Söpöjä puteleita

Mulla oli menossa vanhaksi aika iso kasa Dermosilin bonuspisteitä, joten pitihän mun laittaa sinne taas tilausta menemään. Bonuspisteitä oli tosiaan jäänyt jemmaan sen verran paljon, että sain valita niillä pari ilmaista tuotetta, joten silkkaa säästöä siis syntyi kun tilasi. ;D

Tilasin siis täydennystä perustuotteisiin sekä jotain uuttakin; tilaukseni sisälsi muun muassa puhdistusvaahtoa kasvoille, suihkugeeliä, matkakokoisia käsirasvoja sekä hiusnaamion. Meikkipussiinkin tilasin jotain, mutta ne on näköjään sujahtaneet käyttöön jo ennen kuvaamista.

Varsinkin nuo pilkulliset pienet putelit on myös ihan älyttömän söpöjä. On paljon kivempi kaivaa laukusta tai säilyttää työpöydällä kaunista käsirasvaa, kuin tylsän näköistä. Pienilläkin asioilla on iso merkitys. :)

Ylipäätäänkin Dermosilillä on mun mielestäni tosi kauniit purkit ja pakkaukset, ja se tuo kyllä tuotteisiin ylellisyyden tuntua.

Ei tullut verhoja mutta tuli viltti

Mulla on ollut ihana puuvillainen siksak- kuosinen kangas tyhjänpanttina yli puolitoista vuotta, koska siitä piti tulla olohuoneen verhot, mutta sitten muutettiinkin eikä valmiiksi leikattu verhonmitta enää mitenkään riittänytkään. Kangas on maannut kaapissa, ja aina silmiin osuessaan vähän ärsyttänyt, koska edelleen tykkäisin tuosta kuosista verhoina ihan tosi paljon.

Täytyi siis keksiä kankaalle uutta käyttöä. Osa päätyi siis nyt viltiksi. Ostin mustan valmiin fleeceviltin alesta muutamalla eurolla, ja tein siitä yhdessä puuvillakankaan kanssa sisustukseen sopivan viltin.

Viltti on ommeltu niin, että ompelin kankaat ensin yhteen nurjalta saumurilla, käänsin oikein päin, ompelin kääntöaukon umpeen ja tein päällitikkaukset. Tikkasin viltin koko matkaltaan ympäri n. sentin päästä reunasta, ja lisäksi tikkasin jokaisen raidan reunat. Oikealle puolelle tikkaukset eivät näy juurikaan, mutta nurjalle syntyi myös hauska siksak-kuvio. Ja vitsit että oli ihana ommella, päästellä vaan suoraa tikkiä täydellä vauhdilla sydämensä kyllyydestä pari tuntia. :D Ompeluterapiaa.

Tulipahan käyttöä jo ainakin osalle tuosta kankaasta, ja siksak pääsi osaksi sisustusta. ;) Kangasta on vielä niin reilusti jäljellä, että ehkä ompelen siitä myös parit tyynyt olohuoneeseen.

Vauvalahja

Esittelin viikko sitten tekemiäni ruokalappuja, joista yksi on nyt lähetetty postin mukana uudelle käyttäjälleen. Ruokalapun lisäksi sujautettiin pakettiin kutomani pienet sukat, jotka toivon mukaan mahtuvat vielä pienelle jalkaan...

Kortinkin tein itse, simppeleistä lapselle sopivista kuviopapereista (muistaakseni tuo lehtiö on Papermanian), sekä tarroista.


Korttien askartelu on jäänyt mulla kyllä viime aikoina todella vähiin, tulee tehtyä lähinnä ne "pakolliset" kortit kun jollekin tarvitaan kortti, mutta pöytälaatikkoon ei ole tullut pitkään aikaan askarreltua. Kohta pitäisi kyllä ryhtyä tuumasta toimeen, jos aion tänä vuonna saada lähetettyä itsetehdyt joulukortit...

