19. elokuuta 2013
Syksy täältä tullaan!
Jos syksy tarkoittaa tällaisia syviä, kauniita värejä ja kietoutumista ihaniin huiveihin, niin antaa tulla vain. Ja sitä se mulle juuri tarkoittaa, oon huivi-ihminen ja kerrospukeutuja henkeen ja vereen! Oon halunnut ostaa burgundyn punaiset converset siitä asti kun ne tulivat markkinoille, mutta päätin, että ostan ne vasta syksyksi.
Nyt sitten päätin että syksy on virallisesti alkanut, ja kävin hakemassa ihanuudet kotiin. Alkoihan koulutkin tällä viikolla.
Yritin katsella kenkähyllyjä sillä silmässä jo Budapestissa, mutta siellä oli myynnissä tätä väriä vain varrettomana versiona. Halvemmallahan sieltä olisi converset saanut, mutta koska halusin juuri tämän värin ja juuri varrellisen version, veivät tossuni tieni Zeppelinin Stadiumiin reissun jälkeen. Itse asiassa näiden kanssa kävi aika hyvä tuuri, sillä Stadiumissa oli kenkätarjous juuri viime viikonloppuna. Näille jäi siis hintaa enää viisikymppiä. Superia!
Tuun käyttämään nämä puhki, tiedän sen jo nyt. Oon rakastunut syysväreistä tällä hetkellä ehdottomasti eniten syvään burgundyyn, mikä on sinänsä hassua et mulla ei oo vuosikausiin ollut mitään lähellekään sen väristä kaapissani. Tai ehkä juuri siksi, ehkä se tuntuu uudelta ja innostavalta juuri siksi että mulla ei sitä ennestään kaapista löydy.
Ennen converseja ehdin kotiuttaa jokunen viikko sitten burgundyna jo KappAhlin Hampton Republicin suuren tähtihuivin. Ja se on ollut kaulassa jo varmaan enemmän kuin laki tai hyvä maku sallii.
Nyt vaan kaivelee etten heti ostanut tätä myös sinisenä, sillä nyt viikonloppuna ne olikin jo loppu, kun menin sinistä hakemaan. Voi nyyh. Mikä ihmeen pihiyskohtaus muhun oikein iski, kun pyörittelin molempia käsissäni mutta sitten jätin sinisen vielä hyllyyn. Tuo huivi nimittäin on juuri täydellisen kokoinen, ihanan pehmeä ja ilmava mutta silti lämmin. No, toivotaan et siniset oli loppu vaan väliaikaisesti...
Mitkä syysvärit teitä innostaa ja ihastuttaa tänä syksynä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mäkin oon kerrospukeutuja, ja kesäisinkin tulee pukeuduttua liikaa, sitten siinä kuuntelet ihmettelyjä "kuinka sä tarkenet" :D Converseja mä oon itekkin miettinyt, mutta en sitten kuitenkaan ole vielä ostanut, kesän alennusmyynneistä olisi saanut kivoja sinisiä ja oransseja, mutta en sitten kuitenkaan innostunut. :) Mustat ovat tällä hetkellä ehkä juuri ne, jotka ostan jos nyt satun ostamaan. :)
VastaaPoistaSyksy on ihanaa aikaa! :) Mulla lähtee puikoille tuubihuivi, kunhan vain saan muutamia töitä pois alta. Arvata saattaa, että huivi lähtee juuurikin tuollaisen violetinsävyisenä. :)
Mäkin tykkään alkusyksystä, mutta ajanjakson lokakuun puolivälistä joulukuun alkuun saakka voisin antaa pois, se on vuoden ankeinta aikaa. :D Mutta alkusyksy on ihanaa!
PoistaMä kans oon kesäisinkin usein huivi kaulassa, kun tykkään niin paljon huiveista! Vaikka välillä tuleekin sitten kuuma. :D
Mustat on ainakin sellaiset varmat, ne sopii kaikkiin vaatteisiin eikä niissä näy lika. :) Mä oon pitkään halunnu kans ihan mustat converset, mutta ei tuu ikinä ostettua kun aina joku ihana väri menee edelle. :D
Kivat noi Converset. ;) Ite ostin viikonloppuna valkoset matalat, kun oli hintaa 'vain' 52 euroa. Ne on niin ihanat, kun ne sopii yhteen kaikkien vaatteiden kanssa. :) Toivottavasti saat sen sinisenkin huivin. ;)
VastaaPoistaKiitti. :) Joo toivotaan! Valkoisetkin converset olis ihanat, ite vaan pelkään että sotkisin ne heti, ku oon vähän tällanen häslä. :D
PoistaIhana väri ja haluan kans tuon huivin tossa värissä!:D ostin vkl micksistä samansävyisen pitkän collegen ja totesin, että tämä väri on aivan ihana!:) en ole osannut ajatellakaan kun en ole myöskään ennen omistanut mitään kyseisen väristä, että voisin ostaa joskus..mutta tuo huivi<3 tähtiä löytyy kyllä kohta jo aivan liikaa täältä taloudesta8(
VastaaPoistaNiin jamitään inhokkiväriä en osaa sanoa. Ei ole tullut vielä ehkä vastaan : D minäkin rakastan alkusyksyä, mutta samoten loppuvuoden sais skipata mun puolesta vaikka aina...
