1. marraskuuta 2014

1.11


Tänään aamu alkoi lauantaiden tapaan mukavasti, ilman herätyskelloa puoli kahdeksalta sängystä ylös ja aamupalan kera sohvalle. Tallenteelta pyörimään Unelmien poikamiestyttö, romanttista hömppää parhaimmillaan, niin kliseinen ohjelma kuin onkin. Ja silti mun sydän särkyy myötätunnosta aina, kun joku on sydän syrjällään lähdössä kotiin jäätyään ilman ruusua ruususeremoniassa. Loppupeleissähän tuossa ohjelmassa lähinnä särjetään sydämiä toisensa perään, ja onnellisten prosentuaalinen osuus on aika minimaalinen. Kaikki etsivät rakkautta (tai no, muutama on mukana vain julkisuudenkipeyttään), vaikka vain kahden kohdalla loppu voi olla onnellinen. Se raastaa mua, mutta silti katson tuota ohjelmaa kaudesta toiseen. Joka leikkiin lähtee, se leikin kestäköön, ja jos ei uskalla laittaa itseään likoon, ei voi myöskään saada mitään hyvää. Ja onhan tuo ohjelma tosi kliseinen, käydään toinen toistaan järjettömämmillä treffeillä upeissa paikoissa ympäri maailmaa, mutta koska rakkaus on vaan niin ihanaa niin mua ei pieni imelyys haittaa. :D Joo, mutta ei mun ollut tarkoitus kirjoittaa koko postausta jenkkisarjasta, sillä tänään tehtiin paljon muutakin.

Oon käynyt aamusaunassa, ommellut, neulonut, ulkoillut ja käynyt katsomassa paria asuntoa. Ja tarkoitus olis leipoa tänään vielä pullaa iltapuhteiksi, kun menin niin jo viikolla miehelle lupaamaan. Pyhäinpäivän tapojen mukaisesti sytytin myös kynttilän muistoksi niille rakkaille, jotka eivät täällä keskuudessamme enää ole.




Nuo mun Vagabondin tennarit on juurtuneet mun jalkoihin, ja vanhana converse-tyttönä on pakko myöntää, et viime aikoina nää on syrjäyttäneet converset mun kaapissani ihan täysin. Niin pehmoiset ja ihanat, ja sopii yhteen kaikkien vaatteiden kanssa. Vähän liukkaat nää alkaa olla pakkaskeleillä, joten täytynee kohta pakata ne talveksi sivuun. En vaan millään raaskisi.



Ja mitäs mä tänään ompelin? Hurautin itselleni pannan kaksinkertaisesta joustocollegesta. Oon kaivannut söpöä pantaa, jolla voisi suojata korvia pikkupakkasilla, varsinkin nutturapäivinä kun pipo ei oikein asetu päähän. Niinpä otin leveysmitat sopivan napakasta trikoopipostani, ja suoritin pikaisen ompeluksen. Tuli just ihana!



 Nyt painun tekemään pullataikinaa! Mukavaa lauantai-iltaa! :)

2 kommenttia:

  1. Ihana kangas; tuo panta ei näytä ollenkaan sellaiselta kasikytluvun kauhistukselta sen ansiosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Niinu! :) Joo mustakin tuo kangas on ihana, kehtaa hyvin käyttää. :)

      Poista