Spa Wisdom Africa

Oon löytänyt talvijalkojeni pelastajan. Naisen varmaan kuuluisi pitää yllä illuusiota siitä, että jalatkin on aina viehättävät ja silkin siloiset, ja ihan luonnostaan. Mutta nyt tunnustan, että mun kantapääni on kuivat korput ilman rasvaamista, ja usein myös rasvaamisesta huolimatta. Tai on olleet, ennenkuin löysin oikeat voiteet.

Oon kyllä yrittänyt aina rasvata jalkojani huolellisesti, koska tiedän että kantapääni kuivuvat tosi herkästi. Oon myös raspannut niitä välillä tiuhaankin, vaikka tiedänkin, että raspaaminen saattaa lisätä ihon kuivumista. Mutta kun on vaan pakko, että jaloista saa siedettävän näköiset ja tuntuiset. Kesällä kantapäät ja jalat muutenkin on ollut hyvässä kunnossa, mutta tänä syksynä ajattelin lähteä kuivien kantapäiden vastaiseen taistoon jo hyvissä ajoin, ennenkuin talvi taas pääsee tekemään tuhojaan.

Mun ongelma jalkarasvojen suhteen on usein ollut niiden vahva tuoksu. Joka paikassa myydään vain piparmintulla ja mentholilla tuoksutettuja jalkarasvoja, joiden hajut ovat todella voimakkaita.

Body shopissa törmäsin tähän Spa Wisdom Africa -rasvaan, joka soveltuu sekä käsille että jaloille, ja tuoksuu ihanalle. Ei liian voimakkaalle, vaan sellaiselle ylelliselle.

Tuota oon nyt lotrannut jaloilleni joka ilta, ja pehmeältä tuntuu! Talvi ja pakkaset varmaan kertoo sitten lopullisen tuloksen, että toimiiko tämä oikeasti riittävän hyvin, mutta ainakin nyt oon todella ihastunut tähän. Ja pakko myöntää, että ihastuin myös tuohon ihanaan lasiseen purkkiin, tuo on niin kaunis että saa olla esilläkin.

Samoihin kuviin pääsi uusi persikan tuoksuinen vartalovoidekin. Haistelin tuota pari iltaa rasvaillessani, ja hoksasin sitten mikä tuosta tuoksusta tulee mieleen, persikkaiset haribon karkit. No, persikka kuin persikka. :) Ja muhun näköjään iskee aina karkkituoksut. :D

Mielelläni kuulisin nyt teidänkin lemppareista ja luottotuotteista? Varsinkin hyviä jalkarasvoja saa vinkkailla, jos lukijoista lyötyy muitakin kuivajalkoja? :D

Toripolliisia moikkaamassa!

Käytiin tänään Oulussa vähän palloilemassa. Missiona oli käydä muutamassa kaupassa, sekä syödä hyvin. Bonuksena käytiin vielä moikkaamassa Toripolliisia, mies kun ei ollut ennen käynyt Oulun torilla.

Ruokapaikaksi valikoitui Fransmanni ihan siksi, että mä halusin sinne etanoille. Nam! Vielä viisi vuotta sitten (ehkä jopa kolme?) vannoin etten ikinä tule etanoita maistamaan, mutta nyt oon syönyt niitä jo melkoisen armeijan.

Muutenkin viikonloppu sujui mukavasti, oon nukkunut alkusyksyn univelkoja pois ja muutenkin ottanut rennosti. Tänään aloitin aamun paistamalla miehelle ylläriksi aamupalaksi lättyjä, aika luksus sunnuntai. Puhuttiinkin niitä mutustaessa, et tää oli ensimmäinen kerta kun kumpikaan meistä söi niitä aamupalaksi, joten oli jo aikakin. Nää on kai niitä aikuisen etuoikeuksia joista lapsena haaveili,et kunpa joskus saisi aamupalaksi lättyjä tai vohveleita!

