Viikon plussia ja miinuksia

Plussia:

+ Luonnon viherrys! Luumupuu alkoi juuri kukkia, ja omenapuussakin näkyy jo nuput. Koivut muuttui viime viikon aikana kunnolla vihreiksi täällä Oulussa, ja alkoi oikeasti näyttää ja tuntua kesäiseltä, ja tuoksua.

+ Ehdottomasti yksi suurimpia plussia pienten lasten kanssa näissä keleissä on uloslähtemisen helppous! Siinä missä talvella uloslähtemiseen sai kulumaan puoli tuntia pelkästään kahden lapsen ja itsensä pukemiseen - riittää kesällä parhaimmillaan että lakit päähän ja pihalle. Ah - ihanaa!

+ Täällä Oulussa oli viime viikonloppuna Scandinavian Design Market - tapahtuma, jossa kävin piipahtamassa ihan yksin. Vaikka olin poissa kotoa vain alle kaksi tuntia, teki se hyvää. Olen todella todella harvoin missään yksin, enkä ole Samuelista ollut vielä montaa tuntia erillään muutenkaan, mutta kyllä vaan vaikka kauppareissu yksin on välillä ihan luksusta. :D Ja tuolla tapahtumassa kiertely ja ihastelu ihan yksin omassa rauhassaan oli kyllä mukavaa, kerkesin jopa pysähtymään ja tutkimaan kojuja ihan rauhassa. Bongailin varsinkin kaikkia ihania korviksia, ne on yks mun heikko kohtani.

 + Loma! Olen itseasiassa tällä hetkellä kesälomalla. :) Äitiysloma ja vanhempainvapaa loppuivat reilu viikko sitten, ja nyt olen kesälomalla, kunnes parin viikon päästä aloitan työskentelemään maanantaisin. Mieskin ehtii pitämään yhden kesälomaviikon ennen mun töiden aloitusta, joten on tosi kiva olla rauhassa perheen kesken - ja ehtiä tekemään myös kotihommia sekä pihahommia.

+ Töihinpaluu. Odotan itseasiassa noita mun maanantaisia työpäiviä jo tosi paljon! Tykkään kovasti työstäni, ja kieltämättä kaipaan tähän arkeen jo vähän jotain omaa ja muutakin mietittävää kuin lapset, koti ja lasten asiat - vaikka rakastankin lasten kanssa kotona olemistakin, ja olen kiitollinen siitä että pystyn vielä hoitamaan lapseni itse kotona. En halua laittaa varsinkaan pienempää vielä päivähoitoon, joten tämä järjestely tuntuu nyt tosi hyvältä, että teen töitä päivän viikossa ja mies on puolestaan silloin hoitovapaalla hoitamassa poikia.

+ Juliuksen kerho loppui tänään. Oltiin viime perjantaina kerhon kevätretkellä metsässä, mikä oli tosi mukava tapa viettää kerhon päättäjäisiä varsinaisen kevätjuhlan sijaan. Harmi, ettei kesällä ole kerhoa - vaikka toisaalta kerhottomuus vapauttaa kyllä aikataulut ja pystytään ja ehditään näkemään paremmin kavereita, sopimaan puistotreffejä ynnä muuta. Tuo kerho on kyllä ollut meidän arjen pelastus; Julius lähti kerhoon aina mielellään ja oli innoissaan kun siellä oli aina vähän erilaista puuhaa ja kavereita. Mullekin kerho oli tärkeä, sillä kerhoajoilla pystyin hoitamaan asioita vähän helpommin kun mukana oli vain vauva, ja toisaalta myös viettää aikaa kaksistaan vauvan kanssa sekä vähän hengähtää muutenkin. Meillä kun on tukiverkot kaukana, niin koin kerhon tosi tärkeäksi omankin jaksamiseni kannalta. Toki välillä tuntui aika raskaaltakin rampata viemässä ja hakemassa, sillä me ei saatu kerhopaikkaa tästä läheltä, vaan kerhomatkat piti kulkea joko autolla tai bussilla. Mutta luulenpa, että seuraavina viikkoina saan harva se päivä vastailla kolmevuotiaan kysymyksiin että onko tänään kerhopäivä, hän nimittäin odotti aina kerhopäiviä kovasti, eikä varmasti vielä tajua mitä se kerhon kesäloma oikein tarkoittaakaan. Kolmevuotiaan elämässä 2,5 kuukautta on tosi pitkä aika.

