Naperolle

Tänään sain tekstarin, että paketti oli saavuttanut vastaanottajansa, joten uskallan jo tämänkin tänne julkaista. :) Serkun vauvalle laitoin siis loppuviikosta yllärinä postin matkaan pikkuruiset tennarisukat ja tekemäni kortin. Ei olla ehditty käydä vauvaa vielä katsomassa, mutta sukat on odotelleet valmiina jo koko alkuvuoden, joten ajattelin varmistaa sukkien sopivuuden ja laittaa ne jo postiin... etteivät jää pieneksi sillä välin kun suunnitellaan kyläilyä. :D

Värien perusteella nokkelimmat jo veikkailee siellä varmaan vauvan sukupuolta, ja poikahan se kyseessä onkin. Pikkuinen Eeli. Niin ihana nimi!

Korttia en halunnut tehdä siinä tavallisimmassa värissä, vaaleansinisenä, joten väreiksi valikoituivat vihreä ja keltainen. Nappeja kaivoin koristeiksi kätköistäni, niitä täytyisi kyllä hankkia lisää! Napit kun on ihan loistavia koristeita, niillä saa niin helposti kortteihin väriä ja elämää. :)


Ps. Huomenna on jännä päivä! Silloin teillekin selviää, mikä on saanut mut viime päivinä kihisemään innosta. :D Tiedän, oon vähän ärsyttävä kun vihjailen, mutta en malta pitää suutani supussa!

Tennarisukkia pieniin jalkoihin

Tänään oikeastaan mun koko päivä on mennyt käsityöjutuissa, tällä hetkellä intoa ja ideoita olis enemmän kuin aikaa... Enkä oikein osaa päättää, mitä ideaani lähtisin ekana toteuttamaan. :D Missiona olis yrittää käyttää lankoja omista varastoista pois, etten aina ostaisi uutta, vaikka ne ihanat uutuusvärit aina houkutteleekin vanhoja jämäkeriä enemmän. Täten siis juhlallisesti lupaan pyrkiä käyttämään tämän vuoden aikana mahdollisimman paljon lankoja omista varastoistani pois! Voin nimittäin kertoa ettei nää omatkaan lankavarastot ihan heti kutomalla lopu... :D

Tänään sain valmiiksi kahdet pienet tennarisukat, jotka nakkaan huomenna postiin. Tein siis tilauksesta turkoosit ja vaaleanpunaiset tennarisukat yksivuotiaille, toivottavasti tilaaja on tyytyväinen. :)

Lankana 7 veljestä vaaleanpunaisena, turkoosina ja valkoisena. Ja hei, kaikki langat näihin löytyi omista lankakätköistä! Merkit on virkattu kotiväestä, ja merkkien keskustojen "kirjailut" on tehty jollain puuvillalangoilla mitä myös löytyi varastoista.

Nää pienet sukat on kyllä söpöjä. :) Ja kivoja tehdä kun valmistuukin suht nopeasti!

Kevätpäivitystä vaatekaappiin

Olin tänään käymässä Oulussa. Kahviteltiin ja vaihdettiin kuulumisia ystävän kanssa, sekä kävin vähän shoppailemassa kevätvaatteita. Tarkoituksenani oli viimeinkin hakea omikseni nuo Vagabondin nahkatennarit, joita oon himoinnut jo viime keväästä lähtien. Viime vuonna haikailin mintunvihreitä tai vaaleanpunaisia, ja ihaniahan ne hattaravärit olis ollutkin, mutta tällä kertaa päädyin konjakinruskeisiin. :) Koska käytännöllisyys, ja se että yhdisteltävyys vaatteiden kanssa on helpompaa.

Vähän aikaa punnitsin vaaleanruskeitakin, mutta ne olis olleet vähän arat lialle, ja konjakinruskeat vaan näyttää aika lyömättömän hyviltä sinisten farkkujen kaverina. Muutenkin oon aika hulluna konjakinruskeaan nahkaan, se on ajaton ja sopii aikalailla kaiken kanssa yhteen, mutta on silti vähän mielenkiintoisempi valinta kuin musta.

Vähän aikaa arvoin varrettomien ja näiden lyhytvartisten välillä, mutta mun jalkaan lyhyt varsin tuntui varretonta mukavammalta. Ne on ihanat! Vielä en raaski näille kurakeleille ottaa näitä käyttöön, saavat vielä odotella eteisessä kuivempia katuja. Huomenna taidan kuitenkin käsitellä ne jo valmiiksi suoja-aineella, on sitten heti valmiina kun kadut on harjattu!

Kenkien lisäksi tänään mukaan lähti tuo Piecesin inkkarihenkisellä kuosilla varustettu huivi, joka on maanitellut mukaani pääsemistä jo aika monella kauppareissulla. Nyt se pääsi!