Muffineita - suklaisia tietenkin

Leipaisin viime viikonlopuksi muffineita kotikotiin viemisiksi, kun koko sisarusporukkakin oli koolla.

Muffinit tein muuten ihan vaaleaan perustaikinaan, mutta nesteeksi käytin vaniljakastiketta. Vinkin tuohon olin bongannut joskus jostain blogista, ja se oli jäänyt takaraivoon odottelemaan seuraavaa muffineiden leipomiskertaa.

Ja mihinkäs koira karvoistaan pääsee, suklaahiiri teki tottakai suklaamuffineita. Lähellä oli syntyä mustikkamuffinit, mutta suklaaksihan ne viime hetkillä muuttui. :D Nakkasin sekaan siis tummaa suklaata aika isoiksi paloiksi rouhittuna, sekä wiener nougat crushia. Wiener nougat crush oli vähän pettymys, ei sitä juuri huomannut tuolta seasta, vaikka aika reilulla kädellä laitoinkin...

Muuten tuli ihan maistuvia, aika peruskauraa, mutta hyvää sellaista!

Viimassa

Tämän päivän kuvituksena pitäisi olla aaltoja Hailuodon lautalta, pyöriviä tuulimyllyjä, hirvilavoja, mustikkamättäitä ja mustikan syönnistä sinisiä käsiä ja huulia, metsäautotien varresta löytyneitä vadelmapuskia, puolukanvarpuja, kuvia yhtäaikaisesti yllättäneistä räntäsateesta ja auringonpaisteesta, joutsenista sekä termospullokahveista.

Kamerani ei kuitenkaan ollut mukana, kun vietin työpäiväni tänään Hailuodossa kuvauksissa. Tuuli kävi luihin ja ytimiin kerrospukeutumisesta huolimatta, mutta työporukan henki oli niin mahtava, että kylmästä huolimatta päivä oli super.

Karhunvatukoita ei päästy metsässä tänään syömään, joten ostin niitä rasiallisen lähikaupasta illalla. Marjoja on meillä pakastin pullollaan, joten en ikinä osta niitä kaupasta, mutta nyt tein poikkeuksen, kun teki mieli karhunvatukoita pitkästä aikaa. Ja herkullisiahan ne oli, pikkukuppi tyhjeni minuuteissa.

Tämä ilta on mennyt aika pitkälti peiton ja viltin alla hytisten, sekä lehtiä lueskellen. Kuvassa myös yksi mun tän hetken lempparikoru, Piecesin leopardiriipus.

Laitoin vielä saunan päälle, ajattelin käydä nyt pienissä löylyissä, ja painua sitten piakkoin takaisin sinne peiton alle. Tänään on ollut ihanan rauhallinen, laiska ilta. Niitäkin pitää joskus muistaa pitää, ei aina tarvi touhuta koko ajan.

Lämmikettä

Syksy ja tee kuuluvat yhteen. Tänä syksynä onkin tullut juotua paljon teetä. Työhuoneessani on aika kylmä, eikä kotonakaan patterit vielä lämpene, joten teekuppi on löytynyt usein käsieni välistä lämmittämästä. Ja mikäs sen parempaa, kun kerran kainalokin on kaukana.


Ostin itselleni uuden teemukinkin, kun ei noita mukejakaan kaapeista löydy vielä kuin kymmeniä. ;) Riittämiin siis olisi ilman uusiakin, mutta en voinut vastustaa tätä uutta Seikkailu -sarjaa. Muutto- niminen uusi Seikkailu- sarja pohjautuu Muumipeikko ja pyrstötähti- tarinaan, ja nämä kuosit iski muhun heti. Väritys on ihana, ja tässä muuton keskellä myös tuo Muutto- nimi kolahti niin,että halusin oman Muutto -mukin. :)

Haaveissa olisi myös saman sarjan kannu, se on niin ihana!

