohtaa liian tarkasti täydellisiksi, sillä ei niitä kuitenkaan kukaan huomaa. Keskity isoihin linjoihin ja erityisesti juhlan tunnelmaan, sen sijaan että metsästäisit kaikkea mahdollista juuri oikeassa persikansävyssä. Kukaan ei huomaa vääränsävyisiä servettejä, kunhan juhlissa on rempseä ja iloinen tunnelma, ja kunhan hääpari itse on rento ja onnellinen. :)



3. Älä myöskään stressaa asioista joihin et voi vaikuttaa. Puutarhahäitä suunnitellessa kannattaa toki ottaa huomioon esimerkiksi sateen mahdollisuus, mutta älä ota siitä liikaa stressiä. Jos sataa niin sitten häitä juhlitaan sateessa! Ja sade hääpäivänähän tuo onnea. Jos siis ennusteet näyttävät sateita, varaudu siihen, mutta älä turhaan panikoi etukäteen asiasta, jolle et voi mitään.

4. Valitkaa luotettavat kaaso, bestman, seremoniamestari ja muut apurit, ja luottakaa heihin. Jos juhlit häitäsi tänä kesänä, olet valintasi jo varmasti tehnyt, luota siis heihin. Ihan ensin käykää itse läpi mielessänne ja yhdessä sulhasen kanssa, mitä odotatte avustajilta. Sen jälkeen kertokaa se heille. Sillä vaikka kuinka mainion kaason ja bestmanin hyvänsä olisittekin valinneet, he tuskin osaavat toimia juuri mielenne mukaan, jos ette kerro toiveitanne ääneen. Kun briiffaat riittävän hyvin, voit luottaa siihen että homma toimii hääpäivänä. Muutenkin hommia kannattaa jakaa useammalle henkilölle, eikä kaataa kaikkea vaikkapa kaason harteille. Koko homma toimii paremmin, kun yksi hoitaa taustamusiikit, toinen illan juontamisen ja aikataulussa pysymisen ja kolmas henkilö vastaa vaikkapa ihmisten ohjaamisesta oikeisiin pöytiin. Kun hommat on pilkottu pienempiin osiin, ei kenellekään vieraalle tule kohtuuttoman suurta vastuuta häiden sujumisesta, ja koko paletti on toimivampi kokonaisuus.

5. Tee mahdollisimman paljon etukäteen, ja pyydä ainakin viimeiseksi illaksi järjestelyapua. Juhlapaikan somistamiseen menee oma aikansa, ja sen pääsee usein tekemään vasta juhlien aattona, joten hanki paikalle mahdollisimman monta apukättä. Delegoi myöskin mahdollisuuksien mukaan viimeisen illan hommia läheisillesi, sillä ei ehkä ole kaikista hauskinta pestä itse hääautoa häiden aattona iltamyöhällä, tai lakata omia kynsiään vasta aamulla kampaajalla.

6. Muista, että jotain menee aina pieleen. ;) Ei ole tarkoitus lannistaa, vaan olla realistinen. Noin isoja juhlia järjestäessä liikkuvia osia ja muuttuvia tekijöitä on paljon, joten on aika väistämätöntä että joku palanen jää puuttumaan tai menee paikoilleen väärin päin. Varaudu näihin muuttujiin siis rennolla asenteella, ja ole valmiina improvisoimaan tai muuttamaan suunnitelmia yllätysten sattuessa.



7. Edelliseen kohtaa liittyen; varaa takataskuun jotain viihdykettä vieraille siltä varalta, että aikataulut elävät. Esimerkiksi ruokaa saatetaan joutua odottamaan luultua kauemmin tai jokin muu tilanne aiheuttaa hiljaisuutta tai hämmennystä, joten on hyvä olla varautunut kyseisiin tilanteisiin pienellä ohjelmalla, jonka voi ottaa mihin väliin vain. Hääparin mieltymyksistä riippuen kyseessä voi olla joku hääleikki, ystävän musiikkiesitys tai ihan mitä hyvänsä. Joku pieni ohjelmanumero, jonka voi vetää hihasta tarpeen vaatiessa. Ei haittaa, jos nämä varalle suunnitellut ohjelmat jäävät toteutumatta, mutta bestmanin on tarpeen vaatiessa helpompaa hoitaa kiusallinen hiljaisuus jos sen varalle on suunniteltu jotain ohjelmaa, kuin jos hän joutuu yllättäen improvisoimaan. ;)

