2 + 4 -synttärijuhlat

Meidän esikoinen täytti maaliskuun viimeisenä päivänä neljä vuotta, ja synttäreitä oli tarkoitus juhlia huhtikuun alussa - mutta luonnollisestikin tässä maailmantilanteessa juhlat jouduttiin siirtämään, ja toivottiin että juhlat voisi järjestää nyt kesällä. Viikko sitten kuopuskin täytti kaksi, ja silloin päästiin viettämään pienet synttärijuhlat yhteisesti molemmille pojille. :)

Nämä synttärijuhlat oli nelivuotiaalle niin tärkeät, että oon tosi onnellinen että juhlat pystyttiin pitämään. Juhlat pidettiin pienellä läheisten porukalla, kutsuttiin tällä kertaa vain isovanhemmat ja kummit. Oli kyllä ihanat juhlat! Lasten riemu on niin parasta. <3 

Juliukselta tuli synttärikakkuun tarkat ohjeet, hän on suunnitellut synttärikakkua jo sieltä maaliskuusta oikeista synttäreistään asti. :D Kakun piti olla Palomies Sami- kakku, ja suklainen. Lakkahillo kakussa sai tiukan kiellon, ja lähempänä synttäreitä toiveet tarkentuivat myös niin, että kakun piti olla kokonaan suklainen, joten aluksi kaavailemani suklaa-kinuski tai suklaa-mansikka -ajatus piti laittaa sivuun. Halusin kakun suhteen toteuttaa synttärisankarin toiveet, mutta toki siinä vaiheessa piti jo torpata ideoita kun juhlien lähestyessä toiveet lähtivät laukalle ja muutama päivä ennen juhlia poika julisti että kakun tulee olla nelikerroksinen. :D 

Tällä kertaa toteutin Palomies Sami- teematoiveen sillä, että ostin pienen hahmofiguurin ja paloauton koristeiksi kakun päälle, ja näpersin sokerimassasta tulenlieskoja. Poikahan kysyi koristeet nähdessään että mikset äiti tehnyt Samia ja paloautoakin itse tuosta sokerimassasta. :D Tämä palomiesteema toiveena ei kyllä yllättänyt varmaan ketään, sillä meillä palohälytykset raikaavat aamusta iltaan ja kaksi pientä palomiestä sammuttaa tulipaloja kypärät päässään kaikki päivät, palomiesleikit on siis todellakin pop. :D 

Edellisenä iltana ennen juhlia Julius vielä mietiskeli nukkumaan mennessään, että "saapa äiti nähdä että tykkäänkö siitä kakusta", mutta tykkäsi hän onneksi. :D Juhlien jälkeisenä päivänä hän kyllä vielä kommentoi että kakku oli kyllä tosi hyvää mutta hillo ja kermavaahto siitä puuttui. :D 

Suklaakakun tein tällä Annin uunissa -blogin ohjeella. Kakku oli tosi hyvää, ja todella suklaista sekä makeaa. Juhlien jälkeen seuraavana päivänä söin kakkua niin, että siivutin päälle tuoreita mansikoita - ja kombo oli täydellinen, tuoreet mansikat raikastivat tuhtia suklaisuutta ja maut toimivat loistavasti yhteen. Vinkiksi siis, että tuoreet mansikat sopisivat tähän kakkuun tosi hyvin joko siivutettuna väliin tai päälle. :) 

Toiselta kakulta halusin raikkautta vastapainoksi tälle tosi tuhdille suklaakakulle, joten minulle oli selvää että teen mansikoista joko britan tai pavlovan, joista päädyin leipomaan mansikkamariannepavlovan. Muita makeita leipomiani pöydässä olivat kaurakeksit ja lakkakääretorttu itsetehdystä lakkahillosta. Suolaisia tarjottavia olivat savuporoneliöt, palvikylki/kana/kasvispiirakka sekä siikatartar ja saaristolaisleipä. Mies tekee meillä perinteisesti aina jotain suolaista piirakkaa juhliin, niin tälläkin kertaa. Lisäksi siikatartar oli miehen tekemää, ja sen kanssa tarjottiin minun leipomaani saaristolaisleipää. Lasten toiveesta pöydässä oli myös vaahtokarkkeja, suolatikkuja ja sipsejä. :) 

Pienet savuporoneliöt tein muuten tällä ohjeella, mutta ilman basilikaa, ja kooltaan tein näistä pieniä suupaloja ohjeen isommista neliöistä poiketen. Minä käytin tähän lehtitaikinaa (600g) ja näitä valmiita neliöitä tuli siitä tasan 50 kpl. 