Eilen väsy painoi silmät kiinni sohvalle jo puoli kymmeneltä, josta taisin könytä sänkyyn unia jatkamaan yhdentoista aikaan. Huomenna työpäivä menee taas kuvauksien merkeissä, Hailuoto kutsuu! Niin huippua. :)

Mukavaa viikkoa!

Valmiina syksyyn

Oon jo monta vuotta haaveillut bootseista, mutta hyviä ei vaan oo tullut vastaan. Tänä syksynä bootseja löytyi vihdoin kauppojen hyllyiltä niin moneen lähtöön, että ihme olisi ollutkin, jos vieläkään ei olisi mieluisia tullut vastaan.

Dinskossa nämä mua odotteli, ja tuntui heti omilta. Koko tuotti taas vähän päänvaivaa, kun pienempi tuntui ahtaalta ja seuraava koko jo hölskäsi... päädyin sitten hölskäävään, sekä huopapohjalliseen.

Nämä bootsit on tekonahkaa, mutta eipähän tarvi varoa niin fanaattisesti vesikelejä, joten sopii mulle.

Ihastuin näissä bootseissa varsinkin noihin yksityiskohtiin. Vetskarit ja remmit on kivoja yksityiskohtia, mutta siltikään bootsit ei ole liian "äijämäiset".

Ja pari viikkoa sitten huivikokoelmani täydentyi vielä tuolla siniselläkin tähtihuivilla, jonka perään ehdin jo vähän itkeäkin täällä. Olin ihan muilla asioilla liikkeellä, ja jo kävelemässä KappAhlin ohi, kun yhtäkkiä tuli mieleeni käydä vielä ihan kaiken varalta tsekkaamassa ettei vaan tuota huivia ole tullut hyllyyn enää sinisenä... Ja yksihän siellä roikkui. :D Mikä tuuri! Tuo on nimittäin ihan täydellisen kokoinen ja mallinen huivi.

Nyt mulla on kenkäkaapissa täytetty vähän ronskimpien kenkien aukko, joten vielä kun löytäisin täydelliset korolliset, naiselliset nilkkurit niin kävelisin koko syksyn aika onnellisena.


Millaisia syyskenkiä te olette täksi syksyksi hankkineet?

Täpinässä

Kiirettä pitää. Oon taas viimeisimmät viikot painanut jokapäivä töitä, kun viikonlopuiksi oon mennyt sinne joka syksyisiin peltotöihin perunamaalle. :) Uudemmille lukijoille tiedoksi, että vanhemmillani on siis perunatila, joten syksyt vietetään poikkeuksetta pottumaalla. Onhan se mukavaa vaihtelua, ja kiva tehdä perheen kanssa töitä, mutta kyllä pitkät päivät ja vapaapäivättömyys vaan vaatii veronsa, ja vähän alkaa jo väsy painaa...

Kotikin on jämähtänyt muuton keskelle. Viimeiset purkamattomat laatikot odottaa sitä, että syksyn hektisyys hellittää ja mieskin on vihdoin täällä kotona, jotta päästään huonekaluostoksille. Kirjahylly ja tietokonepöytä pitäisi ostaa, ja vähän oon tainnut jo suunnitella Ikea-reissua tuonne loppusyksylle...

Ja sitten oon ihan tyhmä, kun otan stressiä tähän kaiken päälle vielä ihan typeristä pikkujutuistakin. On ihan luonnollista stressata vielä uutta työtä, ja jopa tätä keskeneräistä asuntoa, mutta hei, kuka muu ottaa stressiä lähettämättömistä osoitteenmuutoskorteista?? :D Minä otan! Tuo paksu nippu kortteja ahdistaa mua, mutta en vaan oo ehtinyt tarttua kynään. Ja mitäpä väliä sillä oikeasti on, kyllähän ne ehtii. Ärsyttää vaan stressata tuollaistakin.

