30. kesäkuuta 2018
Ensimmäiset vaatteet elokuiselle murulle
Ehdin vihdoin ompelemaan ensimmäiset vaatteet meidän elokuussa syntyvälle murulle. :)
Ensimmäisenä surautin siis pieniä pöksyjä, ja itseasiassa myös kaksi bodya mutta niistä puuttuu vielä nepparit joten niistä lisää myöhemmin. :) Kaavana näissä kaikissa housuissa on Jujunan Basic for babies -kaavapaketin Niklas- housut. Tosi hyvänmallisilta vaikuttaa, toki en testaamaan ole vielä päässyt kun tuleva käyttäjä on vielä mahan toisella puolen. ;)
Ylemmän rivin kahdet pöksyt on kokoa 56, ja alemman rivin pöksyt on kokoa 50. Lisäksi ompelin pienestä jämäpalasta pienet tumput. Kaikki kankaat on Verson Puodilta.
On nämä pienet vaatteet kyllä hirmuisen söpöjä! Ja tosi kivoja ommeltavia, kun kangasta kuluu tosi vähän ja ompelukin on nopeaa. :)
25. kesäkuuta 2018
Keltamustaa
Perusvaatteiden teko pojalle jatkuu. T-paidan Kitty- trikoon oon ostanut Majapuulta muistaakseni Kankaiden yön tarjouksesta, ja hillonnut sitä kaapissa jo yli vuoden - nyt se vihdoin pääsi t-paidaksi Noshin keltaiseen trikooseen yhdistettynä. Keltaiset ei ole ihan samaa sävyä, mutta tarpeeksi lähelle sopiakseen hyvin yhteen. Kaveriksi paidalle syntyivät kapeat joustocollegepöksyt Noshin joustocollegesta sekä mustavalkoraidallisesta resorista. Paidan kaava on PaaPiin kaavakirjan Osma t-paita koossa 92, ja housut puolestaan tein Caterpillar- legginsien kaavalla (OB 1/2015) lyhentämällä vähän lahjetta ja lisäämällä lahkeisiin resorit.
Ihan hauska värikäs setti tuli näistä. :)
24. kesäkuuta 2018
Juhannusviikko
Tähän juhannusviikkoon on kyllä mahtunut taas tunteiden koko kirjo. Tiistai-aamuna ennen kahdeksaa olin vielä täydessä touhussa ja pää täynnä to do -listaa koko viikolle, mutta yhdessä hetkessä meni viikon suunnitelmat uusiksi. Kenkä tökkäsi asfalttiin päiväkodin pihalla ja sekunnin päästä löysinkin itseni naama asfaltista. Ensimmäinen ajatus oli kauhu masuvauvan voinnista sillä tajusin tulleeni juuri rytinällä asfalttiin mahan päälle. Seuraavana tuli hätä autossa odottavassa kaksivuotiaasta joka oli nähnyt ilmalentoni ikkunasta, ja kolmantena tajusin että nyt sattuu kovasti sekä naamaan että nilkkaan, mutta maha ei onneksi tuntunut kipeältä. Keräilin itseni ja ympäriinsä lentäneet tavarani asfaltista ja nilkutin Juliuksen luokse autolle. Paniikissa mietin että mitähän nyt vauvalle sattui, mitenhän pääsen viemään pojan päiväkotiin sisälle asti tällä kipeällä nilkalla, mitenhän kesätyöntekijä pääsee nyt sisälle työpaikalle kun en ehdikään vielä sovittuun aikaan töihin, ja pitäisikö mun soittaa ensin neuvolaan vai terveyskeskukseen. Pyyhin verta ja asfalttipölyä naamastani, ja olin kyllä vähän shokissa. Itkin säikähdyksestä ja vähän myös kivusta, häpesin sitä että itken ja sitä että naamani on veressä, mietin että mitähän nuo muut vanhemmat miettivät minut nähdessään sillä kukaan ei kysynyt mitään, ja soimasin itseäni siitä miten ihmeessä ihminen voi näillä raskausviikoilla kompuroida tasaisella maalla tällä tavoin.