Kuvissa vilahtava tummansininen valkoisella pitsillä koristettu asia on Onlyn trikoinen neuletakki, jonka selkää koristaa upea valkoinen pitsi. I-h-a-n-a-! Tätä oli myös vaaleanharmaana, ja jos tämä vaan on käytössä mukava eikä hiosta materiaalistaan (polyesteri-viskoosi) huolimatta, sekä kestää pesun säilyttäen muotonsa, käyn varmaan hakemassa myös sen vaaleanharmaan kaappiini! Ihan täydellisiä kesävaatteita, kun tarvitsee jotain käsivarsille, mutta neuletakki on liikaa.

Kuvassa myös pari päivää sitten hankkimani Vågan rannekoru, jonka kaverin hukkasin tänään. :/ Ostin siis samalla kertaa sekä tuon kuvassa näkyvän korun, että toisen, mustaa nahkaa ja punakullan sävyistä metallia olevan korun, jonka sitten olin tänään kaupungilla ilmeisesti ranteestani tiputtanut. Harmittaa tosi paljon, sillä nuo korut sopivat kivasti yhteen, ja se toinen oli noista kahdesta se näyttävämpi (ja tottakai myös kalliimpi). Toivottavasti sen korun on löytänyt joku, joka tykkää siitä paljon.

Ostin myös Lumenen Blueberry- sarjan vedenkestävän eyelinerin metallinhohtoisessa tummanharmaassa sävyssä. Ainakin käteen testerillä kokeilemani viiru pysyy kuin tauti, sillä testasin tuotetta kämmenselkääni aamupäivällä, ja viiva on täysin selkeä edelleen, monista käsienpesuista huolimatta. Toivottavasti tää toimii yhtä hyvin silmissä!


Mitäs mieltä ootte, teinkö hyviä hankintoja? :) Ja joko te ootte hankkineet jotain uutta vaatekaappiinne kevättä ajatellen?

Eipä pöllömpää

Mun ei oo tullut taas pitkään aikaan julkaistua täällä tekemiäni kortteja, mutta yritän jatkossa tsempata senkin asian kanssa. :)

Maaliskuussa synttäreitään on juhlinut itseni lisäksi niin siskoni kuin veljeni vaimokin, ja näköjään oon tehnyt kortteja vaaleanpunaiset lasit päässä. ;)

Pöllökortti vei onnittelut 20-vuotta täyttäneelle siskolleni. En voi uskoa, että se napero on kasvanut jo todellakin aikuiseksi naiseksi. :D Terkkuja vaan! Meillä on ikäeroa kuusi vuotta, ja toivon että se ikäero tässä vaan vuosien kuluessa pienenee... :P Suhtaudun kyllä varmaan aina siskooni isosiskon huolehtivaisuudella, mikä on joskus varmasti vähän rasittavaakin, mutta oikeasti oon kyllä todella ylpeä siitä, miten upea ja fiksu nainen pikkusiskostani on kasvanut.

Veljen vaimolle lähti vähän talvisempi onnittelukortti. Vähän arvoin tuossa maaliskuun puolivälin keväisissä keleissä että onko tämä liian talvinen, mutta tulihan se talvi vielä takaisin. :P Joten ei kai se ollut.

Viime aikoina on kyllä askartelu jäänyt vähän vähemmälle, mutta sukkapuikot on kyllä taas heiluneet ahkerasti. Kuvaamista ja viimeistelyä sohvannurkassa odottaa useampikin valmistunut työ... jospa viikonloppuna saisi aikaiseksi. :) Onko halukkaita lankojen päättelijöitä?? Se on mun inhokkipuuhaa.


P.S. Se ois taas viikonloppu... Mihin tämä viikko oikein meni?? Viikonlopun suunnitelmissa ois ainakin kahvittelua ystävän kanssa, vähän shoppailua, käsitöitä ja rentoutumista. Eikö kuulosta aika hyvältä? :)

P.P.S. Alkuviikolla sain niin kivan puhelun että en oo meinannut pysyä pöksyissäni! Ärsyttävää vihjailua, mutta tekin kuulette ensi viikolla mistä on kyse! :)

Kiinalaisia muotipiirroksia

Olin keväällä 2010 käymässä Shanghaissa, kun useampi luokkakaverini oli siellä vaihdossa. Yksi kavereista vinkkasikin mulle sitten heidän yliopistonsa kampuksen kirjakaupasta, jossa myytiin mielettömiä aarteita. Muotipiirustuskirjat sai mut haukkomaan henkeäni, ja olisin halunnut ostaa ne kaikki. Hintaakin näillä oli vain muutama hassu euro.

Valitettavasti laukku uhkasi pursuilla liitoksistaan muutenkin, joten päädyin valikoimaan kirjoista omakseni vain kolme. Ensin taisin ostaa kaksi, mutta lopulta oli pakko hakea vielä yksi ihanuus kirjakaupasta ennen kotiin lähtöä, kun jäi niin kaivelemaan. Yksi kirjoista on osittain englanniksi kirjoitettu muotipiirustuskirja, jossa opastetaan muotipiirustusta, ja kaksi muuta opusta on täynnä kiinalaisten muotiopiskelijoiden muotipiirroksia. Sen enemmittä puheitta, tässä teille ihailtavaksi muutama sivu noista upeista kirjoista. Ihan mielettömän ihania piirroksia!

