Joutsenpaidassa

Yhteistyössä NOSH / Kankaat saatu

Tähän upeaan Noshin Joutsen- kuosiin ihastuin heti sen tultua, ja harmikseni jäin nuolemaan näppejäni harmaan Joutsen- trikoon kanssa sen loputtua. Onneksi Joutsenia tuli nyt myyntiin uutuutena joustocollegena, ja sain omaksenikin pätkän tuota ihanaa kangasta. Siitä on tulossa mulle itsellenikin college/huppari kunhan saan testattua kaavaa ensin jollain muulla kankaalla - sitä odotellessa saksin palasen joutsenia myös Juliukselle collegepaidaksi. :)

Kaavana tässä collegepaidassa on PaaPiin kaavakirjan Myyry- paita koossa 86, johon lisäsin vain aavistuksen väljyyttä sekä hieman myös pituutta. Hihat onkin nyt vähän liiankin pitkät, mutta pitkien kanssa kyllä pärjää. :) Onhan tuo hartioistakin vielä Juliukselle reilu, mutta eipä haittaa sillä poikahan kasvaa koko ajan. Taskun lisäsin myös, ja tein sen mustasta Noshin joustocollegesta, ja pääntien kanttasin mustalla resorilla. Tästä tuli niin kiva! Taatusti tulee yksi lempparipaidoista. :)

Kuvien housut on muuten nämä aiemmin Noshin pippuricollegesta ompelemani. Niistä on tullut ihan lempparit, sillä tuo pippuricollege on superihana materiaali. Tekis mieli tehdä itsellekin vähän siistimmät collegepöksyt tuosta pippuricollegesta, mutta taas ollaan kaava-ongelman edessä... Lapselle on paljon helpompaa löytää istuvia kaavoja kuin itselle. :D Ehkä piirrän housukaavan joskus itse jos vaan löydän sille aikaa.

Minilomalla

Miehellä oli viime viikolla muutama lomapäivä, joten aloitettiin kesä tekemällä eka kesälomareissu. :) Kesältä se nimittäin tuntuikin, kun käytiin Tukholmassa ja Helsingissä - joissa ihan oikeasti oli jo lehti puussa ja kesäinen fiilis, täällä Oulussa kun ei vieläkään puissa viherrä yhtään.

Meidän reissuun mahtui...