Juhlat oli ihanat, ja oon niin onnellinen että koronatilanteesta huolimatta pystyttiin pienet juhlat pitämään. Oli niin kiva saada läheisiä koolle, ja oli ihana katsoa lasten riemua kauan odotetuista juhlista. :) 

Q&A

Moi pitkästä aikaa :)

Mulla on ollut niin ikävä tänne blogin puolelle, sillä ei muu some ole yhtään sama asia. Ajattelin palailla blogin pariin muutamien kysymysten&vastausten myötä, sillä annoin teille instastoorissa mahdollisuuden esittää kysymyksiä muutama päivä sitten, ja vastailen niihin nyt täällä. :)

Ensiksi, mitä kuuluu?
Ihan hyvää, niin kai näihin kuuluu aina vastata. :D No, oikeastikin kuuluu ihan hyvää, mutta on ollut kyllä hurjan raskas kevät ja viime viikot. Eniten mielenpäällä nyt viime viikkoina on ollut useamman läheisen terveyshuolet. Läheisen vakavan sairastumisen ja sen aiheuttaman alkushokin jälkeen asioiden prosessointi oman pään sisällä on ollut raskasta; miten pienestä oli kiinni että olisi käynyt paljon huonommin, mitä olisi voinut tapahtua ja miten hyvä tuuri nyt kävi että kaikki on nyt kuitenkin hyvin.

Näiden terveyshuolten lisäksi on ollut toki tämä erikoiskevät rajoitteineen, ja onhan se vaikuttanut jokaisen arkeen ja mielialaan varmasti myös. On ollut raskasta, ettei kuukausiin voinut nähdä ydinperheen ulkopuolisia läheisiä, ja varsinkin lapsille oli tosi vaikeaa kuukausien ero läheisistä isovanhemmista sekä se, että jouduttiin siirtämään Juliuksen neljävuotissynttärit maaliskuulta tälle kesälle (toivotaan että saadaan ne kesällä pidettyä pienimuotoisesti yhdessä Samuelin kaksivuotissynttäreiden kanssa). Ei ollut arjen pyörityskään helpointa mahdollista tänä keväänä, mihin varmaan aika suuri osa pystyy samaistumaan, ja aika paljon on pitänyt miettiä uusiksi asioita jotka ennen oli itsestäänselviä tai helppoja.

Meillähän lapset aloitti päiväkodinkin tammikuussa, joten uusi arki lähti pyörimään vuoden alusta, mikä vaati toki vähän totuttelua vaikka nyt jo päiväkodissakin menee tosi hyvin. Ja nelivuotiaan ja pian kaksivuotiaan äitinä elämä on aika täyttä; lapset tarvitsevat minua koko ajan, ja niin ihania kuin he ovatkin niin elämään mahtuu paljon myös uhmaa, kinaa ja veljesten välisiä kahinoita. Arki tuntuu siltä että tunteja on päivässä puolet liian vähän.

Töissäkin on ollut todella kiireinen kevät, mihin mahtui myös monenlaisia sävyjä tämän erikoiskevään vuoksi. Vaikka jatkuva kiire ja stressikin on tosi raskasta, niin oon todella kiitollinen siitä että töissä on ollut kiirettä ja töitä on riittänyt, eikä esimerkiksi lomautuksia ole ollut.

Mutta joo, raskas kevät on takana mutta nyt kuuluu ihan hyvää. :)

Kolme asiaa, mitä odotat eniten tältä kesältä?
Koronakevään aikana en oikeastaan osannut toivoa kesältä mitään muuta kuin sen, että päästäisiin kesän aikana näkemään edes mummuja ja pappoja, sekä käymään Kannuksessa. Nyt onneksi päästiin jo nuo asiat tekemään, mutta kesälle ei ole vieläkään sen suurempia suunnitelmia tai odotuksia. Eniten odotan sitä, että saadaan viettää aikaa läheisten kanssa (vaikkei se vieläkään riskitöntä ole, ja jokaista tapaamista suunnitellessa täytyy edelleen punnita riskit) ja että uskallettaisiin edes jotain ystäviäkin nähdä kesän aikana. Toisena odotan sitä, että päästään mun vanhempien mökille viettämään edes pari toivottavasti aurinkoista päivää. Kolmantena odotan sitä, saadaan pidettyä pojille yhteiset synttärit edes pienellä porukalla, sillä se on varsinkin meidän nelivuotiaalle tosi tärkeää.

Mistä sun käsityöinnostus on saanut alkunsa? Lapsuudesta jo, äidiltä ja mummulta jotka tekivät itse paljon käsitöitä, ottivat mukaan tekemään ja opettivat. Oon askarrellut ja tehnyt aina käsilläni kaikkea; ekana varmaan ompelin barbeille vaatteita, ja erityisen lämpimästi muistelen kesää jolloin olin yhdeksänvuotias ja minulle pystytettiin kesäksi kangaspuut kesäisin tyhjänä olevaan perunavarastoon - silloin kudoin valtavan määrän poppanaliinoja kaikissa pastelliväreissä, ja annoin niitä sit joululahjoiksi mummuille ja kummeille. :D