+ Leivoin kerhon aikuisille kiitoksena suklaadonitseja, ja ostin kylkeen vielä paketin keksejä sekä kirjoitin kortin. Minusta on mukava muistaa ja kiittää kerhon aikuisia, joista on tullut lapselleni tärkeitä. Kuitenkaan puolen vuoden kerhon jälkeen en tunne kerhon aikuisia kovin hyvin, sillä kerho on lyhyt ja aikuisia useampi, jotka eri päivinä vuorottelevat - siispä koin helpommaksi muistaa yhteisillä kahvihuoneen herkuilla, kuin että olisin hankkinut tai tehnyt jokaiselle jotain omaa. Uskon siihen, että sydämestä tuleva kiitos lämmittää eniten ja riittäisi taatusti kiitokseksi - mutta minusta on mukava muistaa pienesti konkreettisestikin.

+ Jääkiekon MM- kulta. Eihän sitä voi olla mainitsematta tässä kohtaa kun miettii viikon plussia ja miinuksia. :D Hienoa Leijonat! Olipahan hieno matka voittoon, ja viimeinen peli niin kutkuttavan jännittävä, että kotisohvalta katsotun pelin jälkeenkin kävin niin kierroksilla ettei uni tullut silmään pitkään aikaan.

Miinuksia:

- Tämän viikon ehdottomasti suurin miinus on sairastelu. Juliukselle nousi yhtäkkiä lauantai- iltana korkea kuume. Onneksi kuumetta kesti vain vuorokauden, mutta juuri kun luulimme muun perheen säästyneen taudilta heräsi Samuel tänään iltapäiväpäikkäreiltään kuumeisena. Nyt toivotaan, että pikkuveljen tauti on yhtä nopeasti ohimenevää kuin isoveljen oli.

- Julius oli siis kuumeeton jo maanantain ja tiistain, mutta oltiin varalta kotona ja pysyteltiin sisätiloissa vielä nuo kaksi vuorokautta, että poika pääsisi kunnolla tervehtymään. Tänään oli tosiaan viimeinen kerhopäivä, ja onneksi tervehtyi niin että pääsi tänään vielä viimeistä kertaa moikkaamaa tärkeiksi tulleita kerhokavereita, joista moni ei enää syksyllä kerhossa jatkakaan. Voin kertoa, että oltuamme yli kolme vuorokautta sisällä olisimme tosiaan olleet raittiin ulkoilman tarpeessa koko porukka. :D Kolmevuotias ulkoilua rakastava poika oli aika turhautunut kun ei päässyt ulos, eikä oikein ymmärtänyt että miksi ei.

- Jouduttiin nyt näiden sairastelujen takia peruuttamaan kavereiden lasten synttäreille meneminen, mikä on tosi harmi. Olisi ollut kiva että lapset olisi päässeet leikkimään yhdessä, ja toki aina on kiva päästä herkkupöytien ääreen myös. :D

- Olen nukkunut koko viikon todella huonosti. Pojat on herätelleet vuorotellen, ja valvoneet vuoroissa. Siinä vaiheessa kun vauva vihdoin rauhoittuu nukkumaan yöllä puoli kahdelta, ja kolmevuotias valvottaa puolestaan puoli kolmesta neljään niin ei kovin leveästi naurata. Varsinkaan kun vauva herää sit taas viideltä syömään, herätäkseen aamulla seitsemältä pirteänä vaatimaan että sängystä on noustava heti. On ollut siis tosi huonoja öitä, ja kun huonosti nukkuneet lapset sitten päivällä väsyneinä kitisee huonosti nukkuneelle äidille niin on joskus ollut riemukkaampiakin päiviä. :D

- Näissä lasten sairasteluissa kurjinta on aina katsoa vierestä toisen kurjaa oloa. Ja sit on se äidin huoli, jonka vuoksi itsekään ei saa nukuttua kun täytyy rampata mittaamassa kuumetta ettei se pääse nousemaan liian korkealle. Mulla on vauvana ollut kuumekramppi ja mua on sen johdosta viety ambulanssilla sairaalaan, minkä takia pelkään kuumeen nousemista korkealle.

