Ne korvaamattomat

Eilinen ystävänpäivä sai miettimään ystäviä ja ystävyyttä. On ihan korvaamattoman tärkeää että elämässä on ihmisiä, joihin voi luottaa sataprosenttisesti, jotka ajattelevat aina minun parastani, joiden seurassa on hyvä ja helppo olla, ja joiden kanssa suhde on yksinkertaisesti mutkaton ja lämmin. Kateus ja mustasukkaisuus syövät ystävyyttä, ja mun onkin vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka ovat kateellisia läheisilleen. Toisen hyvä ei ole minulta pois, ja toivon, että myös minunkin ystäväni aidosti iloitsevat minun puolestani aina kun aihetta on.

Ihan parhaita hetkiä ystävyydessä onkin juuri ne ilon ja riemun hetket, kun toiselle on tapahtunut jotain mielettömän hienoa, ja siitä yhdessä vilpittömästi iloitaan. Onneksi mulla on elämässäni tällaisia hyväsydämisiä ihmisiä, sillä olen saanut osani myös kateellisista ystävistä, ja siitä, miten vaikeaa sellainen ystävyys on, jossa toinen ei toivokaan ystävälleen pelkästään kaikkea hyvää. Sellainen kuluttaa ja tuntuu kurjalta, ja aikoinaan monesti on tullutkin mietittyä, että miksi sellaisia ihmisiä silti pitää lähellään, ystävinään. No siksi varmaan, että se kateus ei ole aina läsnä, vaan yhteisiin hetkiin mahtuu paljon myös iloa ja hauskuutta. Ja siksi, että toisesta silti välittää, ja toivoo kai voivansa muuttaa toista sen verran, että kateus kitkeytyy pikkuhiljaa pois, jolloin ystävyys on juuri sellaista kuin kuuluukin. Oikeaan ystävyyteen ei mielestäni kuulu kateus, sillä ei kai kukaan todelliselle ystävälleen voi toivoa pahoja asioita? Ja sitähän kateus usein on, toivotaan että toinen epäonnistuisi, tai vähintäänkin halutaan latistaa toisen ilo onnistumisesta ikävillä kommenteilla. Oikeastaan myös säälin sellaisia ihmisiä, joita kateus tuntuu aina jäytävän, varmasti raskasta elää itsensä kanssa jos ei voi iloita toisten onnesta.

 (Kuvat miehen tekemistä munkeista. Pikkusen on herkullisia!)

Itse ainakin voin puhtain sydämin sanoa, että toivon kaikille ystävilleni mahdollisimman paljon kaikkea hyvää heidän elämäänsä. Ei ole minulta pois jos ystäväni on minua kauniimpi tai menestyneempi, tai molempia. Saatan kyllä intoutua itsekin laittamaan useammin hiuksiani koska ihailen ystäväni kauneutta, tai tehdä enemmän töitä intohimojeni eteen menestyäkseni itsekin kuten ystäväni. ;) Ei sillä tavalla, että haluaisin päihittää ystäväni, vaan sillä tavalla että "hei tuokin pystyy tuohon, ehkä minäkin voisin". Kun ystävän menestys elämässä ei saa kateelliseksi, vaan onnelliseksi ja innostuneeksi, on ystävyys tervettä ja oikeanlaista.

Olen onnellinen siitä, että mulle on jäänyt niin ihania ystäviä matkaan elämän varrelta. On ystäviä lapsuudesta ja teini-iästä, ja sitten on aikuisiällä saatuja ystäviä. Jokainen ystävä ja jokainen ystävyys on erilainen. Kaikki tärkeitä ja rakkaita, vaikka kaikkien kanssa ei ollakaan tekemisissä päivittäin tai edes viikottain. Kiitos että olette olemassa ystävät. <3

Ystävyys on pohjimmiltaan sitä, että rakastetaan ja tuetaan toinen toistaan, tapahtui mitä tapahtui. Ystävät ovat korvaamattomia, pidetään heistä kiinni.