Nämä kirjat on kyllä mun aarteita, parhaita matkamuistoja tuosta reissusta. Jos raaskisin, leikkaisin muutaman sivun kehyksiin, mutta haluan pitää kirjat ehjinä.

Suklaayllärimuffinsit

Tein viikonlopun vieraille taas mun leivontabravuuriani, muffinseja. Ne onnistuu aina, tarvittava määrä on helppo laskea, leipominen on suht nopeaa ja reseptiä on helppo varioida - tykkään! Onko teillä muilla jotain vakkarileivonnaista, jota aina teette jos tarvitsee taikoa vaikkapa äkkiä tarjottavaa, tai jos omaa makeahammasta alkaa akuutisti kolottaa? ;) Mulla vastaus molempiin on usein muffinsit, ja yleensä jossain määrin suklaisina.



Koska muffinseja on tullut leivottua aika usein, ja muutamaa hyvää reseptiä varioitua ja testailtua, ajattelin jakaa teille nyt ohjeen suklaayllärimuffinseihin, joita tällä kertaa tein. Peruspohja pysyy yleensä mulla samana, mutta tätä reseptiä tulee sovellettua sitten eri ylläreille (nougat, fazerin sininen, dumle, cloetta toffee, pätkis ym toimii), suklaiselle taikinalle ynnä muille variaatioille vähän fiiliksen mukaan.




Suklaayllärimuffinsit
n. 15 kpl

Tarvitset:
150 g margariinia
1 1/2 dl sokeria
2 munaa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 1/2 dl maitoa
1 1/2 patukkaa Maraboun Dubbel Nougat:ta
1/2 pussia Wiener Nougat- crushia

Kuorrute:
n. 100 g viola tuorejuustoa
n. 100 g nutellaa
koristeluun Wiener Nougat- crushia

Tee näin:
1.Vaahdota pehmeä (ei sulatettu!) margariini ja sokeri keskenään

2. Lisää munat yksitellen

3. Yhdistä kuivat aineet ensin keskenään ja lisää ne sitten taikinaan maidon kanssa

4. Lisää joukkoon noin puoli pussillista Wiener nougat crushia

5. Paloittele Nougat- patukat paloiksi

6. Nosta lusikalla nokare taikinaa muffinsivuokaan, aseta päälle nougat-pala ja peitä taikinalla niin, että muffinsivuokaan jää vielä vähän kohoamisvaraa.

Paista 225 asteessa 12-15 min. Anna jäähtyä.

Sekoita tuorejuusto ja nutella keskenään, ja pursota (tai nostele pikkulusikalla) muffinsien päälle. Ripottele koristeeksi Wiener Nougat -crushia. Laita hetkeksi jääkaappiin ennen tarjoilua, jotta kuorrute vähän kovettuu.

Tällä kertaa tosiaan tein kuorrutteen boheemisti vain nostelemalla sen muffinsien päälle. Eikö boheemi kuulostakin paremmalta kuin kiiireessä tehty? ;) Oikeasti oli vähän hoppu ennen vieraiden tuloa, enkä löytänyt pursotintani mistään, se on varmaan hyvässä jemmassa. Mutta itseasiassa, musta nuo on ihan hauskan näköisiä noinkin! Ei aina tarvi olla niin laitetun näköistä. :)

Valehteleva valaistus

On se vaan välillä vaikea uskoa, miten tavaroiden värit muuttuvat matkalla kaupasta kotiin. Vaikka törmään tähän samaan asiaan töissäkin päivittäin; värejä valitessa kankaita täytyy käydä katsomassa monessa eri valossa, koska väri muuttaa aina eri valossa sävyään, niin silti sitä on vaikea välillä uskoa miten paljon se väri oikeasti voikaan muuttua.

Ostin nimittäin mustan liinan, joka kotona on ihan selvä harmaa. Eikä edes kovin tumman harmaa, vaan ihan selvä keskiharmaa.

Vaikka sitä yrittää katsoa eri kulmista tai eri valossa kotonakin, niin ei se vaan mustaksi muutu edes hyvällä mielikuvituksella. Vähän harmittaa, vaikka eihän tuokaan nyt huono ole. Mutta musta olisi ollut vaan paljon parempi.

