10 vuotta!

Tänään tulee kuluneeksi tasan kymmenen vuotta siitä, kun perustin blogini. Aika uskomatonta! Sehän on kolmasosa elämästäni.

Olin seurannut aktiivisesti pari vuotta toisten blogeja ja pähkäillyt, olisko minulla itselläni annettavaa blogimaailmaan, ja että kiinnostaisiko ketään ylipäätään lukea jos perustaisin blogin. Lopulta totesin tämän olevan hyvä kanava pitää kirjaa omista tehdyistä käsitöistä vaikka kukaan muu ei tätä seuraisikaan, joten aika nopealla pohdinnalla päätin lopulta yhtenä iltana pistää blogin pystyyn. Avasin siis bloggerin, keksin blogille nopeasti nimen ja otin digikameralla kuvan kynttilästä ja lankakerästä banneriksi - ja siitä se lähti. :D

Aluksihan blogini kulki nimellä "Peukalo paikallaan", mikä oli nopea päähänpisto ja tuli sanaleikkinä siitä ajatuksesta ettei minulla ole peukalo keskellä kämmentä. Aika pian blogin nimi alkoi kuitenkin tuntua typerältä, ja halusin myös laajentaa blogin aiheita käsitöistä muihinkin elämän alueisiin, joten muutaman kuukauden bloggailun jälkeen päädyin jo vaihtamaan nimeä tähän nykyiseen. Aika monta kertaa vuosien varrella on uusikin nimenvaihdos käynyt mielessä, mutta tällä mennään edelleen. Silloin 2010 tuntui Sweet things hyvältä ja sopivan yleiseltä nimeltä, mutta jo useamman vuoden tämäkin nimi on häirinnyt - onhan tämä tosi tylsä eikä kovinkaan persoonallinen tai mieleenpainuva. Kynnys nimen vaihtamiseen on kuitenkin kasvanut suuremmaksi vuosien vieriessä - vaikka toisaalta nimenvaihdos voisi olla vähän kuin uusi puhdas alku. Kunhan tulisi joku kuningasidea nimen suhteen niin saattaisin nimenvaihdoksen toteuttaa vieläkin. :)

Blogi on ollut ja on edelleen mulle harrastus, ei työ. Vaikka viime vuosina tästä on silloin tällöin pientä sivutuloa tai satunnaisia etuuksia saanutkin, niin tämä on kulkenut täysin fiilispohjalta aina, sen mukaan mikä on tuntunut hyvältä ja minkä verran minulla on ollut aikaa ja jaksamista panostaa blogiin.

Blogi on elänyt monenlaisia vaiheita; välillä on ollut hiljaisempaa ja välillä ideoita ja aikaa blogille annettavaksi on ollut niin paljon, että oon postannut lähes päivittäin.

Tämä kulunut vuosi blogissa on ollut hiljainen - hijaisempi kuin vielä koskaan näiden kymmenen vuoden aikana; toisaalta oma elämä ruuhkavuosien keskellä kahden pienen lapsen äitinä on vienyt kaiken aikani ja blogille jäävä siivu elämästä on ollut hyvin pieni, mutta toisaalta osansa on myös sillä että kynnys bloggaamiseen on ollut aiempaa korkeammalla. Siinä missä blogini alkuvuosina postauksen aiheeksi riitti ostamani uusi käsityölehti ja kuvitukseksi näpsäisin kuvan mihin vuorokauden aikaan tahansa välittämättä hämäryydestä tai pikselimössöisestä kuvasta - ovat omat ja koko blogimaailman standardit nykyisin korkeammalla. Insta on puolestaan paljon nopeampi ja helpompi kanava, ja siellä olenkin ollut aktiivinen vaikka blogi onkin päässyt vähän keräämään pölyä viime aikoina. Tarkoitus ei ole kuitenkaan missään nimessä kuopata blogia, vaan puhallella pölyjä pikkuhiljaa pois ja tehdä myös pientä pintaremonttia täällä - jotta tästäkin tulisi taas entistä ehompi. :)

Kävi mielessä, että olisi hauska tehdä joku kymmenvuotiskatsaus blogiini ja näihin vuosiin, katsotaan saisinko sellaisen kasaan. Yhtään julkaistua postausta en ole muistaakseni blogistani poistanut, vaikka nyt jälkikäteen selaillessa moni juttu hymyilyttääkin ja myös hävettääkin. En silti halua deletoida täältä mitään, sillä tämä kaikki on mun historiaani. Kauas on tultu siitä mistä lähdettiin, mutta ainakin huomaan että kehitystä on tapahtunut niin kuvaajana, käsitöiden tekijänä kuin kirjoittajanakin. :D Lähes 1400 postausta, varmasti kymmeniätuhansia otettuja valokuvia, ja tuhansia tietokoneella istuttuja tunteja, satoja valmistuneita käsitöitä ja monia hienoja blogin kautta tulleita kokemuksia - sitä on ollut kymmenvuotinen taipaleeni bloggaajana tähän asti. Seuraavalle blogivuosikymmenelle siis avoimin mielin, saa nähdä mitä se tuo tullessaan! Lopettamassa en ole bloggaamista missään nimessä, mutta jonkinlainen uudistumishalu minulla kyllä on. Tarvitsisin vähän uusia tuulia, jotta vanha into ja luovuus blogin suhteen löytyisivät taas jostain. Ehkä tämä on jonkinlainen kymmenvuotiskriisi? :D

Kymmenen vuotta on kyllä hurjan pitkä aika elämästä. Henkilökohtaisessa elämässäni näiden kuluneiden kymmenen blogivuoden aikana olen mennyt kihloihin ja naimisiin elämäni rakkauden kanssa, saanut kaksi ihanaa poikaa, asunut neljässä eri osoitteessa, valmistunut ammattikorkeakoulusta, kerännyt työkokemusta neljästä eri työpaikassa, matkustanut, elänyt ja kokenut vaikka mitä. Ihanaa kun blogi on kulkenut mukana ja kulkee edelleen. Näillä blogitekstien riveillä (ja varsinkin niiden välissä) on kymmenen vuotta elämästäni. Pitäisi joskus laskea monetko villasukat olen kutonut näitä vuosina, vastaus olisi varmaan aika hurja - sillä villasukkien neulominen on mulle käsityömuodoista rakkain.


Mielenkiintoista olisi kuulla, miksi ja milloin olet alkanut seurata blogiani? Ja onko mukana ketään, joka olisi ollut matkassa jo silloin vuosikymmen sitten? :) Saa myös esittää toiveita blogin jatkoa ajatellen! 

20 x asiat mitkä ovat toisin toisen lapsen kanssa

1. Imetyshetket eivät ole enää sarjamaratoneja sohvannurkassa lempiohjelmien ja herkkujen parissa, vauvaa tuijotellen ja köllötellen, kuten ne esikoisen kanssa olivat. Kun kotona on vauvan lisäksi kaksivuotias, imetetään vauvaa ruokapöydässä samalla kun esikoinen on syömässä, ja lattialla junarataa rakentaen, sekä esikoisen sängyn vieressä istuen päiväunille samalla esikoista nukuttaen.

2. Yöunia ei voi enää jatkaa aamun tunneista, vaikka yö olisi valvottu ja vauva nukkuisi vihdoin aamulla. Esikoinen herää aamulla virtaa täynnä, ja silloin on noustava itsekin riippumatta siitä montako tuntia tai minuuttia yöllä on tullut unta.

3. Myöskään päivänokosia ei voi ottaa enää samaan tapaan kuin yhden vauvan äitinä. Esikoisen kanssa pystyi nukkumaan tarvittaessa vaikka useammatkin päiväunet silloin kun vauvakin nukkui, ja me nukuttiinkin torkkuja milloin sängyssä ja milloin sohvalla yhdessä vauvan kanssa. Taapero nukkuu hyvällä tuurilla reilun tunnin päiväunet, mutta niin hyvää tuuria ei sentään ole että vauvakin nukkuisi silloin samaan aikaan, joten päiväunet yhdessä molempien lapsienkaan kanssa eivät onnistu. Noilla lapsilla on varmaan yhteinen diili että toisen on aina pidettävä äidille seuraa. ;D

4. Esikoisen vauva-aikana mulla oli tapana nousta yleensä aamuisin rauhassa aamupalalle kun vauva jäi vielä nukkumaan. Edellisten kohtien perusteella arvannettekin jo, että tämäkin aamuhetki on nyt kahden lapsen äitinä muisto vain. :D Taapero huolehtii herättämisestä, ja yleensä vauvakin heräilee samoihin aikoihin. Sängystä nousemisen jälkeen seuraavat tunti-puolitoista kuluvatkin molempien lapsien aamupesuihin, aamutoimiin, aamupalaan, vauvan imetykseen ynnä muuhun, niin että yleensä omaan suuhun ehtii jotain laittamaan vasta tämän aamurumban jälkeen, eikä siinä vaiheessa enää valmistella herkkuaamiaista rauhassa vaan kiskaistaan pikainen voileipä nassuun.

5. Päivärytmin rytmittäminen vauvan mukaan ei onnistu enää toisen lapsen kohdalla. Nyt mennään esikoisen päivärytmin mukaan, ja pikkuveljen rytmin täytyy sopeutua siihen.

6. Vauvan nuuhkuttelulle ja tuijottelulle ei valitettavasti toisen lapsen kohdalla ole yhtä loputtomasti aikaa kuin esikoisen kohdalla. Enää ei voi maata tuntia nukkuvan vauvan vieressä vain katsellen ja kuunnellen vauvan tuhinaa, sillä esikoinenkin kaipaa äitiä ja huomiota.

7. Toisen lapsen kohdalla osaa jo luottaa omaan äitiyteensä ja omaan vaistoonsa sekä osaamiseensa ihan eri tavalla kuin esikoisen kohdalla. Esikoisen syntymän jälkeen tuli vähän shokkina miten paljon nykymaailmassa äitiydeltä vaaditaan, ja miten joka tuutista ohjetta, neuvoa ja arvosteluakin satelee. Nyt toisen lapsen kohdalla osaa jo suodattaa ohjeista ja arvosteluista vain ne tärkeät, ja muuten luottaa itseensä ja siihen, että vain me mieheni kanssa tiedetään mikä ohjeista toimii juuri tällä vauvalla ja juuri meidän perheessä.