Töihin on kuitenkin huippukiva mennä joka päivä, vieläkin riittää paljon kyllä opittavaa, mutta mukavalta tuntuu. Ihan mahottoman mukavalta. Oon onnellinen että uskalsin irrottautua ja lähteä kohti uutta, ja että mieskin oli valmis muuttamaan. Oon niin innoissani kaikesta, ja se tuntuu hyvältä!

Huomennakin on töissä edessä niin kiva päivä, etten meinaa pysyä housuissani. Varmasti myös pitkä ja hektinen päivä, päivä menee nimittäin ulkokuvauksissa, mutta sanoinko jo että oon innoissani?? :D Vähän itseäkin naurattaa kun oon niin täpinöissäni, mutta hyvä niin. Se tarkoittaa, että ratkaisu oli oikea. :)

Kuuluuhan teillekin hyvää? :)

Meikkilöytöjä & herätyskellohermostumisia

Joskus alekorista eurolla napatut tuotteet osoittautuu ihan loistaviksi ostoksiksi, joista tulee loppupeleissä jopa luottotuotteita. Kesällä jollain ruokatunnilla tein taas kerran pikapiipahduksen naapurikauppaan, Sokos Emotioniin, kun työpaikalla kiiri huhu että siellä on hyvät alet. :D Meillä kyllä kiiri aina hyvin tiedot siitä missä on mitäkin alennuksessa, ja sit rampattiin vuoronperään kaikki hakemassa niitä samoja juttuja omilla ruokatunneillamme. :D Sillä kertaa olikin suuret määrät We care icon:in tuotteita euron ja kahden euron kopissa, ja itselleni nappasin yhden huulikiillon sekä pari luomiväriä.


Huulikiillosta ei tullut näköjään näpsäistyä erikseen kuvaa, mutta noita We care icon:in kiiltoja oon käyttänyt jo pari loppuun, joten tykkään kyllä kovasti! Tätä mulla oli itseasiassa häissäkin, kun en halunnut huulipunaa. :)

Luomivärit kustansi tosiaan vain euron kipale, joten ostin sekä pronssisen että hopeisena kimaltavan. Nuo näyttää napeissa tosi kimaltavilta ja tosi tummilta, mutta silmissä efekti ei ole noin raju. Oon käyttänyt molempia itseasiassa paljon ihan arkena, pigmenttiä on sopivasti eikä kimallettakaan ole liikaa, kunhan sutii väriä luomilleen maltillisesti. ;) Noilla siis kyllä saa juhlavan ja tummankin meikin aikaan, kun yhdistää alle esimerkiksi mattaisempaa ja tummempaa väriä, mutta yksinään ne käy hyvin arkeenkin.

Tykkään noista napeista myös siksi, että niitä on näppärä pitää mukana jos meikkiä tarvitsee korjailla päivän mittaan. Pieniä ja käteviä, niistä on yllättävän moneksi. :)

Ja kaikkihan varmaan tietää, ettei alennusmyynneistä ikinä pääse ostamatta myös jotain normaalihintaista. ;) Niinpä silläkin reissulla silmä osui Mavalan kesäväreihin kynsilakkahyllyllä, ja kassalle lähti matkaan herkullinen jadenvihreä lakka. Tuota tuli käytettyä kesällä aika paljon, ja on se viihtynyt kynsissä näin syksymmälläkin. Oon vuosikaudet lakannut kynteni oikeastaan vain erilaisilla punaisen ja nuden sävyillä, kunnes viime keväänä aloin löytää uudestaan muunkin värisiä lakkoja... Sen jälkeen kynsistä onkin löytynyt tämän vihreän lisäksi usein myös minttuista lakkaa, ja nyt syksyksi haluaisin tumman harmaata... :)