Meidän ruokapöytä on ensimmäisiä asioita joita yhteen muuttaessamme ostettiin, se oli kesällä 2007. Maksettiin koko ruokailuryhmästä silloin 80 euroa, ja tuo ostos on kyllä maksanut itsensä takaisin. Paikoitellen pöydässä alkaa jo näkyä käytön jälkiä muutenkin, mutta varsinkin pöydän kansi alkaa näyttää jo aika kamalalta. Pehmeässä pöydän kannessa näkyy kaikenlaisia viiruja ja painaumia, paikoin on lähtenyt maalipinta ja paikoin lakkaus. Oon ajatellun maalata kannen uusiksi (valkoiseksi, vaikka muu pöytä onkin tumma, kuulostaakohan ihan hullulta??), mutta hätäratkaisuna ajattelin peittää kannen liinalla maalausinspistä odotellessa.

En olisi kyllä uskonut päätyväni vahakankaiseen liinaan, näin kahden aikuisen taloudessa. Mutta Vallilan kangaspintaiset vahakankaat nähtyäni halusinkin tämän, ja onhan se vaan helppo ja kätevä arjessa kun sen voi vain pyyhkiä. Kangaspintaisuutensa vuoksi se ei edes näytä vahakankaiselta, ja mun mielestä tuo kuosi on tosi kaunis. Ja mikä tärkeintä; se antaa lisäaikaa tuolle medän kuluneelle pöydälle. Harmi vaan ettei se ole musta. ;) Se on sen ainoa vika, koska mustan luulin ostavani.

Pystyn kyllä elämään tämän asian kanssa, mutta ihmetyttää edelleen, miten väri muuttui niin totaalisesti matkalla kaupasta kotiin. Sen täytyy johtua tuosta kankaan kiillosta, siihen otti kaupassa valo niin eri tavalla. Kaupassa nimittäin nuo kuviot näyttivät vaaleammilta ja pohja mustalta, kotona nuo kuviot onkin tummempia... Mystistä. :)

No, kaunis se on silti! Paljon kauniimpi kuin naarmuinen pöydän kansi.

Käsityöläisyys = aliarvostettua

Oon kirjoitellut aiemminkin käsitöiden arvostuksesta ja lahjaksi antamisesta, siitä miten itse ainakin nykyisin annan käsitöitä lahjaksi vain heille, joiden tiedän niitä arvostavan. Mutta entäs sitten se käsitöiden myynti? Se onkin vähän kinkkisempi juttu, ja selkeää linjavetoa on vaikeampi tehdä. Mulle tulee aika ajoin kyselyjä siitä, tekisinkö tilauksesta käsitöitä, ja aina asia vaatii vähän pohdintaa. Teen tilaustöitä silloin tällöin, koska musta on kiva olla avuksi ja kiva ilahduttaa, jos tilaajalta pyytämäni hinta ja hänelle ehdottamani aikataulu on ok. Varsinaista tienestiä ei noista pääse kertymään, vaan enemmänkin saan siitä itsellenikin hyvää mieltä, sillä pelkän rahan takia mitään tilaustöitä ei kannattaisi ottaa vastaan. Toisinaan kieltäydyn tilaustöistä kohteliaasti, kun aikataulullisesti en ehdi tekemään, tai muut asiat eivät tilaajan kanssa kohtaa. Useamman kerran on kuitenkin käynyt niinkin, että kertoessani hinnan, ei sähköpostiin enää vastatakaan, tai kaveri ei enää otakaan asiaa puheeksi. Silloin huomaan, että minun on kuviteltu tekevät valmiin käsityön pelkkien materiaalien hinnalla. Ystäville ja sukulaisille teen mielelläni pyydettyjä juttuja ilmaiseksi, mutta en minä niin suuri hyväntekijä ole että ihan kaikille alkaisin sukkia kutomaan puhtaasta neulomisen ilosta. ;)

Nurin-kurin -blogin Marika pohti äskettäin postauksessaan käsitöiden hinnoittelua, ja koska samoja asioita on tullut pohdittua paljon, hartaasti ja pitkän aikaa, ajattelin viimein postata aiheesta minäkin.

Työstähän kuuluu yleisesti saada kohtuullinen korvaus. Sellainen, johon sekä ostaja että myyjä ovat tyytyväisiä, eikö vain? Kaikki varmaan myötäilevät, niinhän se on. Jos värjäytät hiuksesi kampaajalla, ymmärrät, että hinta muodostuu väriaineesta (materiaalikulut) sekä kampaajan tuntipalkasta. Istut kampaajan tuolissa 2,5 tuntia ja maksat mukisematta 180 €, fine. Sitten haluat tilata kirjoneulesukat taitavalta neulojalta, ja neuloja laskee hinnan samaan tapaan kuin kampaaja= materiaali+kuluneiden työtuntien tuntipalkaksi vaikkapa kymmenen euroa. Neuloja ilmoittaa sukkien hinnan; 180 €. "Huhhuh", tuumaat todennäköisesti ja syytät neulojaa rahanahneeksi, ja jätät sukat tilaamatta. Niin... no, eihän kukaan oikeasti pyydä edes hienoimmista silkkilangoista pikkuisilla puikoilla neulotuista sukista tuollaista hintaa, ei sellaista kukaan maksaisi. Oikeammin neuloja pyytäisi sukistaan ehkä vaikkapa 30-40 €, josta lankoihin on mennyt ainakin se kolmannes, ja tuntipalkaksi jää siis jotain euron paikkeilla. Saatat kauhistella tätäkin hintaa, vaikka työstä ei tällä hinnalla jääkään tekijälle kummoista tuntipalkkaa. Käsitöitä tekemällä ja myymällä ei pääse palkoille, se on selvää, mutta silti, mikä olisi kohtuullinen hinta käsitöistä? Käsitöitä ei ilmeisesti oteta sillä tavalla tosiaan, että niistä kuuluisi maksaa oikeaa hintaa, kuten vaikkapa kampaajalle tai auton korjaajalle maksetaan. Käsitöitä kun tehdään yleensä vapaa-ajalla, tekemisen ilosta. Ja koska tekeminen on mieluista, ei siitä tarvitse maksaa... eikun hetkinen???