8. Esikoisen kohdalla silitin kaikki vauvanvaatteet ekat viikot, varmaan ensimmäiset pari kuukautta. Nyt toisen lapsen kohdalla silitin kaikki vaatteet silloin kuin pesin ne ensimmäistä kertaa ja järjestin kaappiin, sen jälkeen olen silittänyt vain ristiäisvaatteet.

9. Esikoisen vauva-aikana koti oli siisti, sillä olin luonnollisestikin päivät kotona, ja koska vauva nukkui päivisin paljon niin minulla oli aikaa pitää koti järjestyksessä. Minulla oli aikaa myös kirjoittaa ahkerasti blogia, tehdä paljon käsitöitä, lukea lehtiä ja viettää omaa aikaa. Nyt toisen lapsen kohdallakin haluaisin kodin olevan siisti, mutta valitettavasti rimaa on joutunut laskemaan aika paljon alemmaksi. Myöskään aikaa blogille, käsitöille tai lukemiselle ei juuri ole. Tai luen kyllä, mutta en muotilehtiä tai uutuuskirjoja, vaan satuja ja lastenkirjoja esikoisen kanssa.

10. Huono omatunto seuraa koko ajan. Aikansa ja huomionsa joutuu jakamaan nyt kahden pienen kesken, joten koko ajan toinen jää "paitsioon", ja siitä on koko ajan huono omatunto vaikka tietääkin että näinhän se menee ja se kuuluu asiaan. On huono omatunto siitä että vauva makoilee niin paljon kehdossa päivisin kun touhuan esikoisen kanssa, ja on huono omatunto siitä että esikoisen pyydellessä leikkimään joudun niin usein vastaamaan että äiti laittaa nyt ruokaa/imettää nyt vauvaa/vaihtaa nyt vauvalle vaippaa tai jotain vastaavaa. Huono omatunto iskee myös niistä lyhyistä oman ajan hetkistä, kun luen vaikka uutisia puhelimelta, avaan läppärin lasten ollessa hereillä tai puhun puhelimeen. Huono omatunto tulee myös siitä, jos koti ei ole siisti, sekä siitä jos päivällä siivoan enkä ole lasteni kanssa. Kahden lapsen äitinä (ja tuoreena sellaisena) tuntuu siis siltä, ettei aika ja jaksaminen riitä kaikkeen siihen mihin haluaisi niiden riittävän, ja siitä seuraa huono omatunto, vaikka tietääkin tekevänsä parhaansa, ja vaikka tietääkin että se on ihan hyvin ja riittävästi. Jos huono omatunto vaivasi jo yhden lapsen kohdalla, niin kahden lapsen kanssa se vaivaa tuplasti.

11. Itse syön järkevämmin kahden lapsen äitinä kuin yhden vauvan äitinä söin. Esikoisella on ruoka-ajat ja hänelle tulee tehtyä ruuat, joten siinä samalla järkevöityy omakin syöminen. Esikoisen vauva-aikana saattoi olla päiviä jolloin en syönyt ollenkaan kunnon ruokaa, kun en ehtinyt tai viitsinyt laittaa ruokaa vain itselleni. Nyt asiat on toisin, ja se on toki hyvä. Myöskään herkkuja ei pysty päivisin syömään, sillä haluan pitää esikoisen herkuttelun minimissä - ja kaksivuotiaalta ei tosiaan pysty salaa syömään keksiä. Ei se tokikaan tarkoita etten itse herkuttelisi, mutta herkuttelu onnistuu vain päikkäriaikaan ja iltaisin esikoisen jo nukkuessa. En siis voi korvata lounasta pullalla, mikä on tosi hyvä. ;D

12. Multa löytyy välillä aamuisin molemmista kainaloista pieni murunen. Esikoinen nukkuu omassa huoneessaan, mutta hänellä on lupa tulla meidän sänkyyn ja kainaloon jos herää yöllä, tai kovin aikaisin aamulla. Vauvahan nukkuu kaikki yönsä mun kainalossani, ja toinen kainalo on vapaa esikoiselle. Välillä selkä ja koko kroppa on jumissa kun kainalossa vatsaa vasten on nukkunut vauva, ja selässä kiinni taapero - mutta on silti aivan tosi ihanaa herätä kuunnellen molempien tuhinaa ja tuntien kahdet lämpimät pienet varpaat iholla.

13. Ulos lähteminen kahden pienen kanssa on projekti. Aina on mysteeri, kauanko uloslähtöön saisi varata aikaa, sillä muuttujia on niin monta. Jos yhden lapsenkin kanssa ulos lähteminen on välillä hidasta ja työlästä kaikkine pukemisineen, niin nyt kahden pienen kanssa on voittajafiilis aina siinä vaiheessa kun kotiovi sulkeutuu takana ja ollaan selviydytty ulos asti. :D

14. Huolen määrä on tuplaantunut, mutta myös rakkauden määrä. Onhan näistä pienistä iso huoli, mikä varmasti äitinä seuraa koko elämän. Oon kuullut monen pelänneen ennen toisen lapsen syntymää että miten rakkautta riittää, ja että osaako toistakin lasta rakastaa yhtä paljon kuin esikoista. Mä en ollut rakastamisesta yhtään huolissani, sillä tiesin että rakkautta mulla kyllä riittää ja että toinen on taatusti yhtä ihana ja rakas kuin ensimmäinenkin. Ja niinhän se olikin heti ensi hetkistä lähtien. Minä pelkäsin etukäteen vain sitä, miten käteni riittävät, ja miten osaan ja pystyn olemaan tasapuolinen ja yhtä hyvä äiti molemmille. Tasapuolisuuden tärkeys korostuu varmasti lasten kasvaessa, sillä toki vauvan ja taaperon tarpeet ovat ihan erilaisia.

15. Toisen lapsen kanssa yksi parhaista jutuista on lasten sisarussuhteen seuraaminen. Kaksivuotias esikoinen on ottanut todella tärkeäksi roolikseen isoveljeyden, ja pitää hyvää huolta pikkuveljestään. Isoveljen äänet ja touhut ovat selvästi rauhoittavia ja turvallisia ääniä vauvalle (mitä ei ehkä desibelien puolesta heti uskoisi), ja isoveli käy leikkiensä lomasta silittämässä ja suukottamassa pikkuveljeä, näyttämässä hänelle autoja ja peittelemässä vauvaa paremmin. Isoveli haluaa, että pikkuvelikin tulee lattialle katsomaan kun me rakennetaan junarataa, ja haluaa lukea pikkuveljelle Palomies Sami- kirjaa. On ihanaa nähdä että pikkuveljestä on tullut isoveljelle niin tärkeä, ja toivon että nämä kaksi tulevat olemaan toistensa tuki ja turva elämässä koko elämän läpi.

16. Yhden lapsen äitinä äitiyslomalla oli helppo käydä päivisin lounailla ja shoppailemassa. Vauva vaunuihin ja bussilla keskustaan, ihan siihen aikaan kuin se itselle parhaiten sopi. Kyllä se onnistuu kahdenkin lapsen kanssa, mutta vaatii huomattavasti enemmän suunnittelua ja tarkemman aikataulutuksen. :D On esikoisen ruoka-ajat ja päikkäriaika, joista toki voi vähän joustaa tarvittaessa, mutta "ei-pakolliset"-menot sitä yrittää kuitenkin aina järjestää sinne esikoisen rytmin kannalta sopiviin väleihin jotta arki sujuisi jouhevammin.

17. Kun tukiverkostot ovat kaukana, vaativat menot aina joko etukäteissuunnittelua, tai sitten pientä pähkähulluutta. Tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä, että lapselle täytyy sopia ja järjestää hyvissä ajoin hoitaja, tai sitten ottaa lapsi/lapset vain rohkeasti mukaan ihan joka paikkaan. Esikoinen jäi pois päiväkodista minun jäädessäni äitiyslomalle, joten hänkin kulkee mukanani kaikkialle. Esikoisen vauva-aikana kävin hänen kanssaan niin kampaajalla, hammaslääkärissä kuin elokuvissa vauva-kinossakin - ja hän nukkui yleensä tyytyväisenä joko turvakaukalossa tai vaunuissa mukana. Nyt kahden lapsenkin kanssa olen käynyt jo niin hammaslääkärissä, kampaajalla kuin neuvolassakin niin että molemmat lapset ovat mukana, mutta toki se on ollut haastavampaa. :D Täytyy vain etukäteen syöttää vauva ja vaihtaa vauvalle vaippa, ottaa esikoiselle pientä evästä ja leluja mukaan, ja sitten toivoa että molemmat pysyvät rattaissa tyytyväisinä sen aikaa kun makaan hammaslääkärin tuolissa. :D Yksi kaveri kommentoi nauraen kertoessani parin viikon takaisesta hammaslääkärireissustani, että en kai oikeasti ottanut kahta lasta mukaan hammaslääkärin huoneeseen - no otin tietysti! Mihin muuallekaan olisin lapset siksi aikaa laittanut? :D

18. Esikoisen synnyttyä minulla ei ollut äitikavereita kuin pari puhelimen päässä, mutta ei ketään joka olisi asunut lähettyvillä. Esikoisen ollessa muutaman kuukauden ikäinen, aloinkin käydä aktiivisesti kerhoissa ja hankkia päiviini juttuseuraa muista vanhemmista. Nyt toisen lapsen synnyttyä äitikavereita onkin useampia, ja se on tosi mukavaa. On mukavaa kun on kavereita samassa elämäntilanteessa, jotka tietävät millaista on kun nukutaan huonosti ja esikoisella on uhma ja vauvalla tiheän imun kausi. On kivaa kun voidaan sopia puistotreffejä, kahvitella päivisin ja käydä vaikka yhdessä kerhoissa. Tosi huippua on, että parin kaverin kanssa meillä jopa on samanikäiset esikoiset ja vielä vauvatkin, joten seuraa ja vertaistukea riittää koko äitiysloman. :)

19. Toiselle lapselle oli käytännössä kaikki tarvikkeet ja vaatteet valmiina esikoisen jäljiltä. Toki uusiakin hankintojakin on tehty, mutta periaatteessa olisi pärjännyt niilläkin mitä esikoiselta oli jäänyt. Mukavuussyistä hankittiin kuitenkin uudet rattaat; sellaiset Britaxin yhdistelmät jotka käy yhteen meidän turvakaukalon kanssa, ja joihin sai lisävarusteena myös sisaristuimen esikoiselle. Ja nyt muutaman viikon kokemuksella ne olivat kyllä huippuhankinta, helpottaa arkea tosi paljon! Myös uusia vaatteita oon sekä ostanut että ommellut, ja tälle uudelle tulokkaalle hankin käytettynä nettikirppikseltä myös turvakaukaloon kaukalopussin, se nimittäin oli tarvike jonka olisin halunnut esikoisellekin mutta en silloin raaskinut ostaa. Ja pärjättiin toki ilmankin, mutta onhan se vaan tosi kätevä ja elämäähelpottava tarvike kyllä ollut!