Mikä/mitkä oli sun unelma-ammatti lapsena?
Mun pitkäaikaisimpia lapsuuden haaveammatteja oli opettajan ja kirjailijan työt. Teininä haaveilin arkkitehdin, opettajan ja lastentarhanopettajan töistä sekä vaatesuunnittelusta/pukusuunnittelusta ja taideteollisesta korkeakoulusta. Lukiossa istuin monia vapaatunteja opinto-ohjaajan huoneen aulassa lukemassa taideteollisen korkeakoulun opinto-opasta ja innostuin lähes kaikista tutkinnoista mitä tuossa opuksessa oli; erityisesti lavastustaiteesta sekä vaatesuunnittelusta, mutta ymmärsin myös miten pienet mahdollisuudet sisäänpääsyyn olisi jos ohjelmaan otetaan vuosittain 4 tai 8 opiskelijaa kuten joihinkin haaveilemistani ohjelmista. Lopullisessa vaakakupissa painoi myös se, että silloisella poikaystävälläni (nykyisellä aviomiehelläni) oli jo opiskelupaikka Kokkolasta odottamassa, enkä muutenkaan olisi halunnut muuttaa pääkaupunkiseudulle, joten en koskaan edes hakenut Taideteolliseen. Onneksi Kokkolassakin pystyi lukemaan haaveammattiini, ja päädyin hakemaan ja pääsemään sisälle ykkösvaihtoehtonani haussa olleeseen Tekstiili- ja vaatetustekniikan insinöörin tutkintoon Kokkolaan.


Mikä on sun suurin haave? :)
Mun suurin haaveeni on elää pitkä elämä onnellisena ja terveenä läheisteni kanssa.Se on se millä loppupeleissä on väliä. Mun suurin haave koskaan on ollut tulla äidiksi, ja se on onneksi tapahtunut jo ja peräti kaksi kertaa, joten nyt mun suurin haaveeni on saada elää pitkä ja onnellinen elämä heidän vierellään kulkien. Miehen kanssa odotan että päästään viettämään kultahääpäivää sitten kiikkustuoleissa. ;)

Materialistisista haaveistani suurin on omakotitalo. Haaveilen väljemmistä neliöistä ja suuremmasta pihasta. Omasta rauhasta mitä rivitalossa ei ole samalla tavalla.

Kerrotko nykyisestä työstäsi. Vastaako sinun koulutusta? Mitä tykkäät työstäsi? Olen siis töissä Verson Puodilla tehtävänimikkeenäni Vaatesuunnittelija. Ja tykkään ihan hirveästi! Työ vastaa koulutustani, sillä oon Tekstiili- ja vaatetustekniikan insinööri suuntautumisenani suunnittelu ja markkinointi. Työporukka on ihan mahtava, ja töihin on aina kiva mennä - se on mulle ihan hurjan tärkeää, koska töissä vietetään niin suuri osuus ajasta. Mä en myöskään ole tyyppi jolle työ olisi "vain" työpaikka ja tapa ansaita elanto, vaan mulle työ on tärkeä osa identiteettiäni joten siksikin mulle työpaikalla on paljonkin väliä. Työni on tosi monipuolista, haastavaa ja vastuullista, ja myös tosi hektistä. Pienessä firmassa työnkuva on tosi laaja, ja vastuuta saa ja joutuukin ottamaan - mutta siitä juuri tykkäänkin todella paljon. Oon todella onnellinen ja kiitollinen siitä että saan tehdä työtä jota rakastan ja josta oon tosi innoissani. Tiesin opiskellessani että oon hakeutumassa alalle jossa työpaikkoja ei ole tarjolla joka oksalla, eikä mulla valmistuttuani ole selkeää yhtä työnkuvaa vaan voisin työllistyä tosi monenlaisiin tehtäviin, mutta mua ajoi eteenpäin usko siihen että tämä on mun juttu ja löydän kyllä töitä koska en ole tyyppi joka jäisi tuleen makaamaan. Ja niin löysin, ja vieläpä ihan huipusta paikasta!

Mikä on ollut raskainta äitiydessä?
Riittämättömyyden tunne. Ehkä se sellainen oma kokemus siitä, ettei kaikki ole hallinnassa. On niin paljon tehtävää, muistettavaa ja hallittavaa että resurssit ei vaan riitä, ja siitä seuraava kaaoksen ja kykenemättömyyden tunne on mulle tosi ahdistavaakin. Se tunne, ettei ehdi ajatella yhtään ajatusta loppuun. Se tunne, ettei vuorokauden tunnit riittäisi kaikkeen vaikka ne tuplattaisiin. On koko ajan sellainen riittämätön olo, sellainen olo että juoksen epätoivoisesti sen illan viimeisen bussin perässä vaikka kaikkeni yritin että ehtisin siihen bussiin. 