PoistaJoo tuo on kyllä ihana huivi. :) Kannattaa kipaista äkkiä KappAhliin ettei ehdi loppua!
PoistaOnko sulla muuten, joku hyvä kamera käytössä? Haluaisin itekki alkaa kirjottelee blogia, mutta otan suurimman osan kuvista ipadillani niin mietein vain mahtaako olla sitten liian huonolaatuisia muiden makuun :/ itse en niin osaa ajatella, että olisivat huonolaatuisia.. Hullua muuten, kun luin postauksesi ystävyydestä ja kerroit avoimesti hukan itsestäsi pintaa syvemmältä. Mietin päivän ajan mitä kirjoittaisin, mutta sitten jätin kuitenkin kommentoimatta. Jotenki paljo helpompi sitte kirjottaa tällee "jälkikätee" :D oli vain niin uppoavasti kirjotettu ja jotenki ku itekki tulee tosi paljo luettua blogeja ja kaikkia pinnallisia juttuja niin sitä alkaa automaattisesti ajattelee, että hei onpa tuolla ja tuolla hyvin asiat ja että ei ne taida murehtia ikää mitää ku on niin ilon sävyttämiä tekstejä. Mutta sitte ku tulee tuollainen syvempi kirjoitus niioikein säikähtää ja tajuaa, että samallalailla muutkin pohtii ja miettii asioita ja että se bloggaajan arki voi todellakin olla sitä mitä omakin, eikä aina vain hymynaamoja ja onnellisia hetkiä :D Ja vielä sekin säikäytti hiukan kun totesin, miten paljon samanlaisuuksia löysin itsestäni verratessani sinuun myös tältä henkiseltä puolelta. Kumpikin ollaan käsillätekijöitä ja sitten voin kuvitella hiukan ajatusmaailmaasi koska olen myös itse koulukiusattu, mutta myös aina kavereita omistanut, etten minäkään ole ollut sellainen yksinäinen koulukiusattu. Ja koulukiusaaminen on jättänyt jälkensä myös minuun siinä määrin, että pelkään tulla nolatuksi ja pelkään avattuani suun sanovani jotakin väärin, mutta olen siitä huolimatta sosiaalinen ihminen. Niin heikko, mutta tarpeeksi vahva, että taistelen kovasti pelkojani vastaan, enkä anna niiden häiritä elämääni. Aijon jokaisessa tilanteessa voittaa pelkoni ja niin myös teen ja näin saan varmuutta, enkä anna pelolle valtaa. Myös ikä on tuonut itsevarmuutta hurjasti. Ennen pelkäsin kaupan kassalle menoa ja pyysinkin monesti nuorempana ystävieni maksaa minunkin ostokset..en kanna kaunaa kiusaajille, mutta monesti mietin osaavatko he edes kuvitella minkälaisen henkisen taakan he ovat voineet pienelläkin ivalla toiselle ihmiselle tuottaa..:( mutta kaikesta huolimatta täällä kirjoittaa onnellinen ja iloinen nuori nainen :) tulipas huiman pitkä teksti, pahoittelut siitä :D ja toivottavasti jaksat lukea :D
VastaaPoistaJa anteeksi, kaikki tuli tietenkin putkeen :( olipas vaikealukuista tekstiä!
PoistaMulla on Canonin perusjärkkäri, mut sen oon omistanut vasta keväästä. Sitä ennen kuvasin ihan pokkarilla. :) Laita vaan blogi pystyyn, ei se kamerasta ole kiinni!
