Huhhei mikä viikko on takana, todella raskas ja piiiiitkä viikko.
Alkuviikon myyntikoulutus oli todella rankka ja vei mehut ihan totaalisesti. Siellä vaadittiin todellista heittäytymistä ja luonteenlujuutta, voin sanoa että oli aikamoinen shokkikoulutus. :D Aika paljon sulattelua se vielä vaatii, mutta varmasti antaa aikaa myöten paljonkin, kun ehtii vähän ajatella ja makustella niitä kaikkia asioita.
Tähän viikkoon on mahtunut jännitystä, kauhua, ahdistusta, iloa, pelkoa, epäonnistumisen tunteita, onnistumisen tunteita ja monenlaisia muitakin tunteita, ja kaikkien näiden tunteiden jälkeen tunnen nyt itseni aika väsyneeksi. :D Onneksi huominen on vapaata, joten ehtii vähän ladata akkuja taas uuteen viikkoon.
Miksi usein muuten tuntuukin että asiat kasautuvat? Yhden tai kaksi ikävää asiaa kestäisikin, mutta miksi ne tulee sitten kaikki kerralla? Kun muutaman päivän sisään kuulee eri ihmisiltä arvostelua sekä persoonastaan, käytöksestään että ulkonäöstään ja tuntee riittämättömyyden tunnetta osaamisestaan työelämässä, niin vetää se mielen vähän matalaksi. Ja hassua, että vaikka arvostelijat eivät ole ketään elämässäni oikeasti tärkeitä ihmisiä, niin tuntuu se silti kurjalta.
Tällä viikolla oon pohtinut useaankin otteeseen, että millaiset ihmiset nauttivat toisten lannistamisesta. Niitä ihmisiä kun näyttää kuitenkin riittävän, ja vaikka kuinka mietin niin en voi ymmärtää.
Kuvituksena tällä kertaa kalenterini, joista on ollut tarkoitus kirjoitella aiemminkin. Alimmainen, musta nahkakantinen kalenteri on virallinen kalenterini johon merkkaan kaiken mahdollisen tärkeän muistettavan (en pärjäisi päivääkään ilman tuota, jos se hukkuisi niin syntyisi paniikki!). Paulo Coelhon ihanan värikäs kalenteri puolestaan toimii minulla jo toista vuotta tavallaan päiväkirjana. Jokaisen päivän kohdalla on muutama tyhjä rivi, joille kirjaan lyhyesti päivän tärkeitä tapahtumia tai mietteitäni. Varsinaista päiväkirjaa en enää nykyisin jaksaisi kirjoittaa, vaikka lapsuuden ja nuoruuden aikana tuli aika monta kirjaa elämälläni täytettyä, mutta tähän kirjaan jaksan usein jokusen sanan täyttää. Tämän vuoden kalenteri on nimeltään "Muutoksia", ja viime vuoden kalenteri kantoi nimeä "Hetkiä". Aika monta hetkeä viime vuodelta oli jo unohtunutkin, ja palautui mieleen kun selasin tuota kalenteria ja kirjoituksiani läpi...
Vinkkinä siis, että ostakaa tuollainen kalenteri ja merkatkaa sinne muistiin elämänne niitä pieniäkin hetkiä, etteivät ne pääse unohtumaan! :)
Tämä viikko oli varmasti vaan huono viikko, ensi viikko on takuulla parempi. :D
Paremmilla mielin uutta viikkoa kohti!
Aivan mahtava idea tuo kalenteripäiväkirja! Pitääkin harkita josko jaksaisi aloittaa tuollaisen pitämistä itsekin :)
VastaaPoistaKiitos. :) Joo suosittelen, on toiminut kivasti ainakin mulla!
PoistaKiitos vinkistä! Mulla on sellanen viiden vuoden päiväkirja jota täyttelen. Mutta onhan toi silmälle paljon kauniimpi. Laitoinkin heti adlibriksestä tilaukseen... :D
VastaaPoistaSellaisesta viiden vuoden päiväkirjasta alunperin sainkin tuon idean, että tuota Coelhon kalenteriahan voisi täytellä päiväkirjamaisesti. :) Ja tuo on todellakin on kaunis kirja, eikä edes kallis!
PoistaYmmärränkö oikein, että tämä
VastaaPoista" Kun muutaman päivän sisään kuulee eri ihmisiltä arvostelua sekä persoonastaan, käytöksestään että ulkonäöstään ja tuntee riittämättömyyden tunnetta osaamisestaan työelämässä, niin vetää se mielen vähän matalaksi. Ja hassua, että vaikka arvostelijat eivät ole ketään elämässäni oikeasti tärkeitä ihmisiä, niin tuntuu se silti kurjalta.
