Maatuskat

Muhun tosiaan iski kirjoneuleinnostus ihan täysillä, näiden norjalaislapasten myötä. Maatuskat valmistuikin heti samaan syssyyn, olympialaisten kisakatsomossa kotisohvalla.

Maatuskalapaset löysin lukijan vinkkaamina, ja ihastuin heti. Ohje maatuskoihin löytyy täältä. Lankana 7 veljestä valkoisena ja kirkkaana punaisena, puikot kokoa 3,5.

Rannekkeet tein ohjeesta poiketen ihan tavallisena 2 o 2 n-resorina, koska halusin lapasten mahtuvan hyvin takkien hihojen alle. Malli on ihana, ja tätä oli aika simppeli neuloa tv:n katselun lomassa.

Ne on ihanat! Pirteät, hauskat, lämpimät ja suloiset! Pari viikkoa sitten valittelin että tarvisin lapaset työmatkoille, ja nyt niitä syntyikin sitten kahdet. Enempää en taida tähän hätään tarvita.... :)

Kiukutuksia ja ilonaiheita

Tänään kiukutti:

- Kaatunut Adobe Illustrator, joka hävitti kahden tunnin työt. Flown kourissa piirrellessä olin unohtanut tallentaa työni, ja sain maksaa siitä karvaasti Illun ilmoittaessa yhtäkkiä että ohjelma kaatui. Just, kiva. Muutama pitkä puhallus, ja eikun piirtämään uudestaan. Aika nopeasti sain kuitenkin hommasta taas kiinni, ja sen jälkeen muistin kyllä tallentaa suunnilleen joka klikkauksen jälkeen! ;)

- Hyvin läheltäpiti -tilanne suojatiellä, kun meinasin päätyä pannukakuksi tielle. Onneksi ehdin ottaa askeleen taaksepäin ajoissa, koska kännykkään puhuva kuljettaja ei ollut tässä maailmassa hereillä, ja suhasi melkein ylitseni. Lisäksi haluan huomauttaa, että itsehän olin oikeaoppisesti pysähtynyt ennen suojatietä,ja lähtenyt sitten ylittämään tietä suoraa tulevan auton hidastaessa minua varten. Kääntyvä auto ei sitten katsonut eteensä, vaan suhasi täyttä vauhtia sivutieltä päätielle, kännykkä korvalla tottakai. Onneksi suojatiellä olin minä, eikä joku vanhus tai pieni lapsi, joka ei ehkä olisi hoksannut hypätä sivuun ajoissa. Tällä kertaa siis kaikki hyvin, mutta ihan oikeasti, olkaa hereillä siellä autojen rateissa!

- Oma täysin keliinsopimaton pukeutumiseni. Töistä lähtiessä asteita +8 ja auringonpaiste, ja mitä mulla on päällä? Mun lämpimin toppatakki. :D Aamulla ei vissiin järki oikein juossut, ja tuli sitten työmatkoja kävellessä vähän lämmin.

Tänään ilostutti:

- Ihan mielettömän ihana ilma. Vaikka oman pukeutumisen takia sainkin vähän hikoilla, niin olihan tuo keli nyt aivan mahtava! Toki, jos valita saisin niin mun puolesta helmikuussa saisi olla puoli metriä lunta ja viisi astetta pakkasta, mutta koska sitä ei ole saatavilla niin käyhän tää keväinenkin keli mainiosti. Pääasia et ei sada mitään, ja aurinko paistaa!

 - Ylipäätään hyvä fiilis. En tiedä mistä se välillä vain kumpuaa, sellainen yleinen tosi mukava ja hyvä fiilis, vaikka mitään erityistä ei ole tapahtunut. Ehkä se on tämä aurinko, ja se, kun tiedossa on mukavia juttuja vielä tällä viikolla.

- Hyvät eväät töissä. Työpäivä on vaan niin paljon mukavampi silloin, kun mukana on hyvät eväät. Tänään oli mukana muun muassa eilen leivottuja sämpylöitä, nams.


Kaikenkaikkiaan tämä viikko tulee olemaan todella kiireinen ja täynnä ohjelmaa niin töissä kun vapaa-ajallakin. Toivottavasti viikon mittaan kassiin kertyy enemmän noita ilostuttavia asioita, kuin kiukuttavia. ;)

Kuvat on satunnaisia otoksia viime päiviltä, niissäkin ilostuttaneita asioita.