Ehkä se sellainen kokonaisvaltainen vastuu, se että minua tarvitaan ihan koko ajan, on pitkässäjuoksussa aika kuormittavaa. Se, että lapset ja lasten tarpeet menee aina etusijalle, ja itse vähän sitten unohtaa pitää itsestään ja omastakin jaksamisestaan huolta; tulee syötyä huonosti, liikuttua liian vähän ja nukuttua aivan liian vähän, eikä omille harrastuksille ja muille tärkeille jutuille tunnu löytyvän aikaa. Tiedän, että itsestäänkin paremmin huolehtimalla jaksaisi arjessa paremmin, eikä se kaaos ja elämän hektisyyskään kaatuisi samalla tavalla niskaan, mutta tässä ruuhkavuosiksikin kutsutussa elämänvaiheessa se on helpommin sanottu kuin tehty. :)

Äitiys on parasta elämässäni ja nuo pienet miehenalut on maailman huipuimmat tyypit, mutta ei tämä äitiys aina helppoa ole - niin ihanaa kuin se onkin.


Milloin tuutte etelään? Olisi kiva nähdä koko teidän perheen :)
Täytyisi kyllä tulla! Tänä kesänä nyt ei taideta uskaltaa lähteä vielä isommin lomailemaan, mutta ehkä ensi kesänä kun maailma on toivottavasti jo normaalimmassa tilassa - olisi kiva viedä pojat ainakin Muumimaailmaan ja tapaamaan sukulaisia. :)

Kiitos kysymyksistä! Mulla on tapana jaaritella, joten onneksi näitä kysymyksiä ei ollut tämän enempää sillä näinkin postauksesta tuli jo ihan riittävän pitkä. ;)

Mitä teille kuuluu? Saa myös esittää toiveita postausten ja aiheiden suhteen, sillä aion nyt palailla tänne taas kirjoittelemaan aktiivisemmin. :)

10 vuotta!

Tänään tulee kuluneeksi tasan kymmenen vuotta siitä, kun perustin blogini. Aika uskomatonta! Sehän on kolmasosa elämästäni.

Olin seurannut aktiivisesti pari vuotta toisten blogeja ja pähkäillyt, olisko minulla itselläni annettavaa blogimaailmaan, ja että kiinnostaisiko ketään ylipäätään lukea jos perustaisin blogin. Lopulta totesin tämän olevan hyvä kanava pitää kirjaa omista tehdyistä käsitöistä vaikka kukaan muu ei tätä seuraisikaan, joten aika nopealla pohdinnalla päätin lopulta yhtenä iltana pistää blogin pystyyn. Avasin siis bloggerin, keksin blogille nopeasti nimen ja otin digikameralla kuvan kynttilästä ja lankakerästä banneriksi - ja siitä se lähti. :D

Aluksihan blogini kulki nimellä "Peukalo paikallaan", mikä oli nopea päähänpisto ja tuli sanaleikkinä siitä ajatuksesta ettei minulla ole peukalo keskellä kämmentä. Aika pian blogin nimi alkoi kuitenkin tuntua typerältä, ja halusin myös laajentaa blogin aiheita käsitöistä muihinkin elämän alueisiin, joten muutaman kuukauden bloggailun jälkeen päädyin jo vaihtamaan nimeä tähän nykyiseen. Aika monta kertaa vuosien varrella on uusikin nimenvaihdos käynyt mielessä, mutta tällä mennään edelleen. Silloin 2010 tuntui Sweet things hyvältä ja sopivan yleiseltä nimeltä, mutta jo useamman vuoden tämäkin nimi on häirinnyt - onhan tämä tosi tylsä eikä kovinkaan persoonallinen tai mieleenpainuva. Kynnys nimen vaihtamiseen on kuitenkin kasvanut suuremmaksi vuosien vieriessä - vaikka toisaalta nimenvaihdos voisi olla vähän kuin uusi puhdas alku. Kunhan tulisi joku kuningasidea nimen suhteen niin saattaisin nimenvaihdoksen toteuttaa vieläkin. :)

Blogi on ollut ja on edelleen mulle harrastus, ei työ. Vaikka viime vuosina tästä on silloin tällöin pientä sivutuloa tai satunnaisia etuuksia saanutkin, niin tämä on kulkenut täysin fiilispohjalta aina, sen mukaan mikä on tuntunut hyvältä ja minkä verran minulla on ollut aikaa ja jaksamista panostaa blogiin.

Blogi on elänyt monenlaisia vaiheita; välillä on ollut hiljaisempaa ja välillä ideoita ja aikaa blogille annettavaksi on ollut niin paljon, että oon postannut lähes päivittäin.