Vapaus

Minä olen vapaa. Olen vapaa maalaamaan elämästäni millaisen tahansa.

Minä voin elää elämääni haluamallani tavalla, voin täyttää elämäni mielekkäillä asioilla, hankkia sellaisen kodin ja ammatin jotka haluan, valita itse puolisoni, ja voin pukeutua kuten haluan. Olen vapaa uskomaan mihin haluan, ja vapaa tekemään itse omat ratkaisuni. Olen vapaa luomaan ja ideoimaan, vapaa tekemään ja kokeilemaan. Olen vapaa valitsemaan itse.

Minun ajatukseni ovat vapaat kulkemaan omia reittejään, ja minulla on vapaus myös kertoa ajatukseni ääneen, tai kirjoittaa ne ylös. Minulla on vapaus päättää omasta kehostani. 

Valitettavasti kaikilla ei ole samoja oikeuksia, kaikki eivät ole vapaita. Ihmiskauppa on nykypäivän orjuutta, ja sitä tapahtuu Suomessakin - joka päivä. Vaikka orjuus virallisesti lopetettiin yli 200 vuotta sitten, tänä päivänä orjia on enemmän kuin koskaan aiemmin.

Kuvat projektin hyväksi tuunaamastani valaisimesta ihan alkuvaiheilta. Kehikko + valitsemani materiaali. Arvaatteko muuten mitä tuo materiaalini on?

 Lights On 2014  

#lightson2014 #eiorjuudelle #lightsonprojekti #valo

Tiramisutorttu

Viikonlopun vieraille pyöräytin tarjottavaksi suklaista tiramisukakkua. Ohje on Valion Tiramisu-rahkapurkin kyljestä vähän muokattuna, ja oon julkaissut sen aiemmin täällä.

Tämä on huippu kakku, kun tämän saa helposti tehtyä täysin laktoosittomana. :) Valion suklaakerma ja tiramisurahka kun molemmat ovat täysin laktoosittomia. Banaanin ja suklaan liittoa oon hehkuttanut ennenkin, ja tässäkin kakussa se on ihan täydellinen.

Kun pohjan on tehnyt valmiiksi (tai käyttää kaupan valmispohjaa), on kakun teko ihan supernopeaa.

Suolaiseksi tarjottavaksi tehtiin toista helppoa ja nopeaa suosikkia, pasteijoita. Voitaikinapasteijoiden sisälle laitettiin silputtua nakkia, meetvurstia ja aurajuustoa. Ei tietenkään mitenkään hirvittävän kevyitä, mutta maistuvia kylläkin. :D

Raitatunika

Mulla on ollut tämä raidallinen trikoo jemmassa jo kesästä asti, mutta en oo oikein osannut päättää että tulisiko siitä pitkähihainen paita, hihallinen tunika vai hihaton tunika, vai ehkä sittenkin ohut neulostakki. Viime keskiviikkona ompeluillassa vaan sitten päätin että tunika siitä tulee, leikkasin kankaat ja hurautin tunikan kasaan. Kaava on sama kuin tässä ompelemassani tunikassa; pienensin vaan hitusen kaula-aukkoa, enkä laittanut framilonia rintojen alle kuten siinä tein.

Tämän trikoon oon ostanut Eurokankaasta, ja se on siis tosi ohutta ja tosi laskeutuvaa. Siis tosi mukavaa käytössä, mutta aika haastavaa ommella. Jälki ei siis ole ihan priimaa, mutta kyllä tästä täysin käyttökelpoinen tuli. Pari päivää oon jo kulkenut tässä tunikassa, joten aika onnistunut se kuitenkin loppupeleissä oli, käyttövaate arkeen.