Itse olen törmännyt niin paljon kateuteen ja hintojen kauhisteluun käsitöiden myymisen kohdalla, että on vähän mennyt maku koko myymiseen. Kerran olin myyjäisissä myymässä, jossa ihasteluja kyllä riitti, mutta kaupaksi ei mennyt kuin jotain pientä, vaikka mun mielestä hinnat oli kohdallaan. Tuumasin, että taitaa myyjäiskokemus myyjänä olla mun kohdalta siinä. Myyn edelleen mielelläni käsitöitäni silloin, kun minulla on aikaa ja intoa tehdä tilaustöitä, siitä ei ole kysymys, mutta myyjäisiin en ainakaan tällä hetkellä  hingu yhtään käsitöitäni myymään.

Eniten kirpaisi kuitenkin kyllä se myymiskerta, kun opiskelujen ohella töissä ollessani yhden entisen työpaikkani naiset ihastelivat toistumiseen käsitöitäni ja varsinkin sukkiani, ja pyysivät että tekisin niitä heille myyntiin. Aikani pyyntöjä kuunneltuani, vein lopulta työpaikan taukotilaan kutomiani naisten, miesten ja lasten sukkia joulun alla myyntiin. Hinnat olivat omasta mielestäni kohtuullisia, vai mitä sanotte; vauvan sukille laitoin hintaa 8 euroa, vähän isompien lasten sukille kymmentä ja viittätoista euroa, ja naisten sukille 25-30 euroa riippuen varren mitasta ja mallineuleesta... Joko arvaatte miten kävi? Yhtäkään paria en kolmen viikon aikana myynyt, vaikka kaikki edelleen ihastelivat kuulemma taidokkaita sukkiani. Voin kertoa, että mua hävetti todella paljon kerätä korini pois ja viedä joka ainut sukkapari takaisin kotiini. Toivoin todella hartaasti etten ikinä olisi yhtäkään sukkaparia sinne vienyt. Hinnat varmaan sitten kirpaisi, luulivat kai että olisin myynyt sukkiani muutamalla eurolla... Jäi aika ikävä fiilis, ja oikeastaan mua hävettää vieläkin niin, että hyvä kun kehtasin nyt tämän täällä kertoa kun aikaa on jo kulunut monta vuotta. Kyse ei ole siitä, että kaikkien olisi pitänyt kannatuksen vuoksi ostaa mun sukkiani, ei todellakaan, mutta vähän kummastutti että kukaan pitkään niitä myyntiin pyytäneistäkään ei ostanut yhtäkään paria, ei edes pieniä vauvan sukkia. Varsinkin, kun itse olin tosi vastahakoinen viemään edes käsitöitäni yleiseen myyntiin tuttujen keskelle, juuri siksi, etten halua kenenkään ostavan siksi että pitäisi ostaa. No se pelko oli turha, niin ei käynyt. :D

Se vaan on aika selväksi jo todettu monissa yhteyksissä, että käsitöistä ei olla valmiita maksamaan. Hienoa pitäisi saada, ja mielellään nopeasti ja tottakai halvalla! Itse ei osata tai viitsitä tehdä, mutta taitajallekaan ei haluta maksaa. Ei tämä nyt tietenkään kaikkia koske, kärjistän nyt aika paljon, muistakaa se. :)
Eniten kuitenkin loukkaa aina se hintojen ääneen kauhistelu. Kenenkään ei ole pakko ostaa, mutta onko myöskään pakko kauhistella suureen ääneen että "Kaksikymppiä! Herranjestas, pyydätkö tosiaan niin paljon villasukista!". Kyllä pyydän, mutta en olisi niitä kyllä sulle halunnutkaan myydä jos et osaa arvostaa mun vaivannäköäni. Käsityöt kun ei ikinä synny itsestään, ne vaatii panostusta ja tuntikaupalla aikaa, siksi nille toivoisi ansaitsemaansa arvostusta. Sen vuoksi karsastan itse myös omien käsitöidensä myymistä polkuhinnalla, sehän tarkoittaa sitä ettet arvosta käsitöitäsi edes itse! Miksi siis joku muu osaisi arvostaa upeita, aikaa vaatineita kirjoneulelapasiasi, jos myyt ne kympillä? Kympillähän saa vain ketjuliikkeiden halpatuotantotavaraa, ei käsintehtyä laadukasta vaatetta. Älkää rakkaat naiset polkeko itse käsitöiden arvostusta alihinnoittelulla, sillä käsitöiden arvostus ei ainakaan nouse.