♥ Junamatka menomatkalla perhehytissä (note to self: Ei välttämättä hyvä idea. Ei ollut oikeasti perhehytti (mikä kyllä siis tiedettiin tietysti etukäteen, että hytissä voi olla muitakin) vaan hytissä oli meidän lisäksi yksi pariskunta, joka ei ollut yhtään juttutuulella joten oli vähän vaivaannuttavat kuusi ja puoli tuntia matkustaa yhdessä. Varsinkin kun istumapaikat oli niin päin, että jouduttiin vähän väliä loikkimaan heidän jalkojensa yli että päästiin istuimiltamme.)
♥ Paluumatka yöjunassa, joka puolestaan oli erittäin hyvä idea. Varsinkin hytti omalla suihkulla ja vessalla oli todella huippu juttu pienen lapsen kanssa matkustettaessa. Kaksikerroksisen vaunun ylemmässä kerroksessa kyllä huojunta tuntui aika pahasti, mutta onneksi väsyneenä pieni matkustaja kainalossa sitä nukkui silti hyvin.
♥ Kaksi yötä Viking Linen laivalla. B2D Inside Comfort hytti parivuoteella oli todella jees, kun Julius sai nukkua meidän välissä, ja hytti oli muutenkin tosi viihtyisä. Pieni tietysti niinkuin nyt hytit on, mutta hytin sijainti laivalla oli ihan loistava ja hytti muutenkin siisti ja uudehko.
♥ Neljä ja puoli tuntia Tukholmassa kiertelyä. Vähän shoppailua, paljon kävelyä, keskustan tutkimista ja kahvittelua. Ihana kesäinen Tukholma, lämmintä oli +22 astetta ja tosi ihana ilma.
Pala nousi kyllä kurkkuun huhtikuisen terrori-iskun tapahtumapaikalla, vaikka ihmisvilinä oli entisellään.
♥ Pikaiset shoppailut laivan taxfreessä. Ostin itselleni yhden huipputarjouksessa olleen Lacosten tuoksun jota oon tuoksutellut kaupoissa jo usein aiemminkin, ja Julius sai pehmokoiran. Toki perinteiset laivakarkit ostettiin myös, Tobleronea ja muuta herkkua kotiinviemisiksi.
♥ Mahat täyttävät laivan buffetit ja aamupalat ei pettäneet tälläkään kertaa, kyllä niillä ähkyn sai aikaiseksi. Ja Juliuksellekin löytyi monenlaista maisteltavaa, eivätkä tarjoilijatkaan katsoneet pahasti pientä sormiruokailijaa vaikka sotkua syntyikin vähän ympäristöön. :D Laivan ravintolan kaksi miestarjoilijaa ansaitsevat kyllä erityismaininnan; he huomioivat tosi hienosti pikkuisen ruokailijan ja pitivät osaltaan myös huolen lapsen viihtyvyydestä. Poikaa jututettiin aina ohi mennessä, tuotiin värityskirjaa ja merikarttaa, ja kävipä Ville Viikinkikin pikkuista moikkaamassa ruokailun lomassa. :) Aina myös löytyi jostain lähipöydästä joku täti jonka Julius bongasi juttukaverikseen, ja jolle vilkutteli ja virnisteli pitkään, joten viihtyvyys oli taattu. :D
♥ Aikaiset nukkumaanmenot. Aika vähän ehdittiin sinänsä laivalla pyöriä, kun aika laivalla meni käytännössä nukkuen ja syöden. :D Julius nukkui hyvin hytin parisängyssä keskipaikalla, ja onneksi tyypin unenlahjat on sikäli hyvät ettei nukahtanutta pientä häirinnyt tv:stä pyörinyt jääkiekkokaan. :D Koska hyttiin rauhoituttiin jo hyvissä ajoin illalla, tuli onneksi itsekin mentyä suhteellisen aikaisin nukkumaan - mikä teki kyllä tosi hyvää. :)
♥ Juliuksen riemua oli mahtava seurata. Tyyppi oli ihan innoissaan nähdessään paljon ihmisiä ja kaikkea jännittävää. Ei paljon päikkäreitä malttanut nukkua. :D Mutta tosi hienosti jaksoi silti pieni mies reissata hyväntuulisena koko reissun.
♥ Ystävien tapaamista Helsingissä. Vietettiin yksi päivä Helsingissä, ja ehdittiin treffaamaan kolme ystävää. Oli niin kivaa!
♥ Juliuksen eka matka ratikassa, eka kerta laivalla, eka kerta yöjunassa, ja eka reissu kahteen pääkaupunkiin. Juliukselta jos kysytään niin kivointa reissussa oli varmaan autot, ratikat ja muut kulkupelit!
♥ Vaikka meidän reissu pitikin sisällään lähinnä matkustamista paikasta toiseen eri kulkupelein, oli se ihanan rentouttavaa. Ja musta oli ihanaa ettei kolmeen päivään tarvinnut tehdä mitään kotitöitä, joita tuntuu riittävän normaalisti loputtomiin. :D Sai kerrankin vain olla, nauttia perheen seurasta ja istua valmiiseen pöytään, ilman että tarvitsi ripustaa pyykkejä tai tiskata.
♥ Me oltiin Tukholmassa tosiaan viime viikon maanantaina, ja mietittiin, että onkohan siellä kovakin hulina kun sunnuntaina Ruotsi voitti jääkiekon MM-kultaa. Mutta mitäpä vielä, eipä tuo tapahtuma Tukholmassa näkynyt ollenkaan. Suomalaisethan ois vastaavassa tilanteessa uineet suihkulähteissä ja juhlineet kaupungilla ilman paitaa, mutta ei taida olla ihan samanlaista jääkiekkokansaa nuo naapurit. ;)
♥ Mukulakivikadun nukuttava vaikutus tuli testattua ja hyväksi havaittua. Kaksi aiempaa reissupäivää Julius oli taaplannut läpi puolen tunnin päiväunilla, mutta Helsingin mukulakivikadut nukuttivat pienen reissaajan vihdoin pitkille puolentoista tunnin unille viimeisenä reissupäivänä.