20. Pyykkimäärä ei ole tuplaantunut, vaan se on varmaan triplaantunut toisen lapsen myötä. :D Siltä ainakin tuntuu. Ja siitäkin huolimatta ettei meidän vauva juurikaan puklaile, eikä selkäkakkojakaan olla monia (vielä) saatu todistaa, niin jostain sitä pyykkiä tulee koko ajan niin että pyykkikori pursuu ja konetta saa pyörittää päivittäin, ja joka toinen koneellinen on pelkkiä harsoja. Tähän asti ollaan pärjätty ilman kuivausrumpua, mutta kyllä se on nyt noussut hankintalistalle. ;)



Siinä nyt ainakin kaksikymmentä asiaa mitkä ovat toisin toisen lapsen kanssa, ja näitä kirjoitellessa huomaan että kohtia voisi lisätä vielä vaikka kuinka monta... :D Ja varmasti viikkojen ja kuukausien kuluessa niitä voisi lisätä vieläkin arjen koko ajan muuttuessa. Kyllä se arki vaan on erilaista kahden, kuin yhden lapsen kanssa. Mutta on tämä vaan kaksinverroin ihanampaakin, sillä näitä ihania murusia on nyt kaksi! :) Taatusti raskaampaa ja taatusti kiireisempää, mutta ihanaa ja onnellista. Minä kyllä väsymyksestä ja kaikesta huolimatta nautin vauva-ajasta tosi paljon.

Kaikki tämän postauksen kuvat ovat muuten vauvan ekalta kuukaudelta, ja ihan pian täyteen tulee jo kaksi kuukautta... :)

Kesäsuunnitelmien ABC

Kesälomani alkoi n-y-t, joten listasin jo perinteiseen tapaani kesäsuunnitelmiani aakkosten muotoon. :)

A - Ainolanpuisto. Ainolanpuisto on tosi kaunis suuri puisto Oulussa - sinne meidän on tarkoitus mennä koko perheellä viettämään aikaa jonain kesälomapäivänä. Haluaisin myös kuvata Juliusta siellä, ja ottaa myös tämän kasvavan mahan kanssa muutaman kuvan muistoksi.

B - Burgeri. Sekä itsetehdyt burgerit omalla grillillä grillattuna, että legendaarinen Oulun Kauppuri5:n burgeri.

C - Chillailu. Hiekkalaatikon reunalla istuskelu, auringosta nautiskelu. Täytyy muistaa myös levätä ja rentoutua, sillä kohta mulla on kädet täynnä töitä kahden pienen lapsen kanssa, ja veikkaan että jos nyt yhden taaperon äitinä istuskelulle tai rentoutumiselle ei ole paljoa aikaa niin ei sitä ole sittenkään kun comboon lisätään vielä vauva. ;)

D - Datailu, surffailu netissä ja blogin kirjoittaminen. Tarkoitus olis myös saada taas aikaiseksi järjestää tietokoneen kuvakansiot ja tilata kuvia tai kuvakirjoja.

E - Eläinpuisto. Halutaan viedä Julius kesällä eläinpuistoon; suunnitelmissa on sekä Toivosen eläinpuisto Kälviällä, että Escurial Limingassa - katsotaan ehditäänkö molempiin, mutta toivottavasti ainakin toiseen. :)

F -  Foto, valokuvaus.

G - Garderobi. Tarkoitus olisi siivoilla kesän aikana koko perheen vaatekaapit läpi, kierrättää ja järjestää. Ei ehkä puuhana kaikista hauskinta, mutta lopputulos palkitsee, kun kaapeista oikeasti löytää tarvitsemansa eikä hyllyt pursuile sellaisia vaatteita joita ei käytetä.

H - Hiekkaleikit. Niin hiekkalaatikolla kuin rannallakin! Tehtiin alkukesällä pihalle pieni hiekkalaatikko, ja se tuntuu olevan pojalle melkoinen hitti.

I - Irtojäätelö

J - Järvi, tarkemmin ottaen Hietajärvi. Järvi lapsuudenkotini lähellä, johon haluan viedä Juliuksen uimaan tänä kesänä.

K - Kolmen ruokalajin illallinen. Sovittiin miehen kanssa Juliuksen syntymän jälkeen, että käydään kerran vuodessa kahdestaan syömässä ulkona vähän hienommin ja pitkän kaavan kautta. Niin että oikeasti syödään alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka - ihan rauhassa ja nautiskellen. On kiva käydä ravintoloissa syömässä perheenäkin jotta lapsikin oppii ravintolakäyttäytymistä, mutta ei taaperon kanssa silti syödä montaa ruokalajia valkoisen pöytäliinan paikoissa ainakaan niin että tilannetta voisi kuvata rauhalliseksi ja rentouttavaksi. ;) Lapsiperheenä valitaan vähän rennommat ravintolat, joten kerran vuodessa on kiva käydä kahdestaan syömässä niin että molemmat ehtivät syödä ruokansa lämpimänä, ja ilman suurempaa hässäkkää ja viihdytystä. :D Silloin on kiva valita sellainen ravintola, joka ei olisi ihan ekana listalla taaperon kanssa ruokaillessa.

L - Lukeminen. Lukemattomia kirjoja odottaa pinossa yöpöydällä sekä kirjahyllyssä useampia, niille aion ottaa aikaa edes hetken silloin tällöin!

M - Maalaaminen. Suunnitelmissa olisi maalata terassikalusteita vähän uuteen uskoon, jos vain aikaa löytyy.

N - Nurkkien siivous. Pesänrakennusvietti on valloillaan, ja haluaisin ehtiä siivoamaan kaikki nurkat ja kaapit ennen vauvan syntymää. Turha tavara pois, ja jäljelle jäävät parempaan järjetykseen!

O - Ompelu. Vauvalle olisi kiva ommella vielä monenlaista, ja Juliuskin tarvitsee uutta vaatetta. Myös imetyspaitoja olisi kiva ehtiä ommella pari valmiiksi ennen vauvan syntymää, ja haaveissa olisi ehtiä tehdä vielä monenlaista ompeluprojektia kaukalopussista hoitoalustanpäälliseen ennen vauvan syntymää. Toivon siis, että Julius malttaa nukkua päikkärit mun äitiyslomankin aikana niin saan ompeluaikaa... ;)

P - Pyöräily. Juliuksella on kaksivuotis- synttärilahjaksi saatu Puky- potkupyörä, jolla poika päästelee niin kovaa että perässä pysyäkseen on pakko juosta. Se ei luonnollisestikaan näillä viikoilla raskausmahan kanssa ole se suositeltavin liikkumismuoto, joten totesin juuri että tästä eteenpäin Julius pääsee potkupyöräilemään vain kun isäkin on mukana, sillä musta ei ole nyt juoksemaan potkupyöräilevän taaperon perässä. Varsinkaan kun juuri kaksi täyttäneellä on kyllä pyöräilyyn vaadittava koordinaatio ja vauhti hallussa, mutta järjen ja huomiokyvyn kanssa on vielä kehitettävää.. ;) Seis- käsky toimii satunnaisesti, ja kaikki ohi menevät pyörät/autot/linnut/koirat kiinnostavat niin ettei muuta nähdä.

Q - Quilt. Eli tilkkutyö. Aion ommella tilkkupeiton vauvan pinnasänkyyn, ja myös Juliukselle haluaisin ommella uuden isomman tilkkupeiton.

R - Retket. Isompaa kesälomareissua tänä kesänä tuskin tehdään, mutta tarkoitus on tehdä pieniä retkiä. Käydä mummoloissa, mökillä, kotieläinpuistoissa, paistamassa makkaraa Koitelinkoskella, viettää iltapäivää Nallikarissa, ym.

S - Seilaaminen. Meidän ois tarkoitus ehtiä siskoni kanssa vielä pienelle meriristeilylle Oulun edustalle.

T- Treffit. Ollaan puhuttu miehen kanssa, että olisi kiva käydä jollain yhden yön kahdenkeskisellä reissulla vielä ennenkuin vauva syntyy - sillä eihän olla oltu sellaisella vielä kertaakaan Juliuksen syntymän jälkeen. Välissä näytti jo siltä ettei taideta ehtiäkään kahdestaan reissuun kun viikot vaan vierii, mutta nyt on hotelliyö varattu. :D

U - Uiminen. Juliuksen kanssa täytyy ehdottomasti käydä uimassa meressä ja järvessä kunhan vedet vielä vähän lämpenee. :)

V - Vauvaan valmistautuminen, ja elokuussa vauvan nuuhkuttelu.

X - Xtrapaljon perheaikaa. Ajan viettäminen tällä kolmehenkisellä perheellä, ennenkuin uusin perheenjäsen syntyy ja alkaa uudenlaisen arjen pyöritys. Yksi ajanjakso päättyy ja toinen alkaa. :) Onhan se väistämätöntä että elämä muuttuu erilaiseksi taas vauvan myötä, joten nautitaan nyt vielä tästäkin ajanjaksosta ja tehdään juttuja kolmestaan.

Y - Yhdessäolo, perheen ja ystävien kanssa.

Z - Zzzz... Unta varastoon. ;)

Ä - Äitiysloma. Viimeinen työpäivä oli jo eilen, nyt loppuviikko kesälomaa ja ensi maanantaina alkaa sitten virallisesti äitiysloma. Olen kiitollinen siitä, että pystyin olemaan töissä loppuun asti, vaikka monenlaista huolta tähänkin raskauteen on liittynyt. Oma vointi on kuitenkin edelleen tosi hyvä, vaikka maha onkin ihan eri kokoluokkaa kuin esikoista odottaessa... :D Mun on aika vaikea päästää irti töistä, mun työn luonne kun on sellainen että asioihin uppoutuu ja töistä tulee tosi tärkeitä - keskeneräiset projektit on tosi vaikea laskea käsistä ja luottaa siihen että asiat hoituu kyllä. Toisaalta nämä viikot (toivottavasti tässä on vielä jäljellä viikkoja ennen vauvan syntymää) ovat myös tosi tärkeitä vauvaan valmistautumisen ja levon kannalta. Nyt täytyy alkaa kuitenkin pikkuhiljaa siirtää ajatuksia työstä synnytykseen ja alkamassa olevana taas uudenlaiseen elämänvaiheeseen.