Päivä menikin sitten töiden sijaan ensin terveyskeskuksessa, ja myöhemmin vielä sekä Oysin päivystyksessä että synnärillä. Tarkistettiin huolellisesti, että vauvalla on kaikki hyvin, ja tutkittiin sekä kuvattiin nilkka. Lopputuloksena pääsin iltakymmeneltä kyynärsauvojen kanssa taksilla kotiin, todella väsyneenä mutta onnellisena siitä, että kaatuminen ei nähtävästi aiheuttanut vauvalle mitään, ja että nilkkakin todennäköisesti paranee parissa viikossa sillä murtumaa ei löytynyt kovasta turvotuksesta ja kivusta huolimatta. Säikähdyksellä siis selvittiin onneksi.
Viikon suunnitelmat meni kyllä uusiksi, sillä yhdistelmänä loppuraskaus+taapero+kyynärsauvat tuotti haasteita liikkumisen suhteen. Tällaisten sattumusten aikana sitä huomaakin, miten ihan arjen perusjutut lapsen päiväkotiin viemisineen, kaupassa käymisineen, töissä olemisineen ja autolla ajamisineen hankaloituukin heti kun nilkka on poissa pelistä. Onneksi mulla on myös mahdollisuus tehdä etätöitä, niin sairaslomaksi riitti yksi päivä ja muuten pystyin hoitamaan työpäivät etänä kotoa. Ja nyt onneksi nilkka on jo parantunut niin hyvin, että en tarvitse kyynärsauvoja avuksi, joten eiköhän tuleva viikko ole jo arjen pyörityksen kannalta helpompi. Työpäivätkin ennen äitiyslomaa ovat jo laskettavissa sormilla, mutta paljon on vielä tekemistä ja viimeiset päivät ovat taatusti työntäyteisiä, ihan vielä ei siis ehdi hengähtämään. :)
Sen verran tuo viime viikkoinen onnettomuuskin kuitenkin säikäytti, että koko viikon on asia mietityttänyt. Tuli myös sellainen olo, että nyt täytyy alkaa laittaa kaikkea jo valmiiksi vauvaa varten, koska ikinä ei tiedä mitä tapahtuu. Viimeksi olin synnytykseen asti elämäni kunnossa, mutta tällä kertaa kaikki ei välttämättä menekään samoin - joten on hyvä ehkä jo pikkuhiljaa tehdä valmisteluja. Ja onhan tilanne nyt eri sikälikin, ettei mulla ookaan koko äitiysloma aikaa rentoutumiseen, neulomiseen, leipomiseen ja siivoamiseen kuten esikoista odottaessa oli - vaan nyt mun päivät täyttyy taaperon kanssa touhuamisesta ja arjen touhuista. Täytyy siis aloittaa valmistelut ajoissa. :)
Vaikka juhannusviikon suunnitelmat menikin uusiksi, niin juhannusta päästiin onneksi viettämään Juliuksen mummuloihin. Oli ihanaa olla porukalla, katsoa lasten leikkejä, syödä hyvää grilliruokaa ja rentoutua. Minä leivoin juhannusaaton kahvipöytään myös mansikkapavlovan, sillä se on ihanan raikas ja makea vastapaino grilliruualle. Juhannussäästä ei tarvinne sanoa mitään, sillä kaikki tietävät sen olleen hyvin perinteinen. ;) Ei siis uitu tänä juhannuksena tai ratkottu mölkkymestaruutta, mutta muuten juhannus oli tosi mukava! :)
Lähettänyt
Annika
klo
21.44
2 kommenttia:
Tunnisteet:
Arki,
Juhlat,
Kuulumisia,
Lifestyle,
Lifie,
Perhe-elämää,
Ruoka & Herkut,
Terveys,
Äitiys
17. kesäkuuta 2018
Kotimetsän kainalossa
Ompelin Verson Puodin juhannuksen ompelukerhon upeasta Kotimetsä- kankaasta itselleni äitiyspaidan. Tämä kangas on täyttä rakkautta, todella kauniit värit ja upea kuosi! Kuosi on Outi Virtasen käsialaa, ja tässä oli kyllä kangas jota odotin kangastehtaalta saapuvaksi malttamattomana, sillä kuosi oli niin upea jo tietokoneen ruudullakin. Pähkäilin pitkään että säästäisinkö kankaan syksyyn ja ompelisin siitä jotain vasta sitten kun vartalonmuotoni on lähempänä normaalitilaa, mutta en sitten malttanut odottaa vaan tein siitä itselleni raskaus-/imetyspaidan.