Oli kyllä kiva reissu. Tällaisen vuoden ikäisen kanssa reissaaminen on suht helppoa, kunhan ottaa tietyt asiat huomioon ja menee lapsen ehdoilla. :) Kyllä vaan pienet irtiotot arjesta tekee hyvää, ja oli mukava viettää pari kesäistä päivää vähän etukäteen, kun täällä Oulussa niitä kesäkelejä saa vielä odotella.

Ompelukerho

Verson puodilla on hauska Ompelukerho, jossa ideana on lyhyesti kerrottuna että tilataan yllätyspussi kangasta ja ommellaan se vaatteeksi yhtä aikaa muiden kanssa. :) Kangas on metrihinnaltaan aina normaalihintaan verrattuna edullisempaa, ja kuosi/väritys on uutuus jota ei ole ollut aiemmin saatavilla.

Oon pari kertaa aiemmin jo ollut aikeissa osallistua, mutta nämä yllätyspussit on niin suosittuja että on aina mennyt sivu suun. Tällä kertaa ehdin mukaan, ja yllätyskangas olikin aivan ihana! Toukokuun ompelukerhon kankaana oli Terhi Söderlundin kuosi "Bali", ja tää osui meille kyllä nappiin. Ihana, ihana kangas - joka tulee kyllä käytettyä jokaista tilkkua myöten! Kangasta oli siis 80 cm palanen kaikille, ja onkin hauska seurata mitä muut samasta palasta saavat aikaan. Minä tein siitä pojalleni housut sekä kaksi t-paitaa koossa 86, ja kangasta on vielä reilusti jäljelläkin. Suunnitelmia on pää täynnä lopunkin kankaan varalle, katsotaan mihin päädyn kunhan ehdin alkaa toteuttamaan. :)

Paidat on tehty PaaPiin kaavakirjan t-paitakaavalla. Kokonaan kuviollinen on ihan simppeli peruspaita ilman mitään sen kummempaa, mutta toiseen t-paitaan katkaisin etukappaleen ja tein sen osittain kuviollisesta ja osittain mustasta. Takakappale ja hihat tuossa paidassa on myös kokonaan mustat, mutta hihoissa on lisäksi tampit kuviokankaasta. Molemmat paidat on kokoa 86, joten ne on vielä Juliukselle reiluja - ihan käyttökelpoja silti jo nytkin ja varmasti kesämmällä ihan sopivia. :)

Housujen kaava on Ottobre Designin Straight Stripes- housut koossa 86 (4/2014), ja ne on vielä tosi reilut Juliukselle. Ei vain viitsi itse ommellessa tehdä liian "sopivaa kokoa" ettei käyttöaika jää liian lyhyeksi, joten vähän kaikki on valmistuessaan aina reiluja... :D No, parempi kai niin, vaikka onkin tylsää että kuvatessa kaikki vaatteet vielä roikkuu päällä.

