Ihania päiviä ja korulippaan aarteita

Tulipa pidettyä taas muutaman päivän spontaani blogitauko muiden asioiden pitäessä kiireisenä. Mutta täällä ollaan taas! :) Ei ehkä kovin levänneenä, mut rentoutuneena ja onnellisena, kun on muutama erittäin mukava päivä takana.

Loppuviikon kiireet oli työkiireitä, olin taas kuvauksissa Hailuodossa kaksi pitkää päivää vaatevastaavana... niin ja tällä kertaa tuli oltua myös kameran toisella puolella, mallina. ;) Enpä olis uskonut sellaiseenkaan hommaan ikinä lähteväni, mut niin vain mut onnistuttiin jotenkin puhumaan ympäri, ja löysin itseni kiskomasta kuvausvaatteita itsenikin päälle. Oon ehkä vähän yllytyshullu, sekä sitä mieltä, et uusia asioita täytyy olla valmis kokeilemaan, ja joskus tekee myös hyvää astua ihan kunnolla oman mukavuusalueen ulkopuolellekin. Ainakin sain repullisen hauskoja muistoja taas matkaani! Yhtäkään ruutua en ole kuvista vielä nähnyt, joten oman naaman näkeminen kuvissakaan ei vielä latista mieltä, se on sit sen ajan murhe kun kuvia joskus pääsee näkemään. ;) Meillä on kyllä niin hyvä työporukka, et pitkinäkin päivinä huumori kukki ja oli myös tosi hauskaa, vaikka nuo kuvauspäivät ei ihan keveimmästä päästä olekaan. Mukavaa vaihtelua silti toimistopäiviin!

Perjantai-ilta ja eilinen päivä menikin sitten kummitädin tehtävissä. Meidän kummityttö on niin mainio tapaus, yhtä hymyä koko tyttö. Sydän sulaa ihan täysin niihin veikeisiin hymyihin, pusuihin poskelle, ja siihen kun pieni väsähtää syliin. :)

Eilinen ilta menikin kiekkokatsomossa, ja pakko sanoa, etten olis kyllä uskonut, että tänään saadaan jännätä MM-finaalia, jossa Suomen ensikertalaisia täynnä oleva leijonajoukkue pelaa MM-kullasta! Hieno juttu, tulossa jännä ilta. :)

Kerroin viime viikolla, että tilasin Olivia Burtonin kellon itselleni kesäkelloksi. Teräksiset kellot tuntuu kesäkuumalla vähän hiostavilta, joten halusin kesäksi vähän kevyemmänkin, nahkarannekkeisen kellon. Olivia Burtonin kelloja oon ihaillut pitkään, ja varsinkin tämä kolibrikello on ihastuttanut mua niin paljon, että päätin hankkia sen viimein omakseni. Kesää ajatellen halusin vaalean kellon, joten tilaukseen päätyi kolibrikello ruusukultaisella kellorungolla ja vaalealla nahkarannekkeella.

Tämä on luonnossa vieläkin ihanampi mitä kuvissa. Kellotaulu on sopivan kokoinen ja näyttävä, mutta kello on aivan uskomattoman kevyt kädessä. Nahkaranneke on siro, ja koko kello on tosi naisellinen ja kaunis. Toivottavasti myös kestävä, siitähän mä en vielä osaa sanoa mitään. :) Mutta ainakin kaikki muut palaset on kohdillaan.

Kuviin pääsivät myös mun muut suuret suosikit, Vågan rannekorut ruusukullan värisin yksityiskohdin, sekä Yo Zenin ihana riipus. Tiesittekö muuten, että YO ZEN on kahden oululaisen arkkitehdin perustama yritys? Mä en tiennyt vielä silloin, kun koruihin oon ekan kerran törmännyt ja niihin ihastunut. Nyt tiedän, ja se antaa mulle vieläkin lisäarvoa, sillä haluan kannattaa suomalaista muotoilua, ja tottakai paikallisuus on pop.