AICA designin tuotemerkin alle tekemäni tuotteet on sitten jo toinen tarina, ja niitä teenkin tilauksesta, koska ne olen hinnoitellut selkeästi. AICA designin taustaltakin on ollut tarkoitus jo pidempään kirjoitella postausta, jospa saisin viimein aikaseksi... sillä sanottavaa kyllä riittäisi. :) Haluaisin vähän avata tuota koko tuotemerkkini tarinaa, siihenkin liittyy monenlaisia asioita, myös samanlaisia ajatuksia kuin muiden käsitöideni myymiseen. Olen kohdannut harrastuspohjalta tekemieni tuotteideni kanssa niin paljon kateutta, ikäviä kommentteja ja hintojen kauhistelua, että se on välillä vähän lannistanut, mutta samalla olen huomannut hintojen olevan ihan kohdallaan, sillä kyllä niitä vain menee kaupaksi. :)

Ylipäätään siis mieluiten teen käsitöitä ihan puhtaasta tekemisen ilosta, ilman pakkoa tai painetta. Mieluiten teen käsitöitä lahjaksi läheisilleni, jotka niistä ilahtuvat ja niitä arvostavat. Toki kun käsitöitä syntyy paljon, on niitä kiva myydä eteenpäinkin, kunhan löytyy sopiva hinta. Olen siis ratkaissut asian niin, etten itse aktiivisesti myy käsitöitäni, mutta tilauksia otan silloin tällöin vastaan, ja se on toiminut ihan hyvin. Pysyy itselläkin parempi mieli hommassa, kun ei käy myyjäisissä ottamassa takkinsa. ;) Myyjäisissä naapuripöydissä kympillä kirjoneulelapasia myyville mummoille kun on hankala pärjätä....

Kuvituksena blogissani jo aiemminkin esiteltyjä käsitöitäni.


Kommenttiboksi on nyt avoin keskustelulle. Oletteko itse valmiita maksamaan käsitöistä, tai myyttekö käsitöitänne?

Friday!

Tänään oli kyllä tämän talven kurjin talvipyöräilyilma. Kovilla pakkasillakin pyöräily vielä menee, mutta tänään kun aamulla pyöräteillä oli kymmenen senttiä lunta ja suoraan vasten kasvoja vihmoi jääkylmää räntää... ei ollut se kaikkein pirtein ja hemaisevin fiilis saapua työpaikalle ripsivärit poskilla ja otsatukka litimärkänä. :D (Note to myself: osta vedenkestävä ripsiväri!) Eikä sen puoleen juuri hauskempi ollut kotimatkakaan, kun pyörätiet oli paikoin paksun loskasohjon peitoissa, ja paikoin se sohjo oli jäätynyt... Kamalasti ei naurattanut siinäkään vaiheessa kun ekassa alamäessä huomasin pyörän jarrujen olevan jäässä. No, selvisin kuitenkin kotiin kaatumatta, vaikka matkaan tuhrautuikin tuplasti se aika kuin normaalisti, sen verran huonossa kunnossa oli pyörätiet.

Kotona sen sijaan kyllä nauratti. Lähetin miehelle kiireellä tekstarilla kauppalistan, kun olin saanut päätettyä mitä illalla leipoisin. Lähetin tekstarin, mutta vilkaisin vielä lähetyksen jälkeen viestin läpi että olihan siinä varmasti kaikki. Ööö... miltä kuulostaa "pussi sienet köyhät crushia" ja "villa tuorejuustoa"? :D Hahhaa, kiitos ennustava tekstinsyöttö. Wiener nougat crushia ja viola tuorejuustoa nyt kuitenkin olin ajatellut. Saatiin ainakin makeat naurut, kun mieskin soitti heti että mitäs sä nyt oot oikein leipomassa, kun aika erikoisilta kuulostaa nuo ainekset.


Ruuaksi taidetaan lämmittää eilistä avokadopastaa, se on kyllä niin hyvää, ja aika nopea tehdäkin. Me lisätään siihen usein maustamatona kanaa suikaleina, tulee vähän vielä ruokaisampi.

Illan ohjelmassa olisi leipominen ja viikonloppusiivot. Viikonlopuksi onkin supermukavia suunnitelmia! :)

Mukavaa viikonloppua!