Helmaan laitoin framilonin, jotta se vähän pussittaa, ja helma pysyy hyvin takamuksen alla. Framilonin päälle tein vielä kanttauksen tällä samalla kankaalla, mutta toiseen langansuuntaan. Mun mielestä tuli hauskannäköinen noin. Pientä jujua, kun muuten on niin peruskauraa. :)

Ruokalappuja sarjatyönä

Ompelin muutaman ruokalapun vahakankaasta sarjatyönä; kankaan leveydestä sai neljä joten niin monta sitten tein. Nää on mun mielestä hyviä vauvalahjoja, ainakin käytännöllisiä, eikä vauva kasva näistä ulos yhtä nopeasti kuin vaatteista. :) Kahdelle ruokalapulle on jo tiedossa käyttäjät, mutta kaksi jää kaappiin odottelemaan seuraavia lähipiirin pikkuihmisiä syntyviksi.

Kuvan kaikki ruokalaput ovat samanlaisia, mutta kahdessa taskut on käännetty eteen ja kahdessa ne on vielä tuolla nurjalla puolella johon ne on ommeltu. Tällä tavoin tehty tasku sieppaa paremmin tippuvat muruset ja puurolusikalliset, kun tasku pysyy kunnolla auki.

Vahakangas puolestaan materiaalina on kätevä helppoutensa vuoksi; sen voi vain pyyhkäistä tai virauttaa vesihanan alla, mutta se myös kestää hyvin pesua.

Ruokalapun malli on aika samanlainen kuin näissä aiemmin tekemissäni ruokalapuissa, en vaan löytänyt mistään silloin tekemääni kaavaa, joten jouduin tekemään uuden. :D Olisko aika alkaa arkistoida kaavat vähän paremmin, tai itseasiassa edes jotenkin?

#Instagram

Aika paljon jälkijunassa, mut nyt mäkin oon siellä - Instagramissa!

Oon kaivannut kovasti Instagram-sovellusta puhelimeeni, mutta mun vanhaan Lumiaani sitä ei saanut. Nyt mulla on uusi (miehen vanha, mutta mulle uusi!) Lumia, joten pääsin päivittämään itsenikin hashtag-aikakaudelle. ;)

Mun instagramiin tulee päivittymään paljon sellaista, mikä ei blogin puolelle koskaan päädy, mutta myös nopeammalla syklillä esimakua myöhemmin blogin puolellakin nähtävistä jutuista.

Mut löytää nimimerkillä @annikasweetthings. Kertokaahan tekin millä löydän teidätkin instasta, niin pääsen seurailemaan! :)

Ylläripaketti

Sain viestiä, että lähettämäni arvontapalkinto on päässyt perille, joten voin vihdoin julkaista lupaamiani kuvia yllärisisällöstä täälläkin. :) Kuvien bagINbag on Insjön arvottavaksi lahjoittama, mutta halusin täyttää bagINbagin voittajaa varten valmiiksi, joten kävin ostamassa sisälle vähän täytteitä. Jätin sisällön ylläriksi arvontahetkellä, mutta nyt on aika paljastaa mitä bagINbagista paljastui.


Pakkasin bagINbagiin valmiiksi siis pikkutarpeistoa; purkkaa, tikkareita, salmiakkiaskin, suklaata, pienen pussin pähkinöitä & kuivattuja marjoja, Baby Lipsin huulirasvan sekä pienen söpön muistivihon.

Musta oli hauskaa, että arvontapalkinnon voittaja sai tutkiskella bagINbaginsa taskut läpi postipaketin avattuaan, löytäen taskuista pieniä ylläreitä. :) Toivottavasti vieläpä mieluisia!

Flunssan kaatama

Mun loppuviikko on mennyt sohvanpohjalla sairastaessa, taitaa olla tuttu aktiviteetti muillekin tässä flunssakauden keskellä?

Oon siis lähinnä nukkunut, lukenut ja katsonut tv-sarjoja tallenteelta, ja hörppinyt lämmintä juomaa. Muutaman silmukankin jaksoin kutoa jo eilen, mutta torstaina en jaksanut edes sitä. Siitä tietää olevansa sairas, kun kutomiseenkaan ei ole energiaa. ;) Yleensä kun kutominen on mulle ihan perustoiminto jos katson televisiota, en ole tavallisesti sohvalla makaaja. Sairaana tietysti eri juttu, ja silloin täytyy malttaakin levätä.