Mikä teitä on tänään kiukuttanut/ilostuttanut? :)

Vinkit kuiville huulille ja kimalluksen kaipaajille

Ajattelin tulla vinkkaamaan teille kahdesta uudesta kosmetiikkalöydöstäni, joita ilman en voisi enää elää! ;) No, ehkä voisin, mutta en yhtä makoisaa elämää.

Viimeiset pari viikkoa mun kynnet on näyttäneet samalta, koska lakkaan ne aina uudestaan ja uudestaan samalla lakalla. Eikä yhtään kyllästytä! No ei tietenkään, koska kyseessä on glitterlakka ja mä olen pahimmanlaatuinen harakka.

Ihastuin ihan tosissani tuohon kuvassa kynsissäni näkyvään Maybellinen Color Show Crystallizen Rose Chic- sävyyn, punertava mutta hillityn sävyinen hilelakka, joka kyllä kimaltaa, mutta ei silti liikaa arkilakaksikaan.

Ja ihan parasta tässä on se, että se kuivuu ihan älyttömän nopeasti, ja hyvä lakkaus vaatii vain kaksi levityskertaa. (+ Itse lakkaan päälle vielä kerroksen tai pari kirkasta päällyslakkaa, koska en tykkää röpelöisestä pinnasta kynsissä. :D ) Tavallisen lakanhan ehdin aina söhräistä johonkin kuivumista odottaessa, joten ihanaa kun tämän lakan kanssa valmista tulee oikeasti nopeasti, eikä kuivumista tarvi odotella sormet harallaan. Miinuspuolihan tässä lakassa on sitten se poistaminen, se on vähän haastavampaa kuin tavallisen lakan, mutta on kai sitä elämässä vaikeammistakin asioista selvitty. ;) Ja tämä kyllä kestää kynsissä päivätolkulla lohkeamatta, joten ei tätä ihan alituiseen tarvitse olla poistamassa ja lakkaamassa uusiksi.

Toinen uusi suosikki kuvissa on tavallaan jo vähän vanhempi suosikki mutta uudessa muodossa. Mun lempparihuulirasvani on ollut Elizabeth Ardenin purkkihuulirasva siitä asti kun sen taxfreestä kesällä mukaani nappasin. Purkin ainoa huono puoli onkin se, että purkista rasvaa joutuu ottamaan sormin, ja musta tuntuu aika ällöttävältä ja epähygieeniseltä työntää likaisia sormiaan purkkiin vaikkapa kaupungilla saadakseni huulirasvaa. Nyt purkki majaileekin siis yöpöydällä, ja mukana pidettäväksi hankin tuota samaista rasvaa puikkomuodossa.

Tämä rasva on ihan ykkönen! Kosteuttaa hyvin, kiiltää kauniisti huulilla ja tuntuu ylelliseltä. Ja onhan tuo putelikin tosi kaunis! Sen jälkeen kun oon kokeillut läpi niin kaikki mahdolliset markettilabellot kuin paria parempaa huulirasvaakin, huomaan kyllä niin selvän eron, että oon valmis panostamaan vähän parempaan, hoitavampaan huulirasvaan. Markettien huulirasvat saa mun puolestani jäädä hyllyihin, sillä ero on huima.
Hurraa Elizabeth Arden! :D

Turskanpurijat eli norskit

Tänään naisten kolmenkympin hiihtoja katsellessa sain viimein pääteltyä ja höyrytettyä nämä lapaset, ja hiihtojen jälkeen ehdin jopa kuvatakin ne. Eihän nämä odottaneetkaan kuin koko viikon muuten valmiina päättelyä... :D Mulla käy aina niin, kudon kyllä innolla ja vimmalla valmista, mutta sitten työ saattaa valmiina odotella sitä viimeistelyä ja päättelyä pitkäänkin... Tässä välissäkin oon ehtinyt neulomaan pantaa, ja yhden lapasen toisella kirjoneulemallilla... hups.