Tämä kulunut vuosi blogissa on ollut hiljainen - hijaisempi kuin vielä koskaan näiden kymmenen vuoden aikana; toisaalta oma elämä ruuhkavuosien keskellä kahden pienen lapsen äitinä on vienyt kaiken aikani ja blogille jäävä siivu elämästä on ollut hyvin pieni, mutta toisaalta osansa on myös sillä että kynnys bloggaamiseen on ollut aiempaa korkeammalla. Siinä missä blogini alkuvuosina postauksen aiheeksi riitti ostamani uusi käsityölehti ja kuvitukseksi näpsäisin kuvan mihin vuorokauden aikaan tahansa välittämättä hämäryydestä tai pikselimössöisestä kuvasta - ovat omat ja koko blogimaailman standardit nykyisin korkeammalla. Insta on puolestaan paljon nopeampi ja helpompi kanava, ja siellä olenkin ollut aktiivinen vaikka blogi onkin päässyt vähän keräämään pölyä viime aikoina. Tarkoitus ei ole kuitenkaan missään nimessä kuopata blogia, vaan puhallella pölyjä pikkuhiljaa pois ja tehdä myös pientä pintaremonttia täällä - jotta tästäkin tulisi taas entistä ehompi. :)

Kävi mielessä, että olisi hauska tehdä joku kymmenvuotiskatsaus blogiini ja näihin vuosiin, katsotaan saisinko sellaisen kasaan. Yhtään julkaistua postausta en ole muistaakseni blogistani poistanut, vaikka nyt jälkikäteen selaillessa moni juttu hymyilyttääkin ja myös hävettääkin. En silti halua deletoida täältä mitään, sillä tämä kaikki on mun historiaani. Kauas on tultu siitä mistä lähdettiin, mutta ainakin huomaan että kehitystä on tapahtunut niin kuvaajana, käsitöiden tekijänä kuin kirjoittajanakin. :D Lähes 1400 postausta, varmasti kymmeniätuhansia otettuja valokuvia, ja tuhansia tietokoneella istuttuja tunteja, satoja valmistuneita käsitöitä ja monia hienoja blogin kautta tulleita kokemuksia - sitä on ollut kymmenvuotinen taipaleeni bloggaajana tähän asti. Seuraavalle blogivuosikymmenelle siis avoimin mielin, saa nähdä mitä se tuo tullessaan! Lopettamassa en ole bloggaamista missään nimessä, mutta jonkinlainen uudistumishalu minulla kyllä on. Tarvitsisin vähän uusia tuulia, jotta vanha into ja luovuus blogin suhteen löytyisivät taas jostain. Ehkä tämä on jonkinlainen kymmenvuotiskriisi? :D

Kymmenen vuotta on kyllä hurjan pitkä aika elämästä. Henkilökohtaisessa elämässäni näiden kuluneiden kymmenen blogivuoden aikana olen mennyt kihloihin ja naimisiin elämäni rakkauden kanssa, saanut kaksi ihanaa poikaa, asunut neljässä eri osoitteessa, valmistunut ammattikorkeakoulusta, kerännyt työkokemusta neljästä eri työpaikassa, matkustanut, elänyt ja kokenut vaikka mitä. Ihanaa kun blogi on kulkenut mukana ja kulkee edelleen. Näillä blogitekstien riveillä (ja varsinkin niiden välissä) on kymmenen vuotta elämästäni. Pitäisi joskus laskea monetko villasukat olen kutonut näitä vuosina, vastaus olisi varmaan aika hurja - sillä villasukkien neulominen on mulle käsityömuodoista rakkain.


Mielenkiintoista olisi kuulla, miksi ja milloin olet alkanut seurata blogiani? Ja onko mukana ketään, joka olisi ollut matkassa jo silloin vuosikymmen sitten? :) Saa myös esittää toiveita blogin jatkoa ajatellen! 

Muistot talteen

Yhteistyössä Oot niin ihana- vauvakirja

Sain kolme vuotta sitten esikoisen synnyttyä blogiyhteistyön tiimoilta tämän Oot niin ihana- vauvakirjan, josta kirjoittelinkin aiemmin mm. täällä. Silloin jo haaveilin, että tulisipa kirjaan myös lisäsivuja lapsen myöhemmille vuosille vauvavuoden jälkeen - ja itseasiassa ajattelin, että jos ei tule niin askartelen sellaisia itse. Sittemmin kirjaan on julkaistu kaksikin lisäosaa; 20-sivuinen lisäsivunippu, sekä niinikään 20-sivuinen jatko-osa joka sisältää muun muassa sivut ikävuosille 1-7, sekä omat sivunsa esimerkiksi eskarille ja koululle. Aiempaan tuttuun tyyliin sivut ovat tosi avoimia ja jättävät paljon tilaa mielikuvitukselle ja omille ideoille. Sivuilla ei ole valmiita kysymyksiä tai täytettäviä kohtia, vaan korkeintaan otsikko tai joku avainsana, muuten sivut on vapaasti täytettävissä haluamallaan tavalla.