PoistaHei ja ihanaa kun kommentoit. :) Ihana kuulla etten tavallaan avautunut "turhaan", vaan että se jotakuta kosketti ja antoi ajattelemisen aihetta. Sehän se blogimaailmassa on petollista, että blogeihin yleensä kirjoitellaan ja kuvataan vaan niitä elämän iloisia ja hauskoja juttuja, vaikka elämässä voi olla oikeasti meneillään vaikka mitä. Voi olla että päivä on ollut kamala, on surua tai pahaa mieltä, mutta sitten tulee kuitenkin blogiin ja kirjoittaa iloisen blogitekstin jostain käsityöjutusta tai vaikka mistä. Itse en ainakaan halua kaikkia murheitani ja surujani tänne tuoda, mutta usko pois että kyllä jokaisella on omat painolastinsa. :) Silloin tällöin tulee sitten avauduttua vähän henkilökohtaisemmin, vaikka pääpaino blogissa onkin keveissä jutuissa. Haluan kuitenkin joskus avata muutakin elämääni, ettei minunkaan elämäni ole vain sisustuksen tai uuden paidan miettimistä. :D Tavallaan kuitenkin blogi on myös sellainen pakopaikka arjesta, että vaikka "tavallisessa elämässä" olisi millainen fiilis tahansa, on täällä blogissa hyvä fiilis. Tajuatko mitä tarkoitan? Tavallaan omakin mieli piristyy kun täällä pääsee normi-arkea pakoon kaiken hömpän keskelle. :D Mutta stten on nekin hetkensä kun tekee mieli mennä vähän syvemmälle.
Kuulostaa kyllä tutulta tuo sinunkin kirjoittamasi kiusaamisesta, onneksi silti ollaan vahvoja ja onnellisia kaikesta huolimatta. :) Ja koko ajan vahvemmiksi tullaan! Itse myös oon huomannut että vuosi vuodelta sitä on enemmän sinut itsensä kanssa, ja huomattavasti itsevarmempi mitä muutamakin vuosi takaperin. Se on hyvä suunta, ylöspäin. :) Kaikkea hyvää sulle, kiitos pitkästä ihanasta kommentista! Kommentoi jatkossakin. :)
No nyt on profiili saatu luotua ja tarkoitus olis yrittää alkaa kirjottaa omaakin blogia :D Ei tarvi enää anonyyminä kirjotella:) Kiitos ja kaikkea hyvää sinnekkin! Varmasti tulen kommentoimaan ja paljon kunhan postauksia piisaa.. :) Saa nähdä koska minun blogini starttaa käyntiin ja minkälaisella postauksella :)
PoistaHieno homma! Tuun sit kurkkimaan sunkin blogia :)
PoistaTuu ihmeessä :) oli muuten tähtihuiveja myös h&m nettisivulla:) saa nähdä mistä omani noudan.. ansqtar@gmail.com
PoistaAi, kiitti vinkistä! Täytyypä käydä kurkkaamassa :)
PoistaVoih, noista kengistä voisi olla hieman kade.. ;D Mä meen mun pinkeillä. Kesäväri, mutta näillä mennään... :DD Mun syysväri on ollut jo kauan okrankeltainen. Sieltä se aina nousee kesänjälkeen vahvasti.
VastaaPoistaNo sun pinkitkin on ihanat! Okrankeltainen on kyllä kans ihana väri. :)
PoistaJust tuon värisistä Converseista miekin oon haaveillu! Tumma keltainen ja terrakotta on syksyn värejä, sammaleenvihreän ja lämpimän ruskean ohella :)
VastaaPoista:) Syksyn syvät värit tuntuu kyllä aina ihanilta kesän kirkkaiden ja pastellisten värien jälkeen, sitä kaipaa jo vähän tummempia ja syvempiä värejä kun illatkin pimenee.
PoistaMä olen pitkään pohtinut, että onko Converset hyvät jalassa? En siis omista omia ja olen miettinyt tätä, ja osa on puolesta ja soa vastaam. Tietysti asia ratkeaisi kokeilemalla :) Hienon väriset kyllä ovat ja kuvat saivat jopa haluamaan omia...
VastaaPoistaMä olen niin syksyihminen (vaikka tykkään kesästäkin) ja olen odottanut pitkään, että ilmat viilenisivät. Olisi hyvä syy neuloa ja katsoa telkkaria. Ja tykkään enemmän sopivan viileästä kuin kuumasta. Juuri ehkä senkin vuoksi, että mä rakastan huiveja. Nyt muutettaessa pystyin parista luopumaan, mutta tiukkaa teki (no okei, kahdesta samanvärisestä toinen pois :D). Ne vievätkin suuren osan säilytyksestä ja on siinä mielessä ongelma, että mihin mahtuvat. Yhden lemppareistani ostin 1,5 vuotta sitten Ruotsista (olisiko ollut Part Two tms), jenkkilipun tyyppinen suuri kudottu puuvillainen tuubihuivi. Maksoi huiviksi suht paljon, mutta on ollut hintansa väärti. Koska käytän useimmiten farkkuja, sopii hyvin niiden kanssa, mutta myös hieman siistimpien vaatteiden, kuin ihan collareidenkin kanssa. Ihaninta siinä on, että sitä voi käyttää säiden puolesta suurimman osan vuodesta. Tuo sun huivin pinnan pystyn tuntemaan sormenpäissäni (viskoosia?), näyttää juuri semmoiselta kevyen pehmeältä. Ihana.