Nahkasomisteiset clutchit osa 2

Palataan vielä muutaman kuvan kera nahkasomisteisiin clutcheihin, joihin eilen postasin ohjeistuksen. DIY- ohjeistus löytyy täältä. Clutcheista nimittäin tuli viikonloppuna otettua niin paljon kuvia, että en eiliseen postaukseen kehdannut kaikkia tunkea.... :D Tässä siis vähän lisäkuvia, varsinkin tuosta protoversiosta, josta eilisessä postauksessa vilautin vain yhden kuvan.





Nuo vetoketjut on niin pirtsakoita! Mulla odottaa vielä pinkki ja violetti ketju ainakin tuossa ompelupöydällä, saapa nähdä loppuuko multa kohta nahka, kun oikein innostun... :D

Tuon sinisellä vetoketjulla varustetun laukun ajattelin ottaa käyttöön isoksi kosmetiikkapussiksi, ja vihreällä ketjulla varustettu pääsee sitten kulkemaan matkassa pikkulaukkuna. Seuraavaksi tekisi mieli tehdä tuon vihreän laukun kaltainen pikkulaukku, mutta niin, että sisäpuolellakin olisi vielä pari taskua pikkutavaroille... hmm, täytyypä jatkaa tuotekehittelyä. :)

Do it yourself: kevään makein pikkulaukku!

Indiedays viettää maaliskuussa DIY- kuukautta, jossa yhteensä 18 kekseliästä bloggaajaa esittelee parhaat DIY- vinkkinsä niin pukeutumiseen kuin sisustukseenkin liittyen. Pääsin mukaan INDIEDAYS GOES DIY- kampanjaan, ja ajattelin ohjeistaa teille kevään makeimman clutchin nahkasomistein!

Vaikka ohjeistus on pitkä ja kuvia on paljon, älkää säikähtäkö, tätä ei ole vaikea toteuttaa. :)

Tarvitset siis:

- Paksua puuvillakangasta laukun päällimateriaaliksi, esimerkiksi canvas käy erittäin hyvin. Kankaan on hyvä olla paksua, jotta laukusta tulee tarpeeksi jämäkkä.

- Tavallista ohutta puuvillakangasta vuorikankaaksi. Kiva väri ja kuosi on ehdottomasti plussaa!

- Nahkaa. Jos kätköissäsi odottaa esimerkiksi vanha nahkatakki uusiokäyttöä, käytä sitä! Mutta ei hätää jos nahkatakkia ei löydy, sillä nahkaa saa myös ostettua paloina tai vuotina myös tavallisista kangaskaupoista.

- 25 cm mittaisen vetoketjun kevään kivoimmassa sävyssä

- Sakset

- Ompelukoneen ja lankaa

Aloita silittämällä ja leikkaamalla kankaat. Leikkaa päällikankaasta ja vuorikankaasta 27 cm x 38 cm kokoiset palat, sekä nahasta haluamasi kokoisia suikaleita. Itse leikkasin yhden leveämmän suikaleen (12 cm x 27 cm) sekä yhden parin sentin levyisen suikaleen 30 cm pitkänä. Halutessasi voit myös leikata enemmän eri levyisiä suikaleita, tästäkin versiosta löydät kuvan postauksen lopusta. Nahkapalojen koon ja muotojen leikkaamisessa on vain mielikuvitus ja taivas rajana!

Kun kankaat on leikattu, aloitetaan ompelu vetoketjusta. Aseta päällikangas pöydälle oikea puoli ylöspäin, sitä vasten vetoketju vedinpuoli alaspäin, ja sitten taas vuorikangas vetoketjun päälle nurja puoli ylöspäin, yllä olevan kuvan mukaisesti.

Ompele vetoketju kankaiden väliin noin puolen sentin päästä reunasta. Käännä työ oikein päin, ja taita sekä vuorikangasta että päällikangasta muutama milli ompelukohdan yli, ja joko silitä, tai tee kuten minä ja paina reunat kynnellä taitoksille. Kynnellä painaen puuvillakankaaseen saa hyvän taitoksen, eikä tarvitse välissä lähteä silittämään. Nopeuttaa ja helpottaa, kunhan omaa sen verran kynttä että sillä saa painettua. :) Toki saman asian ajaa myös vaikkapa viivotin.

Huomaa, että ompelet tässä vaiheessa vetoketjun kiinni vain toisesta reunastaan, jätä toinen reuna vielä auki, jotta saat nahkapalat ommeltua paikoilleen!

Tässä vaiheessa työn pitäisi näyttää kutakuinkin tältä:

Vetoketju on nyt ommeltu kiinni toisesta reunastaan, ja vuorossa on nahkapalojen ompelu päällikankaan oikealle puolelle. Sommittele isompi nahkapalanen haluamaasi kohtaan, ja ompele se pitkistä reunoistaan päällikankaan päälle suoralla ompeleella parin millin päästä reunasta.