8. Varaa juhlaan tarpeeksi vapaa-aikaa. Syömisten, leikkien, puheiden ja musiikkiesitysten väliin kannattaa jättää reilusti vapaata, ohjelmatonta aikaa, jolloin ihmiset voivat vapaasti viettää aikaa jutellen keskenään, kuljeksien hääpaikalla sekä viilentyen pihalla. Lapsille kannattaa varata juhlatilaan kirjoja ja leluja, ja juhlatunnelmaa varten taustalla on hyvä soida myös tunnelmaan sopivaa musiikkia. Vapaata oleskeluaikaa on hyvä jättää tarpeeksi useissa osissa pitkin iltaa, etteivät ohjelmoidut osiot venähdä turhan pitkiksi ja ala puuduttaa vieraita.


9. Aikatauluta - mutta osaa myös muuttaa aikatauluja tarvittaessa. Me laskettiin juhlan kulku aika tarkkaan etukäteen; mietittiin kauanko menee syömiseen ja kauanko musiikkiesityksiin, mihin aikaan on kahvit, ja paljonko väleihin jätetään vapaata aikaa. Sen pohjalta hahmottelin suurpiirteisen aikataulun, jotka annoin sitten kaasolle, bestmanille ja muille ohjelmaa vetäneille. Annoin ohjeeksi myös jättää reilusti jotain pois, jos aikataulu alkaa venyä, tai jos vieraat vaikuttavat pitkästyneiltä ohjelmaan. Aika hyvin tuo aikataulu kyllä piti, ja sain kiitosta siitä että se helpotti kaikkia ohjelmaa vetäneitä. Meillä oli ohjelmaa ja vapaata oleilua aika lailla puolet ja puolet, ja saatiin siitä ainakin kiitosta.

10. Ohjelmasta puheen ollen; oikeanlainen ohjelma rentouttaa tunnelmaa, mutta pidä huoli siitä ettei ohjelmaa ole liikaa. Hauskakin ohjelma puuduttaa, jos istutaan paikoillaan koko ilta ja seurataan vain ohjelmanumeroita toisensa perään, mutta myöskään täysin ohjelmattomat juhlat eivät aina ole rennot. Jos juhlista ei vieraana ollessaan tunne juuri muita vieraita, voi täysin ohjelmaton ilta olla pitkä, kun ei oikein ole juttukavereita. Ota siis juhliesi ohjelmaa suunnitellessa huomioon kaikki vieraat, ja se että jokainen vieras viihtyisi juhlissasi.

11. Kunnioita vieraitasi, ja vaihda jokaisen vieraan kanssa edes muutama sananen juhlapäivänä. Päivä on tiivis ja aikaa rajallisesti, mutta muista huomioida kaikki vieraasi.

12. Käytä hääjärjestelyissä luovuutta. Koristeita ja muuta tarvittavaa kannattaa haalia sekä omasta kodistaan, että lainaksi sukulaisilta ja ystäviltä. Paljon voi myös saada ihan ilmaiseksi, kun käyttää vähän mielikuvista ja on valmis näkemään vaivaa. Meillä esimerkiksi juhlatilan koristelu perustui lainatuissa maitotonkissa olleisiin koivuihin, sekä koivupöllien päällä olleisiin omiin ja lainattuihin, erilaisiin lyhtyihin. Pöytäkukkina oli perunankukkia, ja niin edelleen... Kaikkea ei siis kannata ostaa valmiina kaupasta, sillä ensinnäkin pikkutavaraankin saa kulumaan isot summat rahaa, ja toisekseen, häiden jälkeen käsiisi saattaa jäädä kolmekymmentä ostamaasi lyhtyä, mitähän niillä kaikilla ajattelit tehdä? ;)

13. Panosta niihin asioihin, jotka itsellesi ovat tärkeimpiä, ja jätä vähemmän tärkeät asiat vähemmälle panostukselle. Ja tämä tarkoittaa sekä rahallista että ajallista panostusta. :) Jos olet aina rakastanut jenkkiautoja, niin hanki ihmeessä sellainen hääautoksi, mutta jos auto ei ole teille kovinkaan tärkeä, ei siihen varmaan kannata panostaakaan suuremmin, vaan oma tai vanhempienne auto kelvannee. Kaiken ei tarvitse olla upeaa ja mieletöntä, vaan panostakaa ennemmin teille itsellenne tärkeisiin yksityiskohtiin, oli se sitten ruoka, koristelut tai vaikkapa juhliin tilattu bilebändi.