Kaavana testasin Jujunan äitiyskaavapaketin imetysluukullista mekkoa, jonka lyhensin topiksi. Meinasin ensin lisätä toppiin perhoshihat, mutta sitten totesin että tämä maha on riittävä statement- elementti asuun. ;) Ja koska tykkään käyttää neuletakkeja niin niiden alle toppi istuu paremmin ilman hihoja. Tämä kaava ei istu mulle parhaalla mahdollisella tavalla, vaan luukku jää liian alas - mikä aiheuttaa ryppyä yläosaan ja vyötärölle, mutta kyllä tämä käyttöön tulee. Jos vielä tätä kaavaa käytän, niin täytyy muistaa nostaa luukkua muutamalla sentillä istuvuuden parantamiseksi.
Ja kyllä - maha on jo melkoisen muhkea! Mulla kesti taas tosi pitkään että maha tuli ollenkaan esiin, ja sitten se tuntui pompsahtavan yhdessä yössä esille ihan kunnolla. :D Vielä puolivälissä raskauttakaan mahaa ei näkynyt juuri yhtään, mutta nyt 32. viikolla se kyllä näkyy ja tuntuu. :D Vajaa kaksi kuukautta h-hetkeen!
Saapa nähdä kuinka isoksi ehdin tuon mahan kasvattaa tällä kakkoskierroksella, kun ainakin itsestä tuntuu että viimeksi se olisi ihan loppuvaiheessa ollut samankokoinen kuin mitä se on nyt. :D
11. kesäkuuta 2018
Herkkuja paidoissa
Perusvaatteiden tehtailu pojalle jatkuu, vielä on kaapissa huutava pula niin housuista kuin pitkähihaisistakin, joten tällä kertaa ompelin kolme pitkähihaista trikoopaitaa. Muahan tämä vaatepula ei varsinaisesti haittaa, saanpahan hyvän syyn ommella. :D Ja tuleepahan vihdoin tehtyä vaatteita niistä kaikista ihanuuksista mitä oon kangaslaatikoihini jemmannut.
Aika herkkuja! Varsinkin tikkarit ja jätskit herättivät pikkumiehessä riemua; päiväkodissa oli koko päivä tarjoiltu kavereille herkkuja paidasta. :D
Lähettänyt
Annika
klo
21.37
6 kommenttia:
Tunnisteet:
Käsityöt,
Lastenvaatteet,
Lifestyle,
Lifie,
Ommeltua,
Vaatteet
6. kesäkuuta 2018
Kaiku - kirjoneulesukat vauvalle ♥ OHJE!
Huomasin neuloessani jälleen uusia Kaiku- kirjoneulesukkia, että en ole ikinä muistanut julkaista tätä ohjetta täällä blogin puolella. Tämä ohjehan julkaistiin alunperin Kotiblogit- lehdessä vuosi sitten. :)
Ohje löytyy nyt sivupalkista PDF-tiedostona, ja se aukeaa myös klikkaamalla tästä, josta se on helppo avata tai vaikkapa tulostaa talteen.