Nyt meen virittämään mun uuden kelloradion toimintaan. Josko saisin nukkua kokonaisen yön ensi yönä, ilman tällä viikolla perinteeksi muodostunutta aamuneljän väliherätystä kellon pirinällä. En oo moneen vuoteen käyttänyt muuta herätyskelloa kuin kännykkää, mutta koska armas lumiani kääntää välillä kelloa itsestään (vaikka olen vaihtanut asetuksista automaattisen ajanmäärityksenkin pois päältä! Ei auta!), ja teki sen taas sunnuntaiaamuna, niin mulla meni hermot. Niinpä marssin maanantaina heti töiden jälkeen herätyskello-ostoksille. Ostin sellainen kympin peruskellon, mikä oli näköjään suuri virhe. Testatessa illalla kello toimi moitteettomasti, mutta yöllä se tarjosikin sitten yllärin aloittamalla herätyspirinän aamuneljältä, sen sijaan että olisi soinut puoli seitsemältä johon herätyksen asetin. Torkutin, ihmettelin väsymystäni, mutta viimein vääntäydyin ylös ja ryömin suihkua kohti. Onneksi katsahdin matkalla olohuoneen kelloa, ja tajusin kömpiä takaisin sänkyyn kun näin kellon olevan vasta vähän yli neljä. Sama toistui taas viime yönä, ja mulla paloi pinna siinä määrin, että tänään kävin taas herätyskello-ostoksilla. :D

En halunnut enää tuhlata toiseen yhtä huonoon kelloon, joten päätin että nyt ostan digitaalisen herätyskellon. Clas Ohlsonilla olisi ollut hieno digitaalinen kello, mutta aloin epäröidä liiketunnistimella toimivuuden käytettävyyttä. Onko kellään tuosta kokemusta? Tykästyin tuon yksinkertaisen tyylikkääseen ulkomuotoon niin että harkitsin tuota kyllä vahvasti, mutta lopulta ostin vähän halvemman ja sellaisen perusmallisen kelloradion. Tuo valkoinen vaan jäi kyllä kaivelemaan... Saapa nähdä pääsenkö siitä yli vai täytyykö käydä vielä liikkeessä testaamassa.. :)

Tulipa varsinainen sillisalaattipostaus. :D Taitaa katkonaiset yöunet pätkiä ajatustakin. Taidanpa kohta painua tästä yöunille ja uutta herätyskelloa testaamaan! ;)

Kuukakkua

Työkaveri toi Kiinan työmatkaltaan tuliaisina kiinalaisten kollegojen lähettämiä kuukakkuja, perinteisiä kiinalaisia herkkuja. Kuukakut kuuluvat Kiinassa keskisyksyn kuujuhlaan, jota vietetään aina kahdeksannen kuun viidentenätoista päivänä, jolloin on syksyn kirkkain täydenkuun aika.

Perinteisimmillään taikinakuoreen leivottujen leivonnaisten täytteenä on pavuista, lootuksensiemenistä sekä munankeltuaisista tehty täyte, ja kakun pinnassa on koristeellinen kohokuviointi. Kuukakuissa on alueellista vaihtelua, ja muutenkin nykyisin kuukakut voi ilmeisesti täyttää melkein millä tahansa. Minun maistiaisiksi saamassani kuukakussa oli jonkinlainen pähkinätäyte.

Aika mielenkiintoiselta maistui kuukakku. Maku sinänsä oli ihan hyvä (ei makea eikä suolainen, vaan aika peruspähkinäinen), mutta kakun koostumus oli kamalan kuiva. Olisin ehkä kaivannut kakulle kaveriksi jotain kostuttavaa, vaikkapa vaniljajäätelöä tai suklaakastiketta. :D Mutta olisko se sitten enää ollut kuukakkua? Ehkä ei kannata mennä sorkkimaan muiden perinneherkkuja. Syödään jäätelö jäätelönä ja kuukakut kuukakkuina.