14. Kuuntele itseäsi ja sulhastasi, älä yritä miellyttää muita. Neuvoja ja ideoita häihin liittyen satelee varmasti molempien sukujen ja ystävien tahoilta, mutta kuunnelkaa silti itseänne ja omia toiveitanne. Teidän juhlanne saavat olla teidän näköisenne. :)

15. Ja tärkeimpänä; älä pingota! Mikään ei ole kamalampaa kuin stressaantunut ja väsynyt morsian. Joten hymyile ja nauti hääpäivästäsi, sekä myös häiden järjestelyajasta. Häiden järjestelyn pitäisi olla hauskaa, ja hääpäivän yksi elämäsi onnellisimmista päivistä, älä siis pilaa niitä omalla asenteellasi. :)


---

Huomaan, että voisin hyvin kirjoittaa aiheesta sata vinkkiä, tai näköjään vaikka romaanin. ;) Jätetään siis tällä erää tähän, vaikka varmasti paljon tärkeää jäi vielä sanomattakin. Mielelläni kuulisin, löytyykö lukijoistani morsiamia? :) Ja jo rouvan titteliä kantavat; jakakaahan omat vinkkinne morsiamille kommenttiboksiin! :)

Mittumaarin tunnelmia

Juhannus kuvina

Kertoilinkin vähän meidän juhannuksesta jo aiemmin, eikä mulla oikeastaan ole muuta lisättävää kuin nämä kuvat. Oli ihanaa, rauhallista ja hauskaa. On mahtavaa, kun perheen kanssa viihtyy oikeasti niin hyvin.Huippua myös, että meillä on mökki jossa kokoontua porukalla. Harmittavan vähän siellä kyllä ehtii olemaan, mutta täytyy yrittää korjata sitä epäkohtaa pikkuhiljaa. :)

Blogger - raivostuminen

Arvaatteko mihin käytin edelliset kaksi ja puoli tuntia illastani? Yritin postata teille kuvatunnelmia juhannuksestani, mutta tappelin bloggerin kanssa yli kaksi tuntia, kirosin, hakkasin näppäimistöä, aloitin viisi kertaa postauksen alusta, ja lopulta luovutin. Ei enää edes huvittanut postata juhannustunnelmia, kun iloiset kuvatkin alkoi jo ärsyttää. ;) Blogger vei tämänkin erän. Oon ottanut matsia bloggerin kanssa viime aikoina niin monta kertaa, että nyt alkaa palaa käämi, varsinkin kun häviän jokaisen matsin.

Toimiiko muilla blogger ihan kuten ennenkin? Onhan tässä blogipohjassa ollut erinäisiä ongelmia ennenkin, mutta viimeiset pari viikkoa postausten julkaiseminen on ollut yhtä tuskaista taistelua. Taistelen siitä että saisin kuvat ladattua, sitten taistelen siitä että saisin kuvat keskitettyä samalle kohdalle ja taisin välein (ei onnistu), taistelen ihmeellisten välien kanssa, ja sen kanssa että kaikki kirjoittamani muuttuu väkisin linkiksi. Olen myös yrittänyt lisätä postauksen loppuun toimintoja kuten pinterest- ja facebook-jakonappeja sekä sellaisia like/dislike- nappeja, ja taitaa olla sanomattakin selvää etten niitä saa lisättyä.

Ihmeellisiä häiriöitä. Ja on tosiaan kokeiltu kahdella eri koneella ja kaikilla koneelta löytyvillä selaimilla; ei vaikutusta. Harmittaa niin paljon nämä häiriöt, kun kivasta harrastuksesta tulee vaikeaa ja ärsyttävää. Jos pikaisen postauksen tekemiseen menee kaksi tuntia siksi, että taistelen tekstin asettelun kanssa, ja silti lopputulokseen jää ihmeellisiä välilyöntejä, niin ärsyttäähän se.