Ihania neulontahetkiä Kaiku -sukkien parissa! Jos neulotte tällä ohjeella sukkia, niin olisi ihanaa jos linkkaisitte kuvia valmiista sukistanne vaikka tänne kommenttiboksiin! On aina kivaa nähdä millaisia sukkia omilla sukkaohjeilla syntyykään. :)
4. kesäkuuta 2018
Pienen pojan iso sänky
Yhteistyössä Veken Kaluste
Meillä ei ole ollut pojalla vielä omaa huonetta ollenkaan, vaan poika on nukkunut meidän kanssa samassa makuuhuoneessa, ja lelut on säilytetty olohuoneessa. Monia tämä ratkaisu on tuntunut ihmetyttävän, mutta meille se on sopinut - ja ollut myös vähän olosuhteiden sanelemaakin kun kolmiossa asutaan, ja työhuoneellekin on ollut tarvetta. Nyt kun meidän perhe on elokuussa kasvamassa pienellä nyytillä, ollaan kuitenkin siinä tilanteessa että kotia järjestellään uudelleen. Uskomme, että Julius saisi nukuttua paremmin omassa huoneessaan, kun vauvan yöllinen elämä ei häntä herättelisi yhtenään. Tällä hetkellä meillä nimittäin nukutaan hyvin, joten mielellään jatkaisimme esikoisen hyviä yöunia myös kuopuksen syntymän jälkeen. Ihan lähellä poika tulee nukkumaan uudessa huoneessakin, sillä huoneet ovat vastakkain eikä matkaa pojan sängyltä meidän sänkyymme tule kovin montaa metriä - edelleen on ovi auki myös pojan kömpiä äidin kainaloon jos yöllä alkaa siltä tuntua. Mutta minun entisestä kainaloon käpertyjästä on muutenkin viime kuukausina kasvanut ihan omasta tahdostaan omassa sängyssään koko yön nukkuva poika, joten sinänsä aika uuteen isompaan sänkyyn ja uuteen huoneeseen siirtymiseen voisi olla nyt muutenkin kypsä.
Niinpä ajankohtaiseksi tuli uuden sängyn hankkiminen, ja sille tilan raivaaminen työhuoneeseen. Kokonaan omaa huonetta ei pojalle vielä pystytä järjestämään, mutta eipä hän toisaalta vielä sellaista kaipaakaan. Joudutaan nimittäin jättämään pojan huoneeseen edelleen tietokonepöytä, jotta huone toimii jatkossakin myös työhuoneena esimerkiksi etätyöpäivinä, mutta muuten huone on tarkoitus pyhittää Juliuksen levolle ja leikille.
Tutkittiin tosi paljon erilaisia sänkyvaihtoja, ja eniten meidän silmää miellytti ja meidän tarpeisiimme parhaiten vastasi Veken Emma- lastensänky*, joka on siro mutta tukeva jatkettava lastensänky. Sänky kasvaa lapsen mukana, sillä sitä voi jatkaa välillä 100-189 cm. Me ostettiin sänkyyn samalla myös sängynaluslaatikko*, koska säilytystilaa ei ole ikinä liikaa. Tilattiin myös sänkyyn sopiva Familonin Karhunen- lastenpatja* sekä Familonin HipHop- petauspatja* samalla, koska mulle on tärkeää että lapsellakin on käytössään hyvä patja ja muut vuodevaatteet. Vekellä on valikoimassaan myös tosi kivan näköisiä kerrossänkyjä ja parvisänkyjä, noita harkitaan varmasti tulevaisuudessa kun lastenhuoneeseen täytyykin saada toinenkin napero nukkumaan.