Kiva oli maistaa, ja vaikka tää ei miksikään suureksi herkukseni noussutkaan, niin maistaisin varmaan uudestaankin jos tarjottaisiin. On aina mielenkiintoista päästä maistamaan perinneherkkuja, ja päästä sitä kautta kokemaan palanen vierasta kulttuuria.


Nyt taidan keittää kahvit ja tehdä suomalaisittain perinteisen voileivän, sillä on aika mennä telkkarin ääreen katsastamaan, mitä kuuluu Kuulan perheelle kesätauon jälkeen! Kesätauolta dramaattisesti palaava Salatut elämät siis tiedossa. Tänä syksynä joudunkin killittämään sarjaa aika uskollisesti, sillä kuvauksissa on ollut mukana AICA design- tuotteitani... Saapa nähdä missä, kenellä ja milloin niitä mahdollisesti vilahtaa... :)

Kesä (vai syys?)-häissä

Oltiin tosiaan lauantaina meidän kesän viimeisissä, ja ainoissa häissä. Tai no sehän oli vähän siinä hilkulla että lasketaanko elokuun viimeinen päivä vielä kesäksi vai onko jo syksy, mutta ilma oli niin kesäinen että kyllä nää mun mielestä kesähäät oli. Iltapäivällä muutama tunti oli kyllä niin uskomattoman lämmintä ja ihanaa, aurinko paistoi niin kuumasti että huivi harteillakin oli liikaa.

Ja koska pyysitte, julkaisen nyt sitten kuvia myös omasta juhla-asustani. Vähän hassulta tuntuu julkaista asu-kuvia, kun en niitä todellakaan ole tottunut ottamaan, ja nyt kun viimein kuvia julkaisen, on ne otettu minusta kun olen kuumeessa. :D Podin siis alkavaa flunssaa jo juhlapäivänä, olo oli kamala ja buranan voimalla mentiin, onneksi se ei juhlissa vielä näkynyt naamasta kuin vähän kalpeutena ja väsymyksenä. Seuraavana päivänä olisin saanutkin edustaa jo ääni käheänä ja nenä punaisena. :D

Kuvat on siis otettu pitkän päivän jälkeen illalla, kun tukkakin on jo kiharoista auennut, ja ollaan matkalla kotiin.

Kyselin teiltä etukäteen mielipidettä asuuni sopivasta huivista, ja päädyin sovittelun jälkeen kimaltavaan hopeiseen huiviin. Asu oli muuten tarpeeksi yksinkertainen, ettei kimaltava huivi mennyt överiksi. Mihinkään muuhun juhlamekkoon en muuten tuota huivia ole aiemmin yhdistänyt, vaikka huivi on vuosia vanha ja paljon olen sitä käyttänyt. Yleensä tuo huivi piristää arkeani kaulassa mustaan ja farkkuun yhdistettynä.

Morsian ja sulhanen olivat onnellisia ja kauniita, ruoka hyvää ja juhlapaikka laitettu kauniiksi. Morsiamen äiti oli loihtinut hääkakun ja muut makeat tarjottavat kahvipöytään, ja oli kyllä sekä upean näköistä että herkullista. :) Vai mitäs sanotte? Maistamaan ette pääse, mutta eikös näytäkin aika hyvältä!

Häät on kyllä aina ihania. Toivottavasti päästään taas pian häihin... :)

Googlen runoutta

Pakko jakaa sivusto, johon törmäsin facebookissa, koska se on aiheuttanut mulle jo niin monet hervottomat naurut. Sivusto on Googlen runousoppi, ja sinne on siis talletettu googlen hakukoneen ehdotuksia runomuotoon.

Molemmat kuvat kuvakaappauksia Googlen runousoppi- sivustolta

Sivuston runojen lukemisen lisäksi oon tottakai myös viihdyttänyt itseäni nyt tekemällä omia google-runoja kirjoittamalla yhden tai kaksi hakusanaa googleen, ja nauramalla ehdotuksille. Aika päättömiä juttuja tuo hakukone kyllä ehdottaakin. :D Hulvatonta ja yksinkertaista huumoria! Sopii hyvin piristämään päivääni tämän ankaran flunssan keskellä.