Ö - Ötököiden ihmettely Juliuksen kanssa. Pienelle lapselle maailmassa on niin paljon ihmeteltävää, ja kesä tuo ihmeteltäväksi monenlaista uutta ötökkää ja pörriäistä!


Sellaisia kesäsuunnitelmia mulla! Minkäslaisia kesäsuunnitelmia teillä on? :)

Kun on kaksivuotias...

 
...On vedellä läträäminen parasta puuhaa. Meidän kaksivuotias viihtyisi loputtomiin kaadellen vettä kippoihin ja ämpäreihin, läträten ja lotraten, kaataen vettä kastelukannuun ja hypellen vesilätäköissä. Vettä myös juodaan niin lätäköistä kuin ränneistäkin aina kun vanhemman silmä välttää. Vesileikit on parhaita, ja hiekkaleikit myös! Hiekkaa onkin sitten kaikkialla, ja imuria olis parasta säilyttää pysyvästi eteisessä, kun aina pihalta sisälle tullessa hiekkaa ropisee niin kengistä kuin housuistakin. Mutta onpahan muuten eri mukavaa kun lapsen kanssa pääsee niin helposti ulkoilemaan; ei tarvitse pukea välikerroksia ja haalareita sekä etsiä kurarukkasia - vaan riittää kun nappaa lippiksen ja kengät eteisestä ja painelee pihalle.

Julius on myös tosi innokas auttamaan, ja luulenpa että tänä kesänä ei äidin kukat ainakaan kuivuuteen kuole. ;) Voi olla, että niiden yli jyrätään polkutraktorilla tai että ne poimitaan ennen aikojaan - mutta eipä se haittaa. Piha on leikkimistä ja olemista varten. :)

Tänä kesänä mun pihahaaveetkin keskittyy tuon pikkumiehen ympärille; ollaan suunniteltu laittavamme pihalle pieni hiekkalaatikko (ettei pikkumiehen tarvitse enää kaivaa pikkulapiolla hiekkaa rännien alta kuormurin kyytiin), ja oon miettinyt pihan kasvejakin sen kannalta mitä olis kiva Juliuksen kanssa pihalta kerätä syötäväksi ja maisteltavaksi.

Tänä kesänä tuntuu, että kesä tuli niin äkkiä. Vastahan pari viikkoa sitten meidän pihalta suli viimeiset lumet, ja nyt jo reilun viikon ajan on saatu nauttia kunnon kesäkeleistä ja korkeistakin lämpöasteista. Tuli ehkä myös pieni paniikki siitä etten ehtinyt mukaan; pihatyöt on vielä pitkälti tekemättä, kasvit istuttamatta ja kesävaatteetkin vielä kaupassa tai kankaina kaapissa. Mulle ei tämän mahankasvatusprojektin myötä yllättäen kaikki viime kesäiset kesävaatteet mahdukaan ylle, ja Juliuskin oli vuodessa kasvanut yli niin t-paidoista kuin kesäkengistäkin. En tiedä miten on oikeasti mahdollista että niin kesä kuin talvikin pääsevät aina yllättämään, vaikka yleensä ne ihan loogisessa järjestyksessä tulevatkin. ;) Onko muita mattimyöhäisiä jotka havahtuivat ekana lämpimänä kesäpäivänä siihen, ettei lapselle mahdukaan kesäkengät ja ettei omassakaan kaapissa ole yksiäkään sopivia shortseja? :D

Ja siitäkin huolimatta, että heräsin tähän kesän tuloon vähän myöhään - niin onpahan vaan ihanaa että kesä tuli tänä vuonna näin aikaisin. Ihanaa kun on niin lämmintä ettei tarvitse takkia, ja kun aurinkoa riittää myöhälle iltaan. Mulla on energiaakin ihan eri tavalla kesäaikaan, ja tuntuu kuin päiviin tulisi lisää tunteja valoisuuden lisääntymisen myötä. Tästä tulee kyllä taatusti ihana kesä! :)

Viikon plussia ja miinuksia

+  Täytin viime perjantaina 30. En tiedä onko se plussa vai miinus, mutta ei minulla ole mitään ikäkriisiä vaan tämä ikä tuntuu tosi hyvältä juuri nyt. Joten kai se on plussa. :) Ja syy juhlaan on aina plussa!

+ Upeat synttärikukat jotka ilahduttaa edelleen maljakossa

+ Viikonloppureissu perheen kesken Tampereelle oli tosi kiva. Syötiin hyvin, nukuttiin hyvin, ja vietettiin aikaa keskenämme ilman kotiaskareita - teki tosi hyvää ja meillä oli tosi hauskaa. :)

+ Hyvinnukutut yöt. Ei varmaan kannattaisi taaperon äitinä mennä sanomaan tätä ääneen ettei asia käänny päälaelleen, mutta meillä on nyt vihdoin nukuttu hyvin jo parin kuukauden ajan. Ja on muuten ihan eri asia nukkua yönsä vain parilla herätyksellä kymmenen tai kahdenkymmenen herätyksen sijaan, puhumattamaan monen tunnin valvomisesta keskellä yötä.

+ On hauska seurata tuon pian kaksi vuotta täyttävän pojan touhuja ja oivalluksia. Joka viikko ja joka päivä hän oppii ja oivaltaa uusia asioita, oppii uusia sanoja ja yllättää tiedoillaan ja taidoillaan.

+ Ihanat aurinkoiset ilmat! Joo, pakkasta on parikymmentä astetta ja tuuli on hyytävä, mutta aurinko tekee niin paljon. Ja miten mahtavaa on, että parhaimmillaan aurinko paistaa jo aamulla työmatkalla, ja valoisaa riittää vielä työpäivän jälkeenkin.

- Myöhässä ollut VR. Puolitoista tuntia viivästystä sunnuntaiseen kotimatkaan ei ehkä ollut hauskin viikonloppuloman lopetus.

- Ajanpuute. Miten en ehdi nykyään enää mitään? En ole pitkään aikaan ehtinyt neulomaan tai ompelemaan, en ole ehtinyt bloggaamaan enkä kahvittelemaan ystävien kanssa. Mihin nämä päivät vierii?

- En ole ehtinyt leipomaan itselleni ollenkaan synttärikakkua, vaikka suunnitelmissa oli leipoa joku hieno kolmekymppiskakku. No, ehtiihän sen vielä! Onhan tässä pitkästi päiviä ennenkuin täytän 31... :D

Äitiyskö helppoa?

Oon nyt yli puolitoista vuotta kantanut nimikettä äiti, mikä on maailman parasta ja ihaninta. Jo ekoista päivistä lähtien oon kuitenkin saanut huomata, että tää ei tosiaan oo mikään helppo virka, sillä äitinähän ei voi mitään tehdä oikein. Siis sikäli oikein, että kaikilla on mielipiteensä kaikkeen lastenkasvatukseen liittyvään, ja kaikki eri tavat tehdä ovat vääriä. Kärjistän toki, mutta siltä se vaan usein tuntuu. Teen niin tai näin, niin joku arvostelee. Vaikka tosiasiahan on, ettei kukaan muu kuin minä näe kokonaiskuvaa äitiydestäni. Mies toki näkee suuren osan, mutta kaverit, sukulaiset, puolitutut somessa ja neuvolantäti näkevät vain pieniä paloja kokonaiskuvasta. Siksi onkin niin hullua, että kaikilla on silti sanansa sanottavana.

Jo synnärillä hämmennyin monista neuvoista, jotka olivat ristiriidassa keskenään. Toinen kätilö muistutti että aina syötön jälkeen täytyy vauva röyhtäyttää, ja toinen sanoi ettei tarvitse jos ei ole pulautteluongelmia. Kolmas kätilö muistutti että ikinä ei saa sitten nukahtaa vauvaa yöllä imettäessään, ja neljäs kehotti että olisi tosi hyvä vaan jos oppisi nukkumaan itsekin samalla kun vauva on rinnalla yöllä. Yksi kätilö käski tarkkailemaan koko ajan imettäessä että vauva saa ilmaa, ja mielellään painamaan kädellä rintaa - ja toinen kätilö nauroi että höpsistä, kyllä se vauva itse osaa ja ettei vauva voi rinnalle tukehtua. Ja näitä esimerkkejä riittää... Tosi paljon ohjeita, jotka kumosivat juuri toiselta saadun ohjeen. Tuoreena äitinä olin aika hämilläni näistä neuvoista, enkä oikein tiennyt mitä niistä noudattaisin. Olin ihmeissäni neuvojen kirjavuudesta, ja siitä että niitä tuli kovalla syötöllä joka tuutista. Olin ajatellut luottaa äidinvaistooni, mutta yhtäkkiä en tiennytkään että ketä kokenutta neuvojaa kuuntelisin, kun neuvot kumosivat toinen toisensa.

Lastenkasvatus, vauvanhoito ja imetys, sekä vauvan ruokailu ovat asioita joihin neuvojia riittää. Ohjeita tulee neuvolasta, lääkäristä, synnäriltä, omilta vanhemmilta ja puolison vanhemmilta, kavereilta joilla on jo omia lapsia, ja niiltä kavereilta joilla ei ole omia lapsia, naapureilta, työkavereilta, sukulaisilta, satunnaisilta ihmisiltä kaupungilla - ja sitten on vielä netti vertaistukineen ja valitettavasti myös arvostelijoineen. On hienoa että apua löytyy ja vinkkejä jaetaan, mutta joskus se kyllä tuntuu kieltämättä tosi raskaalta ja stressaavalta että ikinä mikään ei voi mennä oikein, sillä noudattamalla toisen neuvoa saat toisen kauhistelemaan toimintaasi, ja taas toisinpäin. Loppupeleissähän merkitystä on vain sillä, että vauva ja perhe voivat hyvin ja että vanhemmat toimivat parhaaksikatsomallaan tavalla, joka toimii heillä parhaiten. Kukaan perheen ulkopuolinenhan ei oikeasti voi tietää millaista arki perheen sisällä on, joten kukaan muu ei voi tietää paremmin toimivia keinoja. Kukaan ei myöskään ole täydellinen, mutta toki lähtökohtaisesti jokainen äiti tekee varmasti parhaansa. Ja silloin kun tekee parhaansa, tuntuu toki ikävältä että sitä omaa parasta suoritusta arvostellaan.