Sellaisia plussia ja miinuksia. :) Loppuviikollekin olis mukavia suunnitelmia tiedossa, mutta nyt tärkeintä on saada lapset terveeksi - katsotaan muita juttuja sitten sen jälkeen. Mitäs teidän viikkoon, onko enemmän plussia vai miinuksia?

Mukavaa viikkoa!

Kolmevuotiaan synttärit - teemana Ryhmä Hau, keltainen ja ripaus kultaa

Me vietettiin maaliskuun viimeisenä lauantaina Juliuksen kolmevuotissynttäreitä. Ihan käsittämätöntä että tuo pieni mies on jo kolmevuotias! Hän toivoi Ryhmä Hau- kakkua, sekä keltaista teemaa lempivärinsä mukaan. Lisänä vielä ripaus kultaa sekä minttua, joten siinäpä oli juhlille teemaa. :) Tykkään että juhlilla on joku teema tai lähinnä teemaväri, edes löyhästi, niin silloin yleisilme on yhtenäinen, ja on paljon helpompi miettiä koristeita ja tarjottaviakin.

Tarjottavia leivoin pakkaseen jo etukäteen oikeastaan koko edeltävän viikon, sillä tiesin että kahden pienen kanssa synttäreitä edeltävä päivä sekä juhlapäivän aamu täyttyvät jo arkipuuhista sekä siivoiluistakin. Ja hyvä niin, sillä kyllä mulla silti meni edeltävä ilta pikkutunneille kakun ja erinäisten juhlapuuhien kanssa... :D

Tarjolla oli:
- Poro-paprikapiiras vaalealla pohjalla
- Tacopiiras rukiisella pohjalla (mies teki)
- Kylmäsavulohituutit (äitini teki)
- Pikkulihapullat
- Vihersalaatti + pähkinät ja fetajuusto
- Kauralastut
- Kaneliset luun muotoiset keksit
- Kuivatut aprikoosit (nämä on Juliuksen herkkua, eivät sisällä lisättyä sokeria mutta ovat tosi hyviä - kuin karkkeja)
- Minttulakut
- Suklaaruudut (munattomat)
- Puolukkamuffinsit kinuskikuorrutteella
- Maapähkinäsuklaapiiras
- Synttärikakku vaaleilla kakkupohjilla ja vadelmamoussella sekä suklaamoussella

Yritettiin miettiä useampia suolaisia ruokaisia tarjottavia, sillä useimmat vieraat tulivat juhliin pitkän matkan takaa. Molemmat suolaiset piiraat sekä lihapullat tarjoiltiin lämpiminä.

Tarjottavien kanssa kävikin sitten vähän niin, että suolaiset meni hyvin mutta makeita jäi jäljelle tosi paljon. :D Täytekakku oli kuuden munan kakku, ja siitä meni juhlissa vain kolmannes. :D Rohkenen väittää ettei kakun maussa ollut vikaa, vaan taisi käydä vain niin että tarjottavia oli vähän liikaa - ja ensin alle otetut suolaiset vei tilaa kakulta. Laitetaan itselle siis muistiin, että ensi kerralla riittää pienempi täytekakku, ja oikeasti vähän vähemmän tarjottavia muutenkin. :D

Tälläkin kertaa puhuttiin kyllä miehen kanssa etukäteen, että ei tehdä tarjolle kymmentä sorttia vaan vähempi riittää - mut sit kuitenkin kävi niin että määrä lisääntyi vähän huomaamatta.