Tuosta kaksivärisestä paidasta tuli kyllä hauska, teen varmasti samalla idealla jatkossakin paitoja. Saa käytettyä ihania kuviokankaita joita on jäljellä enää pieniä paloja. :)

Lännen Mediassa

Kuukausi sitten oli tutut naamat lehdissä ympäri Suomen, kun Lännen Median maakuntalehdissä (mm. Kaleva, Keskipohjanmaa, Lapin Kansa, Aamulehti ym.) oli juttu minusta ja lastenvaatteiden ompelusta. Kuinka moni bongasi? :)

Sain pari päivää ennen jutun tekemistä viestiä toimittajalta että saisiko minusta tehdä juttua lastenvaatteiden ompelemiseen liittyen, ja hetken mietinnän jälkeen suostuin. Suostuessani en kyllä tajunnut miten laaja juttu ja miten moneen lehteen se on tulossa, mutta ehkä hyvä niin. :D Juttu tehtiin meillä kotona aika pikaisella aikataululla, ja jännitinkin varsinkin kuvia; niitä otettiin samalla kun juttelin toimittajan kanssa ja yritin viihdyttää vähän jo väsynyttä päikkäreiden tarpeessa olevaa pikkumiestä. Ihan hyvä juttu kuitenkin loppupeleissä lehdestä löytyi, kiitos toimittajalle ja kuvaajalle. :)

Juttua ei tarvitse yrittää tihrustaa noista ottamistani kuvista, sillä se on luettavissa Kalevan sivuilla täällä.

Kuva: Kaleva / Jukka Leinonen

Kuva: Kaleva / Jukka Leinonen

Se on hassua miten tällaisissa jutuissa pintaan puskee aina epävarmuus itsestä ja omasta tekemisestä. Sen sijaan että pää pystyssä toteaisi vaan että ilman muuta annan haastattelun, on eka ajatus että miksi minä, kun minähän teen vaan tällaisia perusvaatteita, että kyllähän tässä maassa ja kaupungissa on parempiakin ompelijoita ja niitä jotka vaatettaa alusta loppuun omat ja naapurinkin lapset. Kai se on ihan perisuomalaista että omia tekemisiä ei itse osata arvostaa, tai että itseä ja omia tekemisiä vertaa ja peilaa aina muihin. Taatusti aina löytyy joku joka on parempi, mutta eihän vertailu yleensäkään ole kovin hedelmällistä. Niin että ollaan vaan ylpeitä itsestämme ja tekemisistämme, eikä verrata niitä muihin. :)

Ihanaa lauantaita!

Ommellisen mekkoja

Kun huhtikuun Suuri Käsityö-lehti tipahti postiluukusta, olin tosi iloisesti yllättynyt lehden kokemasta uudistuksesta. Musta oli jo pitkän aikaa tuntunut että tää lehti on hetkeksi nyt nähty, ja olin jo katkaissut lehtitilauksenikin päättymään tilausjakson loppuun alkusyksyyn. No, uudessa lehdessä oli monta niin upeaa mallia jotka on pakko tehdä itsellekin, että täytyy varmaan sittenkin jatkaa lehtitilausta... :D

Ekana lehdestä silmiin pistivät bombertakki sekä lehden designer- kaava joka oli ommellisen trikoomekko. Tuon trikoomekon kaavan piirsinkin heti seuraavana päivänä, ja hurautin itselleni mekon. Ja sitten vielä toisen. :D Vähän joudun aina säätämään muokkausten kanssa, kun mun kropan yläosa ja alaosa on eri kokoja keskenään, mutta pikkumuokkauksilla tää kaava istuu kyllä kivasti. Lyhensin myös helmaa reilun kymmenen senttiä, jolloin mekon saa tehtyä metristä kangasta - ja helman pituuskin on omaan makuuni parempi. Molemmat mekot on väljiä vyötäröltä, sillä en tunne oloani mukavaksi tiukoissa vaatteissa. Vaatteen istuvuus toki vähän kärsii väljyyden vuoksi, mutta sellaisia tykkään käyttää. Mustaan mekkoon lisäsin vielä helmaan kuminauhakujan, jotta helma jää kivasti pussille - toimii näinkin. :)