Uhana Designin Rosvokarhukin näyttää voitonmerkkiä, että hyvin sujui! Nyt mua puraisi kyllä todenteolla kirjoneulekärpänen. Nämä kuvien lapaset on mun ekat ihan oikeat kirjoneulelapaset, aiemmin olen tehnyt vain nämä hyvin simppelit kirjoneulelapaset, sekä aloittanut kunnianhimoisesti lappilaislapasia, jotka jäivätkin puolikkaan lapasen jälkeen kesken... :D

Nämä valmistui vieläpä tosi nopeasti, eikä tullut edes virheitä! No okei, toisessa lapasessa ohitin ensin peukalonkohdan kun neuloin tätä leijonien jännän pelin aikana, ja jouduin sitten pari kerrosta purkamaan että sain peukalonpaikan kohdalleen. Mutta muuten olin yllättynyt siitä, että eihän näiden tekeminen ollutkaan niin vaikeaa tai hidasta kuin kuvittelin! Täytyy vaan uskaltaa tarttua uuteen ja kokeilla, sitähän voi näköjään yllättyä. :)

Ei nämä suinkaan silti täydelliset ole, mutta ei ensimmäiset varmaan voikaan olla. Jälki voisi olla tasaisempaa, mutta se paranee vain tekemisen kautta. Itse kuitenkin tykkään, ja oon ylpeä siitä taas voi yhden kohdan ruksata pois opeteltavien käsityöjuttujen listalta.

Ohje näihin Norskeihin on Ullasta täältä. Lankana mustaa ja burgundynpunaista seiskaveikkaa, neulottu kolmepuolosen puikoilla.

Niin ihanat!


Ja voi vitsit mikä penkkiurheiluviikko onkaan takana! Niin hienoja hiihtosuorituksia on nähty, että huh huh. Ihan mahtavia ylläreitä on tarjoiltu, ja mahtavaa että päästiin Maamme-laulukin kuulemaan. Saapa nähdä mitä huominen, viimeinen miesten hiihto vielä tuo tullessaan... :) Niskasen sisarukset on muutenkin ihan mun suosikkeja, Kerttu on aina niin mielettömän energinen ja aurinkoinen haastatteluissa, ja Iivolta satelee mainioita kommentteja. Tämän postauksen otsikkokin on omistettu Iivolle, joka ihmetteli parisprinttien jälkeen haastattelussa sitä, ettei turskanpurijoilla suksi luistanut. :D

Leijonien pelejä on myös ollut mahtava seurata. Harmi ettei ihan ylletty finaalipeliin, mutta mahtavia, jännittäviä pelejä on saatu seurata! Taistelematta ei Leijonat antaneet Ruotsillekaan finaalipaikkaa, joten saa tähänkin olla tyytyväinen, vaikka toki kultapeli oli niin lähellä että vähän harmittaa. Nyt vaan otetaan se pronssi sieltä! Vaihdankin läppärin nyt taas puikkoihin ja kirjoneuleeseen, ja alan kannustaa. :)

Mukavaa lauantai-iltaa! Toivottavasti illalla saadaan juoda mitalikahvit. :)

Pässin pää

Taulu ja Tapetin Pässin pää- kalenterijulisteesta haaveilin täällä blogissa ennen joulua, ja aika pian sen jälkeen klikkasinkin sen ostoskorin kautta tilaukseen. Tammikuun juliste vielä vähän haki paikkaansa, olisiko vain washiteipillä teipattuna työhuoneen seinälle, vai laittaisiko kehyksiin...

Sitten tuli idea, ja päädyin kehyksiin. Vähän isommat mustat kehykset, ja alle "paspikseksi" mintunvihreää kartonkia. Toteutukseen meni pari minuuttia, ja ainakin omaa silmääni miellyttää. Ja kartonkihan on vaihdettavissa tai otettavissa kokonaan pois, jos hempeä väri alkaa kyllästyttää.


Printti pääsi siis jo kehyksiin, mutta kehykset hakevat nyt paikkaansa. Vuokra-asunnon seiniin tekee reikiä hyvin suurella harkinnalla, joten ainakin toistaiseksi kehys saa jatkaa nojailu-linjaansa.