Tästä sängystä taaperonkin on helppo kivuta itse pois, mutta toisaalta laitoja on sen verran sopivasti että tippumaan ei sängystä nukkuessaan pääse. Tosi hyvä sänky siis ensimmäiseksi lastensängyksi pinnasängyn jälkeen. Meillähän Julius on nukkunut tähän asti pinnasängyssä, siitä on vain otettu laita pois ja laskettu pohja matalalle. Nyt on kuitenkin pian aika antaa pinnasänky pikkusisarukselle, ja siirtyä isompaan sänkyyn. Julius on ollut uudesta sängystään ihan tosi innoissaan, ja nukkunut siinä jo päikkäreitä - mutta yöunille hän on vielä kipittänyt aina meidän makkariin vanhaan sänkyynsä. Välillä hän on halunnut mennä nukkumaan uuteen sänkyyn uuteen huoneeseen, mutta ennen nukahtamista tullut katumapäälle ja halunnut vielä äidin ja isin huoneeseen.
Ei olla pakotettu tai kiirehditty uuteen sänkyyn ja huoneeseen nukkumaan siirtymistä, sillä uskon että siirtyminen uuteen huoneeseen sujuu helpommin ja mukavammin kun aloite tulee lapselta itseltään. Ja Julius on luonteeltaan sellainen, että kaipaa ehkä vähän asioiden kypsyttelyä päässään ennenkuin toteaa olevansa valmis - niin kävi myös talvella siirtymisessä perhepedistä kokonaan omaan sänkyyn josta oli otettu laita pois. Silloinkin omassa sängyssä käytiin ensin leikkimässä, lukemassa ja nukkumassa päikkäreitä parin viikon ajan, kunnes poika itse yhtenä päivänä totesi nukkuvansa yön omassa sängyssään. Ja niin hän nukkui, illasta aamuun asti - ja siitä lähtien joka yö, vaikka oli siihen asti nukkunut mieluiten minun kainalossani.
Ei meillä kiire ole saada poikaa omaan huoneeseensa, vaikka sikäli haluaisin sen tapahtuvan selkeästi ennen vauvan syntymää, ettei poika yhdistä siirtymistä vauvan tuloon ja siihen että hän "joutuu pois" vanhempien makuuhuoneesta vauvan vuoksi. Mutta onhan tässä elokuuhun vielä aikaa. :) Meidän makkarissa ei myöskään ole tilaa tälle isommalle lastensängylle, joten senkään vuoksi Julius ei voi jatkaa meidän makkarissa nukkumista.
Ompelin muuten sänkyyn päiväpeiton kaapissa odottaneesta Ikean puuvillasta, ja toisena puolena on fleeceviltti. Mustavalkoinen päiväpeitto miellyttää mun silmääni, sillä väriä tuovat sitten tyynyt, pehmolelut ja muut lelut. Huoneen sisustaminen on muutenkin vasta alkutekijöissään, uudet verhot olisi tarkoitus jossain vaiheessa hankkia, ja seinälle ainakin jotain hyllyä sekä tauluja. Myös huoneen yhden seinän maalaaminen tai tapetoiminen houkuttaisi, mutta se jääköön vielä hamaan tulevaisuuteen - nyt on vielä monta kiireellisempääkin projektia työn alla. :)
*Tuotteista saatu alennusta blogiyhteistyön myötä
Meillä ei ole ollut pojalla vielä omaa huonetta ollenkaan, vaan poika on nukkunut meidän kanssa samassa makuuhuoneessa, ja lelut on säilytetty olohuoneessa. Monia tämä ratkaisu on tuntunut ihmetyttävän, mutta meille se on sopinut - ja ollut myös vähän olosuhteiden sanelemaakin kun kolmiossa asutaan, ja työhuoneellekin on ollut tarvetta. Nyt kun meidän perhe on elokuussa kasvamassa pienellä nyytillä, ollaan kuitenkin siinä tilanteessa että kotia järjestellään uudelleen. Uskomme, että Julius saisi nukuttua paremmin omassa huoneessaan, kun vauvan yöllinen elämä ei häntä herättelisi yhtenään. Tällä hetkellä meillä nimittäin nukutaan hyvin, joten mielellään jatkaisimme esikoisen hyviä yöunia myös kuopuksen syntymän jälkeen. Ihan lähellä poika tulee nukkumaan uudessa huoneessakin, sillä huoneet ovat vastakkain eikä matkaa pojan sängyltä meidän sänkyymme tule kovin montaa metriä - edelleen on ovi auki myös pojan kömpiä äidin kainaloon jos yöllä alkaa siltä tuntua. Mutta minun entisestä kainaloon käpertyjästä on muutenkin viime kuukausina kasvanut ihan omasta tahdostaan omassa sängyssään koko yön nukkuva poika, joten sinänsä aika uuteen isompaan sänkyyn ja uuteen huoneeseen siirtymiseen voisi olla nyt muutenkin kypsä.