Usein myös unohtuu, että jokainen lapsi on yksilönsä. Se mikä toimii toisella, ei toimi toisella. Ei ole mitään yleispäteviä neuvoja joita säntillisesti noudattamalla kasvatat täydellisiä yksilöitä - kunpa olisikin. Täytyy vaan yrittää kuunnella omaa lastaan ja omaa sydäntään, lukea ehkä vähän kasvatusoppaita ja valita niistä ne helmet jotka sopivat omaan ajatteluun ja perheeseen, sulkea korvat arvostelijoilta ja luottaa siihen, että parhaansa kun tekee niin se riittää. Ja luottaa siihen, että jos rakkaudella ja sydämellä kasvattaa niin hyvä siitä lapsesta kasvaa. Vaikka oppisikin kuivaksi myöhemmin kuin naapurin lapsi tai olisi jääräpäisempi tapaus kuin serkun lapset. Käytännön asiat kyllä lutviutuvat, tärkeämpää on se henkinen puoli.

Mulle tärkeintä on kasvattaa pojastani lämminsydäminen ja muita ajatteleva poika, joka antaa omastaan ja osaa pyytää anteeksi. Joka on ystävällinen eikä kiusaa tai puhu ilkeästi muista ihmisistä. Toivon, että hänestä tulee rohkea ja hyvän itsetunnon omaava poika, joka puhuu ja pussaa. Saa olla vilkas ja saa olla temperamenttinen, saa olla herkkä ja saa itkeä.

Meidän taaperolla on temperamenttia koko kylän edestä ja todella vahva oma tahto, mutta myös leveä hymy ja lämmin sydän. En pääse helpolla tämän pojan kanssa, mutta jos hän paljon ottaa niin paljon hän myös antaa. Märkiä pusuja ja lämpimiä halauksia satelee, ja joka päivä hämmästyn siitä miten fiksu tuo taapero onkaan.

Aina joku kadehtii, joku arvostelee ja joku taivastelee, mutta tärkeää on osata jättää arvostelijat omaan arvoonsa. Seistä perheenä yhtenä rintamana, omien valintojensa takana tietäen, että parhaamme tehdään. Eihän sillä pitäisi olla merkitystä mitä naapuri tai serkku meidän perheen nukkumisjärjestelyistä, ruokailuista tai lastenkasvatusmetodeista on mieltä, vain sillä pitäisi olla merkitystä että vanhemmilla on yhteinen linja, ja että vanhemmat arvostavat toisiaan ja tapojaan olla vanhempi. Tärkeintä on toimia lapsen parhaaksi, ja olla yksi vahva yksikkö perheenä. Vertaistuki on ihan mahtavaa, ja on upeaa että on keneltä kysyä neuvoa kun sitä tarvitsee - mutta joskus tuntuu että kaikesta informaatiosta tulee ihan ähky, ja neuvojen ristitulessa on vaikea kokea olevansa hyvä ja riittävä äitinä, vaikka itse tietäisi toimivansa juuri omalle perheelleen sopivimmalla tavalla.

Raakaa on välillä se, että vielä nykymaailmassakin arvostelu kohdistuu yleensä enemmän äitiin kuin isään. Äitien odotetaan ja oletetaan kantavan päävastuun lapsista ja perheestä, joten kasvatus- ja lastenhoitokysymyksissä paine ja vastuu kaadetaan äitien harteille.

Ei äitiys ole ollut helppoa isovanhempiemmekaan aikaan kun kuuden lapsen lisäksi piti hoitaa karja ja koti, mutta silloin ympäristön vaatimukset äitiyttä kohtaan eivät olleet niin isoja kuin nykypäivänä. Vielä muutama vuosikymmen sitten tärkeintä oli, että lapset olivat puhtaasti puettuja ja saivat ruokaa sekä välillä syliä. En todellakaan sano, että äitiys olisi ollut helppoa silloinkaan - mutta väitän, että äidit saivat silloin toteuttaa omanlaistaan äitiyttä vähemmällä arvostelulla kuin nykyäidit saavat. Nykyään tietoa on helpommin saatavilla, ja ihmisetkin ovat tekniikan ansiosta paremmin perillä toistensa asioista ja elämästä, ja se antaa avaimet myös arvostelulle.

Kukaan ei varmasti ole täydellinen äiti, mutta jokainen äiti varmasti rakastaa lastaan yli kaiken, ja tekee siksi parhaansa. Äitiys ei tosiaan ole helppoa, mutta se on aivan uskomattoman mahtavaa. Ja jokaisena päivänä lapsen kanssa sitä kasvaa ja oppii itsekin. Kunnioitetaan toisiamme ja toistemme tapaa olla vanhempi. Ollaan armollisia itsellemme ja toisillemme. :) <3

Syksyn uusista tuulista

Oon kertonutkin, että mun viimeiset viikot on olleet aikamoista haipakkaa. Tähän syksyyn on mahtunut monenlaista käännettä, mutta loppupeleissä asiat on kääntyneet parhain päin. Unelmat käy toteen, työkuviot loksahtelee paikoilleen paremmin kuin olisin osannut kuvitella tai toivoa. Paljon uutta edessä, mutta ihan mielettömän siistiä!

Keväällähän multa lähti työpaikka alta (hoitovapaalla ollessani) konkurssin vuoksi, ja vaikka mun alunperinkin oli tarkoitus olla hoitamassa poikaa kotona ainakin tähän syksyyn asti - on välillä ollut aika epätoivoinenkin olo sen suhteen, kun odottamassa ei oo ollutkaan työpaikkaa johon palata. Mun alan työpaikkoja ei muutenkaan ole kovin usein tai laajalti tarjolla, joten mielessä on ehtinyt käydä monenlaista ajatusta kevään jälkeen. Tulevaisuus on ollut yksi suuri kysymysmerkki, ja vaikka rakastinkin sitä, että sain hoitaa poikaani kotona, on epätietoisuus tulevasta stressannut mua tosi paljon.

Niinpä oonkin ollut haljeta riemusta siitä asti, kun kädenpuristuksella sinetöitiin mun uusi työpaikkani vähän aikaa sitten. Mulla kävi ihan uskomaton tuuri, kun sain ihan unelmaduunin - työpaikasta josta mulla on jo nyt sellainen fiilis että sinne on taatusti kiva mennä joka aamu. Taas jälleen kerran on tullut todettua, että asioilla on tapana järjestyä.

Työkuvioista joku ehkä osaakin päätellä, että meidän poika on myös aloittamassa päivähoidon. Päiväkotipaikka oli kiven alla, ja meitä jo varoiteltiin että sen saaminen viivästynee, ja että hoitopaikka tuskin järjestyy meidän asuinalueen läheltä. Mutta senkin kanssa kävi lopulta paremmin kuin hyvin - ja hyvällä tuurilla saatiin lopulta pojalle paikka suht läheltä ja vieläpä tosi kivan oloisesta pienestä päiväkodista. Ollaan käyty tutustumassa päiväkotiin (ja hakemassa sieltä pojalle heti ensimmäinen tauti - enterorokko...), ja tosi kivalta paikalta vaikuttaa. Uskon, että siellä meidän pojasta pidetään hyvää huolta, ja että poikakin tulee siellä viihtymään. Tosi hyvä juttu on myös se, että poika pystyy aloittamaan päiväkotitaipaleensa vähän kevennetysti, itse teen siis alkuun vajaata työviikkoa joten poikakin pääsee totuttelemaan uuteen arkeen vähän pehmeämmin. :)

Oon ihan superinnoissani töistäni ja sormet syyhyää jo sorvin ääreen, mutta toki samalla vähän rintaa puristaa laittaa tuo pieni poika päivähoitoon koska se on meille uusi tilanne, mutta tiedän että mun rintaa puristais laskea poika päivähoitoon kolmevuotiaanakin... :D Ja tiedän kyllä että meidän pieni reipas poika tulee kyllä varmasti viihtymäänkin hoidossa sillä onhan siellä kavereita ja uusia leluja, ja iso piha täynnä virikkeitä. Uskon myös, että loppupeleissä tämä tekee hyvää meille kaikille. Minä pääsen tekemään työtä jota rakastan, mutta samalla saan myös viettää osan viikosta poikaa edelleen kotona hoitaen - ja poika puolestaan saa nauttia sekä kotihoidosta että päiväkotipäivistä.

Meillä on siis melkoinen muutosten syksy, mutta uskon että kaikki tulee menemään hyvin. :) Varmasti päiväkodin aloitukseen kuuluu haastaviakin juttuja, mutta sellaista se on. En ole pitkään aikaan kirjoitellut tänne oikein mitään kuulumisia, koska tähän syksyyn on mahtunut tosiaan niin monenlaista käännettä - mutta niin se vain on, että taas kerran saan kirjoittaa tänne, että asiat järjestyy. :)

Mitä teille kuuluu?

Puuhäät

Voi että miten kauniita pionit ovatkaan, ja varsinkin nämä kerrotut vaaleanpunaiset. Niin upeita! Viime viikolla meillä olikin maljakossa sekä miehen mulle ostamat hääpäiväpionit, että seassa muutama miehen vanhempien pihaltaan tuoma pioni. Pionejahan mulla oli myös mun hääkimpussani, koska ne on mun lempikukkiani.

Vietettiin heinäkuun lopussa meidän viisivuotishääpäiväämme, eli puuhäitä. Vuodet on kyllä kuluneet nopeasti, mutta kyllä näihin vuosiin monenlaista tapahtumaakin mahtuu. Meidän viiteen vuoteen on mahtunut muun muassa kaksi muuttoa (ja kumpikin uuteen kaupunkiin), kaksi vakituista työpaikkaa, monet yt-neuvottelut työpaikoilla, työpaikan meneminen alta konkurssin vuoksi, ensiasunnon ostaminen ja ihanan pienen poikamme saaminen. Aika monta isoa ja elämäämullistavaa juttua! Hienot viisi vuotta on takana, tai kaksitoista vuottahan me on yhdessä jo elämää kuljettu kaikkiaan. :)

Sain mieheltäni puuhääpäivälahjaksi YOZENin ihanan puisen kaulakorun. Kyseisen oululaismerkin valko-puinen joutsen- kaulakoru on ollutkin mun yks suuri korusuosikkini jo useamman vuoden, ja nyt olin haaveillut uudesta YOZENin korusta tummemmassa sävyssä. Mies hääpäivän alla kyseli mikä olisi suosikkini YOZENin koruista, ja valitsin tämän mitä olin jo aiemmin katsonutkin. :) Itsehän en tällä kertaa miehelle mitään puista hankkinut lahjaksi vaikka puuhäät olikin, vaan ostin pullot meidän hääviinejämme - koska tiesin että mies ainakin tykkäisi ja arvostaisi. Harmi että samaa vuosikertaa ei sentään löytynyt mitä häissä tarjoiltiin, mutta ajatus on tärkein.

