Ystävä sai toisen lapsensa alkuvuodesta, ja minä halusin muistaa pikkuista tilkkupeitolla. En ollut aiemmin tehnyt mitään tilkkutöitä, joten aloitin aika simppelisti isoilla neliötilkuilla, jotka myös miellyttää mun silmääni tosi paljon. Halusin peitosta raikkaan ja sisustukseen sopivan, mutta halusin silti mukaan väriä ja lapsen silmää miellyttäviä värejä ja kuvioita. Ja aika ihana siitä tulikin, vaikka itse sanonkin.
Kankaat on Annoa ja PaaPiita, molemmat mun lemppareitani. Tiesin myös vauvan äitiä miellyttävän tämäntyyppiset graafiset kuvioinnit, koska toki halusin peiton paitsi lämmittävän pikkuista Ottoa, myös miellyttävän vanhempien silmää. Valmiin peiton koko on 70 cm x 100 cm. Tilkkuja peitossa on 35 kappaletta, ja sommittelin ne täysin vapaasti sikinsokin. En halunnut mitään säännöllisyyttä tilkkujen asetteluun, vaan musta lopputulos on hauska vähän vallattomana.
Tilkkupuoli on 100 % puuvillaa, ja toisella puolella on pehmoinen ja lämmin fleece. Väliin en laittanut vanua, koska halusin peitosta vähän ohuemman. Sain kyllä aiheesta heti kommenttia yhdeltä kokeneelta ja vähän vanhemmalta tilkkuilijalta, että OIKEAT tilkkutyöt ovat aina kolmekerroksisia... Mutta samapa tuo minulle, en muutenkaan ymmärrä liian tiukkoja sääntöjä tällaisissa luovissa jutuissa. Vai mitä mieltä te ootte, kuuluuko tilkkupeittoihin aina vanukerros väliin? Musta tälleen pelkän puuvillan ja fleecen kanssa tuli tosi kiva lopputulos, lämmin mutta silti ohut.
Pähkäilin pitkään, että tikatako peitto vai ei, ja päädyin lopulta tikkamaan. Osa tämän postauksen kuvista on otettu ennen tikkausta, vaiheessa jossa olin ommellut vain kierroksen ympäri sentin päästä reunasta, ja mietin että jättäisinkö tikkaamisen siihen. Lopulta päädyin tikkamaan peittoon tikkaukset kulmittain siksakille, mikä oli mun mielestäni kivannäköinen ratkaisu myös fleecen puolelta katsottuna.
Tätä oli niin ihana tehdä, hurahdin kyllä tilkkuiluun tämän myötä sen verran, että lähipiirin vauvat tulevat varmaan jatkossakin saamaan tilkkupeittoja, ja voisihan tilkkupeiton toki surauttaa itsellekin vähän isommassa koossa olohuoneeseen! :) Tilkkuja oli tosi terapeuttista leikata, ja hauska sommitella yhteen. Tää on koukuttavaa puuhaa!
Lahjansaajakin onneksi tykkäsi tästä, tai ainakin uni maistui hyvin tämän peiton alla heti vaunuissa kaupungilla. Ja taisi äitinsäkin tykätä!