Palmikkoa

Vähän hävettää tunnustaa mutta niin paljon kuin olen neulonutkin, en ole ikinä ennen tehnyt palmikoita. :D Jotenkin olen ajatellut että ne on vaikeita, enkä ole omistanut palmikkopuikkojakaan joten niiden kokeileminen on vain jäänyt. Nyt sitten tein pikkusiskolle pipon johon tuli palmikoita, ja helppojan ne olikin! :) Kuvaa valmiista piposta tulee vasta myöhemmin, täytyy ensin hyväksyttää pipo siskolla. ;) Ja sovituttaa siskolla että koko on oikea ennenkuin päättelen langat. :)

Kesken on myös monta muutakin työtä, intoa on taas neulomiseen niin paljon että aloitan sitä sun tätä. :D Ehkä tässä joskus saan jotain valmiiksikin..

Ensi viikonloppuna olisi muuten Vaasassa Kädentaitomessut, joihin todellakin tekisi mieli mennä. Täytyy kyllä yrittää järjestää tuo mahtumaan aikatauluihin, koska en ole ennen ollut käsityömessuilla. :) Voi olla että sieltä kyllä kärrätään kotiin taas järjetön lankalasti jos sinne päädyn lähtemään... :D

Pätkis-kahvikakku

Äitillä oli viikonloppuna syntymäpäivä, joten leivoin viemisiksi suklaakuorrutteisen kuivakakun, tai kahvikakun, kummalla nimellä nyt haluaakin kutsua. :)

Kakku on siis tehty tavallisella vaalean murokakun ohjeella muuten mutta joukkoon on lisätty pilkottuja pätkiksiä. :) Muistaakseni pätkiksiä meni 5 kpl, ja kuten kuvasta voikin huomata, jätin pätkiksen palaset aika isoiksi jotta ne maistuisivat vähän paremmin. Ilman kuorrutetta kakku näytti kuitenkin tältä:

Kuorrutin kakun suklaakuorrutteella joka koostui fazerin sinisestä, lorauksesta kermaa ja nokareesta voita. Mitään kerman ja margariinin määriä en osaa sanoa koska ihan mutu-tuntumalla laitoin, mutta pääasia on laittaa niitä vähän edes sekaan jotta kuorrutteesta ei tule liian kovaa. :) Ainekset laitetaan vain kattilaan ja sulatellaan yhteen. Tämän kuorrutesoossin levittelin sitten kakun päälle ja laitoin hetkeksi jääkaappiin kovettumaan, jonka jälkeen vielä pursottelin valkosuklaata koristeeksi.

Kakusta tuli kyllä aika makeaa, mutta hyvää. :) Tuleepa pysyttyä syömisessä kohtuuden rajoissa kun on niin makeaa ettei tee mieli montaa palaa kerralla! ;)

Mini-kokoa!

Kerrankin sain neuloa jotain mini-koossa, kun ystävät saivat vauvan tuossa loppuvuodesta. Tämä oli ensimmäinen ylipäätään vauvalle neulomani juttu, kun ihan lähipiiriin ei ole vauvoja syntynyt. Hieman tuotti kyllä päänvaivaa miettiä että kuinkas pieniä ne vauvat onkaan. :D Tai lähinnä se, että millaiset mittasuhteet ovat ja kuinka suuret pään ja käsien aukot tulee tehdä.

Vauva sai siis slipoverin, jonka ohje on omasta päästä ilman ohjetta neulottu. Kädentien kavennuksista ei ehkä täten tullut ihan niin hyvät kuin olisi kenties ohjeen kanssa tullut, mutta ihan kelpohan tuosta silti tuli. :>

Kuvissa mukana myös settiin ostamani body ja collegehousut. (Tuosta bodysta oli muuten hyvä vähän mallailla slipoverin leveyttä ja kädenteiden kokoa kun muuta ohjetta ei ollut. :>) Halusin tehdä sliparista vähän reilumman kokoisen ettei ole sitten heti pieni, ja koska ajattelin että pienempiä vaatteita tulee varmaan lahjaksi nyt alkuun niin paljon että enemmän olisi käyttöä muutaman kuukauden päästä sopivalle slipoverille.

Malli: Omasta päästä, koko ehkä n. 3-4 kk vauvalle (?)
Lanka: Gjestalin Nagano (konepestävä), ruskea, vihreä ja valkoinen. Tarkkaa menekkiä en punninnut mutta vihreää ja valkoistahan nyt ei paljoa mennyt, ja ruskeaakin alta kerä.
Puikot: muistaakseni puikot nro. 3,o ja pääntien sekä kädenteiden reunusten virkkaukseen virkkuukoukku nro. 3,0.