Sivuilla on paljon tilaa kirjoittaa, mutta sivut voi myös täyttää vaikkapa kuvin. Mä oon tehnyt vähän molemmanlaisia sivuja; niitä sivuja joissa on pääasiassa teksti; muistot, hauskat jutut ja tapahtumat, ja sitten lähes pelkkiä kuvasivujakin tietyn aihealueen ympärille. Luulin etukäteen, että askartelijana sivut täyttyisivät monipuolisesti erilaisia askartelutarvikkeita käyttäen, mutta kahden pienen lapsen äitinä mulla ei olekaan ollut siihen aikaa. :D Nyt on mentykin siis vähän pelkistetymmällä linjalla hyödyntäen lähinnä erivärisiä kyniä, erilaisia kuvioteippejä ja tarroja - mutta oon ajatellut niin että ainahan voin jatkaa sivujen koristelua myöhemmin jos siltä tuntuu.

Mä oon ennemminkin kertonut, että oon vauvakirjan täyttäjänä aika innokas -molemmilta pojilta löytyy useampi vauvakirja. :D Jos hankkisin vain yhden vauvakirjan, niin se olisi ehdottomasti tämä - sillä tässä on rajattomasti mahdollisuuksia täydentää ja jatkaa kirjaa.

Tykkäättekö te täyttää vauvakirjaa? Mä tykkään. Saa nähdä tykkääkö pojat näitä itse vanhempina lukea, mutta minä varmasti ainakin tykkään lueskella ja muistella näitä kultaisia aikoja sittenkin kun pojat on lentäneet pesästä, joten kiva kun muistot on tallessa kansien välissä. :)

Ja hei, mulla on teille myös kivoja uutisia! Saatte koodilla ANNIKANIHANAT -15% alennusta koko ostoksesta Oot niin ihanan kaupasta, ja koodi on voimassa heinäkuun loppuun asti eli 31.7.2019 saakka. :)

Kannattaa pysytellä kuulolla, sillä lähipäivinä on tulossa vielä arvontakin tähän yhteistyöhön liittyen... :)

Viikon plussia ja miinuksia

Plussia:

+ Luonnon viherrys! Luumupuu alkoi juuri kukkia, ja omenapuussakin näkyy jo nuput. Koivut muuttui viime viikon aikana kunnolla vihreiksi täällä Oulussa, ja alkoi oikeasti näyttää ja tuntua kesäiseltä, ja tuoksua.

+ Ehdottomasti yksi suurimpia plussia pienten lasten kanssa näissä keleissä on uloslähtemisen helppous! Siinä missä talvella uloslähtemiseen sai kulumaan puoli tuntia pelkästään kahden lapsen ja itsensä pukemiseen - riittää kesällä parhaimmillaan että lakit päähän ja pihalle. Ah - ihanaa!

+ Täällä Oulussa oli viime viikonloppuna Scandinavian Design Market - tapahtuma, jossa kävin piipahtamassa ihan yksin. Vaikka olin poissa kotoa vain alle kaksi tuntia, teki se hyvää. Olen todella todella harvoin missään yksin, enkä ole Samuelista ollut vielä montaa tuntia erillään muutenkaan, mutta kyllä vaan vaikka kauppareissu yksin on välillä ihan luksusta. :D Ja tuolla tapahtumassa kiertely ja ihastelu ihan yksin omassa rauhassaan oli kyllä mukavaa, kerkesin jopa pysähtymään ja tutkimaan kojuja ihan rauhassa. Bongailin varsinkin kaikkia ihania korviksia, ne on yks mun heikko kohtani.

 + Loma! Olen itseasiassa tällä hetkellä kesälomalla. :) Äitiysloma ja vanhempainvapaa loppuivat reilu viikko sitten, ja nyt olen kesälomalla, kunnes parin viikon päästä aloitan työskentelemään maanantaisin. Mieskin ehtii pitämään yhden kesälomaviikon ennen mun töiden aloitusta, joten on tosi kiva olla rauhassa perheen kesken - ja ehtiä tekemään myös kotihommia sekä pihahommia.

+ Töihinpaluu. Odotan itseasiassa noita mun maanantaisia työpäiviä jo tosi paljon! Tykkään kovasti työstäni, ja kieltämättä kaipaan tähän arkeen jo vähän jotain omaa ja muutakin mietittävää kuin lapset, koti ja lasten asiat - vaikka rakastankin lasten kanssa kotona olemistakin, ja olen kiitollinen siitä että pystyn vielä hoitamaan lapseni itse kotona. En halua laittaa varsinkaan pienempää vielä päivähoitoon, joten tämä järjestely tuntuu nyt tosi hyvältä, että teen töitä päivän viikossa ja mies on puolestaan silloin hoitovapaalla hoitamassa poikia.