Pojan toivoman Ryhmä Hau- kakun toteutin tällä kertaa vain parilla hahmofiguurilla, mutta hyvin kelpasi synttärisankarille. :D Kakun reunat koristelin vohvelikekseillä, ja päälle tein sokerimassasta numeron kolme. Kakkupohjat oli vaaleat, ja välissä oli kerrokset vadelmamoussea sekä suklaamoussea.

Ryhmä Hau- teema näkyi vain pienissä jutuissa; kakussa, luun muotoisissa kekseissä, muutamissa koristeissa sekä noissa lapuissa jotka kertovat mitä oli tarjolla. Lisäksi ikkunaan ripustettiin keltainen "Rollen värinen" viiri, ja ilmapalloja oli kaikissa väreissä. Niistäkin lapsi innoissaan luetteli mikä on Vainun värinen ja mikä Kajan värinen, että hyvin riitti näinkin. :)

Ihanat synttärit oli, synttärisankari nautti! Arvostan tosi paljon, että niin moni tuli paikalle kaukaakin, ja saatiin kunnon synttärit järjestettyä. Vieraathan sen juhlan tekevät. :)

Kastejuhlan yksityiskohtia

Vaikka Samuelin kastejuhlista on jo aikaa, niin halusin tehdä vielä yhden kuvapostauksen juhlista ja niiden yksityiskohdista. :)

Kastejuhlat vietettiin siis meillä kotona, kuten esikoisenkin kastejuhla pari vuotta sitten. Koristelin kodin simppelisti muutamilla teemaväriin sopivilla paperikoristeilla ja kynttilöillä, sekä tilasin kukkakaupasta kukat niin tarjoilupöytään kuin kastepöytäänkin. Annoin aika tarkat ohjeet asetelmien tekoon kukkakauppaan sillä tiesin millaiset haluan, ja tykkäsinkin asetelmista tosi paljon - varsinkin kastepöydän matala asetelma oli aivan ihana.

Oon tosi tunteellinen, ja perinteet on mulle tärkeitä. Niinpä kastemekko ja kasteliina olivat jälleen ne samat joissa miehenikin on aikanaan kastettu, ja Julius tietysti myös. Juliuksen kastejuhlassa meidän kummityttömme kuivasi Juliuksen hiukset kasteliinalla kasteen jälkeen, ja tällä kertaa Julius itse pääsi ylpeänä isoveljenä suorittamaan tuon tärkeän tehtävän kun pikkuveli kastettiin.

Kastemekon jälkeen vaihdettiin vauvakin rennompiin juhlavaatteisiin. Halusin, että vaatteet ovat juhlavat mutta ehdottomasti mukavat. Aluksi haaveilin, että olisin ommellut molemmille pojille itse vaatteet kastejuhlaan, mutta se suunnitelma kaatui ajanpuutteeseen. Niinpä Samuelin vaatteiksi valikoitui valkoinen trikoinen kauluspaitabody, sekä beiget trikoopöksyt. Mintunvärisen satiinisen rusetin tein itse satiininauhasta, ja ompelin sen kiinni bodyyn. Myös isoveljelle halusin matchaavat vaatteet; joten isoveli pukeutui beigeihin chino-housuihin ja valkoiseen kauluspaitaan, sekä samanlaiseen tekemääni rusettiin (mutta hieman isommassa koossa, joten Juliuksen rusettia varten ostin samanväristä satiininauhaa mutta leveämpänä). Välillä mietin että olisin ehkä sittenkin nopeammin ommellut pojille juhlavaatteet, kuin etsinyt niitä ympäriä kaupunkia ja nettikauppoja. :D Ei meinannut nimittäin mistään löytyä beigejä housuja tähän aikaan vuodesta, ainakaan sopivassa koossa.

Omat vaatteeni olivat jo monissa juhlissa käyttämäni musta pitsikoristeinen mekko, sekä valkoinen pitsijakku. Vyötärölle kietaisin väripilkuksi rusettinauhan tuosta mintunvärisestä satiininauhasta.

