Vaaleanpunaista unelmaa

Yhteistyössä By Laura Darth / Postauksen korut saatu

Nämä korut ovat jotain niin upeaa, että näiden ollessa käytössä katse hakeutuu vähän väliä ihastelemaan. Mulle tulee näistä ylväs ja kaunis olo, nämä on juuri sellaiset "prinsessa-korut" joista olen pikkutyttönä haaveillut. Samaan aikaan tosi näyttävät ja kuitenkin simppelit.

By Laura Darthilta saamani sormus ja kaulakoru ovat Mystic Garden- sarjaa, ja kivenä näissä on hempeän vaaleanpunainen ruusukvartsi.

Kaulakorussa on pitkä (85 cm) ketju, ja tuo pituus on juuri täydellinen. Arkikoruissa suosin juuri tuollaista pidempää mallia, ja olenkin päättänyt että otan tämän kaulakorun ihan arkikäyttöön - sillä se on liian upea ollakseen suurimman osan vuodesta korulippaassa lepäämässä. Minusta nämä korut ovatkin muotoilultaan sellaisia, että nämä sopivat sekä arkeen että juhlaan - näyttäviä mutta samaan aikaan yksinkertaisia.

Sormusta Mystic Garden sarjassa on saatavilla kolmella erikokoisella kivellä, ja tämä minun sormukseni on keskikokoinen. Ihastuin tähän keskikokoiseen kiveen, sillä se on samaan aikaan sekä kookas että siro. Tämä on muuten uskomattoman kevyt koostaan huolimatta, olin yllättynyt siitä miten sormus ei tunnu yhtään painavalta sormessa.

Kultaseppä Laura Darthilla on kyky suunnitella koruja, jotka ovat samaan aikaan tyylikkäitä ja nykyaikaisia, mutta samalla tosi ajattomia. Uskon, että nämä ovat niitä koruja jotka kulkevat matkassa läpi elämän, ja siirtyvät jossain vaiheessa seuraavalle sukupolvelle taas käyttöön. Kaikki korut Laura valmistaa käsityönä työhuoneellaan Helsingissä, ja suurin osa koruista valmistetaan tilauksesta jolloin tuotteiden toimitusaika on noin kolme viikkoa. Ekologiselta kannalta tämä on tosi hieno juttu, sillä jokainen valmistettu tuote päätyy käyttöön.

Laura Darth on muuten yksi kymmenestä finalistista Vuoden Kaunein Sormus 2019- kilpailussa
upealla Pretty in Pink- sormuksellaan. Äänestysaikaa on lokakuun loppuun, eli vielä ehtii antamaan äänensä. Äänestämään pääset täällä.

Neulekekkereillä

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta 

Tätä kirjaa odotin ilmestyväksi kovasti, sillä Veera Jussilan Mehukekkerit- blogia on tullut seurattua vuosia. Tiesin, että tämän kirjan täytyy olla hyvä - ja se kyllä lunasti odotukset! Neulekekkerit - Saumattomat lasten neuleet sisältää nimensä mukaisesti ohjeita lasten neuleisiin (paitoihin, housuihin, mekkoihin, sukkiin, lapasiin, pipoihin ja muihin asusteisiin) jotka neulotaan saumattomasti pyörö- tai sukkapuikoilla.

Lyhyesti kuvailtuna tämä kirja on kaunis, selkeä ja ajaton!

Kirjassa on paljon hyviä perusohjeita, joten tämän kirjan avulla aloittelijakin saa varmasti neulomiskipinän syttymään. Tekniikoita opastetaan selkeillä kuvasarjoilla, ja kirjassa on myös omat kappaleensa niin ekologisesta neulomisesta kuin neuleiden huoltamisesta ja paikkaamisestakin.

Kokenutkin neuloja löytää kirjasta uusia ideoita, ja perusohjeiden avulla kokeneemman neulojan on helppo myös tehdä omia sovelluksiaan.

Veera on myös kuvannut kirjan itse, ja tykkään todella paljon kirjan kuvien tunnelmasta. Neuleet on kuvattu kauniisti, ja pidän myös siitä että mukana on paljon tunnelmakuvia ihan muistakin aiheista. Ne luovat kaunista tunnelmaa ja tarinaa neuleiden ympärille.

Mun lemppariohjeita kirjassa on kauniit pipot, ihanat neuletakit ja hauskat eripari-lapaset.

Luonnollinen jatkumo tälle kirjalle olisi aikuisten neulekirja samaan tyyliin, uskon että sille olisi tilausta. Tässä kirjassa nimittäin oli tosi monia ohjeita, joita voisin neuloa ihan itsellenikin! Toivottavasti saadaan siis jatkoa Neulekekkereille. :)

Joko te ootte tutustuneet Neulekekkereihin?

10 vuotta!

Tänään tulee kuluneeksi tasan kymmenen vuotta siitä, kun perustin blogini. Aika uskomatonta! Sehän on kolmasosa elämästäni.