Sen jälkeen sommittele ohuempi suikale vinoon isomman nahkapalan päälle, ja tikkaa sekin reunoistaan kiinni (mahdollisimman läheltä reunaa). Huomaa, että kaksi kerrosta nahkaa päällekkäin alkaa olla aika maksimi, jotta ompelukone jaksaa ommella.

Koska ohuet nahkasuirot on helpoin ommella kiinni reilun mittaisina, tasaa reunat vasta ompelun jälkeen.

Nyt työ näyttää tältä:

Seuraavaksi ommellaan vetoketju kiinni myös toisesta reunastaan. Käännä työn toisesta reunasta kankaat samaan tapaan kuin aiemminkin; päällikankaan oikea puoli ylöspäin, sitä vasten vetoketju nurinpäin, sekä vuorikangas nurinpäin. Työ näyttää kädessä siis seuraavanlaiselta:

Vetoketju ommellaan nyt samaan tapaan kuin aiemminkin. Muista ommella myös päällitiukkaus työn kääntämisen jälkeen vetoketjun viereen, kuten toisellekin puolelle.

Kun vetoketju on molemmista reunoistaan kiinni ja päällitiukkaus ommeltu, käännä työ alla olevan kuvan mukaisesti, päällikangas toiselle puolelle ja vuorikangas toiselle puolelle (vetoketju jää kankaiden väliin keskelle).

Neuloita nyt päälikankaan sivut sekä vuorikankaan toinen sivu. Neuloittaminen helpottaa kankaiden kohdistamista.

Ompele sitten nuo kolme neuloitettua sivua (n. puolen sentin päästä reunasta suoralla ompeleella), sekä muutama sentti vuorikankaiden toistakin päätyä vetoketjun päästä. Jätä loppu vuorikankaan toisesta päädystä auki, jotta saat käännettyä laukun aukon kautta oikein päin.

Käännä laukku oikein päin, suorista kulmat, ja ompele kääntöaukko umpeen.

Tässä vaiheessa laukku on viimeistä silausta veille valmis. Tee vetimeen vielä pieni yksityiskohta alla olevan ohjeen mukaan.





Vetimeen tarvitset haluamasi mittaisen kapean suikaleen nahkaa, sekä pienen metallisen lenkin. Oma metallilenkkini on kierrätetystä avainkaulanauhasta, mutta vastaavia saa ostettua myös askartelukaupoista. Toki voit kiinnittää suikaleen suoraan myös vetimeen, jos saatavillasi ei ole metallilenkkiä.

Valmiina vedin näyttää seuraavan kuvan mukaiselta. Makea yksityiskohta, joka helpottaa myös käyttöä!

Ja tadaa, kevään makein laukku on valmis! :) Näitä kannattaakin tehdä joka värissä, jotta jokaiseen asuun ja mielentilaan löytyy sopiva laukku. ;)

Variaatioiden määrähän on loputon; kankaita ja vetoketjun väriä vaihtamalla laukku muuttuu aina uudenlaiseksi, ja yhtälailla laukkuun saa uutta ilmettä lisäämällä siihen olkahihnan.

Tämä pieni nahkasomisteinen clutch on sopivan rento arkeen, tämä on helppo napata mukaan kauppareissulle. Mutta pienen kokonsa ja yksinkertaisen ulkomuotonsa vuoksi tämä on ihan salonkikelpoinen vähän rokimpana juhlalaukkunakin.

Postauksen alkupäässä mainitsinkin, että laukkuun saa erilaista ilmettä ohuemmilla, ristiin rastiin kulkevilla nahkasuikaleilla. Tämä on protokappaleeni laukusta, ja tykkään kovasti tästäkin. :)

Muiden bloggareiden DIY-ideioihin pääset tutustumaan Indiedaysin DIY- teemasivuilla, johon kaikkien meidän bloggareiden ideat kerätään. Sivustolle päivittyy uusia ideoita koko maaliskuun ajan, kannattaa käydä tutustumassa! Samalla voi osallistua sivustolla käynnissä olevaan kilpailuun, jossa palkintona on kaksi huikeaa 400 euron lahjakorttia Kultaseppämestari Tarkkaselle! Toinen lahjakortti arvotaan kaikkien osallistujien kesken, ja toisen voittaa Indiedaysin toimituksen valitsema lukijoiden paras DIY-idea! Kilpailuun voi siis osallistua lähettämällä oman DIY- ideansa sivuston kautta 30.3 mennessä, joko kuvan kanssa tai ilman. Kannattaa siis ehdottomasti käydä nakkaamassa omat parhaat DIY-ideansa kehiin, tai jos ideoita ei nyt synny niin ainakin osallistumassa arvontaan. :)


Sivustolle pääset klikkaamalla kuvaa!

Käykäähän jakamassa vinkkinne!
Ja hei, jos testaatte tätä mun ohjettani, näkisin mielelläni myös kuvia teidän toteutuksistanne! :)