Intiaanipopot

Saanen esitellä uusimman aseeni kylmää ja pakkasta vastaan; intiaanipopot. :)

Ja paitsi että ne on lämpimät, niin onhan ne myös söpöt! :)

Materiaali on jonkinlaista mokkanahkajäljetelmää. Ja kengät on kyllä ihan mustat vaikka varsinkin ylempi kuva muulta näyttääkin. Ja hinta ei hirveästi kirpaissut, bongasin nämä nimittäin kympillä cittarin alelaarista. :D

Märkää nuo eivät varmaankaan juuri kestä, mutta pakkaskeleillä nämä ovat aivan täydelliset kengät kouluun lompsimiseen. :) Ja nythän noita pakkaskelejä on riittänyt joten nämä on päässeetkin heti tehokäyttöön.

Tule meille vaan, meillä leivotaan!

Elikkä viimeinen osa joululahjoiksi valmistuneista töistä seuraa tässä. :) Poikaystävän vanhemmat saivat siis ompelemani essun ja pannulaput.

Essuun ja patalappuihin en käyttänyt mitään kaavoja vaan ne on tehty ihan mutu-tuntumalla niin kuin hyväksi katsoin. Essuun tein niskan taakse solmiamisnauhat, jotta essu käy kaikille erimittaisille perheenjäsenille. En tehnyt essuun edes taskua vaan ihan perusmallilla mentiin. :)

Kankaan kuosi on mielestäni ihana, ja muutenkin materiaali on mukavan jämäkkää puuvillaa. Ei kai näistä mitään sen ihmeellisempää. :)

Vahinkoja sattuu ja toivottavasti joskus niistä oppiikin...

Esittelyvuorossa suklaakonvehdit eli itsetehdyt joululahjat osa 3. :D Otsikosta voi päätelläkin ettei kaikki mennyt ihan niinkuin piti... mutta siitä lisää kohta.

Poikaystäväni pikkusiskon tekemien konvehtien innoittamana kokeilin siis vihdoin itsekin suklaakonvehtien valmistamista. Konvehdit valmistin temperoidusta valko-, maito- ja tummasta suklaasta, ja tein niihin erilaisia variaatioita käyttäen lisänä turkinpippuria, hasselpähkinöitä ja mantelirouhetta. Aika perusmakuja siis joilla aloittelin. :)

Temperoimisen periaatteen tiesin kyllä mutten ollut sitä aiemmin kokeillut. Kinuskikissan hyvällä ohjeella temperointi oli kuitenkin helppoa. :) Temperoimalla konvehtien tekeminen on toki hitaampaa kuin pelkkä sulattaminen, mutta lopputuloksen pitäisi olla huomattavasti parempi; temperoitujen konvehtien pinta on kauniin kiiltävä ja maku sekä säilyvyys parempia.

Tein konvehteja kaksi satsia koska omistin vain yhden konvehtimuotin, ja taisipa käydä niin että temperoinnin hyödyt näkyvät vain toisessa satsissa. :D Mokasin ensimmäisellä kerralla siinä, että laitoin konvehdit aika pian pakasteestaottamisen jälkeen kannelliseen rasiaan; ja siihen asti niin kauniin kiiltävä pinta muuttui nopeasti mattapintaiseksi. :/ Maku oli silti tallella mutta ulkonäkö nyt ei enää ollut niin edustava. :/ Toinen satsi onnistui kuitenkin hyvin kun annoin suklaiden olla ilman kantta jonkin aikaa. :)



Kuvasta näkeekin että vasemmalla puolella ovat ekan satsin epäonniset konvehdit ja oikealla onnistuneesti kiiltelevät konvehdit. :D No, tämä vahinko ei onneksi ollut kovin vaarallinen, maistamistesti osoitti ettei kiiltävien ja mattapintaisten konvehtien maussa ollut eroa, ainakaan omat makuhermoni eivät eroja havainneet. :) Toki lahjaksi olisi ollut kivempi antaa vain onnistuneita yksilöitä, mutta aika ei riittänyt enää kolmannen satsin valmistukseen, ja toisaalta - eihän maussa ollut vikaa.


Konvehtirasia meni siis veljelleni ja veljen vaimolle yhtenä osana joululahjaa. :)

Aika hauska sattuma oli että sain pikkusiskoltani joululahjaksi konvehtien valmistusta varten silikonisen konvehtimuotin ja suklaata. :D Sisko ei tiennyt mitään konvehtikokeiluistani, mutta oli sattumalta osannut ostaa aika sopivan lahjan! On paljon kätevämpää omistaa kaksi muottia, samalla vaivallahan suklaata temperoi isommankin satsin. :)


Ja hei, lahjaksi saatu muotti on vieläpä dinomuotti! Tulee kyllä söpöjä konvehteja! Testausta sitten joskus myöhemmin, tässä joulun aikana on tullut syötyä sen verran monta konvehtia ja muutakin herkkua että taitaa olla parempi pistää suklaat ja muotit hetkeksi kaappiin ja testailla näitä vasta keväämmällä. :)