Koska en saanut juhannuskuvia postaukseen, tässä kuvia viime viikolta yhdeltä illalta, kun nautin hetken paistaneesta auringosta partsilla.

Kaiken lisäksi myös mun lukemieni blogien lukuluettelo hallintapaneelissa näyttää vain yhden uusimman postauksen, joten multa menee muidenkin postaukset ihan ohi. Aarrgh! Mikä tätä hemmetin bloggeria vaivaa??? Luulisi, että näin suositun blogipohjan saisi toimimaan edes hitusen paremmin. Jos jaksaisin värkätä blogin muuttoa omin voimin, niin harkitsisin nyt hyvin vakavasti blogipohjan vaihtamista wordpressiin.

Onko mulla kohtalotovereita, vai toimiiko kaikilla muilla blogger kuin unelma? Ja jos jollain on jotain konkreettisia vinkkejä, niin kiitollisena otan vastaan.

Lunkisti

Juhannus meni mökillä, ja oli kyllä kiva irtiotto arkeen. Vaikka oli kylmä, vaikka satoi, vaikka halloumijuusto unohtui kotiin ja vaikken koskenut neulepuikkoihinkaan koko juhannuksena. Oli läheisiä, oli hetkittäin aurinkoa, oli ihanat uudet villasukat, oli grillailua ja herkuttelua, oli iskän hakemat juhannuskoivut ja äidin tekemää punaista heraa, oli saunomista puusaunassa, mölkkyä, valvomista pikkutunneille ja veneilyä iltamyöhällä.





Oli mukava juhannus, toivottavasti teilläkin. Lisää kuvia ja tunnelmia blogissa lähipäivinä! :)

Juhannuksen viettoon!

Mun mysteerililjat aukesi jokunen päivä sitten, ja väriksi paljastui keltainen. Nuo heteet nypin pois heti kuvaamisen jälkeen, koska niissä on järkyttävä määrä siitepölyä.

On ne vaan kauniita.

Näiden liljojen myötä haluan toivottaa teille kaikille ihanille hauskaa juhannusta! Ei välitetä siitä sataako vai paistaako, vaan nautitaan vapaapäivistä, läheisten seurasta ja hyvästä ruuasta. Ollaan onnellisia siitä, että tuli näinkin vähäluminen juhannus viime viikon lumisateista huolimatta. ;)

Me pakataan nyt kuorivaatteet ja kumpparit autoon ja lähdetään mökille juhannuksen viettoon, hyvää keskikesän juhlaa! :)

DKNY

Mun yksi materialistinen haaveeni on toteutunut.

Mustaa ja tikattua pehmoista nappanahkaa, kettinkiä ja kultaiset metalliosat. Käytännöllinen koko, hyvä hihnojen pituus, täydellinen taskutus. Yhtäaikaa jämäkkä ja pehmeä, laadukas. Klassinen malli, joka ei kuitenkaan ole tylsä.

Donna Karan New York on tehnyt mulle ihan täydellisen laukun. <3

Tämä on mun aarteeni. Varjelen sitä niin, etten melkein uskalla käyttää. Tai ainakin tarkistan sääkartasta ettei päivälle ole luvattu sadetta. Tämä on ollut mun kaapissani jo pari viikkoa, mutta en ole raaskinut esitellä sitä vielä täälläkään, oon ihastellut sitä vain itse. Mutta eihän näin kaunista laukkua sovi yksin ihastella, vaan se ansaitsee enemmän huomiota. ;)

Tässä on paljon samaa henkeä kuin klassisissa Chaneleissa, joihin mulla ei ikinä ole varaa. Ja vaikka jonain päivänä olisikin, en raaskisi laittaa niin suuria summia laukkuihin. Mulle tämäkin on ylellistä. En ole omistanut näin kaunista laukkua aiemmin, ja tiedän, että tuun käyttämään tätä niin kauan kunnes se on rakastettu puhki.