+ Juliuksen kerho loppui tänään. Oltiin viime perjantaina kerhon kevätretkellä metsässä, mikä oli tosi mukava tapa viettää kerhon päättäjäisiä varsinaisen kevätjuhlan sijaan. Harmi, ettei kesällä ole kerhoa - vaikka toisaalta kerhottomuus vapauttaa kyllä aikataulut ja pystytään ja ehditään näkemään paremmin kavereita, sopimaan puistotreffejä ynnä muuta. Tuo kerho on kyllä ollut meidän arjen pelastus; Julius lähti kerhoon aina mielellään ja oli innoissaan kun siellä oli aina vähän erilaista puuhaa ja kavereita. Mullekin kerho oli tärkeä, sillä kerhoajoilla pystyin hoitamaan asioita vähän helpommin kun mukana oli vain vauva, ja toisaalta myös viettää aikaa kaksistaan vauvan kanssa sekä vähän hengähtää muutenkin. Meillä kun on tukiverkot kaukana, niin koin kerhon tosi tärkeäksi omankin jaksamiseni kannalta. Toki välillä tuntui aika raskaaltakin rampata viemässä ja hakemassa, sillä me ei saatu kerhopaikkaa tästä läheltä, vaan kerhomatkat piti kulkea joko autolla tai bussilla. Mutta luulenpa, että seuraavina viikkoina saan harva se päivä vastailla kolmevuotiaan kysymyksiin että onko tänään kerhopäivä, hän nimittäin odotti aina kerhopäiviä kovasti, eikä varmasti vielä tajua mitä se kerhon kesäloma oikein tarkoittaakaan. Kolmevuotiaan elämässä 2,5 kuukautta on tosi pitkä aika.

+ Leivoin kerhon aikuisille kiitoksena suklaadonitseja, ja ostin kylkeen vielä paketin keksejä sekä kirjoitin kortin. Minusta on mukava muistaa ja kiittää kerhon aikuisia, joista on tullut lapselleni tärkeitä. Kuitenkaan puolen vuoden kerhon jälkeen en tunne kerhon aikuisia kovin hyvin, sillä kerho on lyhyt ja aikuisia useampi, jotka eri päivinä vuorottelevat - siispä koin helpommaksi muistaa yhteisillä kahvihuoneen herkuilla, kuin että olisin hankkinut tai tehnyt jokaiselle jotain omaa. Uskon siihen, että sydämestä tuleva kiitos lämmittää eniten ja riittäisi taatusti kiitokseksi - mutta minusta on mukava muistaa pienesti konkreettisestikin.

+ Jääkiekon MM- kulta. Eihän sitä voi olla mainitsematta tässä kohtaa kun miettii viikon plussia ja miinuksia. :D Hienoa Leijonat! Olipahan hieno matka voittoon, ja viimeinen peli niin kutkuttavan jännittävä, että kotisohvalta katsotun pelin jälkeenkin kävin niin kierroksilla ettei uni tullut silmään pitkään aikaan.

Miinuksia:

- Tämän viikon ehdottomasti suurin miinus on sairastelu. Juliukselle nousi yhtäkkiä lauantai- iltana korkea kuume. Onneksi kuumetta kesti vain vuorokauden, mutta juuri kun luulimme muun perheen säästyneen taudilta heräsi Samuel tänään iltapäiväpäikkäreiltään kuumeisena. Nyt toivotaan, että pikkuveljen tauti on yhtä nopeasti ohimenevää kuin isoveljen oli.

- Julius oli siis kuumeeton jo maanantain ja tiistain, mutta oltiin varalta kotona ja pysyteltiin sisätiloissa vielä nuo kaksi vuorokautta, että poika pääsisi kunnolla tervehtymään. Tänään oli tosiaan viimeinen kerhopäivä, ja onneksi tervehtyi niin että pääsi tänään vielä viimeistä kertaa moikkaamaa tärkeiksi tulleita kerhokavereita, joista moni ei enää syksyllä kerhossa jatkakaan. Voin kertoa, että oltuamme yli kolme vuorokautta sisällä olisimme tosiaan olleet raittiin ulkoilman tarpeessa koko porukka. :D Kolmevuotias ulkoilua rakastava poika oli aika turhautunut kun ei päässyt ulos, eikä oikein ymmärtänyt että miksi ei.

- Jouduttiin nyt näiden sairastelujen takia peruuttamaan kavereiden lasten synttäreille meneminen, mikä on tosi harmi. Olisi ollut kiva että lapset olisi päässeet leikkimään yhdessä, ja toki aina on kiva päästä herkkupöytien ääreen myös. :D

- Olen nukkunut koko viikon todella huonosti. Pojat on herätelleet vuorotellen, ja valvoneet vuoroissa. Siinä vaiheessa kun vauva vihdoin rauhoittuu nukkumaan yöllä puoli kahdelta, ja kolmevuotias valvottaa puolestaan puoli kolmesta neljään niin ei kovin leveästi naurata. Varsinkaan kun vauva herää sit taas viideltä syömään, herätäkseen aamulla seitsemältä pirteänä vaatimaan että sängystä on noustava heti. On ollut siis tosi huonoja öitä, ja kun huonosti nukkuneet lapset sitten päivällä väsyneinä kitisee huonosti nukkuneelle äidille niin on joskus ollut riemukkaampiakin päiviä. :D

- Näissä lasten sairasteluissa kurjinta on aina katsoa vierestä toisen kurjaa oloa. Ja sit on se äidin huoli, jonka vuoksi itsekään ei saa nukuttua kun täytyy rampata mittaamassa kuumetta ettei se pääse nousemaan liian korkealle. Mulla on vauvana ollut kuumekramppi ja mua on sen johdosta viety ambulanssilla sairaalaan, minkä takia pelkään kuumeen nousemista korkealle.