Britakakun meinasin leipoa ensin jo hääpäiväksi, mutta en sitten viitsinyt pelkästään meille kahdelle syötäväksi noin isoa kaloripommia leipoa, joten leivoin sen vasta muutama päivä myöhemmin kun oli useampi syöjäkin - saatiin nimittäin viime viikolla miehen vanhemmat meille pariksi päiväksi kylään. Samalla päästiin myös käymään miehen kanssa kahdestaan treffeillä; mentiin siis neljäksi tunniksi kiipeilemään Oulun seikkailupuisto Huikiaan. Oli muuten ihan huippuhauskaa! Jännittävää myös ja yllättävän raskasta, mutta superkivaa. :) Ja olihan se kivaa päästä hetkeksi viettämään aikaa kahdestaan, vaikka muutamaan kertaan olin jo puhelinta kaivelemassa et pitäiskö kysyä miten Juliuksella menee, kun itselleni oli niin outoa olla monta tuntia ilman tuota minimiestä... :D Maltoin silti mieleni, sillä kyllähän minä tiesin että hyvin siellä kotona sujuu ja kivaa on kaikilla sielläkin. Teki hyvää varmasti kaikille tuo päivä; me saatiin viettää miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa muutama tunti, ja Julius sai viettää arvokasta aikaa mummun ja papan seurasta nauttien!

Vauvavuosi takana - millainen se oli?

Vauvavuosi oli ihana, ja se todentotta hurahti ohi tosi nopeasti. Monet sanoo että vauvavuosi on rankka, mutta että kyllä se siitä sitten helpottaa - tätä en kyllä allekirjoita ollenkaan. :D Sehän riippuu ihan lapsesta, elämäntilanteesta ja kaikesta muustakin, mutta kyllä meillä ainakin eka puoli vuotta oli helpompaa kuin se jälkimmäinen puoli vuotta, ja koen myös että vuosi sitten tähän aikaan oli helpompaa kuin on nyt taaperon kanssa... :D Temperamenttikysymyskin se on, paljon riippuu vauvan luonteesta ja temperamentista. Meillä vauva oli suhteellisen "helppo" tapaus ensimmäiset kuukautensa, nukkui ja söi hyvin, ja oli tyytyväinen ja hyväntuulinen. Kun vauvan oma luonne alkoi ensikuukausien jälkeen enemmän tulla esiin, oli selvää että poika on tosi temperamenttinen ja touhukas, ja oma tahto on vahva, enää en siis helpoksi kuvailisi. :D Hän vaatii paljon mutta myös antaa paljon. Ihana touhukas poika, mutta ei helppo. :D

Ihanaa on seurata taaperon touhuja, ja on mahtavaa kun vuoden vanhan kanssa pystyy jo leikkimään ja puuhailemaan monenlaista - mutta kyllä arki on nyt raskaampaa kuin muutaman kuukauden ikäisen vauvan kanssa. Aika on kortilla ja koti kaaoksessa. Pikkuvauvan kanssa koti oli tiptop, kun oli aikaa ja mahdollisuuksia siivota ja pitää kotia yllä - mutta vilkkaan taaperon kanssa koti ei sitten pysykään siistinä, puhumattakaan siitä että edes pystyisi samalla tavalla siivoamaan, mutta sellaista se on. :) Tiedän että tämä riippuu lapsen luonteesta, ja sanotaanko näin että meillä on ehkä astetta tai kahta touhukkaampi ja ehtiväisempi tapaus... :D

Meidän vauvavuosi numeroina oli:
- 365 kainalossa nukuttua yötä. Jo ensimmäisen yön synnärillä vauva nukkui mun paidan alla mun vieressä, ei mulla käynyt ees mielessä mikään muu vaihtoehto kun se tuntui niin luontevalta. Olin juuri synnyttänyt ihanan pojan, ja mies joutui lähtemään yöksi kotiin - vauva kuului mun syliin eikä mulle tullut edes mieleen laskea vauvaa omaan sänkyynsä. Synnärillä vauvan sänky oli siis lähinnä koristeena, ja kotonakin poika jatkoi nukkumista mun vieressäni. Vauvaa nukutettiin kyllä omaankin sänkyyn joka oli kiinni meidän sängyssä, mutta viimeistään aamuyöllä poika on aina siirtynyt mun kainalooni. Niin meidän on ollut hyvä, ja on edelleen. Jokainen perhe toimii kuten parhaaksi näkee, mutta mun lapseni paikka on mun kainalossani. En usko että poika enää teininä mun kainalossa nukkuu, mutta nyt me kaikki nukutaan parhaiten vieretysten. Joo, herään kyllä monesti yössä käsi tai puoli kroppaa puuduksissa, mutta se on sen arvoista että pieni käsi hakeutuu iholle ja pikkuinen tuhina kuuluu kainalosta. Tämä on lyhyt aika elämästä, ja aion nauttia siitä. :)
- 6 kuukautta täysimetystä, ja paljon imetystä senkin jälkeen. Imetyskin jatkuu edelleen. Enkä aio lopettaa imetystä vielä, vaikka tosi moni kummasteleekin kun vieläkin imetän vaikka poika on jo yli vuoden. Meidän on hyvä näin, ja se riittää. Imetyksessä on niin paljon hyvää ja ihanaa, että en näe syytä lopettaa sitä vielä. Toki meilläkin imetyksessä on ollut omat haasteensa, varsinkin ensimmäisinä viikkoina, mutta imetyksen onnistuminen on ollut mulle tosi tärkeää.
- 3 elokuvaa Finnkinon vauvakinossa Juliuksen kanssa. Julius on tainnut käydä elokuvissa jo enemmän kuin Juliuksen mummut yhteensä koko elämänsä aikana. :D
- 5 kuukautta hyvin nukuttuja öitä, ja 7 kuukautta huonosti nukuttuja öitä. Viisi ensimmäistä kuukautta Julius nukkui tosi hyvin, viikottain nukuttiin myös ihan kokonaisia öitä ilman herätyksiä, mutta jotain tapahtui 5 kuukauden iässä ja yöheräämisiä oli paljon. Tällä hetkellä nukutaan taas jo ihan hyvin, vaikka herätyksiä useampi yössä onkin, eikä yhtään täyttä yötä oo nukuttu kymmeneen kuukauteen.
- 3 viikoittaista vauvaharrastusta; vauvauinti koko perheen kesken, sekä muskari ja esikkokerho.
- Monta uutta ystävää. Vauvavuoden alussa olin aika yksinäinen kun minulla ei ollut täällä Oulussa yhtään äitiystäviä, mutta nyt niitä on jo oikein joukko! Syksyllä päätin, että nyt hankitaan äitikavereita, ja olin aktiivinen tutustumaan ja hakeutumaan paikkoihin missä voisin tutustua muihin äiteihin. Ja nyt riittää niin puistoseuraa kuin kahvitteluseuraakin, ja Juliuksella leikkikavereita - se on ihanaa! :)
- Tuhansia onnenläikähdyksiä sydämessä milloin katsoessa nukkuvaa vauvaa, ja milloin saadessani nenään märän pusun nauravalta taaperolta.
- 26 cm lisää pituutta, ja 6600 g lisää painoa vauvavuoden aikana pikkuiselle.
- Kymmeniä öitä reissussa. Ollaan vietetty lukuisia viikonloppuja mummuloissa, ja lisäksi ollaan oltu vuoden aikana öitä ainakin asuntoautoreissussa, Vuokatissa mökillä, mun vanhempien mökillä, ja Juliuksen toisilla kummeilla.
- Muutama lääkärikäynti, nekin pojan ensimmäisinä kuukausina. Aika vähillä sairasteluilla onneksi ensimmäinen vuosi selvittiin loppupeleissä.
- 8 puhjennutta hammasta
- Varmasti yli 1000 valokuvaa, ja kymmeniä lyhyitä videonpätkiä. Olen yrittäynt ottaa pojasta säännöllisesti kuvia järkkärillä, ja toki kännykällä kuvia tulee otettua lähes päivittäin. Kännykällä kuvataan myös lyhyitä videonpätkiä aina silloin tällöin.

Vauvavuosi oli ihana, ja niin kliseistä kuin se onkin - se menee aivan liian nopeasti.  Jokaisessa lapsen kehitysvaiheessa on omat ihanat puolensa, mutta olihan vauvavuosi niin erityinen että sitä on nyt jo ikävä. :)


Kuvissa meidän pikkuinen kolmeviikkoisena minun kuvaamanani

#käsityögoals

Pientä kivaa- blogin tytöt heittivät instagramissa ja blogissaan ilmoille #käsityögoals- haasteen :"Haastammekin nyt jokaisen käsityöläisen kertomaan mikä on sinun haaveesi ja tavoitteesi tällä saralla, eli #käsityögoals? Minkä taidon haluaisit oppia, missä kehittyä tai minkälainen isompitöinen projekti on haaveissa?".