Nää kuvatkin on otettu jo pari viikkoa sitten, mutta en ollut niihin tyytyväinen ja ne jäi koneelle pyörimään. Mekot sen sijaan on olleet päällä ja käytössä jo moneen kertaan, niistä tuli siis mieluisia.
Nyt sitten päätin vaan laittaa nämä kuvat tänne, ei nää oo mitään muotikuvia mutta kyllä näistä näkee millaiset mekot ompelin. Oon joissain asioissa vähän perfektionisti ja mua ärsyttää kuvissa kaikki kodin sotkut taustalla ja se, etten itsekään oo näissä kuvissa kovinkaan edukseni eikä kuvat oo laadullisestikaan parasta mahdollista tarkkuutta. Mä en ole huippumalli, mun mies ei oo huippukuvaaja eikä meillä oo kotona mitään hienoa kuvaustaustaa - joten näillä mennään. :D

Molemmat mekot on trikoota. Vihreän mekon kangas on Ommellisen anemone, jonka tilasin Kankaiden yöstä talvella, ja mustaharmaa mekko on Ikasyrin Suttupitsii - kangasta, jota oon hillonnut jo kaksi tai kolme vuotta kaapissani. Tuo kangas on musta niin ihanaa, etten oo raaskinut tehdä siitä mitään koska oon pelännyt että pilaan sen. :D Tänä vuonna tein päätöksen, että kaikki ihanimmat kankaat täytyy ommella nyt kaapeista pois - sillä miksi hillota niitä kaapissa josta kukaan ei niitä näe. Vaatteeksi vaan silläkin riskillä että onnistun möhlimään jotain ja kangas meneekin hukkaan esimerkiksi huonosti istuvaan vaatteeseen.

Mustakuvioisen mekon kanttasin mustalla resorilla, ja mintunväriseen tein kanttauksen tuolla samalla trikoolla josta mekko on. Vähän vierastin tuota mustaa kanttausta alkuun, mutta käytössä se on alkanutkin tuntumaan ihan kivalta, silmä on varmaan tottunut.

Tää on kyllä kiva mekkomalli, simppeli ja helppo perusmekko. Menee viileämmillä säillä sukkahousujen ja neuleen kanssa ja kesähelteillä sitten ihan yksistäänkin.

Mun oma suosikkini näistä kahdesta on ehdottomasti tuo mustakuvioinen, se vaan värinsäkin puolesta tuntuu enemmän omalta. Kummasta te tykkäätte enemmän? :)

Kuumailmapalloja peitossa

Jotkut käsityöt ei ikinä päädy tänne blogiin asti, sillä joskus lopputulos ei miellytä, kuvat ei onnistu tai kuvaaminen vain unohtuu. Joskus jotkut käsityöt puolestaan päätyy tänne vähän viiveellä - tässä ois nyt sellainen peitto. Tämä on ollut käytössä jo pitkään, ja sitä ennen puolivalmiina vielä pidempään. Nyt muistin kuvata sen tännekin. :)

Rakastan tätä PaaPiin kuumailmapallokangasta, tässä on ihana kuvio ja raikkaat värit. Halusin tästä kevyen peiton meidän minimiehelle, ja ryhdyin ompelupuuhiin joskus viime syksynä. No, reunakantista tuli niin ruma että harmistuksissani myttäsin peiton pussiin vaatehuoneeseen odottamaan että puran ja kanttaan sen myöhemmin uudestaan. Talvella löysin mytyn, silitin sen ja totesin, että kanttaus on epätasainen mutta kuka sitä nyt katsoo - käyttöön vain. Ei huvittanut purkaa, ja itselle kun tekee niin eipä tuon aina väliksi jos ei itseä haittaa. Ja voin sanoa, että eipä mua kyllä käytössä oo kanttaus häirinnyt yhtään, eikä Juliustakaan. :D

