26

Tänään täytin 26. Huh, miten se on mahdollista, kun ei tunnu aina kovin aikuiselta? Tai tuntuu siltä et ihan justhan täytin 18 ja sain ajokortin, mutta kun tekee muutamia laskutoimituksia niin yllättyy, että voiko siitäkin olla jo 8 vuotta aikaa??? Toki monissa asioissa kasvua ja muutosta on tapahtunut paljonkin (toivottavasti myös henkisesti, ettei ainoa kasvu ole vuosien varrella hyvällä ruualla kerrytetyt kilot), mutta on myös asioita, joiden vuoksi tuntuu kuin se olisi ollut eilen.

Ehkä kuvittelin silloin 18 vuotiaana, että 26-vuotiaana olisin kovastikin erilainen. Vieläkin aikuisempi, kuin miltä nyt tuntuu. 18-vuotiaan silmissähän 26-vuotias on jo nuoruutensa elänyt, mutta itse ainakin kovasti yritän pyöristää ikäni vielä parikymppiseksi. :P

Ei kai sen aikuisuuden sitten tarvitsekaan tuntua mitenkään ihmeelliseltä, ja eihän se 26 nyt vielä niiiin kovin paljon ole. Ja olenhan tähän ikään mennessä saavuttanut paljon asioita joista olen haaveillut, ja myös sellaisia, joista en osannut edes haaveilla. Hyvä ikähän tämä 26 on kun vähän tarkemmin miettii, en mä antais vuosia tai kuukausia poiskaan. Nyt mun on hyvä just näin.

Viime viikolla mulla oli muuten vihdoin se kampaaja, ja päädyin värjäyttämään hiuksiin vähän uutta ilmettä. Leikkaus on sama kuin ennenkin, mutta latvoihin laitettiin liukuväriä. Tykkään kovasti! Mitäs te sanotte? :)


Ihanaa sunnuntai-iltaa!