Näitä haaveita ja tavoitteita riittää, sillä käsillä tekeminen on uuden oppimista koko ajan. Tavoitteina mulla olis oppia uusia käsityötekniikoita, ja kehittyä lisää monissa itselle tutummissa käsityötekniikoissa. Voisin siis vastata haasteeseen todellisella kilometripostauksella, mutta tällä kertaa päätinkin vastata kerrankin lyhyesti, ja listata muutaman tavoitteeni ihan listamuodossa. :D


♥ Haluan ommella repun itselleni. Tarvikkeet ja kankaatkin on jo hommattu ja ohje tallennettu. Täytyis vaan saada aikaiseksi!
♥ Haluaisin olla jossain vaiheessa siinä tilanteessa, että suurin osa poikani vaatteista olisi minun tekemiäni. Nytkin käytössä on paljon itse ompelemiani vaatteita, mutta suurin osa vaatteista on vielä tehdastekoisia, kun aikaa ompelulle ei ole ollut tarpeeksi kaikkien käyttövaatteiden ompeluun.
♥ Haluaisin ommella itselleni takin. Tää tuskin tapahtuu ihan lähitulevaisuudessa, mutta toivottavasti joskus! Vaatii taatusti sen verran kaavoittamista ja fiilaamista saadakseni täydellisen istuvuuden, että vielä ei huvita projektiin oikeasti ryhtyä vaikka ajatus kutkutteleekin...
♥ Haluan neuloa pojalleni ensi talveksi villatakin
♥ Haluan vielä joskus onnistua neulomaan itselleni sellaisen neulepaidan, joka oikeasti tulee käyttöön. Oon neulonut neulepaitoja itsellenikin, neulonut ja purkanut, ja monta keskeneräistä neulepaitaa on myttyinä jossain kaapin perukoillakin. Vielä joskus haluan onnistua tekemään itselleni sopivankokoisen ja mukavantuntuisen käyttöneuleen.
♥ Haluan oppia kaunista kalligrafia-kirjoitusta
♥ Haluan järjestää uuden yhteisneulonnan, sillä se oli tosi hauskaa! Tarkoitus oli järjestää jo viime talvelle/keväällä uusi yhteisprojekti, mutta arki vauvan kanssa oli niin touhukasta etten ehtinyt. Toivottavasti ensi syksyksi ehtisin järjestämään. :)
♥ Muutenkin haluaisin tehdä enemmän neuleohjeita, taas pitkästä aikaa. Tässä ollaan taas saman aika-pulman edessä, mutta jospa joskus taas. :)


Siinäpä vähän mun käsityöhaaveita ja -tavoitteitani. Onko teillä millaisia käsityöhaaveita? :)

Kesäsuunnitelmien ABC

A - Aamukahvit terassilla aina kun on aurinkoa ja aikaa.

B - Bikinit. Auringon ottaminen ja uiminen siis!

C - Coca-cola, mun kesäjuomien ykkössuosikki. Kuumana päivänä nautittuna jäillä sekä sitruunaviipaleella.

D - DIY-jutut. Aion ommella, neuloa ja askarrella! Ja toteuttaa ehkä jonkun pitkään mielessä pyörineen tuunausjutunkin.

E - Elämykset. Uusien juttujen kokeilu; oli se sitten kiipeilyä seikkailupuistossa tai uusi jäätelömaku, ne kaikki voivat olla elämyksiä. Kesä on siis elämyksiä täynnä! Nyt pienen ihmisen äitinä sitä huomaa myös haluavansa ensisijaisesti tarjota lapselle elämyksiä; viedä pikkuista uusiin paikkoihin ja näyttää elämän ihmeellisyyksiä. Pienellehän nuo elämykset voivat olla se kun pääsee syömään marjoja suoraan mättäältä tai uimaan järveen, ei niiden tarvitse olla isoja tai varsinkaan kalliita juttuja. :)

F - Fillarointi! Mun pyörässä on Juliukselle istuin, joten tänä kesänä fillaroidaan niin puistoon kuin kauppaankin. Mukavaa ja nopeaa!

G - Gourmet. Hyvä ruoka, sekä itse tehtynä että ravintolassa nautittuna!

H - Huikia. Seikkailupuisto Huikia avattiin Ouluun täksi kesäksi, ja sinne täytyy ehdottomasti päästä jossain vaiheessa kesää.

I - Ideat, ja niiden toteuttaminen!

J - Jalkapallo, pitkästä aikaa ihan pelattuna!

K - Kukkaseppeleen tekeminen. Lapsena niiden tekeminen kuului kesiin, mutta nyt ei ole tullut moneen vuoteen kukkaseppelettä solmeiltua. Ehkä tänä kesänä voisi verestää taitoja? :)

L - Lukeminen. Mulla on hirvittävä pino lukemattomia lehtiä talvelta ja keväältä, ja hyllyssä myös monta lukemista odottavaa mielenkiintoista kirjaa. Tarkoitus olis ehtiä kesällä lukemaan lehtipinoa matalammaksi, sekä lukea ainakin yksi kirja.

M - Makkaranpaisto nuotiolla. Lähiretket on kivoja, ja Oulussa on montakin kaunista paikkaa tätä aktiviteettia varten.

N - Nallikari. Ainakin kerran kesässä täytyy viettää muutama tunti kunnon kilometribiitsillä.

O - Oulun Pannukakkutalo, sielläkin täytyy ainakin kerran kesässä käydä herkuttelemassa.

P - Penkkiurheilu. Seinäjoki ja yleisurheilun Kalevan Kisat on merkattu kalenteriin muutaman viikon päähän.

Q - Quesadilla, omassa grillissä tehtynä!

R - Risteily. Isolla paatilla käytiin jo seilaamassa Tukholmaan, mutta tarkoitus on käydä tänä kesänä vielä pienellä meriristeilyllä Oulun edustalla mun siskoni kanssa.

S - Suppailu. Tänä kesänä aion oikeasti vihdoin päästä testaamaan tuota lajia! Niin monena kesänä se on ollut suunnitelmissa mutta jäänyt toteuttamatta milloin aikataulusyistä ja milloin kaverin puuttuessa. Tänä vuonna meen vaikka yksin jos en saa kaveria messiin, koska niin paljon polttelee päästä suppailua vihdoin testaamaan. :)

T - Terassinkaiteiden rakennus. Projekti on kesken, mutta edistyy.

U - Uinti, niin meressä kuin järvessäkin - ja varmaan uimahallissakin.

V - Valokuvakirjojen teettäminen. Olis tarkoitus teettää valokuvakirja Juliuksen ekasta vuodesta, ja muutenkin koko viime (ja toissa) vuoden kuvat on teettämättä... mutta missä välissä tänkin ehtis? Ehkä joku sadepäivä täytyy vaan aloittaa. Helpointahan tääkin olis tehdä silloin kun teetettäviä kuvia on vielä satoja eikä tuhansia...

W - Wienernougat, mun lempikonvehtini. Näillä herkutellaan aina meidän hääpäivänä heinäkuun lopulla!

X - asento, eli rentoutuminen. Auringossa omalla terassilla, mökkiterassilla ja rannalla.

Y - Yökyläily. Tarkoitus on yökyläillä koko perheenä useammassakin osoitteessa vielä tämän kesän aikana.

Z - Zoo. Suunnitelmissa ois käydä Juliuksen kanssa kotieläinpuistossa, paijaamassa kissanpentuja ja katselemassa lampaita. Isommat eläintarhat taidetaan jättää vielä tuleville vuosille, mutta kotieläinpuisto on taatusti mieluinen elämys yksivuotiaalle. :)

Å -  Åland. Ahvenanmaalla jää käymättä tänä kesänä (jos ei laivapysähdystä Ahvenanmaan satamassa lasketa ;)), mutta Ahvenanmaalaiseen designiin aion tänä kesänä tutustua. Monissa yhteyksissä on tänä kesänä tullut vastaan Ahvenanmaalta lähtöisin olevan designeri Lotta Jensdotterin uusi Lempivaatteita- kirja, joka on mun tutustumislistallani lähiaikoina.

Ä - Ääriviivat. Tekis mieli pitkästä aika ottaa kynä käteen ja piirtää, muutakin kuin pieniä tuherroksia paperinkulmiin. Taulun maalaaminenkin houkuttaisi, sillä edellisen kerran oon kunnolla maalannut monta vuotta sitten, ja lapsena maalaaminen kuului aina mun kesiin. Öljyvärit nimittäin tuoksuu nin vahvasti, että kotona sisällä en astmaatikkojen vuoksi voinut maalata - kesäisin maalasin siis ulkona, ja se oli ihanaa. :)

Ö - Överit jäätelöannokset!


Sellaisia kesäsuunnitelmia kuuluu mun kesään, toivottavasti ehdin toteuttaa edes suurimman osan! Jos kiinnostaa, niin mun viime kesän kesäsuunnitelmien ABC löytyy täältä. :)

Kuuluuko teidän kesäsuunnitelmiin samoja juttuja kuin minulla, vai jotain ihan muuta? :)

100 päivää positiivisuutta

Yhteistyössä Calm&Sparkle

Onni lähtee itsestä. Niinhän sitä sanotaan, ja minusta se pitääkin hyvin pitkälti paikkansa. Toki on oman itsensä ulkopuolisia asioita joihin ei voi vaikuttaa, mutta suurimpaan osaan oman elämän asioista voi. Ja ainakin siihen voi vaikuttaa miten asioihin suhtautuu ja minkä verran asioille antaa elämässään painoarvoa, miten suhtautuu vaikkapa vastoinkäymisiin ja miten pääsee niistä yli.

Minä omaan ylipäätään aika valoisan ajattelutavan; löydän asioiden hyvät puolet ja keskityn niihin. Uskon nimittäin myös siihen vanhaan viisauteen, että positiivinen lisää positiivisuutta ja negatiivinen lisää negatiivisuutta.

Mua on myös aina kiinnostanut kaikenlainen itsetutkiskelu ja itsensä kehittäminen, ja tämä Happiness planner* on mahtava työkalu siihen. Myös kirjoittaminen on mulle mieluisa tapa selvitellä ja purkaa ajatuksiani, ja ilmaista tunteitani. Mä oon lapsuudessani ja nuoruudessani kirjoittanut täyteen päiväkirjan toisensa perään, ja myös hääjärjestelyistä sekä raskausajasta kirjoittelin eräänlaista päiväkirjaa itselleni muistoksi - vaikka muuten enää vuosikausiin en olekaan päiväkirjaa kirjoittanut. Happiness planner on tietynlainen päiväkirja, mutta sen sivut eivät olekaan tyhjiä, vaan ne sisältävät harjoituksia, kysymyksiä ja ohjeita.

Tämä kalenteri on päiväämätön 100 päivän kalenteri, ja tuotekuvauksen mukaan "100 päivää on täydellinen aika oppia uusi tapa, elämänmuutos tai asennemuutos. 100 päivää tarkoittaa 100 päivää positiivisuutta, mindfulnessia, kiitollisuutta ja itsekehittämistä." Harjoitukset ohjaavat siis ajattelemaan positiivisemmin ja olemaan onnellisempi. Kokeilemisen arvoista vai mitä? Jos johonkin, niin itseensä ja omaan onnellisuuteensa kannattaa kyllä satsata, sillä sehän on kaiken perusta.