Niinpä ajankohtaiseksi tuli uuden sängyn hankkiminen, ja sille tilan raivaaminen työhuoneeseen. Kokonaan omaa huonetta ei pojalle vielä pystytä järjestämään, mutta eipä hän toisaalta vielä sellaista kaipaakaan. Joudutaan nimittäin jättämään pojan huoneeseen edelleen tietokonepöytä, jotta huone toimii jatkossakin myös työhuoneena esimerkiksi etätyöpäivinä, mutta muuten huone on tarkoitus pyhittää Juliuksen levolle ja leikille.
Tutkittiin tosi paljon erilaisia sänkyvaihtoja, ja eniten meidän silmää miellytti ja meidän tarpeisiimme parhaiten vastasi Veken Emma- lastensänky*, joka on siro mutta tukeva jatkettava lastensänky. Sänky kasvaa lapsen mukana, sillä sitä voi jatkaa välillä 100-189 cm. Me ostettiin sänkyyn samalla myös sängynaluslaatikko*, koska säilytystilaa ei ole ikinä liikaa. Tilattiin myös sänkyyn sopiva Familonin Karhunen- lastenpatja* sekä Familonin HipHop- petauspatja* samalla, koska mulle on tärkeää että lapsellakin on käytössään hyvä patja ja muut vuodevaatteet. Vekellä on valikoimassaan myös tosi kivan näköisiä kerrossänkyjä ja parvisänkyjä, noita harkitaan varmasti tulevaisuudessa kun lastenhuoneeseen täytyykin saada toinenkin napero nukkumaan.
Tästä sängystä taaperonkin on helppo kivuta itse pois, mutta toisaalta laitoja on sen verran sopivasti että tippumaan ei sängystä nukkuessaan pääse. Tosi hyvä sänky siis ensimmäiseksi lastensängyksi pinnasängyn jälkeen. Meillähän Julius on nukkunut tähän asti pinnasängyssä, siitä on vain otettu laita pois ja laskettu pohja matalalle. Nyt on kuitenkin pian aika antaa pinnasänky pikkusisarukselle, ja siirtyä isompaan sänkyyn. Julius on ollut uudesta sängystään ihan tosi innoissaan, ja nukkunut siinä jo päikkäreitä - mutta yöunille hän on vielä kipittänyt aina meidän makkariin vanhaan sänkyynsä. Välillä hän on halunnut mennä nukkumaan uuteen sänkyyn uuteen huoneeseen, mutta ennen nukahtamista tullut katumapäälle ja halunnut vielä äidin ja isin huoneeseen.
