Käsityömuistoja #9

Palataanpa taas pitkästä aikaa käsityömuistojen pariin. Tämänkertainen käsityömuisto on ala-asteen neljännellä luokalla tekemäni tyyny. Itsekerätyillä kasveilla värjättyjä villalankoja, timanttipistoja, ja taustapuolen helmenä batiikkivärjätty beige kangas.

Luonnonvalkoinen lanka on värjäämätöntä, ja sitä pitikin olla jokaisen työssä suurin osa, sillä värjätyt langat eivät olisi muuten riittäneet kaikille. Tyynynsä kuvion jokainen suunnitteli itse, minä päädyin kulmillaan seisoviin neliöihin. En tiedä onko aika kullannut muistot, vai onko mahdollista että nämä lankojen värit olisi vuosien säilytyksessä haalistuneet? Ainakin muistelin, että värit olisivat olleet aiemmin vähän kirkkaampia. Mun tyynyssäni on ainakin sipulilla, nokkosilla ja kanervalla värjättyä lankaa.

Projekti alkoi jo lukuvuotta edeltävän kesänä sillä, että keräsin ja kuivatin kasveja kesälomalla. Syksyllä sitten lankoja värjättiin koulun pihassa (ylempien luokkien oppilaat taisivat hoitaa värjäysprosessin, me päästiin vain katselemaan), ja sen jälkeen päästiin kirjailuhommiin. Muistan, että tykkäsin tämän tyynyn tekemisestä tosi paljon; osittain varmaan siksi että se on ihan alusta loppuun itse tehty monine vaiheineen, ja osittain siksi että saatiin toteutukseen niin vapaat kädet. :) Taustapuolesta ei tullut otettua kuvaa, mutta siellä on tosiaan käsityötunnilla solmutekniikalla batiikkivärjätty beige kangas.

Muistan myös, että tykkäsin näistä timanttipistoista tosi paljon, ja oma tyynyni valmistuikin aika nopeasti kuin tein sitä innostuksissani kotonakin. :)

Käsityömuistoja #8

Käsityömuisto numero kahdeksan on joskus suunnilleen 10-vuotiaana virkkaamani pieni mollamaija, taskumaskotti. Osallistuin sillä Suuri Käsityö -lehden taskumaskottikilpailuun, kyse ei siis ole koulukäsityöstä.

Kymmenen senttiä korkean Mollamaija- taskumaskottini taustalla oli ajatus tehdä perinteinen vanhanajan mollamaija, mutta minikokoisena. Mollamaijan kropan virkkasin vaalealla persikanvärisellä langalla ja täytin vanulla, hiukset tein hampusta ompelemalla ne päänahkaan sekä letittämällä, ja kasvot kirjoin ohuilla langoilla. Mekon ompelin, ja mekonkaulukseen tein helminauhan ompelemalla siihen pieniä helmiä. Hiuksiin punoin vielä nauhat punaisesta ja valkoisesta langasta. Tätä suunnittelin ja värkkäsin todella suurella innolla ja hartaudella, ja muistan olleeni lopputulokseen tyytyväinen. Vähän tuollainen tuhti tyttöhän tämä mollamaija on, mutta ihan symppis.

Mollamaijani ei kilpailussa sijoittunut, mutta sain sen postitse takaisin itselleni. Olin aiheesta kuitenkin tosi innoissani, ja taskumaskotteja syntyi vapaa-ajallani lisääkin. Meidän luokalla taskumaskoteista tuli ihan hitti, ja mä kanniskelin takkini taskussa Lötkö- nimistä lehmää, jonka ompelin kankaasta ja väritin kangastusseilla. :D Harmi, ettei Lötkö- lehmä taida olla enää tallessa.

Oliko teillä ala-asteella taskumaskotteja, vai oliko ne vaan meidän koulun juttu?

Ps. Vielä tämä päivä aikaa osallistua arvontaan!

Käsityömuistoja #7

Kaikki on varmaan ala-asteella huovuttaneet? Me huovutettiin joskus ainakin enkelit, sekä pienet maisemataulut. Niiden lisäksi oon huovuttanut aika sympaattisen avaimenperän. Tää on tehty muistaakseni varmaan neljännellä tai viidennellä luokalla käsityötunneilla. Me työnnettiin pulpetit yhteen, vuorattiin ne jätesäkeillä ja alettiin huovuttaa. Muistan, että oli hauskaa mutta pahanhajuista, ja että kädet oli kuivat koppurat tuntien jälkeen. Käsityötuntien välillä ei ikinä maltettu pitää edes välitunteja, koska ne oli parhaat hetket viikossa.

Huovuttamista ois ihan hauska kokeilla taas joskus, siinä taas nimittäin yksi käsityömuoto, joka on jäänyt sinne ala-asteelle omalla kohdallani. En kylläkään tiedä mitä huovuttaisin, mutta hauska sitä olis taas kokeilla!