Tykättiin jo Juliuksen vauva-aikana tosi paljon trikoopeitoista, sillä ne on käteviä tosi moneen menoon. Vaunuissa, turvakaukalossa, kehdossa, pikkuvauvan nukkuessa sylissä, lämpimämmillä keleillä unilla - trikoopeitot oli käytössä päivittäin. Ne vauva-aikaiset peitot on käytössä vieläkin, mutta ne on kooltaan vähän tätä pienempiä, joten tääkin on tullut tarpeeseen. Trikoo on ihana materiaali peittonakin, kannattaa kokeilla jos ette oo aiemmin kokeilleet. :)

Peitolla on kokoa 75x88 cm, ja toisella puolella on PaaPiin harmaapohjaista Herttanen- trikoota ja toisella puolella Kuumailmapallot - trikoota. Kanttaus on valkoista resoria.

Oon miettinyt, että Juliukselle ois kiva tehdä yhdet pussilakanatkin trikoosta, olis taatusti pehmoiset ja mukavat. Mulla itselläni onkin yksi tyynyliina trikoosta, ja se on ihan lemppari pehmeytensä vuoksi. :)

Hugossa täydellisten makujen äärellä

Yhteistyössä Elämyslahjat.fi

Kirjoittelin aiemmin että oltiin miehen kanssa syömässä kahdestaan Hugossa, ja lupasin kirjoitella vielä itse ravintolakokemuksesta lisää. Ravintolalahjakortin ja sitä myötä tämän elämyksen meille lahjoitti Elämyslahjat.fi, ja oli kyllä kivaa päästä pitkästä aikaa miehen kanssa syömään hienosti pitkän kaavan kautta, ilman että välissä täytyy viihdyttää pikkutaaperoa tai siivota smoothieta rinnuksilta ja ravintolapöydästä. :D Älkää käsittäkö väärin, on mukava käydä syömässä myös koko perheen kesken, ja haluan opastaakin Juliusta jo pienestä saakka siihen miten esimerkiksi ravintolassa käyttäydytään. Muutenkin oon sitä mieltä että pientenkin lasten kanssa voi mennä melkein mihin vain, että ei tosiaan tarvitse jämähtää pelkästään kotiin tai varsinaisiin lastenpaikkoihin. Mutta, toki vauvan/taaperon kanssa on helpompaa valita ruokapaikaksi ns. perheravintola, kuin hienompi paikka. Ihan jo siitäkin syystä että lapsi ei välttämättä viihdy pöydässä neljän ruokalajin kestoa eikä itsekään välttämättä pysty keskittymään makuelämykseen ihan samalla tavalla, jos toisella kädellä täytyy kauhoa ruokaa pikkuisen suuhun. ;) Joskus, siis vaikka kerran vuodessa, on siis kiva päästä kyllä syömään ihan rauhassa kahdestaankin.

Olin kuullut aiemmin paljon kehuja Oulun ravintola Hugosta, joka on yksi Oulun hienoimmista ravintoloista, mutta ei oltu vielä ikinä käyty siellä. Tämän käynnin jälkeen voin vannoa että tuonne mennään uudestaankin - kaikki maut olivat niin täydellisiä ja ruoka parasta mitä ollaan ikinä syöty. Mulla tulee tätä kirjoittaessakin vesi kielelle, kun muistelen noita annoksia. :D

Me söimme Weekend Menun, joka sisälsi neljä ruokalajia. Etukäteen mua epäilytti että jaksanko syödä noin monta annosta, mutta onneksi annosten koot oli sopeutettu juuri sopivan kokoisiksi - maha oli täynnä mutta sellainen rasvaisen mätön jälkeinen ähkyolo jäi onneksi puuttumaan. Jokainen annos oli todella tarkkaan harkittu niin makujen kuin ulkonäönkin puolesta - tällainen ruoka on oikeasti taidetta. Alkuun saamamme mustajuurikeitto esimerkiksi oli meidän molempien mielestä parasta syömäämme keittoa ikinä, ja voin vannoa että ilman tätä menua emme varmaan olisi kumpikaan sitä ikinä tulleet tilanneeksi listalta. Onneksi siis tällaisten menujen myötä makumaailmat väkisinkin avartuu ja tulee maistaneeksi paljon sellaista mitä muuten ei tulisi maistaneeksi - muuten jäisi paitsi paljosta herkullisesta.