Ei olla pakotettu tai kiirehditty uuteen sänkyyn ja huoneeseen nukkumaan siirtymistä, sillä uskon että siirtyminen uuteen huoneeseen sujuu helpommin ja mukavammin kun aloite tulee lapselta itseltään. Ja Julius on luonteeltaan sellainen, että kaipaa ehkä vähän asioiden kypsyttelyä päässään ennenkuin toteaa olevansa valmis - niin kävi myös talvella siirtymisessä perhepedistä kokonaan omaan sänkyyn josta oli otettu laita pois. Silloinkin omassa sängyssä käytiin ensin leikkimässä, lukemassa ja nukkumassa päikkäreitä parin viikon ajan, kunnes poika itse yhtenä päivänä totesi nukkuvansa yön omassa sängyssään. Ja niin hän nukkui, illasta aamuun asti - ja siitä lähtien joka yö, vaikka oli siihen asti nukkunut mieluiten minun kainalossani.
Ei meillä kiire ole saada poikaa omaan huoneeseensa, vaikka sikäli haluaisin sen tapahtuvan selkeästi ennen vauvan syntymää, ettei poika yhdistä siirtymistä vauvan tuloon ja siihen että hän "joutuu pois" vanhempien makuuhuoneesta vauvan vuoksi. Mutta onhan tässä elokuuhun vielä aikaa. :) Meidän makkarissa ei myöskään ole tilaa tälle isommalle lastensängylle, joten senkään vuoksi Julius ei voi jatkaa meidän makkarissa nukkumista.
Ompelin muuten sänkyyn päiväpeiton kaapissa odottaneesta Ikean puuvillasta, ja toisena puolena on fleeceviltti. Mustavalkoinen päiväpeitto miellyttää mun silmääni, sillä väriä tuovat sitten tyynyt, pehmolelut ja muut lelut. Huoneen sisustaminen on muutenkin vasta alkutekijöissään, uudet verhot olisi tarkoitus jossain vaiheessa hankkia, ja seinälle ainakin jotain hyllyä sekä tauluja. Myös huoneen yhden seinän maalaaminen tai tapetoiminen houkuttaisi, mutta se jääköön vielä hamaan tulevaisuuteen - nyt on vielä monta kiireellisempääkin projektia työn alla. :)
*Tuotteista saatu alennusta blogiyhteistyön myötä
Lähettänyt
Annika
klo
17.55
2 kommenttia:
Tunnisteet:
Arki,
Koti,
Kuulumisia,
Lifestyle,
Lifie,
Ommeltua,
Perhe-elämää,
Sponsoroitu,
Yhteistyö,
Äitiys
1. kesäkuuta 2018
Kesäpaitoja pikkujäbälle
Mulla on ollut pitkään sekä puute ompeluajasta, että jonkinlainen ompelujumi päällä kun en ole saanut ommeltua oikein mitään. Silläkin välin oon kyllä sekä hamstrannut kankaita, että suunnitellut mitä ompelen... joten nyt vaan ryhdyin toimeen. ;) Ompelujumi on nyt selätetty, se onnistui hurauttamalla kolme simppeliä t-paitaa pikkumiehelle tarpeeseen.
Tämä malli on tosi hyvä, PaaPiin kaavakirjan Myyry-paita koossa 92 ja lyhyillä hihoilla. Mukavan kapeahko malli jossa kuitenkin riittää pitkäselkäisellekin lapselle pituutta.
Kaikki kolme kangasta on Verson Puodilta. Ostin nämä nimenomaan t-paitakankaiksi, sillä nämä kuosit ja värit on tosi raikkaita ja kesäisiä - ihan täydellisiä t-paitoihin!
Onneksi mulla on jemmassa vielä vaikka mitä kesävaatekankaita, sillä poika on hujahtanut talven aikana ihan huimasti pituutta. Nyt on siis oikeastikin tarvetta vähän kaikille uusille vaatteille; sekä paidoille että housuille. :) Ja nyt on mukava draivikin päällä, taidan ottaa taas pienen hetken ompeluaikaa illalla kunhan poika on nukahtanut... ;)
Lähettänyt
Annika
klo
17.30
1 kommentti:
Tunnisteet:
Käsityöt,
Lastenvaatteet,
Lifestyle,
Lifie,
Ommeltua,
Vaatteet
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)