Olin seurannut aktiivisesti pari vuotta toisten blogeja ja pähkäillyt, olisko minulla itselläni annettavaa blogimaailmaan, ja että kiinnostaisiko ketään ylipäätään lukea jos perustaisin blogin. Lopulta totesin tämän olevan hyvä kanava pitää kirjaa omista tehdyistä käsitöistä vaikka kukaan muu ei tätä seuraisikaan, joten aika nopealla pohdinnalla päätin lopulta yhtenä iltana pistää blogin pystyyn. Avasin siis bloggerin, keksin blogille nopeasti nimen ja otin digikameralla kuvan kynttilästä ja lankakerästä banneriksi - ja siitä se lähti. :D

Aluksihan blogini kulki nimellä "Peukalo paikallaan", mikä oli nopea päähänpisto ja tuli sanaleikkinä siitä ajatuksesta ettei minulla ole peukalo keskellä kämmentä. Aika pian blogin nimi alkoi kuitenkin tuntua typerältä, ja halusin myös laajentaa blogin aiheita käsitöistä muihinkin elämän alueisiin, joten muutaman kuukauden bloggailun jälkeen päädyin jo vaihtamaan nimeä tähän nykyiseen. Aika monta kertaa vuosien varrella on uusikin nimenvaihdos käynyt mielessä, mutta tällä mennään edelleen. Silloin 2010 tuntui Sweet things hyvältä ja sopivan yleiseltä nimeltä, mutta jo useamman vuoden tämäkin nimi on häirinnyt - onhan tämä tosi tylsä eikä kovinkaan persoonallinen tai mieleenpainuva. Kynnys nimen vaihtamiseen on kuitenkin kasvanut suuremmaksi vuosien vieriessä - vaikka toisaalta nimenvaihdos voisi olla vähän kuin uusi puhdas alku. Kunhan tulisi joku kuningasidea nimen suhteen niin saattaisin nimenvaihdoksen toteuttaa vieläkin. :)

Blogi on ollut ja on edelleen mulle harrastus, ei työ. Vaikka viime vuosina tästä on silloin tällöin pientä sivutuloa tai satunnaisia etuuksia saanutkin, niin tämä on kulkenut täysin fiilispohjalta aina, sen mukaan mikä on tuntunut hyvältä ja minkä verran minulla on ollut aikaa ja jaksamista panostaa blogiin.

Blogi on elänyt monenlaisia vaiheita; välillä on ollut hiljaisempaa ja välillä ideoita ja aikaa blogille annettavaksi on ollut niin paljon, että oon postannut lähes päivittäin.

Tämä kulunut vuosi blogissa on ollut hiljainen - hijaisempi kuin vielä koskaan näiden kymmenen vuoden aikana; toisaalta oma elämä ruuhkavuosien keskellä kahden pienen lapsen äitinä on vienyt kaiken aikani ja blogille jäävä siivu elämästä on ollut hyvin pieni, mutta toisaalta osansa on myös sillä että kynnys bloggaamiseen on ollut aiempaa korkeammalla. Siinä missä blogini alkuvuosina postauksen aiheeksi riitti ostamani uusi käsityölehti ja kuvitukseksi näpsäisin kuvan mihin vuorokauden aikaan tahansa välittämättä hämäryydestä tai pikselimössöisestä kuvasta - ovat omat ja koko blogimaailman standardit nykyisin korkeammalla. Insta on puolestaan paljon nopeampi ja helpompi kanava, ja siellä olenkin ollut aktiivinen vaikka blogi onkin päässyt vähän keräämään pölyä viime aikoina. Tarkoitus ei ole kuitenkaan missään nimessä kuopata blogia, vaan puhallella pölyjä pikkuhiljaa pois ja tehdä myös pientä pintaremonttia täällä - jotta tästäkin tulisi taas entistä ehompi. :)

Kävi mielessä, että olisi hauska tehdä joku kymmenvuotiskatsaus blogiini ja näihin vuosiin, katsotaan saisinko sellaisen kasaan. Yhtään julkaistua postausta en ole muistaakseni blogistani poistanut, vaikka nyt jälkikäteen selaillessa moni juttu hymyilyttääkin ja myös hävettääkin. En silti halua deletoida täältä mitään, sillä tämä kaikki on mun historiaani. Kauas on tultu siitä mistä lähdettiin, mutta ainakin huomaan että kehitystä on tapahtunut niin kuvaajana, käsitöiden tekijänä kuin kirjoittajanakin. :D Lähes 1400 postausta, varmasti kymmeniätuhansia otettuja valokuvia, ja tuhansia tietokoneella istuttuja tunteja, satoja valmistuneita käsitöitä ja monia hienoja blogin kautta tulleita kokemuksia - sitä on ollut kymmenvuotinen taipaleeni bloggaajana tähän asti. Seuraavalle blogivuosikymmenelle siis avoimin mielin, saa nähdä mitä se tuo tullessaan! Lopettamassa en ole bloggaamista missään nimessä, mutta jonkinlainen uudistumishalu minulla kyllä on. Tarvitsisin vähän uusia tuulia, jotta vanha into ja luovuus blogin suhteen löytyisivät taas jostain. Ehkä tämä on jonkinlainen kymmenvuotiskriisi? :D

Kymmenen vuotta on kyllä hurjan pitkä aika elämästä. Henkilökohtaisessa elämässäni näiden kuluneiden kymmenen blogivuoden aikana olen mennyt kihloihin ja naimisiin elämäni rakkauden kanssa, saanut kaksi ihanaa poikaa, asunut neljässä eri osoitteessa, valmistunut ammattikorkeakoulusta, kerännyt työkokemusta neljästä eri työpaikassa, matkustanut, elänyt ja kokenut vaikka mitä. Ihanaa kun blogi on kulkenut mukana ja kulkee edelleen. Näillä blogitekstien riveillä (ja varsinkin niiden välissä) on kymmenen vuotta elämästäni. Pitäisi joskus laskea monetko villasukat olen kutonut näitä vuosina, vastaus olisi varmaan aika hurja - sillä villasukkien neulominen on mulle käsityömuodoista rakkain.


Mielenkiintoista olisi kuulla, miksi ja milloin olet alkanut seurata blogiani? Ja onko mukana ketään, joka olisi ollut matkassa jo silloin vuosikymmen sitten? :) Saa myös esittää toiveita blogin jatkoa ajatellen!