Nyt se nojailee olohuoneessa, mutta välillä se löytyy myös työhuoneesta. Oon vähän sellainen, että vaihtelen tällaisten siirrettävissä olevien pienten sisustusjuttujen paikkaa vähän väliä. Heti on uuden näköistä samoilla tavaroilla, kun vähän sekoittaa välillä pakkaa. ;)

Taitaa olla kevät tuloillaan, kun mintunvihreä löytää taas tiensä meidän olohuoneeseen. Viime vuonnahan hullaannuin mintun sävyistä ihan huolella, ja on se vaan ihana väri edelleen.

Tuo Pässin pää -juliste kelpasi onneksi miehellekin, vaikka miehen mielestä olikin hullua kehystää kalenteri. ;) Testasin kuitenkin ideaani, ja lopputulos on miehenkin mielestä kiva. Meillä kun minä en todellakaan sisusta yksin, vaan miehelläkin on oma painava sanansa sanottavana sisustukseen. Ja hyvä toki niin, yhteistä kotiahan tässä asustetaan ja tämän kuuluu olla molempien silmiä miellyttävä, kotoisa paikka, joka näyttää meiltä molemmilta.

Vaikka tosi samanlainen maku meillä onneksi onkin, niin välillä menee vähän kevyesti sukset ristiin, kun itse olen palavasti rakastunut vaikkapa johonkin tauluun, joka on miehen mielestä kamala. ;) Miehen maku on ehkä vähän perinteisempi, kun itse taas tykkäisin myös graafisemmista jutuista. Niin, ja ehkä miehen maku on myös stabiilimpi, kun taas omani on muuttuvainen. ;)

Pari viikkoa sitten etsiskelin taulua/julistetta netistä joka sopisi meidän olohuoneeseen... löysinkin mahtavan, ja innoissani esittelin verkkokaupasta kuvia et eiks oo makee, ja toinen pyöritti silmiään että ihan hirveä. :D Taisi käyttää myös sanoja tylsä ja ruma. Vähän kyllä harmitti, koska se olis mun mielestä niin sopinut meille, mutta en taida saada nyt tahtoani läpi vaikka kuinka vääntäisin. Täytyy siis vain etsiä sitä kompromissia, kultaista keskitietä jossa maut kohtaavat, ettei tuo olohuoneen seinä jäisi tyhjäksi kovin pitkäksi aikaa... :) Kyllä me pari potentiaalista julistevaihtoehtoa jo löydettiin, mutta katsotaan nyt...


Nyt oliskin mielenkiintoista kuulla, miten teillä muilla sisustetaan? Onko teillä vapaat kädet sisustaa oman mielenne mukaan, vai pohditteko kaikki sisustusratkaisut yhdessä? :)

Neulova mies on tosimies

...Senhän jo todisti niin suorassa tv-lähetyksessä neulonut suomalainen lumilautailuvalmentaja Sotshista, kuin myös tuore kuva Sami Lepistön perjantai-illan vietosta samaisissa olympialaisissa.

Kuva Lepistön omalta Twitter-tililtä

Vuosikausia on ollut tiedossa, että mäkihyppääjä Janne Ahonen harrastaa ompelua, mutta leijonapuolustaja Sami Lepistö taitaa olla ensimmäinen käsityöharrastuksensa kanssa kaapista tullut leijonapelaaja! ;) Hienoa!

Lumilautailijoiden valmentaja Antti Koskinen herätti olympialaisten alkupäivinä huomiota neulomalla miesten slopen lähtöpaikalla valkoista kaulahuivia, kun Roope Tonteri oli lähdössä laskuun. Koskinen kertoikin myöhemmin haastattelussa, että neulomisprojekti on koko Suomen olympiajoukkueen tempaus, jonka tarkoituksena on neuloa kaulahuivi Rio de Janeiron 2016 kesäolympialaisiin lähteville urheilijoille. Suomen joukkueen eri paikoissa neulomat pätkät on tarkoitus yhdistää myöhemmin yhdeksi pitkäksi kaulahuiviksi, joka lahjoitetaan Rioon lähtevälle joukkueelle.