Oon kuullut tästä Happiness plannerista niin paljon hyvää, että innolla tartun omaani ja aloitan matkan omiin ajatuksiini. :) Tämän täyttäminen tulee mulle muutenkin elämässä nyt aika hyvään saumaan; oon tosi onnellinen elämästäni tässä ja nyt, mutta samalla tulevaisuus on ihan auki - en tiedä mitä teen vuoden tai kolmen vuoden kuluttua. Ehkä sadan päivän jälkeen tiedän mihin suuntaan haluan mennä. :)

Yksinkertaisimmillaan kiitollisuuspäiväkirjaa voi kirjoittaa niin, että listaa vihkoon iltaisin aina kolme asiaa joista on kiitollinen. Jos kuitenkin vähän isompikin itsetutkiskelu kiinnostaa, kannattaa tutustua tähän Happiness Planneriin, sillä sen tehtävien avulla ajatuksissaan pääsee vähän vielä syvemmälle. Jos teillä ei ole kiitollisuuspäiväkirjaa, niin mitä jos ottaisitte ainakin 100 päivän haasteen itsenne kanssa, ja miettisitte iltaisin nukkumaan mennessä kolme asiaa joista olitte tänään kiitollisia? :) Ainakin on kiva nukahtaa hymy huulilla, ja ehkäpä elämässä alkaa huomata enemmän ja enemmän niitä mahtavia juttuja kun alkaa miettimään enemmän positiivisen kautta...? :)


Ootteko te kirjoittaneet kiitollisuuspäiväkirjaa? Jos olette, niin oletteko huomanneet sen vaikuttaneen positiivisesti itseenne ja ajatteluunne? :)


Ja pssst, vielä tällä viikolla on tulossa yksi Calm&Sparklen sponsoroima arvonta, jonka avainsanana on rentoutuminen... Kannattaa pysyä kuulolla. :)

* kalenteri saatu

Rakastan alkukesää koska

... Silloin tuntuu, että kaikki on vielä edessä. Pitkä, ihana kesä jolloin voi tehdä mitä vain.

... Ensimmäiset lämpimät illat ovat ihania. Kun voi istua omalla terassilla ilman takkia, ja fiilistellä alkavaa kesää.

... Valoisuus jaksaa hämmästyttää. Sisällä ei välttämättä tarvita valoja oikeastaan mihinkään vuorokauden aikaan, ja aurinko paistaa niin illalla nukkumaan mennessä kuin aamulla herätessäkin. Ihanaa!

... Nurmikko paljaiden varpaiden alla pitkästä aikaa tuntuu niiiin mukavalta. On ihana piipahtaa pihalla hakemassa yrttejä ruokaan paljain varpain, tai kipaista hakemaan posti ilman kenkiä.

... Alkukesä täyttyy suunnitelmista. Mietitään mitä istutetaan pihalle, milloin aletaan leikata nurmikkoa, milloin onkaan kesäloma ja mitä silloin tehdään.

... Lapsen kanssa ulkoilut helpottuu kertaheitolla kun tulee alkukesä ja lämpimät päivät. Ei enää haalareiden ja välikerrosten pukemista, vaan lippis päähän ja pihalle! Kenkiäkään ei oo pakko laittaa, ja ainut pohdinta koskee sitä, täytyykö laittaa päälle pitkähihaista vai voiko olla lyhythihaisilla. Ulkoiltua tulee useampaan kertaan päivän mittaan, kun ulkoilua ei edellä varttitunnin pukeutumisrumba, jonka jäljiltä lapsi on jo väsynyt ja itse hikinen ja tuskastunut.

... On ihana tutkia pihaa; onko syksyllä istutetut kukkasipulit nousseet ja kestikö pionit talven. On ihanaa tutkailla omenapuita ja huomata että niihin alkaa tulla vihreitä lehtiä, ja kiva riemuita ekoista auenneista tulppaaneista.

... Kesän eka irtojäätelö maistuu aina erityisen hyvältä!

... Alkukesästä kaikki säät tuntuu hyvältä. Vaikka ekoja oikeasti lämpimiä ilmoja ja kunnon kesää aina odottaakin, niin kyllä se alkukesän sadekin on kivempaa kuin kevätsade tai loppusyksyn räntäsade!

... Vuorokauteen tuntuu tulevan lisää tunteja valoisuuden lisääntyessä. Mä oon niitä ihmisiä joista talvella illalla kello kahdeksalta tuntuu että päivä on jo ohi, mutta kesällä samaan kellonaikaan tuntuu että tässähän ehtii vielä vaikka mitä!

... Oon ainakin itse paljon energisempi kesäaikaan. Talvella esimerkiksi yövalvomiset lapsen kanssa tuntui musta tuplasti raskaammilta kuin kesäöisin.

... Lämpimät kelit on alkukesällä yleensä sopivan lämpimiä. Mä tykkään enemmän +23 lämmöstä kuin +30 helteistä. On kiva kun on lämmin, mutta ei niin kuuma että niska on hiestä märkänä kun ottaa yhdenkin askeleen.


On tää alkukesä vaan ihana! Tykkään heinäkuusta ja elokuustakin, mutta on tässä juhannusta edeltävässä alkukesässä jotain ihan spesiaalia. :)

Ruusu valmistuvalle

Onnea kaikille ylioppilaille, valmistuville ja koulunsa päättäville! Tänään on teidän päivänne, nauttikaa :)

Itse juhlin ylioppilasjuhliani tasan kymmenen vuotta sitten. Silloin oli aurinkoista ja kesäistä - suku ja ystävät oli koolla ja olin tosi onnellinen. Oli hienoa painaa valkolakki päähänsä ja suunnitella elämää eteenpäin. Hymy oli herkässä ja maailma oli auki ryhtyä ihan mihin vain! Lämmöllä muistelen siis omaa lakkiaispäivääni. :) Kymmenen vuotta on toisaalta mennyt yhdessä hujauksessa, mutta toisaalta näihin kymmeneen vuoteen on mahtunut kyllä vaikka ja mitä. Olen onnellinen juuri tässä ja nyt, siitä mihin nämä kymmenen vuotta ovat minua kuljettaneet. Naururyppyjä on tullut silmikulmiin, mutta on tullut myös uusia ystäviä, kokemuksia ja elämyksiä. Kymmenen vuoteen mahtuu myös haasteita ja hankaluuksia, eikä kaikki ole ollut helppoa - mutta olen saavuttanut monta niistä haaveista joista tuoreena ylioppilaana kymmenen vuotta sitten haaveilin.

Ylioppilaille ja muille valmistuville haluaisin sanoa, että uskokaa itseenne ja unelmiinne. Te pystytte mihin vain kun uskotte itseenne ja teette töitä päämäärienne eteen. Älkää uskoko jos joku sanoo ettei teistä ole siihen, älkääkä myöskään eläkö muiden unelmia, vaan kuunnelkaa omaa sydäntänne. Eläkää itseänne varten! :)

Mietinpä vaan

... Miksi jonain iltoina lapsen nukutus on helppoa ja nopeaa (kuten tänään, alle puoli tuntia), ja jonain toisena vie tunteja ja tunteja (kuten toissa iltana kun nukutin poikaa kolme tuntia)?

... Mistä taapero tietää että on maanantai? Meidän maanantai-aamut tuntuu olevan toinen toistaan haastavampia, joten oon tullut siihen tulokseen et pikkumieskin tietää että on maanantai ja maanantait on hänellekin jotenkin vähän haastavia tai tympeitä. Vaikka eihän ne edes ole, vaan yks viikon kivoimpia aktiviteetteja eli muskari on aina maanantai-aamupäivisin. Mutta silti, meidän maanantai-aamut on aina vaikeita.

... Miksi tuntuu, että mulla on koko ajan pieni stressi päällä? Mulla on kilometrin mittainen "to do"-lista täynnä enemmän ja vähemmän tärkeitä juttuja, ja tuntuu että lista vaan kasvaa lyhenemisen sijaan päivä päivältä, enkä ehdi tehdä niistä mitään. Ja minä siis olen sen tyyppinen ihminen, että kaikki tekemättömät asiat stressaa ja on mulla mielenpäällä - vaikka se olis niinkin mitätön kuin kuvien teettäminen tai se, että kirppiskamppeet odottaa ikeakassissa jo ties monettako viikkoa.

... Miten paljon uni ja sen puute oikeasti vaikuttaa kaikkeen. Vuosi sitten tähän aikaan nukuin paljon paremmin kuin mitä nukun nyt, vaikka silloin mulla oli vastasyntynyt vauva ja nyt mulla on taapero. Vuosi sitten tähän aikaan olin paljon freesimmän näköinen, ja mulla oli paljon enemmän virtaakin - vaikka tosiaan olin vasta synnyttänyt silloin. :D Mutta meidän vauva nukkuikin ekat kuukautensa hyvin, ja aloitti vasta sitten yöheräilyt ja yöhäsläilyt ihan kunnolla. Meidän kohdalla eka puoli vuotta vauvan kanssa oli paljon helpompi kuin se vauvavuoden jälkimmäinen puolikas.

... Miten oon onnistunut häsläämään niin, että olin maksanut muskarin tuplana. Siis niin, että olin maksanut muskarilaskun jo loppuviikolla, ja sit viikonloppuna vielä saman laskun uudestaan - kun en yhtään muistanut että olin jo sen maksanut kerran. Mietinpä vaan, et kuinka paljon häslään muitakin vastaavia juttuja nyt univelkaisena, kun muisti reistaa.

... Miten paljon pyykkiä vuoden ikäinen tyyppi saakaan aikaan yhdenkin päivän aikana. On liattu useammat vaatteet, useampi pikkupyyhe, usea ruokalappu ja tosi monta harsoa - niin ja monta äidinkin paitaa. :D Pyykkikone laulaa, ja harvoin on enää sitä tilannetta että kylpyhuoneessa ei olis pyykkitelinettä tai kahta täynnä kuivumassa olevia pyykkejä.

... Miten paljon sotkua muutenkin tuollainen vuoden ikäinen touhutaapero saa aikaan. :D Meillähän asuu tosi innokas järjestelijä ja pyyhkijä, paha vaan että tää siis tarkoittaa myös että ruuan päätteeksi minimies pyyhkii tarmokkaasti loput ruuat lattialle ja hieroo ne pöytään - ja kaikki pöytätasot tyhjennetään mihin yltetään, laukut puretaan, lehtilaatikko tyhjennetään, lelut levitellään jokaista legoa myöten ympäri huonetta ja niin edelleen. :D Aikamoinen pyörremyrsky!

Kuvituksena kännykkäkuvia viimepäiviltä. :) 

Sellaisia iltamietteitä. :D Nyt kaikki sormet ristiin että poika on tosiaan syvässä unessa, ja ehdin hetkeksi neulomaan ennen nukkumaanmenoa. :) Mitäs te ootte miettineet tänä iltana?

Hyvää yötä!