Käsityömuistoja #6

Ihan ekat ristipistoni tein ala-asteen kolmannella luokalla, kun pistelin luistelevan tytön kankaalle ristipistoin. Tuota työtä en ainakaan vielä löytänyt mistään kätköistä, mutta toinen tekemäni ristipistotyö on ainakin tallessa. Se on neljännellä luokalla tekemäni koirakuva.

Saatiin valita ristipistotyömme aiheet lehtien ohjeista, ja muistan miten kaverini kanssa ihastuttiin koirasarjan ristipistotöihin niin että haluttiin tehdä ne. Opettaja yritti ehdottaa vähän värikkäämpiä ja selkeämpiä (ja pienempitöisiä) kuvia, muistan että opettajan mielestä haukattiin vähän turhan suuri pala kakkua näillä koiratöillämme. Ymmärrän kyllä, että opettajan kauhukuva oli taatusti se, että kyllästytään tähän ruskean sävyillä pistelyyn niin että työt jää kesken, mutta eipä jääneet! Ystäväni teki suomenpystykorvan, ja minä valitsin collien. Colliet kun oli mun mielestäni maailman upeimpia koiria, ja haaveenani oli hankkia isona collie myös omakseni. (Joku oli ehkä katsonut vähän Lassieta? :D)

Muistan kyllä, että jouduin myös purkamaan työtä välillä, kun olin laskenut pistoja väärin, mutta muistan myös miten ylpeä tästä työstä olin kun se valmistui. Ja ehkä parasta oli se, että äiti laittoi valmiin työni kultaisiin kehyksiin. Olin aika polleaa tyttöä ja tunsin onnistuneeni. :D

En muista oonko tämän jälkeen tehnyt enää ristipistoilla mitään. Sinänsä hassua, koska tykkäsin kyllä ristipistokirjailusta. Tässä ois ehkä yksi sellainen käsityömuoto, johon pitäisi koittaa taas joskus tarttua... :)

Käsityömuistoja #5

Aiemmissa käsityömuistoissa on menty paljon kauemmas ajassa taaksepäin, mutta tällä kertaa esittelen teille tuotoksen vain muutaman vuoden takaa. Tämän huivin oon virkannut äidilleni lahjaksi vuonna 2007 tai 2008. :) Ennen tätä huivia tein samalla kukkakuviolla (mutta paksummalla langalla) itsellenikin huivin, leijonankeltaisessa värissä. Rakastin sitä, se oli muhkea ja ihanan värinen, ja käytinkin sitä aika paljon.

Tämä äidin huivi on muistaakseni Novitan Woolia.

Aikana ennen blogia omia käsitöitä ei tullut ikinä kuvattua, ja sen vuoksi moni isolla vaivalla tehty käsityö on päässyt itseltäkin unohtumaan. Se onkin yksi blogin parhaita puolia omalta kannaltani, että itselle jää muistot kaikista tehdyistä käsitöistä, kun lähestulkoon kaikki käsityöt tulee nykyään kuvattua ja dokumentoitua. :)

Käsityömuistoja #4

Papiljottipussi äidille.

Tämän oon tehnyt joskus vähän alle kymmenvuotiaana äidilleni synttärilahjaksi, ja kyllä, se on papiljottipussi. Tämä ei ollut mikään koulun käsityö, vaan tein tämän kotona, mutta inspiroiduin koulussa tehdyistä käsityöpusseista, ajatellen että äiti voisi säilyttää ja kuljettaa tällaisessa papiljottejaan.

Kankaan löysin äidin kangasvarastoista, joita mulla oli lupa vapaasti käyttää ompeluksissani. Tietysti pieneen harakkaan vetosi kankaan kimallus, koska musta tämä diskopallokuosinen kangas oli silloin tosi ihana. :D Nyöriksi valitsin neonvihreää, ja äidin nimikirjaimet kirjailin keltaisella ja luonnonvalkoisella.

Aika hellyttävä pussukka, ja se on säilönyt papiljotteja jo aika pitkään. :)

Käsityömuistoja #3

Mulla oli pienenä sellaiset lasten pöytämalliset kangaspuut, joilla kudoin innokkaasti mattoja ja kaulahuiveja barbeille, olin varmaan kuusivuotias kun sain ne joululahjaksi. Olin niin innostunut kutomisesta, ja halusin päästä kutomaan myös ihan oikeita liinoja, että kakkosluokan jälkeiseksi kesäksi vanhempani kasasivat mulle mummuni kangaspuut piharakennukseen. Ja minähän innostuin; sinä kesänä syntyi aika monta iloisenväristä poppanaliinaa. ;)

Sain äidin ja mummon kuteita, mutta lisäksi käytiin äidin kanssa ostamassa mulle uusiakin Ellin puodista, ja sain valita värit ihan itse. Valitsin siis kaikki yhdeksänvuotiaan värisilmää miellyttävät pastelliset ja kirkkaat kerät; lilaa, persikanväristä, vaaleanpunaista ja mintunvihreää. Aika ennakkoluulottomia väriyhdistelmiä alkoi siis syntyä. :D

En muista montako liinaa sinä kesänä oikein kudoin, mutta aika monta, sillä annoin liinat seuraavana jouluna joululahjaksi niin mummuille ja papoille kuin kummeillenikin, ja toki äidillekin jäi pari, sekä yksi oman huoneeni pöydälle. Ensin kudoin menemään ihan tavallista raitaa, mutta jossain vaiheessa äiti opasti myös tekemään tuollaisia ylemmässä liinassa näkyviä koristeraitoja.