Sellaisia plussia ja miinuksia. :) Loppuviikollekin olis mukavia suunnitelmia tiedossa, mutta nyt tärkeintä on saada lapset terveeksi - katsotaan muita juttuja sitten sen jälkeen. Mitäs teidän viikkoon, onko enemmän plussia vai miinuksia?

Mukavaa viikkoa!

Kolmevuotiaan synttärit - teemana Ryhmä Hau, keltainen ja ripaus kultaa

Me vietettiin maaliskuun viimeisenä lauantaina Juliuksen kolmevuotissynttäreitä. Ihan käsittämätöntä että tuo pieni mies on jo kolmevuotias! Hän toivoi Ryhmä Hau- kakkua, sekä keltaista teemaa lempivärinsä mukaan. Lisänä vielä ripaus kultaa sekä minttua, joten siinäpä oli juhlille teemaa. :) Tykkään että juhlilla on joku teema tai lähinnä teemaväri, edes löyhästi, niin silloin yleisilme on yhtenäinen, ja on paljon helpompi miettiä koristeita ja tarjottaviakin.

Tarjottavia leivoin pakkaseen jo etukäteen oikeastaan koko edeltävän viikon, sillä tiesin että kahden pienen kanssa synttäreitä edeltävä päivä sekä juhlapäivän aamu täyttyvät jo arkipuuhista sekä siivoiluistakin. Ja hyvä niin, sillä kyllä mulla silti meni edeltävä ilta pikkutunneille kakun ja erinäisten juhlapuuhien kanssa... :D

Tarjolla oli:
- Poro-paprikapiiras vaalealla pohjalla
- Tacopiiras rukiisella pohjalla (mies teki)
- Kylmäsavulohituutit (äitini teki)
- Pikkulihapullat
- Vihersalaatti + pähkinät ja fetajuusto
- Kauralastut
- Kaneliset luun muotoiset keksit
- Kuivatut aprikoosit (nämä on Juliuksen herkkua, eivät sisällä lisättyä sokeria mutta ovat tosi hyviä - kuin karkkeja)
- Minttulakut
- Suklaaruudut (munattomat)
- Puolukkamuffinsit kinuskikuorrutteella
- Maapähkinäsuklaapiiras
- Synttärikakku vaaleilla kakkupohjilla ja vadelmamoussella sekä suklaamoussella

Yritettiin miettiä useampia suolaisia ruokaisia tarjottavia, sillä useimmat vieraat tulivat juhliin pitkän matkan takaa. Molemmat suolaiset piiraat sekä lihapullat tarjoiltiin lämpiminä.

Tarjottavien kanssa kävikin sitten vähän niin, että suolaiset meni hyvin mutta makeita jäi jäljelle tosi paljon. :D Täytekakku oli kuuden munan kakku, ja siitä meni juhlissa vain kolmannes. :D Rohkenen väittää ettei kakun maussa ollut vikaa, vaan taisi käydä vain niin että tarjottavia oli vähän liikaa - ja ensin alle otetut suolaiset vei tilaa kakulta. Laitetaan itselle siis muistiin, että ensi kerralla riittää pienempi täytekakku, ja oikeasti vähän vähemmän tarjottavia muutenkin. :D

Tälläkin kertaa puhuttiin kyllä miehen kanssa etukäteen, että ei tehdä tarjolle kymmentä sorttia vaan vähempi riittää - mut sit kuitenkin kävi niin että määrä lisääntyi vähän huomaamatta.

Pojan toivoman Ryhmä Hau- kakun toteutin tällä kertaa vain parilla hahmofiguurilla, mutta hyvin kelpasi synttärisankarille. :D Kakun reunat koristelin vohvelikekseillä, ja päälle tein sokerimassasta numeron kolme. Kakkupohjat oli vaaleat, ja välissä oli kerrokset vadelmamoussea sekä suklaamoussea.

Ryhmä Hau- teema näkyi vain pienissä jutuissa; kakussa, luun muotoisissa kekseissä, muutamissa koristeissa sekä noissa lapuissa jotka kertovat mitä oli tarjolla. Lisäksi ikkunaan ripustettiin keltainen "Rollen värinen" viiri, ja ilmapalloja oli kaikissa väreissä. Niistäkin lapsi innoissaan luetteli mikä on Vainun värinen ja mikä Kajan värinen, että hyvin riitti näinkin. :)

Ihanat synttärit oli, synttärisankari nautti! Arvostan tosi paljon, että niin moni tuli paikalle kaukaakin, ja saatiin kunnon synttärit järjestettyä. Vieraathan sen juhlan tekevät. :)