Tänään olo on ollut jo paljon parempi, toivotaan että tauti alkaa olla voiton puolella. Ilta jatkuu neulomisen ja tv:n parissa, sekä hyvän ruuan. Flunssan takia ei oo muutamaan päivään maistunut juuri ruoka, mutta nyt ootan ihan vesi kielellä että saataisin ribsit uunista ja pääsisi herkuttelemaan... :)

Mukavaa lauantai-iltaa!

Ps. Ootteko jo olleet tai ootteko menossa Suomen Kädentaidot- messuille Tampereelle tänä viikonloppuna? Mua harmittaa tosi paljon etten päässyt mukaan, mutta onneksi tiesin sen jo ennen tätä flunssaakin, etten flunssan takia joutunut perumaan. Olis ollut niin kiva päästä tsekkaamaan messutarjontaa, mutta kaikkein parasta ois ollut päästä moikkaamaan muita bloggaajia ja teitä lukijoita Face to Face- blogikahvilaan, johon muakin messujen yhteistyöbloggarina pyydettiin mukaan. No, jospa ensi vuonna pääsisi messuilemaan... :) Jos ootte messuilla jo käyneet, niin mitä tykkäsitte?

Lokakuun parhaat

Lokakuun suosikkikäsityö: Sukat jotka neuloin ystävälleni ylläriksi. Lokakuussa puikot viuhui paljon enemmänkin, mutta valmistuneet käsityöt on joululahjajuttuja, joten ei niistä vielä sen enempää... :)

Kuukauden paras DIY-ohje:  Jakamani ohje virkattuun pieneen siksak-kuvioiseen pussukkaan.

Syyskuun kosmetiikkasuosikki: Otsatukalle on löytynyt pelastaja: Batisten kuivashampoo. Yön yli nukuttu otsatukka ei freesaannu ainakaan mulla edustuskuntoon ilman vesipesua shampoolla, tai kuivashampoota. Kuivashampoon etu on nopeus, ja sen hiuksiin jättämä kuohkeus. Oon toki kokeillut kuivashampoita ennenkin, mutta kaikista muista on jäänyt tummaan tukkaan vähän harmahtava värivivahde, siksi tää batisten tummalle tukalle tarkoitettu versio osuu ja uppoaa, tästä ei nimittäin jää harmaata tyveä. Mulla on menossa tästä jo toinen puteli, joten aika pitkään oon tätä jo käyttänyt. Jos siis hyvä kuivashampoo on hakusessa, kannattaa tutustua tähän. :)

Lokakuun suosikkikirja: Blog by the book. En oo ehtinyt kunnolla vielä kirjaa lukemaan, mut mielenkiinnolla oon selaillut ja lukenut pätkiä sieltä täältä, ja tää vaikuttaa kyllä todella mielenkiintoiselta opukselta! Täytyy perehtyä tähän ihan ajan kanssa. :)

Lokakuun huipuimmat hetket: Hauska viikonloppu vieraita kestiten, lasersota ja lautapelihetket iltamyöhällä, sekä se, kun olin ottamassa tuotekuvia ystäväni Annan tuotteista. Nuo hetket ainakin näin äkkiseltään tulee mieleen. :)

Kuukauden mielenkiintoisin projekti: Lights On! Niin hauskaa olla mukana. :) Jännityksellä odotan sekä sitä, mitä muiden tuunaajien käsistä syntyy, että sitä, mitä omasta valaisimestani lopulta tulee... ;)

Pipopää

Nyt on sit kolmioita niin pipossa kuin pannassakin. Esittelin viikko sitten samasta kankaasta ompelemani pannan, ja nyt mulla on samaa kuosia myös pipo.

Hassua, mut niin paljon kuin ylipäätään oon ommellutkin, on tää mun eka ompelemani pipo. :D Mitat pipon kaavaan otin vanhasta trikoopipostani, ja kangas on ohutta joustocollegea Metsolasta.