Tällä viikolla oon pohtinut useaankin otteeseen, että millaiset ihmiset nauttivat toisten lannistamisesta. Niitä ihmisiä kun näyttää kuitenkin riittävän, ja vaikka kuinka mietin niin en voi ymmärtää. "
Liittyi koulutukseesi? Kuka tuollaisesta maksaa? Ei kenenkään edun mukaista mennä henkilökohtaisuuksiin eikä persoonaan! Sehän on suorastaan ala-arvoista ja erittäin ajattelematonta!
Voimia sinulle tulevaan viikkoon! Jos tuo todella oli työpaikkasi koulutustyyli, antaisin kehittävää palautetta koulutuksesta tai miettisin jopa vakavasti uutta työpaikkaa... huh, huh!
t. vieras lukija
Moikka ja kiitos kommentistasi!
PoistaTuo koko kappale ei liittynyt tuohon koulutukseen, vaan muihinkin tällä viikolla sattuneisiin tapauksiin. Mutta pakko sanoa ettei koulutuksessakaan silkkihansikkain käsitelty tai päätä silitelty, vaan vähän rajumman palautteen kautta siellä asioita käsiteltiin. Asia perusteltiin sillä, että herätäkseen uusiin toimintatapoihin, vaatii vähän rajumpaa ravistelua, ja ettei päidensilittely saa ketään kehittämään toimintatapojaan. Samaa kouluttajaa ja koulutustapaa ovat käyttäneet monet isot ketjut autokaupoista vaatekauppoihin ja sisustusmyymälöihin, joten ilmeisen suositusta kouluttajasta on kyse. Koulutustapa vain oli aika ennalta- arvaamaton ja sai työporukkamme vähän shokkiin, mutta herätys ainakin saatiin. Koulutuksesta on kyllä annettukin palautetta eteenpäin, mutta shokeeraavasta tavasta huolimatta osaamme nähdä siinä hyvätkin puolensa. :) Kahden päivän koulutuksesta ensimmäinen päivä tuntui todella pahalta, mutta toisena päivänä löydettiin jo paljon hyvääkin. Ja onneksi meidän työporukka on niin mahtava, että löydettiin raskaaseen viikkoon voimaa toisistamme. Hitsauduimme porukkana yhteen lisää, mikä on aina hienoa. On oikeasti aika ihana tunne että työpaikalla välitetään työkavereiden kanssa toisistamme, ja tsempataan toinen toisiamme. :) Yleensä kaikesta ikävästä seuraa kyllä aina paljon hyvääkin! Vaikka sitä ei ihan heti osaa nähdä. :)
Noita lannistajia vaan on löytynyt tällä(kin) viikolla muistakin ympyröistä, oikeastaan puolitutuista ihmisistä jotka ovat osanneet kommenteillaan sivaltaa yllättävän syvältä. Ja selvästi tarkoituksella, eli mistään vahingossa sanotuista ikävistä kommenteista ei ole kyse, vaan oikeasti halusta satuttaa ja lannistaa. Se pistää tosissaan ihmetyttämään, varsinkaan kun itse en ole kyseisille ihmisille pahaa sanaa sanonut.
Mutta vaikka noista ihmisistä paha mieli tuleekin, niin täytyy muistaa jättää ne omaan arvoonsa ja keskittyä niihin oikeasti tärkeisiin ja läheisiin ihmisiin, joille kelpaan omana itsenäni. :) Ensi viikosta varmasti tulee hyvä! Lähipiirin onnellisen tapahtuman vuoksi tämä päivä on ollut yhtä hymyä, ja hymy jatkuu varmasti tulevalla viikollakin! :)
Hih, kyllä mäkin menisin shokkiin, jos mun kalenteri katoaisi! :D Mulla on nykyään yhdistetty kalenteripäiväkirja, johon merkitsen kaikki menemiset, tulemiset ja tärkeät tapahtumat ja lisäksi perustiedot, mitä tapahtui ja mitkä oli fiilikset. Ja aina mukana. ;)
VastaaPoistaSe olis kyllä ihan hirveää jos kalenteri joutuisi hukkaan! Tuokin on kyllä kätevää että yhdistää molemmat. :) Itse en oo halunnut sitä tehdä sillä en halua kantaa päiväkirjaani mukanani kuten kalenteria, se se nimittäin kamalaa olisi jos SE katoaisi, ja joutuisi miettimään että kukahan sitä lukee.. :D
Poista