Sellaiset olivat Samuelin kastejuhlat. :)

Viikon plussia ja miinuksia

+  Täytin viime perjantaina 30. En tiedä onko se plussa vai miinus, mutta ei minulla ole mitään ikäkriisiä vaan tämä ikä tuntuu tosi hyvältä juuri nyt. Joten kai se on plussa. :) Ja syy juhlaan on aina plussa!

+ Upeat synttärikukat jotka ilahduttaa edelleen maljakossa

+ Viikonloppureissu perheen kesken Tampereelle oli tosi kiva. Syötiin hyvin, nukuttiin hyvin, ja vietettiin aikaa keskenämme ilman kotiaskareita - teki tosi hyvää ja meillä oli tosi hauskaa. :)

+ Hyvinnukutut yöt. Ei varmaan kannattaisi taaperon äitinä mennä sanomaan tätä ääneen ettei asia käänny päälaelleen, mutta meillä on nyt vihdoin nukuttu hyvin jo parin kuukauden ajan. Ja on muuten ihan eri asia nukkua yönsä vain parilla herätyksellä kymmenen tai kahdenkymmenen herätyksen sijaan, puhumattamaan monen tunnin valvomisesta keskellä yötä.

+ On hauska seurata tuon pian kaksi vuotta täyttävän pojan touhuja ja oivalluksia. Joka viikko ja joka päivä hän oppii ja oivaltaa uusia asioita, oppii uusia sanoja ja yllättää tiedoillaan ja taidoillaan.

+ Ihanat aurinkoiset ilmat! Joo, pakkasta on parikymmentä astetta ja tuuli on hyytävä, mutta aurinko tekee niin paljon. Ja miten mahtavaa on, että parhaimmillaan aurinko paistaa jo aamulla työmatkalla, ja valoisaa riittää vielä työpäivän jälkeenkin.

- Myöhässä ollut VR. Puolitoista tuntia viivästystä sunnuntaiseen kotimatkaan ei ehkä ollut hauskin viikonloppuloman lopetus.

- Ajanpuute. Miten en ehdi nykyään enää mitään? En ole pitkään aikaan ehtinyt neulomaan tai ompelemaan, en ole ehtinyt bloggaamaan enkä kahvittelemaan ystävien kanssa. Mihin nämä päivät vierii?

- En ole ehtinyt leipomaan itselleni ollenkaan synttärikakkua, vaikka suunnitelmissa oli leipoa joku hieno kolmekymppiskakku. No, ehtiihän sen vielä! Onhan tässä pitkästi päiviä ennenkuin täytän 31... :D

Mihin kesä meni?

Oliko tässä välissä joku sellainenkin kuin kesä? Huomasiko joku?

Tuntuu, että kesä suhahti ohi ennätysvauhdilla, en ehtinyt mukaan. Tai olihan meillä kesäisiä päiviä, mutta kun lunta satoi vielä kesäkuun ekoina päivinä ja koleaa oli pitkälle keskikesään - niin jäihän se kesä tosi lyhyeksi tänä vuonna. Mun kesäsuunnitelmistani jäi toteuttamatta ainakin puolet, en vaan ehtinyt rannalle enkä piknikille, puhumattakaan monista isommista kesäsuunnitelmista tai kesähaaveista. Varsin vauhdikas kesä kyllä oli, musta tuntuu että joko pakkasin tai purin matkalaukkuja koko ajan - kun oltiin koko ajan menossa johonkin päin. Kyllä siis kesään mahtui paljon tapahtumiakin, mutta silti mulle jäi sellainen olo että juna meni ohi ja mä jäin laiturille.

Nyt eletäänkin sitten jo syyskuuta, huhhuh. Paljon tapahtumaa on mahtunut viime viikkoihin, en oo tähän syksyynkään ehtinyt mukaan vielä ollenkaan. Blogikin on jäänyt vähän arjen jalkoihin, mutta täällä ollaan. :) Arki on touhukasta taaperon kanssa, ja tämä syksy tuo mukanaan myös opintojen aloittamisen mulle - kertoilen siitäkin lisää paremmalla ajalla.

Mitä teille kuuluu? :)