Kaikki annokset ansaitsisivat ylisanoja, ja osansa varmasti kertoo se, ettei lautasillemme jäänyt kyllä yhden yhtä murua tai pisaraakaan kastiketta. Ihan täydellistä!

Jälkkärin jälkeen saatiin vielä yllärinä viidentenä ruokalajina keittiön tervehdys; todella herkulliset makeat cakepopsit sekä marmeladit.

Tämä ravintolaillallinen on kyllä sellainen jota muistellaan miehen kanssa vähän väliä, että vitsit miten hyvää se olikin. Jos haluatte nauttia ruuasta ja täydellisiksi hiotuista mauista ja annoksista niin menkää Hugoon, multa se saa arvosanaksi 10+ ja vielä monta papukaijamerkkiä päälle. Palvelu oli ystävällistä ja sulavaa, miljöö kaunis ja ruoka täydellistä, seurakin oli mulla mitä parhainta, joten tuo kokemus oli kyllä täys kymppi. Ja parastahan oli se, että poikakin oli nauttinut harvinaisesta äitivapaastaan täysillä; lelut oli levitelty iloiseksi sekamelskaksi ympäri tädin asuntoa ja meitä odotti taapero hymy korvissa saatuaan leikkiä tädin kanssa ihan rauhassa pari tuntia - tämä parituntinen teki siis meille kaikille hyvää. :)

Ensi vuonna siis taatusti uudelleen! :D


Ps. Jos Hugon makumaailma tai joku muu elämyslahja kiinnostaisi, niin mun instagramissa on nyt arvottavana 50 €:n lahjakortti Elämyslahjoille, kannattaa siis kurkata @annikalevanen. :) Osallistumisaikaa on tämän viikon perjantaihin asti. Lahjakortin voi valintansa mukaan käyttää itse, tai sillä voi lahjoa jotain rakastaan. :)

Huippuhousut

Ja pöksytehdas jatkuu... :D Oikeastikin pojalla on ollut tarve uusille housuille, joten niitä oon nyt sitten ommellut. Tällä kertaa testasin PaaPiin kaavakirjan leggingsikaavaa koossa 86, kankaana Noshin ihana Huippu- joustocollege.

Kivat housut tuli, mutta seuraaviin teen muokkauksia jotta saan näistä meidän pojalle sopivammat. Uskoakseni tämä kaava toimiikin paremmin varmasti vähän isommilla lapsilla joiden mittasuhteet on vähän erit kuin yksivuotiaalla taaperolla. :) Meidän poika käyttää tällä hetkellä pääasiassa kokoa 80, mutta myös 74 kokoa on vielä käytössä, ja jotain yksittäisiä vaatteita myös jo koossa 86. Tässä leggarikaavassa oli tosiaan meidän pojalle vielä aivan liian pitkät lahkeet, kuviin (ja käytössä) lahkeita on käännetty pari senttiä lyhyemmiksi. Seuraaviin lyhennän siis kyllä lahkeita suoraa ommellessa, mutta muuten tämä koko on pojalle tällä hetkellä aika hyvä. :)

En kohdistanut tällä kertaa yhtään kuvioita, mutta musta se ei tässä haittaa. Halusin säästää kangasta mahdollisimman paljon joten siksi näin... :D

Tää kangas on kyllä ihanaa, tykkään sekä väreistä että kuosista, ja materiaali on superpehmeää. Mulla on tätä vielä jäljellä, en vaan osaa päättää että mitähän siitä ompelisi... Ehkä toiset housut? :D