Hulvatonta tiistaita!

Rakkaat nurkat

Olen ihminen joka kiintyy paikkoihin. Olen sellainen herkkis, joka ajattelee kaiholla jo ennen luopumista, että "laitan nyt viimeisiä kertoja tätäkin ovea kiinni, kävelen nyt viimeistä kertaa tätäkin työmatkaa, tai kahvitan nyt viimeistä kertaa ystäviäni tässä asunnossa".

Minulla on ystäviä, jotka eivät kiinny mihinkään paikkoihin. Heille paikat ovat vain paikkoja, eivätkä esimerkiksi muutot aiheuta yhtään haikeutta. "Asua nyt voi missä vain". Onhan se niinkin, ja tottakai olen sitä mieltä että rakkaat ihmiset tekevät kodin, ja ne omat tavarat. Mutta silti tunnen haikeutta aina muuttaessani, niiden seinien sisällä eläessäni kun on tapahtunut aina niin paljon tärkeitä asioita. Paljon iloa ja onnea on mahtunut seinien sisään, ja yhdistän elämäni helposti ajanjaksoihin asunpaikkani mukaan. Ja siksi minusta on aina haikeaa luopua paikasta joka on ollut minulle tärkeä ja rakas. Vaikka paikasta luopuminen olisi oma päätös; ollaan haluttu muuttaa isompaan asuntoon tai niinkuin nyt, on muutettu töiden perässä. Silti muutto saa aina mulla palan kurkkuun. Vaikka tiedän, että parempaa on edessä, on muutossa aina mukana haikeutensa. Se haikeus on silti onneksi onnellista. Ei voi kaivata, jos ei ole rakastanut.

Tällä kertaa toki muuton haikeutta lisäsi koko kaupungin vaihto, ja vaikka kaikki on mennyt uudessa kaupungissa ihanasti ja asunto on ihana, oli haikea hetki laittaa vanhan asunnon ovi kiinni viimeistä kertaa. Sen asunnon ovessa oli ensimmäistä kertaa kahden nimen sijaan meidän yksi yhteinen nimi. Tavallaan oven kiinni laittaminen sinetöi myös koko muuton, nyt ollaan Kempeleläisiä, ja elämämme Kokkolassa on menneisyyttä.

Muistot elää tietysti aina, ja mulla on jokaisesta kodistani myös monia kuvia muistona. Mulle on joskus naurettu, kun oon sanonut kuvaavani kotini aina muistoksi, meistä nimittäin on kiva katsella kuvia ja muistella elämäämme esimerkiksi ensimmäisessä yhteisessä kodissamme. Hauskaa on sekin, miten erilaisilta mutta kuitenkin samantyyppisiltä kaikki kotimme ovat näyttäneet. Maku on muuttunut matkan varrella ja ikää on tullut lisää, mutta varsin monet huonekalut ovat matkanneet mukanamme ja mukautuneet aina uuden asunnon sisustukseen. Tämän postauksen kuvituksena on sekalaisia kuvia Kokkolan asunnostamme matkan varrelta. Sisustuksemme on iloinen sekamelska uutta ja vanhaa, kierrätettyä ja uudistettua, on lapsuudenkodeista tuotuja huonekaluja ja yhdessä ostettuja. Osa huonekaluista hakee vielä paikkaansa täällä uudessa asunnossa, mutta silti täällä tuntuu jo kodilta.

Viime perjantaina tosiaan tehtiin loppusiivot Kokkolan asunnossa, ja painettiin ovi kiinni. Me todella viihdyttiin tuossa asunnossa, mutta täällä Kempeleessä on jo sama fiilis. Että tästä tulee meille ihana koti, jossa ollaan vieläkin onnellisempia.