Käsityövuosi 2017

Muistin vihdoin että täällähän on luonnoksissa vielä postaamatta ja keskeneräisenä kooste vuoden 2017 käsitöistäni, hupsista... :D Toukokuulla jo mennään, mutta palataan nyt silti hetkeksi siihen mitä käsistäni syntyi vuonna 2017!

Villasukkia neuloin viime vuonna laskelmieni mukaan 20 paria, joista 9 paria oli aikuisten sukkia ja 11 paria lasten sukkia. Työläimmät ja myös omasta mielestäni hienoimmat olivat miehelleni neulomani Star Wars- sukat. Neuloin sukkia omien ja läheisten tarpeiden lisäksi myös pariin hyväntekeväisyyskeräykseen; vuonna 2017 satavuotta täyttävien keräykseen sekä juhlavuonna syntyneille vauvoille jaettavaksi.

Villasukkien lisäksi neuloin myös kaverin vauvalle merinovillaisen setin, sekä omalle pojalle pipon ja lapaset.

Vuonna 2017 myös ompeluharrastukseni sai pitkästä aikaa kunnolla tuulta purjeisiin, kun innostuin ompelemaan vaatteita niin itselleni kuin pojallenikin. Kauniit kankaat; pääasiassa kotimaisten suunnittelijoiden kuosit, hurmasivat ja ompelukoneeni alta valmistui paljon perusvaatetta tarpeeseen.

Osallistuin myös useampaan Verson Puodin ompelukerhoon, silloin alkuvuonna kun en ollut vielä siellä töissä. :D Varsinkin kesällä 2017 ompelin paljon; ompelu oli kotiäitinä mun arjen henkireikäni ja se asia missä sain toteuttaa luovuuttani ja nähdä kätteni jäljen konkreettisesti. Ompelukone lauloi ja saumuri hurrasi iltaisin pojan mentyä nukkumaan. Viime kuukausina tuo harrastus on jäänyt kiireisen arjen alle ja oon kaivannut sitä paljon; aionkin nyt alkaa ottamaan taas ompelulle aikaa sillä se on asia joka tuottaa minulle paljon iloa.

Kesällä 2017 tein itelleni suuren osan käyttövaatteistani, sillä sain muokattua monta kaavaa niin itselleni sopiviksi, että oli helpompaa ommella uusi istuva vaate kuin etsiä sellaista kaupasta.

Uskalsin myös ryhtyä johonkin, mihin en ollut aiemmin uskaltautunut - ompelemaan collegepaidan myös miehelleni. :D

Muita käsityöjuttuja tein vuonna 2017 vähemmän; ompelu ja neulominen olivat ne mun vuoden 2017 juttuni. Mutta jotain sentään; askartelin muutaman korun, virkkasin mukinalusia, tuunasin peltipurkkeja DC-fixillä ja käsittelin vanhan puuarkun puuvahalla uuteen uskoon. Blogissa julkaisin ohjeen virkatulle Muru- vauvanpeitolle, ja vauvan Kaiku -kirjoneulesukkien ohje julkaistiin Kotiblogit- lehdessä. Järjestin myös toistamiseen blogissani Adventtisukkien yhteisneulonnan, johon osallistuikin ilahduttava määrä neulojia.

Viime vuonna minusta ja käsityöharrastuksestani oli myös muutamassa lehdessä juttua; Kotiblogit- lehdestä löytyi itse koostamani useamman aukeaman juttu, ja Lännen Median lehdissä oli haastattelu minusta ja ompeluharrastuksestani.

Aika ahkera käsityövuosi oli 2017 minun kohdallani. Tänä vuonna ei kyllä millään päästä samaan... :D 

Kun on kaksivuotias...

 
...On vedellä läträäminen parasta puuhaa. Meidän kaksivuotias viihtyisi loputtomiin kaadellen vettä kippoihin ja ämpäreihin, läträten ja lotraten, kaataen vettä kastelukannuun ja hypellen vesilätäköissä. Vettä myös juodaan niin lätäköistä kuin ränneistäkin aina kun vanhemman silmä välttää. Vesileikit on parhaita, ja hiekkaleikit myös! Hiekkaa onkin sitten kaikkialla, ja imuria olis parasta säilyttää pysyvästi eteisessä, kun aina pihalta sisälle tullessa hiekkaa ropisee niin kengistä kuin housuistakin. Mutta onpahan muuten eri mukavaa kun lapsen kanssa pääsee niin helposti ulkoilemaan; ei tarvitse pukea välikerroksia ja haalareita sekä etsiä kurarukkasia - vaan riittää kun nappaa lippiksen ja kengät eteisestä ja painelee pihalle.

Julius on myös tosi innokas auttamaan, ja luulenpa että tänä kesänä ei äidin kukat ainakaan kuivuuteen kuole. ;) Voi olla, että niiden yli jyrätään polkutraktorilla tai että ne poimitaan ennen aikojaan - mutta eipä se haittaa. Piha on leikkimistä ja olemista varten. :)

Tänä kesänä mun pihahaaveetkin keskittyy tuon pikkumiehen ympärille; ollaan suunniteltu laittavamme pihalle pieni hiekkalaatikko (ettei pikkumiehen tarvitse enää kaivaa pikkulapiolla hiekkaa rännien alta kuormurin kyytiin), ja oon miettinyt pihan kasvejakin sen kannalta mitä olis kiva Juliuksen kanssa pihalta kerätä syötäväksi ja maisteltavaksi.

Tänä kesänä tuntuu, että kesä tuli niin äkkiä. Vastahan pari viikkoa sitten meidän pihalta suli viimeiset lumet, ja nyt jo reilun viikon ajan on saatu nauttia kunnon kesäkeleistä ja korkeistakin lämpöasteista. Tuli ehkä myös pieni paniikki siitä etten ehtinyt mukaan; pihatyöt on vielä pitkälti tekemättä, kasvit istuttamatta ja kesävaatteetkin vielä kaupassa tai kankaina kaapissa. Mulle ei tämän mahankasvatusprojektin myötä yllättäen kaikki viime kesäiset kesävaatteet mahdukaan ylle, ja Juliuskin oli vuodessa kasvanut yli niin t-paidoista kuin kesäkengistäkin. En tiedä miten on oikeasti mahdollista että niin kesä kuin talvikin pääsevät aina yllättämään, vaikka yleensä ne ihan loogisessa järjestyksessä tulevatkin. ;) Onko muita mattimyöhäisiä jotka havahtuivat ekana lämpimänä kesäpäivänä siihen, ettei lapselle mahdukaan kesäkengät ja ettei omassakaan kaapissa ole yksiäkään sopivia shortseja? :D

Ja siitäkin huolimatta, että heräsin tähän kesän tuloon vähän myöhään - niin onpahan vaan ihanaa että kesä tuli tänä vuonna näin aikaisin. Ihanaa kun on niin lämmintä ettei tarvitse takkia, ja kun aurinkoa riittää myöhälle iltaan. Mulla on energiaakin ihan eri tavalla kesäaikaan, ja tuntuu kuin päiviin tulisi lisää tunteja valoisuuden lisääntymisen myötä. Tästä tulee kyllä taatusti ihana kesä! :)