Olen haaveillut laadukkaasta laukusta jo pitkään. Oon katsellut sillä silmällä enimmäkseen Korseja ja Marc Jacobsin kaunokaisia, ja miettinyt mikä niistä olisi se mun ensimmäinen panostukseni arvokkaampaan laukkuun. DKNY:nkin laukkuja olen ihaillut, mutta tämän nimenomaisen kaunottaren bongasin vasta toukokuussa Stockan hyllyltä, ja menetin tälle sydämeni heti. Kokeilin ensin ohimennen laukun pintaa, sitten testasin laukkua olkapäälleni, ja se tuntui heti niin omalta. Hintalappukin oli ihan suopea, paljon edullisempi kuin harkitsemani Korsit ja Marc Jacobsit. Ajattelin, että ehkä niiden aika on myöhemmin, sillä nyt mun on saatava tämä. En silti ostanut laukkua vielä sillä reissulla, vaikka päätös tämän hankkimisesta silloin jo syntyikin, mutta kun Stockalla oli kahdenkymmenen prosentin alennus kaikista laukuista, oli mun pakko hakea omani kotiin.

Ja koska joku kuitenkin niin miettii, niin kyllä, olis mullakin varmasti ollut monta muutakin rahanreikää ja säästäminenkin on aina järkevää. Mutta joskus saa myös ihan hyvällä omalla tunnolla hemmotella itseäänkin, ja hankkia jotain pitkään haaveissa ollutta. Ihan aina ja kaikesta ei tarvitse säästää. Nyt tälle tuli hyvä hetki, kun tienasin vähän ylimääräistä, jonka päätin heti sijoittaa tähän laukkuhaaveen toteuttamiseen.

Kannattaa hankkia asioita joita rakastaa, ja joista tulee joka päivä onnelliseksi. Sen sijaan, että käyttäisi saman summan ostamalla monta ihan kivaa asiaa, joihin ihastuu aluksi mutta kyllästyy lopulta, kannattaa panostaa niihin juttuihin, jotka oikeasti sykähdyttävät, ja joita rakastaa vuosikausia. En halua haalia enää kaappejani täyteen halpoja tekonahkaisia laukkuja, vaan haluan hankkia muutaman upean yksilön, joista pidän huolta ja joita käytän rakkaudella pitkään. Kuormitan vähemmän luontoa, ja olen itse onnellisempi. Ja kyllä, arvostan ja ihailen muotitaloja, joten haluan hankkia palasia rakastamiltani designereilta myös omaan vaatehuoneeseeni.

Materia ei tee onnelliseksi, mutta tekee se arjesta mukavampaa. ;) Ja pieni luksus tuo arkeen erityisfiilistä. Kyllä mulla ainakin on ihan erityinen olo tämä laukku olalla.

Parvekkeelle näkösuoja

Lattiasta kattoon lasitetussa parvekkeessa on hyvätkin puolensa; valoisuus, esteetön auringon paistaminen, ja näköalat asuinympäristöön. Mutta huonona puolena on sitten puolestaan se, että parvekkeella oleillessa itsekin näkyy esteettömästi sinne asuinympäristöön. Tuntuu vähän siltä, että on liikaa kaikkien nähtävillä.

Maalla kasvaneena ajatus lasilaatikossa kaikkien näkyvillä rentoutumisesta ja auringon ottamisesta tuntuu hassulta, joten jotain näköestettä piti saada. Vastapäinen talo kun on aika lähellä, ja vieressä on niin parkkipaikkaa, lasten leikkipaikkaa kuin tietäkin, on kiva saada parvekkeellekin vähän omaa rauhaa ja suojaa.

Meillä oli jo Kokkolassa edellisessä asunnossamme lasiset parvekkeen seinät lattiasta kattoon, ja silloin hyväksi havaittiin keksimäni halpa seinäratkaisu; musta kangas pingotettuna lasia vasten sisäpuolelle lasituksen alaosaan. Näyttää tyylikkäältä mustalta lasilta ulospäin, mutta tuo kuitenkin valoa läpi parvekkeelle,  ja on halpa ja helppo asentaa (niin, ja vuora-asujana tärkeää on myös poistaminen jälkiä jättämättä). Sellainen siis laitettiin nytkin.