Nyt on muuten mun tukanvärikin taas tummentunut. Tuo kuvassakin näkyvä vaaleampi ruskea oli kivaa vaihtelua, mut niin vaan kävi et ilmojen synketessä aloin kaivata taas vähän tummempaa väriä tukkaankin, ja kävin perjantaina kampaajalla. Jätettiin sekaan reilusti vaaleampia raitoja, mutta pohjaväri on taas vähän tummempi. Pieni uudistuminen tekee aina hyvää! :)

Mulla on muuten tästä samasta kuosista viimeistelyä vaille valmiina myös tunika. Mustavalkoinen iskee muhun kyllä lujaa, samoin kuin graafisuus. Vielä olisi tätä kangasta jäljelläkin, mitähän siitä tekisi... :)

Isänpäivä

Isänpäivää vietettiin sekä mun kotonani että anoppilassa. Tässäkin postauksessa pitäisi olla kuvia upeista lunta notkuvista puista, lumisista pihlajanmarjoista, sokerimassakuorrutteesta joka anopin kanssa tehtiin isänpäiväkakkuun, lautapelihetkistä, isänpäivälounaasta ja herkkuja notkuvista kahvipöydistä, sekä siitä miten aamua vietettiin vanhemmillani kynttilänvalossa sähkökatkoksen vuoksi. Kameraa ei kuitenkaan tullut otettua viikonlopun aikana kertaakaan esille kameralaukusta, joten kuvat on vain muistoissa. Oli kuitenkin tosi hauska viikonloppu. :)

Isänpäivä, kuten myös äitienpäivä on mulle tosi tärkeitä. Isät ja äidit ovat todella juhlapäivänsä ansainneet! Kiitollisuuttaan kaikesta ei tule tarpeeksi usein vanhemmille sanottua, mutta ehkä se tulee kuitenkin osoitettua riittävästi muillakin keinoin. Äidit ja isät on parhaita. <3

Isänpäiväkuvien puuttuessa kuvituksena iltapäivän herkkuhetki viime viikolta. Töistä tullessamme kaivettiin pakastimesta viime viikonloppuna leipomaani pullaa ja keitettiin kaakaot. Vatkasin kaakaoiden päälle myös kermavaahtoa, koska huomasin kermapurkin päiväyksen kolkuttelevan, ja sille piti keksiä äkkiä käyttöä. Aika herkullinen välipala... ei tosin ihan jokapäiväinen. ;)

Ihanaa Isänpäivän iltaa!

Think

Oli pakko ostaa jo uusi kalenteri ensi vuotta odottamaan, kun kansi sykähdytti niin paljon. Tämän ajatuksen haluan pitää mukanani ensi vuoden.

Ihanaa perjantaita!

Ihmiskauppa valoon

Osa teistä on saattanut facebookista jo bongatakin että oon mukana Lights on- projektissa yhtenä tuunaajista. Kyseessä on V.A.L.O. - ei orjuudelle ry:n projekti, jonka tarkoituksena on levittää tietoisuutta ihmiskaupasta sekä nykypäivän orjuudesta, tuomalla aihe valoon.

Projekti sai alkunsa, kun yhdistyksen Tampereen jaosto - V.A.L.O. Tampere - sai Finvalolta lahjoituksena 27 paljasta valaisinkehikkoa. Mukaan kerättiin joukko eri alojen toimijoita tuunaamaan kehikoista lampunvarjostimia, ja minä olen siis yksi mukaan pyydetyistä. Mukana on muusikoita, taiteilijoita, bloggaajia, kädentaitajia ja muita tämän hetken vaikuttajia. Tuunaajia julkistellaan parhaillaan, ja täytyy sanoa että tosi hienoon seuraan oon päässyt. Niin hienoa olla mukana!