Mitä siihen ystävyys-juttuun tulee, niin mäkin yksi kanssasisar ja vaikeuksien kautta voittoon :) Tulevassa opettajan ammatissa haluaisin oppia tunnistamaan tyttöjen välisen hiljaisen kiusaamisen, joka ilmenee esim. selän takana pahan puhumisena tai porukan ulkopuolelle jättämisenä (itse koin tätä paljon). Se tosin tulee olemaan todella vaikeaa juuri sen vuoksi, että ei ole niin näkyvää ja ilmiselvää, mutta ehkä omista kokemuksista on hyötyä :)
Niin ja Onnea uuteen kotiin!
Kiitoksia! Ja mukava kun jätit pitkän kommentin. :)
PoistaMielipiteitä siitä, mitkä kengät on hyvät jalassa, löytyy varmaan yhtä monta kuin on jalkoja ja käyttäjiäkin. :) Mutta mun jalkaan converset on tosi hyvät! Moniin halpoihin tennareihin verrattuna converseissa on enemmän muotoa, ne ei ole tasapohjaiset, joten ne on paljon paremmat jalkaan.
Mä olen kyllä muuten kevät- ja kesäihminen, mutta syksyssä tykkään siitä, että voi luvan kanssa kerrospukeutua neuleisiin ja huiveihin. :D Mullakin on huiveja kymmeniä, en todellakaan tiedä tai halua tietää tarkkaa määrää, niin paljon niitä on. :D Kuulostaa ihanalta tuo huivisi! Voin kuvitella että sopii tosi moneen eri asuun. :)
Mun huivini materiaali on kyllä ihan polyesteria, mutta tuntuu pehmoiselta ja ilmavalta, on mukava kaulassa. :)
Varmasti omista kokemuksista on hyötyä siinä vaiheessa kun olet opettaja, tunnistat varmasti helpommin piilotetummankin kiusaamisen, kuin sellainen joka ei ole sitä itse kokenut. Tärkeää on kuitenkin pitää aistit valppaana, ja puuttua jos vähänkin epäilyttää. Sehän siinä myös on vaikeaa, että kiusattu usein piilottaa pahan mielensä tosi hyvin, ja sen vuoksi varmaan moni opettaja ei puutu vaikka huomaisi jotain ilkeilyä ilmassa. Voi siis näyttää ulkopuolelle, ettei esimerkiksi pieni pilkka satuta, mutta itkut itketäänkin sitten jossain piilossa.. :/
Ja sama pätee myös työpaikoilla. Juuri tänään sain töissä kuulla eräästä piilokiusaustapauksesta. Työpaikoilla kiusaaminen on mielestäni ehkä vielä raadollisempaa, koska kyseessä on aikuiset ihmiset, joiden pitäisi tietää paremmasta. Jos aikuiset antavat sellaista esimerkkiä, niin miksi sitten lasten oletetaan toimivan toisin?
PoistaAika monessakin asiassa aikuiset tekevät päinvastoin, kuin miten lasten odotetaan käyttäytyvän. Hullua. Peruspalveluministerikin sanoi eräässä haastattelussa, että miten nuoret muka oppisivat arvostamaan "paskaduuneja", jos itse käytämme kyseistä nimitystä juuri niistä hommista. Niinpä.
Joo valitettavasti juuri noin. :/ Ja niin se vaan on, että monessa työpaikassani oon itsekin huomannut jonkinasteista kiusaamista esiintyvän, aikuiset ei oo yhtään lapsia parempia, vaan juuri päin vastoin. Kyllä aikuisestakin tuntuu pahalta jäädä ulkopuolelle tai joutua naurunalaiseksi.
PoistaOon itekin miettinyt monesti että mistä se johtuu, että lapsille opetetaan ja heiltä vaaditaan jotain tietynlaista käytöstä, mutta aikuisena ikäänkuin "on oikeus" tehdä juuri toisin, tai lapsuuden vaatimukset "unohtuu". Harmittavaa mutta totta vaan niin usein.