Ja koska lakanakangasta on halvinta ostaa valmiina lakanoina, kävin nytkin hakemassa mustan kankaani Anttilan vuodevaateosastolta.

Ei kuitenkaan haluttu peittää näkyvyyttä koko parvekkeelle, joten tehtiin verhous vain toiselle puolelle. Nyt auringon ottaminen sujuu vähän suojaisammalla puolella, ja  valo pääsee silti tulvimaan toiseen päätyyn, jossa sijaitsee puutarhapöytä tuoleineen.

Yksinkertaisesti siis mittasin lakanakankaasta sopivan palan, leikkasin, silitin ja kiinnitin sen siististi kaksipuoleisilla pehmustetuilla tarrapaloilla lasituksen metalliosiin. Ja ainakin nyt muutaman päivän se on pysynyt kiinni hyvin. :)

Mitäs tuumitte tästä näkösuojaratkaisusta? :) Hintaahan tälle tuli kokonaisen kympin verran. ;) Aika toimiva siis ainakin meidän mielestä.

Puutarhakalusteiden pikafiksaus

Kerroinkin teille jo aiemmin, että me ollaan (tai enimmäkseen minä olen ;)) tehty parvekekalusteille vähän fiksaushommaa tänä kesänä.

Meidän parvekekalusteet oli jo vuosia vanhat, alunperin sävyltään kirsikanväriset, mutta auringossa kovin keltaisiksi ja haalistuneiksi muuttuneet. Elämän jälkiä näkyi myös pinnoissa kaikenlaisina kolhuina ja laikkuina.

Muutenkin makumme on muuttunut, eikä kirsikanvärinen puu todellakaan kuulu enää suosikkeihimme (silloin kun nämä kalusteet ostettiin, se oli sekä meidän mieleemme, että ilmeisen trendikästä koska puutarhakalusteita ei juuri muissa sävyissä saanutkaan!), joten päivitystä kaivattiin.

Sävytettiin kalusteet siis tummemman ruskean sävyisellä puuöljyllä vähän tummemman ruskeiksi, ja lisäksi uusittiin pehmusteet. Nyt meillä on ihan uudennäköiset parvekekalusteet! Ei niin pienellä vaivalla kuin luultiin (puuöljyn levittämiseen saatiin kulumaan aikaa päivätolkulla), mutta ainakin suht pienellä rahalla.




Tuolien pehmusteetkin oli tosi kuluneet vuosien käytössä. Väri oli haalistunut ja kellastunut, ja muutenkin ne näytti jo tosi nuhruisilta. On muuten puutarhakalusteiden pehmusteidenkin valikoimat parantuneet huimasti muutamassa vuodessa, sillä silloin kuutisen vuotta sitten ei meinattu millään löytää yksiäkään kivan näköisiä. Nuo kukalliset sitten kelpuutettiin, koska turkoosi oli sentään raikas väri. Nyt pehmusteiden valikoima oli huomattavasti laajempi, ja Kodin ykkösestä olisi löytynyt useammatkin silmää miellyttäneet. Harkittiin vakavasti myös tummansini-valkoraitaisia, mutta päädyttiin sitten kuitenkin harmaisiin.

Seuraavaksi mun ois tarkoitus uusia kangaspäällysteet vielä lattiatyynyihin ja pieniin aurinkotuolin tyynyihin, sekä tehdä istuinpehmusteet kannellisen arkun päälle. Täytyisi vaan löytää ensin niihin hyvät kankaat... :) En vain oikein tiedä että jatkaisinko harmaan sävyillä, vai ottaisinko mukaan jonkun piristevärin?

Peonies

Pionit on ihan henkeäsalpaavan kauniita. Herkkiä ja upeita.

Mahdollisimman kerrostetut, vaaleanpunaiset ja valkoiset on mun suosikkejani. Haaveilen edelleen siitä pihasta ja pionipenkeistä, mutta nyt ostin Prismasta pikkukimpun maljakkoon. Pioneja oli myös mun hääkimpussani, ja noita kukkia katsellessa nousee aina hymy huulille hääpäivän muistoista. Kauniita kukkia ja kauniita muistoja!