Lepistönkin neulominen taitaa liittyä samaan projektiin, mutta hieno homma että kutimet näyttää pysyvän käsissä aivan mainiosti! Ehkä siitä sukenee pidempiaikainenkin harrastus. ;)

Weekend

Viikonloppuni kuvina:

Käsitöitä, penkkiurheilua, lauantaikarkkeja, ystävänpäiväruusuja, itse tehtyä kebabia, mitalikahvit munkilla, pientä lauantaishoppailua, ulkoilua ja siivoilua. Siinäpä se. Meidän viikonloppu tiivistettyä. :)

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Ne korvaamattomat

Eilinen ystävänpäivä sai miettimään ystäviä ja ystävyyttä. On ihan korvaamattoman tärkeää että elämässä on ihmisiä, joihin voi luottaa sataprosenttisesti, jotka ajattelevat aina minun parastani, joiden seurassa on hyvä ja helppo olla, ja joiden kanssa suhde on yksinkertaisesti mutkaton ja lämmin. Kateus ja mustasukkaisuus syövät ystävyyttä, ja mun onkin vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka ovat kateellisia läheisilleen. Toisen hyvä ei ole minulta pois, ja toivon, että myös minunkin ystäväni aidosti iloitsevat minun puolestani aina kun aihetta on.

Ihan parhaita hetkiä ystävyydessä onkin juuri ne ilon ja riemun hetket, kun toiselle on tapahtunut jotain mielettömän hienoa, ja siitä yhdessä vilpittömästi iloitaan. Onneksi mulla on elämässäni tällaisia hyväsydämisiä ihmisiä, sillä olen saanut osani myös kateellisista ystävistä, ja siitä, miten vaikeaa sellainen ystävyys on, jossa toinen ei toivokaan ystävälleen pelkästään kaikkea hyvää. Sellainen kuluttaa ja tuntuu kurjalta, ja aikoinaan monesti on tullutkin mietittyä, että miksi sellaisia ihmisiä silti pitää lähellään, ystävinään. No siksi varmaan, että se kateus ei ole aina läsnä, vaan yhteisiin hetkiin mahtuu paljon myös iloa ja hauskuutta. Ja siksi, että toisesta silti välittää, ja toivoo kai voivansa muuttaa toista sen verran, että kateus kitkeytyy pikkuhiljaa pois, jolloin ystävyys on juuri sellaista kuin kuuluukin. Oikeaan ystävyyteen ei mielestäni kuulu kateus, sillä ei kai kukaan todelliselle ystävälleen voi toivoa pahoja asioita? Ja sitähän kateus usein on, toivotaan että toinen epäonnistuisi, tai vähintäänkin halutaan latistaa toisen ilo onnistumisesta ikävillä kommenteilla. Oikeastaan myös säälin sellaisia ihmisiä, joita kateus tuntuu aina jäytävän, varmasti raskasta elää itsensä kanssa jos ei voi iloita toisten onnesta.

 (Kuvat miehen tekemistä munkeista. Pikkusen on herkullisia!)

Itse ainakin voin puhtain sydämin sanoa, että toivon kaikille ystävilleni mahdollisimman paljon kaikkea hyvää heidän elämäänsä. Ei ole minulta pois jos ystäväni on minua kauniimpi tai menestyneempi, tai molempia. Saatan kyllä intoutua itsekin laittamaan useammin hiuksiani koska ihailen ystäväni kauneutta, tai tehdä enemmän töitä intohimojeni eteen menestyäkseni itsekin kuten ystäväni. ;) Ei sillä tavalla, että haluaisin päihittää ystäväni, vaan sillä tavalla että "hei tuokin pystyy tuohon, ehkä minäkin voisin". Kun ystävän menestys elämässä ei saa kateelliseksi, vaan onnelliseksi ja innostuneeksi, on ystävyys tervettä ja oikeanlaista.

Olen onnellinen siitä, että mulle on jäänyt niin ihania ystäviä matkaan elämän varrelta. On ystäviä lapsuudesta ja teini-iästä, ja sitten on aikuisiällä saatuja ystäviä. Jokainen ystävä ja jokainen ystävyys on erilainen. Kaikki tärkeitä ja rakkaita, vaikka kaikkien kanssa ei ollakaan tekemisissä päivittäin tai edes viikottain. Kiitos että olette olemassa ystävät. <3

Ystävyys on pohjimmiltaan sitä, että rakastetaan ja tuetaan toinen toistaan, tapahtui mitä tapahtui. Ystävät ovat korvaamattomia, pidetään heistä kiinni.