Projektin edetessä tuunaajat jakavat välähdyksiä varjostimien valmistumisesta, sekä ajatuksiaan ihmiskaupasta sosiaalisessa mediassa. Minä tulen päivittelemään projektin etenemistä omalta osaltani myös täällä blogin puolella. Projekti huipentuu Lucian - valontuojan -päivänä 13.12.2014, jolloin valmiit lampunvarjostimet huutokaupataan sosiaalisen median kautta. Valaisimista saatava tuotto käytetään kokonaisuudessaan V.A.L.O.-ei orjuudelle ry:n ennaltaehkäisevään ja tiedottavaan työhön Suomessa.

Projektin etenemistä ja uusien tuunaajien paljastumista voit seurata joko projektin nettisivuilla, tai facebook-sivuilla!

Minä olen ainakin innoissani! :) Nyt vaan täytyisi ryhtyä tuumasta toimeen, valita yksi ideoistani ja alkaa vaan toteuttaa valaisinta. Ensin vaan täytyisi selättää tää pienoinen rimakauhu, joka meinaa iskea.

1.11

Tänään aamu alkoi lauantaiden tapaan mukavasti, ilman herätyskelloa puoli kahdeksalta sängystä ylös ja aamupalan kera sohvalle. Tallenteelta pyörimään Unelmien poikamiestyttö, romanttista hömppää parhaimmillaan, niin kliseinen ohjelma kuin onkin. Ja silti mun sydän särkyy myötätunnosta aina, kun joku on sydän syrjällään lähdössä kotiin jäätyään ilman ruusua ruususeremoniassa. Loppupeleissähän tuossa ohjelmassa lähinnä särjetään sydämiä toisensa perään, ja onnellisten prosentuaalinen osuus on aika minimaalinen. Kaikki etsivät rakkautta (tai no, muutama on mukana vain julkisuudenkipeyttään), vaikka vain kahden kohdalla loppu voi olla onnellinen. Se raastaa mua, mutta silti katson tuota ohjelmaa kaudesta toiseen. Joka leikkiin lähtee, se leikin kestäköön, ja jos ei uskalla laittaa itseään likoon, ei voi myöskään saada mitään hyvää. Ja onhan tuo ohjelma tosi kliseinen, käydään toinen toistaan järjettömämmillä treffeillä upeissa paikoissa ympäri maailmaa, mutta koska rakkaus on vaan niin ihanaa niin mua ei pieni imelyys haittaa. :D Joo, mutta ei mun ollut tarkoitus kirjoittaa koko postausta jenkkisarjasta, sillä tänään tehtiin paljon muutakin.

Oon käynyt aamusaunassa, ommellut, neulonut, ulkoillut ja käynyt katsomassa paria asuntoa. Ja tarkoitus olis leipoa tänään vielä pullaa iltapuhteiksi, kun menin niin jo viikolla miehelle lupaamaan. Pyhäinpäivän tapojen mukaisesti sytytin myös kynttilän muistoksi niille rakkaille, jotka eivät täällä keskuudessamme enää ole.




Nuo mun Vagabondin tennarit on juurtuneet mun jalkoihin, ja vanhana converse-tyttönä on pakko myöntää, et viime aikoina nää on syrjäyttäneet converset mun kaapissani ihan täysin. Niin pehmoiset ja ihanat, ja sopii yhteen kaikkien vaatteiden kanssa. Vähän liukkaat nää alkaa olla pakkaskeleillä, joten täytynee kohta pakata ne talveksi sivuun. En vaan millään raaskisi.

Ja mitäs mä tänään ompelin? Hurautin itselleni pannan kaksinkertaisesta joustocollegesta. Oon kaivannut söpöä pantaa, jolla voisi suojata korvia pikkupakkasilla, varsinkin nutturapäivinä kun pipo ei oikein asetu päähän. Niinpä otin leveysmitat sopivan napakasta trikoopipostani, ja suoritin pikaisen ompeluksen. Tuli just ihana!

 Nyt painun tekemään pullataikinaa! Mukavaa lauantai-iltaa! :)