Nämä kaksi kuvan liinaa ovat siis äidillä tallessa edelleen, ja yksi liinoista on ollut kaikki nämä vuodet kummisetäni eteispöydällä; ilmeisesti kummisetäni siis piti lahjasta. :D Onhan nuo liinat aika hellyyttäviä, ja reunatkin on jopa yllättävän suorat ekoiksi kutomikseni liinoiksi.

Väriyhdistelmät vähän naurattaa, mutta ne onkin ehtaa yhdeksänkymmentälukua. ;)

Käsityömuistoja #2

Ajattelin aloittaa juttusarjan, jossa esittelen vanhoja käsitöitäni. Ajastus lähti tästä viime marraskuussa julkaisemastani käsityömuistosta. Mietin, että näitähän olisi hauska dokumentoida itsellekin, sekä jakaa blogissa ehkä muidenkin iloksi.

Saapa nähdä mihin asti näitä riittää, sillä vanhoista käsitöistä tallessa on vain pieni osa. Osa on kulutettu puhki, osa ehkä kadonnut teille tietymättömille ja suuri osa annettu lahjaksi ympäri sukua ja ystäviä. Mutta jotain on tallessakin, ja vanhempien vintti taitaa olla tässäkin suhteessa paras aarreaitta.

Pääsette siis vähän kurkkaamaan mun käsillätekemiseni historiaan. :)

Arvaatteko kuvan perusteella, mistä materiaalista nalle on tehty?

Itseasiaa koko nallessa on vain kolmea materiaalia; havunneulasia, lankaa ja pippurit silminä (niin no, ne on varmaan kiinnitetty liimalla, eli sen verran myös liimaa). Tämän oon tehnyt ala-asteen viidennellä luokalla koulun käsitöissä, ja muistan, että tämä oli tosi työläs tehdä, mutta tykkäsin tämän tekemisestä silti ihan hulluna. Havunneulasista siis kieputettiin tiukasti langalla nallen osat, jotka lopuksi ompelin käsin toisiinsa kiinni. Tämän tekemisessä hauskaa oli myös se, että näitä tehdessä saatiin olla käsityötunnit ulkona! Ettei roskattu ihan niin paljon luokkahuonetta... ;)

Yllättävän hyvin tää nalle on säilynyt vuosikaudet, vaikka vuosien saatossa ja havujen kuivuessa se onkin vähän haurastunut. En vain oo raaskinut heittää tätä vielä menemään, siellä se istuu mun vanhassa kamarissani hyllyn päällä edelleen. :)

Onko kukaan muu tehnyt tällä tekniikalla joskus jotain? :)

Käsityömuistoja

Saanko esitellä, tekemäni käsityö josta olen ehkä eniten ylpeä:

Neljävuotiaana maalaamani posliinilautanen, äidin väreillä ja innostamana, mutta ihan itse ja yksin piirretty ja väritetty. Signeerattukin itse, kuten kookkaista kirjaimista voinee päätelläkin.

Piirsin koko lapsuuteni paljon. Siis erittäin paljon. Piirsin tusseilla, puuväreillä, kuulakärkikynillä, lyijykynillä, liiduilla ja kaikella mitä käsiini sain, ja kaikkeen mitä käsiini sain. Piirustuspaperin loppuessa hain vanhempien faksista lisää paperia (sitä reikäreunaista pitkää paperia josta arkit piti repiä erilleen), piirsin kirjoihin ja piirsin tapettiin ryijyn taakse. Piirtäessäni elin omissa satumaailmoissani, keksin päässäni tarinoita joita samalla piirsin kuviksi.

Mulla on piirtämisestä paljon hyviä muistoja, se oli lapsuudessa yksi rakkaimmista harrastuksistani. Ja onneksi mun annettiin piirtää, mulle hankittiin uusia tusseja ja piirustuspaperia kilon pakkauksissa. Tapettiinkin sain piirtää kerran siskon kanssa ihan luvalla, kun oltiin tekemässä remonttia, ja muutama päivä ennen vanhojen tapettien pois repimistä saatiin piirtää sielumme kyllyydestä seinät täyteen. Ja kyllä me piirrettiinkin! Voi sitä riemua.

Onneksi äiti ja isä ovat säästäneet paljon noita lapsuuden piirroksiani, ja onneksi tämä posliinilautanen on pysynyt ehjänä. Niin ihania muistoja. :)