Kettumaista

Flunssa on selätetty ainakin mitä suurimmissa määrin, ja virtaakin taas riittää. Ja hyvä niin, sillä melkoista haipakkaa onkin koko viikko. Töissä pitää niin kiirettä, että musta tuntuu etten ehdi tähän viikkoon mukaan ollenkaan. :D Siis apua, nyt on jo keskiviikko! Päivät vaan vilisee ohi, enkä ehdi kuin puolet aiotusta vaikka touhuan kuinka. Oon ehkä aikonut siis liikaa.

Oon treenaillut töissä taas habaa kuvauskamppeita roudaten, se on kyllä hyötyliikuntaa parhaimmillaan. Varsinkin kun sekä työpaikalla että studiolla on mukavia rappusia joissa saa myös vähän tuntumaa takareisiin kasseja kantaessaan. Kuvauspäivät on ihan huippuja, tosi mukavia ja tosi antoisia, mutta yleensä myös tosi raskaita. Nautin silti niistä ihan kympillä!

Muutenhan nuo Olympialaiset sotkee taas elämää aika antaumuksella, kun takapuoli nauliutuu sohvalle vähän turhankin usein. Suomalaislajien lisäksi on vaan niin mielenkiintoista katsoa erikoisia lajeja, esimerkiksi ohjaskelkkailu on aika kreisin näköistä touhua, katsokaapa vaikka. :D Mua ei sellaiseen kelkkaan saisi millään rahasummilla.

Olympialaisia varten on kuitenkin varattu paljon lankaa tähän sohvan viereen, ettei sentään mene aika hukkaan pelkästään tv:tä töllötellen. Pelkkä sohvalla istuminenhan on mun mielestä ihan tuhlausta, kun tv:tä katsoessa voi samalla aina vähintään tehdä käsitöitä, lukea lehtiä, heilutella kahvakuulaa tai surffailla koneella. Tehdä montaa asiaa yhtäaikaa, jotta aikaa ei tuhraudu, vaikka usein olisi parasta vähän hidastaa tahtia. Pahimmanlaatuinen multitaskaaja täällä moi, mutta siitä lisää ehkä joskus toiste.

Seuraavaksi tarkoitus olis käsityörintamalla aloittaa lapaset itselleni, sillä superpaksujen hanskojeni rinnalle tarvisin työmatkoja ajatellen myös ohuemmat lapaset, kivassa värissä ja kivalla kuosilla tottakai.

Otsikosta poiketen täällä ei siis olla ollenkaan kettuuntuneita, vaan elämä rullaa flunssan jälkeen taas ihan mukavasti! Kettumaista on tällä hetkellä vain tuo lamppuun nojaileva kortti, ja sekin hyvällä tavalla.

Kortti on muuten ihanan Uhana Designin, ihan huippu!

Mukavaa keskiviikkoa :)

Siksak -hulluus

Muhun on iskenyt vakava siksak-hulluus. Oon rakastanut tuota kuviota jo pitkään vähän kaikessa, mutta nyt en näköjään osaa neuloakaan enää mitään muuta. Mulla ois siis esiteltävänä taas vähän siksak-kuviota... :D

Siksak- sukat neuloin omasta päästä, lankana Novita woolia valkoisena, vaaleanharmaana ja sähäkkänä pinkkinä. Varren kuvio on neulottu 54:llä silmukalla, mutta kuvion jälkeen kaventelin silmukat 48:aan, jotta sain sukasta omaan kapeaan jalkaani hyvin istuvan. Puikot oli kokoa 3,5.

Kuinka monta kuvaa sukista on liikaa?

Mun mielestä kahdeksan on vielä ihan ok, kunhan sukat on söpöt. Ja musta nää on! Värit on niin ihanat, että teki mieli kuvata ja kuvata. Ja sit en osannut valita että mitkä kuvista on kivoimpia, joten laitoin suunnilleen kaikki. Mut tulipahan perusteellisesti selväksi et oon kutonut toisetkin siksaksukat.

Nämä mustavalkoiset oli siis ne mun ekat, ja jäin totaalisesti koukkuun tuohon kuvioon. Seuraavaksi ajattelin aloittaa lapaset koska sellaiset tarvisin, mutta en tiedä et jumittaisko tässä uudessa ihastuskuosissa, vai tekiskö välissä jotain muutakin? :D Saapa nähdä!

Mitäs tykkäätte? Nappaako muihin siksak-kuosi?